Minulla ei ole ollut elämäni aikana yhtään tyttöystävää eikä näköjään sellaista tule löytymäänkään. Olen 47-vuotias, melko ujo ja juuri ujouteni takia minun on TODELLA vaikeaa "mennä vain puhumaan" vastakkeisen sukupuolen edustajalle jos olen jollain tavalla häneen ihastunut. Normaali keskustelu kyllä onnistuu, mutta jos huomaan tuntevani vetovoimaa ihmiseen, en kykene sitä ilmaisemaan. Turha yrittää antaa neuvoja malliin "siitä vaan rohkeasti" kun se ei vain yksinkertaisesti onnistu.
Olen (tietysti) edelleen neitsyt. En halua mennä sänkyyn sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en TODELLA halua ja jota kohtaan en tunne riittävän vahvoja tunteita ja joka ei vastaavasti todella halua MINUA eikä sellaista ihmistä ole vielä vastaan tullut. Ilmeisesti ulkonäössäni on jotain pahasti vialla, sillä minulla ei ole ollut edes silmäpeliä kenenkään kanssa.
En edes tiedä missä tapaisin ihmisiä. Baareissa en käy, sillä niissä tunnen oloni vielä pahemmaksi kuin yksin ollessani. Sitä paitsi en juo alkoholia muuten kuin todella harvoin.
Itsetuntoni on ollut ihan maassa ainakin viimeiset 15 vuotta ja joka kuukausi - joka viikko tilanne tuntuu pahemmalta. Syitä on muitakin mutten rupea niitä luettelemaan, mainitsemani syy on se kaikkein suurin.
En tunne olevani ihminen, olen vajaa, elämäni pilannut, kaikessa epäonnistunut hylkiö.
Mikä nyt eteen? Miten saisin syyn elää? Miten saisin halun elää? Mikä minussa on vialla? Miksen ole normaali? Miksen löydä edes ystäviä?
Tuskin kukaan noihin kysymyksiin osaa vastata. Aivan sama.
Olen (tietysti) edelleen neitsyt. En halua mennä sänkyyn sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en TODELLA halua ja jota kohtaan en tunne riittävän vahvoja tunteita ja joka ei vastaavasti todella halua MINUA eikä sellaista ihmistä ole vielä vastaan tullut. Ilmeisesti ulkonäössäni on jotain pahasti vialla, sillä minulla ei ole ollut edes silmäpeliä kenenkään kanssa.
En edes tiedä missä tapaisin ihmisiä. Baareissa en käy, sillä niissä tunnen oloni vielä pahemmaksi kuin yksin ollessani. Sitä paitsi en juo alkoholia muuten kuin todella harvoin.
Itsetuntoni on ollut ihan maassa ainakin viimeiset 15 vuotta ja joka kuukausi - joka viikko tilanne tuntuu pahemmalta. Syitä on muitakin mutten rupea niitä luettelemaan, mainitsemani syy on se kaikkein suurin.
En tunne olevani ihminen, olen vajaa, elämäni pilannut, kaikessa epäonnistunut hylkiö.
Mikä nyt eteen? Miten saisin syyn elää? Miten saisin halun elää? Mikä minussa on vialla? Miksen ole normaali? Miksen löydä edes ystäviä?
Tuskin kukaan noihin kysymyksiin osaa vastata. Aivan sama.
Vastaukset 9
Vanhimmat
47.Miten olet pystynyt sinnittelemään.Itse olen 24 ja aikalailla masentunut jo tässä vaiheessa.
Se kopioi aikaisemmin tänne lähetetyn viestin ja muutti kahta kohtaa hieman.
Olenkin aina ollut sitä mieltä,että netissä on liiaksi tollasia untamoja,jotka päivät pitkät häärää koneen kimpussa,eikö tosiaan oo muuta tekemistä ku kopioida toisten kirjotuksia?Kyllä on aika tooooooooooooosi pitkää varmasti sullakin.
Mitä veikkaatte, onko edelleen poikuus tallella?
vanhempi loveshy-mies ja todennäköisesti myös edelleen poikuus tallella ellei ole jo tappanut itseään.
Itsekin aina välillä mietin, että miksi en ole normaali.
saisit naisilta, jos et olisi niin nirppanokka?
Naisasialuuserilla on paljon ystäviä (naisiakin) ja ainakin jotkut nainen ovat olleet kiinnostuneita hänestä. Mies on teeskentelijä ja huijari!
matkailua. Matkailu avartaa myös henkisesti.
Löysitkö naisen/pääsitkö eroon poikuudesta? Oletko vielä elossa?