Mun helvetin hyvä kaveri asuu avoliitossa mun toisen helvetin hyvän kaverin kanssa.
Tiedän että toinen osapuoli pettää lähes joka viikonloppu....
Pitäskö mun teidän mielestä kertoa tästä tällä toiselle osapuolelle????
Tiedän että toinen osapuoli pettää lähes joka viikonloppu....
Pitäskö mun teidän mielestä kertoa tästä tällä toiselle osapuolelle????
Vastaukset 18
Vanhimmat
haluaisitko tietää,jos sinua petettäisi?
Sehän se vaikea kysymys onkin....Tämä kyseinen pariskunta kun vaikuttaa kaikinpuolin muuten onnelliselta,pettävä osapuolikin on kuitenkin omien puheidensa mukaan tyytyväinen suhteeseen vaikka vieraissa ramppaakin.Oon kyllä monta kertaa miettiny et miten tämä toinen ei sitä tajua...???
Mut täytyy tässä katsastella ihmisten mielipiteitä ja tuumailla asiaa vielä,en kuitenkaan halua menettää kummankaan luottamusta ja senhän varmasti menetän jos "vasikoin" tämän pettäjän...
kerro
siltä sun pettävältä helvetin hyvältä kaverilta, että miksi helvetissä toimii tulla tavalla puolisoa ja sun toista helvetin hyvää kaveria kohtaan. Kerro, että et voi ymmärtää, etkä voi hyväksyä sellaista toimintaa.
Tietääkö se, että tiedät, ellei, niin tee tietoiseksi hänet, että tiedät.
Kyllähän se tietää,ja oon luonnollisesti asiasta hänen kanssaan keskustellut, ja yrittänyt puhua "järkeä"...
Mut mikäpä mä toisaalta olen aikuista ihmistä neuvomaan??
että olet puhunut hänelle suoraan asioista. Vaikea se on vaikuttaa, jos toinen ei jummarra tekevänsä vääräin.
Onko olosi kiva tämän petetyn seurassa, vai tunnetko pientä vaivautuneisuutta asian johdosta?
Siitä voit olla melko varma, että jos et kerro asiasta, niin selvitessään selviää myös se, että sinä tiesit, etkä kertonut kaverillesi. Saat melko ryöpyn varmasti kaveriltasi niskaan.
Jos kerrot, niin saat siltikin melko varmasti ryöpyn kaveriltasi, joten sinun pitää miettiä, että otatko etäisyyttä molempiin ja mietit, kumman ryöpyn olet valmis ottamaan vastaan. Lähes varmasti kaverisuhteesi huononee jompaan kumpaan, teitpä mitä tahansa, tai etpä tehnyt yhtään mitään.
Etäisyyden ottamisella voi olla, että sinua lähestytään ja silloin voit kertoa, että voit pahoin "heidän" seurassaan ja jos sitä kautta tämä petetty ystäväsi alkaa kyselemään, niin et ole mennyt kertomaan, vaan hän on tullut kyselemään huonoa oloasi ja asia voi kääntyä eduksesi, vaikka vastaat rehellisesti.
Järjestä jotenkin niin että pettävä kaveri jää kiinni pettämisestä. Sitten on todisteetkin heti olemassa.
Kummanko moraalia, ajatusmaailmaa ja tekoja olet valmis tukemaan? Voitko olla petolliselle ihmiselle hyvä ystävä pelkäämättä, että tämän oikeustaju ulottuu muihinkin elämän osa-alueisiin ja ihmiesuhteisiin, kuten vaikkapa ystävyyssuhteeseen.
Sinä tiedät asiasta, ja ystäväsi tietää sinun tietävän, joten toisesta, petetystä ystävästäsi tuntunee aika pahalta se, jos hän saa tietää teidän kummankin salailleen häneltä jotain. Mutta vain alkuun. Mikäli heidän juttunsa päättyy, hän toipuu ja jossain vaiheessa arvostaa sua jopa enemmän kuin koskaan, kun hän tajuaa, ettet sinä ollut se uskoton, vaan se joka tahtoi hänelle parempaa kertomalla totuuden. Mikäli heidän juttunsa jatkuu, kumpainenkin kääntyy sinua vastaan.
Jos jätät kertomatta, ja jatkat entiseen malliin "tietämättömyyttä", mitä luulet sen tekevän sinulle? Jos kestät elää siten, niin ole hyvä. Mutta aina on olemassa riski, että tämä pettävä ystävä pettää sinutkin, jos hän sen kerran rakkaalleenkin voi tehdä...
