mitäköhän tekisin kun minulla on toiseen mieheen todella vahvat tunteet mitä avomieheeni!
olemme harrastaneet pari kertaa seksiä ja käyn välillä kun pääsen hänen luokseen pusuttelemaan ja halaamaan...hän on ihana!mitä teen,mä oon rakastunut!?mun tekis aina olla sen luona!
olemme harrastaneet pari kertaa seksiä ja käyn välillä kun pääsen hänen luokseen pusuttelemaan ja halaamaan...hän on ihana!mitä teen,mä oon rakastunut!?mun tekis aina olla sen luona!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sama mulla, olen tosin naimisissa. Olen päättänyt että katson joulun "vanhan" kaavan mukaan ja uusi vuosi tuo varmaan uudet kujeet. Mutta tilanne on tosi vaikea, kun tämä uusi on niin i h a n a !
Kun parisuhteessa olevien "murheiden" purkamiseen tarvitsee venyä itse kuulostaa siltä että tyypillisesti tarvitsette siihen sen "ihanan" purkamaan asiaa.
Tunteet hyvinkin helposti ajautuu ja kohdistuu toiseen ja omasuhde jää yhä huomonamalle ja vähemälle ja se vain tukee sitä "tavoitetta".
Ehdotukseni on että erotkaa omille jaloillenne ensiksi ilman toisen rakastelijan ym apua jolloin näyttäisitte itsellenne sen mitä aina ruikutetaan miehiltä.
Minusta on reilua tehdä entiset selväksi ja jos on tarve niin sitten hakea itsenäiselle aikuiselle ystävyyksiä joten hänkin voi luottaa.. Meinaan pettäjä pettää aina ja se on seuraavankin suhteen ongelma ja edestä löytönä.
Kunnon känni, huumeet, pikaseksi, mikä tahansa yliampuva reaktio on vain pakoa ja petosta itselleen se vain on harmi että moni ulkopuolinen joutuu näiden kohteeksi ja on yllättäen sidottu tähän verkkoon.
No jos niin tekee mieli niin mikset sitten mene. Turhaan hukkaat omaa ja puolisosi aikaa valehtelemalla ja pettämällä. Miksi pitää väkisin olla suhteessa, jos ei kerran yksiavioisuuteen pysty? Päästä se puoliskosikin vapaaksi, kun kerta itse menet miten tykkäät ja sattuu sulle sopimaan.
Kun yksiavioisuuteen ei pysty, niin silloin tarvitaan välttämättä myös se ykkönen. Jos olisi koko ajan kakkosen kanssa, niin sehän olisi yksiavioisuutta. Ihannetilanne on se, kun on ykkönen ja kakkonen. Nauttikaa siitä. Ei kannata ykköstä jättää kakkosen vuoksi eikä kakkosta ykkösen vuoksi.
Ihan varmasti jossain kohtaa tapahtuu ja kunnolla. Tulitikkuleikit johtaa aina johonkin.
Jos olisit aina tuon toisen miehen luona, niin pian rakastuisitkin jo kolmanteen. Näin se menee. Elämä on.
Miettikää ja punnitkaa asioita... Miltä tuntuu jos menetätte sen jonka kanssa olette naimisissa... Voin omasta kokemuksesta kertoa, että viime kesänä tapasin myös yhden miehen, tapailin tätä salaa jonkin aikaa ja tuntui ihanalta. siltä että on rakastunut uudelleen. Mutta hetken aikaa "pelattuani tätä peliä", ajattelin että menettäisin mieheni, Olo oli hirveä, en halunnut menettää miestäni/lasteni isää... Lopetin kesäsuhteen ja nykyään olen tosi onnellinen etten lähtenyt toisen miehen matkaan... Rakastan miestäni valtavasti... Ja tottahan se on että se on ihana tunne kun ihastuu toiseen ja kaikki on niin uutta, mutta arki tulee joka suhteessa vastaan ja jos sitä ei kestä ja haluaa aina elää ns.huumassa niin kannattaa varmaan pysyä sinkkuna tai ainakin tehdä partnerille selväksi ettei halua mitään pidempää....
