Ihan yleisellä tasolla kysymys:
Pariskunta eroaa, 2 alaikäistä lasta, yhteinen omakotitalo, kesämökki ja autot sekä rahavaroja.
Miten eron jälkeen heidän tulee toimia teidän mielestänne käytännön asioissa? Eli miten toimitaan varallisuuden suhteen? Miten lasten huolto, asuminen, elatus ja tapaamiset järjestetään, jotta teidän mielestänne asiat olisivat hyvin hoidettu?
Pariskunta eroaa, 2 alaikäistä lasta, yhteinen omakotitalo, kesämökki ja autot sekä rahavaroja.
Miten eron jälkeen heidän tulee toimia teidän mielestänne käytännön asioissa? Eli miten toimitaan varallisuuden suhteen? Miten lasten huolto, asuminen, elatus ja tapaamiset järjestetään, jotta teidän mielestänne asiat olisivat hyvin hoidettu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eihän omaisuuspuolta viitsi joka päivä kirjoittaa tänne uudestaan.
Muuhun savat ottaa kantaa muut.
Niin, jos joku kokemusta omaava tekisi "step by step"-listan mitä pitää tehdä/muistaa kun jompi kumpi ilmoittaa lähtevänsä eri osoitteeseen asumaan?
Pyydän ihan oikeasti tähän kommenttejanne ja käsityksiänne.
Teen vähän kartoitusta "yleisestä mielipiteestä".
eiköhän se aluksi lähde siitä, että onko teillä aikoinaan tehty avioehto? Sehän jo määrää aika pitkälle miten menetellä noi juridisesti.
Sen jälkeen on tietysti suotavaa ja hyväkin, jos pystytte yhteisessä hyvässä "hengessä" sopimaan ne käytännön asiat. Eli ajatellen lapsia ja heidän hyvinvointiaan; etteivät he joutuisi enempää kärsimään asiasta.
Tässä jotain :).
Kirjoitin samanlaisen kysymyksen 12.12.2005 otsikolla "omaisuuden jako". Erona vain, että meillä ei ole alaikäisiä lapsia.
Käy katsomassa saamiani vastauksia. Ne on hyviä ja valaisevia. Niistä valkenee, kuinka asiat hoidetaan hyvin ja yksinkertaisesti. Siis jos jaosta löytyy sopu.
Tee haku aiempiin keskusteluihin nimimerkillä M36, niin löytyy verrattain paljon asiallista tietoa aiheesta.
Kyse ei ole minun erostani.
Kysymys on yleisluontoinen.
Tarkoituksena kartoittaa ihmisten yleistä käsitystä miten mainitsemani asiat tulisi hoitaa.
Kaikki siten kuin minä haluan. Tässä on täydellinen vastaus tutkimukseesi.
Eihän siinä ole mistään mielipideasiasta kysymys, erotaan ja lasten huolto ja tapaamiset pyritään järjestämään sovussa ja vallitsevien lakien ja säädösten ja lasten edun mukaisesti ja omaisuus ja velat jaetaan tasan; miten tämä kaikki käytännössä menee riippuu eroajista, lapsista, omaisuudesta ja veloista.
Sää ja sun gallupit. Kysele vaikka mieluummin mielipiteitä Joulupukin asusta.
Halusin ihan oikeasti vastauksia, väännänpä mallin rautalangasta:
Äiti jää lapsien kanssa asumaan kotiin, yhteishuolto. Äiti saa siis omakotitalon, isälle samansuuruinen osuus muuta omaisuutta. Isä maksaa tulojen suhteessa elatusmaksun. Isä tapaa lapsiaan joka toinen viikonloppu.
Ensin ajatulsia elareista, sitten osituksesta.
************************************
ELARIT
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
350 + 350 x 0,95 + 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
Näin minä asian näkisin oikeudenmukaiseksi. Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen älä missään nimessä suostu (ei lähde lapsen tarpeesta, vaan sinun toimentulostasi).
Mutta muista että vanhemmat elatuksen määrän siis sopivat, aivan kuinka parhaaksi katsovat, ja ao. sopimus yleensä (ei pakko) vahvistetaan lastenvalvojalla tapaamissopimuksen kanssa.
Jos tarviit mallia tapaamissopimuksesta tai elareiden "laskukonetta" (tarvii ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin), niin pistä mailia [email protected]
*****************************
Ihan aluksi, ei ositussopimuksen tekemiseen juristia yleensä tarvita ”sopuisassa erossa”... kohtuullisen pohjan saat vaikka minulta ( [email protected] ) ... mutta se kannattaa luettaa juristilla ennen allekirjoitusta. Se ei paljoa maksa, mutta voi mm. veroseuraamusten kautta maksaa sen "satkun pari" takaisin moninkertaisesti.
Ja ellei sopua ala syntymään, niin juristia alkaa tarvitsemaan teistä kumpainenkin. Ja se oikeuden määräämä pesänjakaja sitten "viimeinen" keino, jos laihankin sovun yrittämisestä näyttää muuten syntyvän "kohtuuttomuus" / "laittomuus" toiselle.
Mutta, sovitellen ... ei sanellen ... ja vaikka tekemäsi ehdotuksen pohjalta on minusta hyvä tapa edetä.
Sitten käytännön termistöön.
Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html
Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.
Toivottavasti selvensi laskentaa.