Kannattaa kertoo. Sotkuhan siitä syntyy, mutta silti! Mulla oli vähän sellanen tilanne et mua tavallaan petettiin(en jaksa selittää eikä ketää kiinnosta) ja sain tietää yhtä kautta HETI asiasta. Jälkeen päin kysyin todella hyvältä kaverilta että olsiko se kertonu mulle jos en olis muualta kuullu, ei kuulema olis...sillon vitutti ja mietin että mitähän muuta se tietää muttei kerro mulle?! On se osa luottamusta pois!! Jos petetty saa joskus tietää et säkin tiesit muttet sanonu voi loukkaantua, no tottakai pettäjä loukkaantuu jos kerrot. Ehkäpä siitä oppii ettei petä!!! Tai ettii kavereita kellä samat periaatteet. Toivottavasti kerrot....
Kiitoksia vaan kaikille....
Kaikissa asioissahan on hyvät ja huonot puolensa...jos kerron niin loukkaan toista ja jos jätän kertomatta, niin sit sitä toista(perkele)
Eräs neuvo oli ottaa vähän etäisyyttä molempiin ja se kuulostaa tällähetkellä aika järkevältä vaihtoehdolta...??
Laittaakaa toki edelleen kommentteja asiaan liittyen ja jos jollain on vastaavia kokemuksia niin olisin innokas kuulemaan miten teille on käyny ja kuinka olette toimineet.
Tiedätkö, mitä mieltä petetty on yleisesti ottaen pettämisestä? Jos tiedät sen olevan hänen arvomaailmaansa vastaan ja olet tosiaan petetyn hyvä kaveri, sinun pitäisi kertoa hänelle. Mieheni pettämisen paljastuttua olin tosi pettynyt ystäviini, jotka olivat tienneet pettämisestä, mutteivat kertoneet minulle. He tiesivät, ettei avioliittomme ollut mikään avoin suhde. En edelleenkään halua olla heidän seurassaan, koska en halua tuhlata aikaani vilpillisiin ihmisiin. Kertojan kannattaa kuitenkin varautua siihen, että petetty suuttuu ensin kertojalle, mutta ystävyys kestää kyllä vaikeatkin ajat.
En itse kertoisi pettämisestä tuntemattomalle ihmiselle (esimerkiksi työkaverin miehelle/vaimolle), koska kertojan pitäisi tuntea petetty ja tietää hänen suhtautumisensa pettämiseen.
Ihan vain jo senkin takia, että ajattelen miltä siitä petetystä tuntuu, kun hän varmasti aavistaa, et toinen pettää, mutta ei tiedä sitä varmaksi, eikä hänellä ole mitään todisteita. En tiedä onko mitään sen kamalempaa, että melko varmaksi tiedät toisen pettävän, mutta et voi olla siittä varma. Se on kun jokin tauti joka jäytää sun sisintäs.
Itse olen kertonut aina ja soppahan siittä tulee, mutta aina se on siittä rauhottunut.
Jos tietäisin, että mun kaveri olisi tiennyt, että minua loukataan ja ei kertoisi, olisi entinen kaveri.
Epärehellisyys vaatii aina valitsemaan. Olet jo puolella tai vastaan samalla kertaa ei voi olla rehellinen ja epärehellinnen... että sillai... pieni luento moraalista
kukakin tietoon, ääritapauksissa se voi olla elämän asia. Itse en kyennyt elämään vastaavassa tilanteessa ja kerroin siitä ystävälleni, joka käytti ystävyyttä myös alibina toimilleen. No mikään ei muuttunut hän jatkoi pettämistä, ei vain kertonut niitä juttuja minulle. Otin etäisyyttä ja ystävän vaimo alkoi kyselemään, mikä on kun sinusta ei mitään kuulu. Kauttarantain annoin ymmärtää etten voi kaikkea hyväksyä, ja suoraan sanoin että hän (tämä vaimo) ei ole syy etääntymiseen.
En tiedä mitä keskusteluja olivat kotona käyneet, tämä entinen ystäväni (mies) vain teki selväksi, ettei olla ystäviä. Elävät yhdessä edelleen, ja sama meno jatkuu. Minun on kuitenki parempi olla näin, kuin peitellä toisten valheita, joista tulee vain paha mieli itselle.
No mä en ainakaan ole kertonut, kun oli sama tilanne. Selvittäköön itse, en rupea "tuomion enkeliksi", kun on lapsiakin kuvassa mukana... Se vaan ärsyttää, että miksi sen pitää mulle aina kertoa niistä pettämisistään. En haluaisi tietää.
Vihat saa niskaan jos sekaantuu, molemmilta. Joten, anna olla...
taitaa olla parempi kun en puutu koko jutuun sen enempää,just kävin tänään kyseisen pariskunnan luona päiväkahvilla ja siellä niin iloisesti suunniteltiin joulua ja uudenvuoden reissua että alko melkein oksettaan....
On se ihminen kyllä viheliäinen otus!!
kaveri!!!!!!
se on sieltä huudella ja esittää pyhimystä.