Mulla on kans sama homma meneillään, en täältä mitään apua ongelmiini halua, mutta olis vaan kiva saada kommentteja mitä eri ihmiset asiasta ajattelee. Itsehän se ratkaisu pitää tehdä.
Olen naimisissa, kimpassa ollaan oltu 9v. Poika täyttää kohta kaksi ja lapsen jälkeen oikeastaan on tunteet omaan mieheen muuttunut. Me ollaan vähän kun kavereita, äiti ja isä eli kaikki se entinen "jännite" puuttuu. Perheenä on kivaa ja menee ihan ok, mutta parisuhde on tuuliajolla.
Lähdin syksyllä takas töihin ja sen jälkeen tilanne on pahentunut, riitoja on paljon ja kaksi kertaa ollaan oltu jo eroakin suunnittelemassa molempien tahdosta.
Tasan 6 vuotta sitten minulla oli peliä yhden miehen kanssa joka johti pettämiseen asti. Se jäi siihen kertaan, mutta nyt olen huomannut että välillämme on ollut taas kipinää viimeisen puolen vuoden ajan.
Nyt lokakuussa hän kertoi tunteistaan, että ne ovat edelleen vahvat minua kohtaan ja että haluaisi että muuttaisin hänen luokseen.. Hän on perhetuttu eli näemme melkein viikottain. Viime viikonloppuna ajauduimme saman peiton alle.
Ollaan soiteltu miehen kanssa päivittäin ja juteltu.
Tunteet on todella laidasta laitaan. En haluaisin pahaa miehelleni, mutta kun en enää tunne mitään välillämme. Ollaan kuin kämppikset.
Pelkään kuitenkin miten mieheni tämän ottaa, kun kyseessä hänen hyvä ystävänsä.
Tämä toinen mies sanoo myös olevansa lasten takia nyk. avovaimonsa kanssa.
Hänellä on kaksi lasta. Molemmat pelätään miten meidän lapset tästä kärsii? Toisaalta ovat vielä niin pieniä ( alle 4v.) etteivät ymmärrä ja olisihan siinä sitten tuttu ihminen molempien lapsille jos me muutettaisiin yhteen. Tilannetta ei paranna se että olemme toistemme lasten kummeja (tästäkin puhuttiin kun kummeiksi pyydettiin että kun ei sillon saatu toisiamme niin sen takia pyydämme kummeiksi toisiamme, tästä tietenkään ei puolisomme tiedä.)
Välillä ahdistaa ihan älyttömästi, välillä huomaan hymyileväni tyhmänä, kun on niin rakastunut olo.
Olen miettinyt, keksimättä keinoa, miten päästä tästä tunteesta yli, jatkaa nykyistä elämää, mutta tilannetta ei todellakaan paranna se että näemme tämän miehen kanssa usein.
En varmaan ikinä voi hänen avovaimoaan katsoa silmiin, hän oli tänä syksyny kuullut siitä 6 vuoden takaisesta suhteestamme (eivät vielä silloin seurustelleet). Mekin ollaan hyviä ystäviä, mutta nyt lokakuun jälkeen en ole häntä nähnyt eli kun tunteet hänen miestään kohtaan ovat vahvistuneet.
Sovittiin että ainakin joulu mennään entisellään ja katsotaan ensi vuonna mihin tämä johtaa.
Millaisia kokemuksia teillä löytyy? Menikö kauan aikaa kun läheiset ihmiset ja ystävät asian sulattivat?
Miksi olet tehnyt lapsia miehesi kanssa?
Onko niin että tämänpäivän naiset ei ohita murrosikää koskaan?
Jäikö prinsessa leikit kesken pienenä?
Mitäköhän lapsista tulee kun äiti on itsekäs?
Tiedätkö että juuri niin pienenä kun lapsenne on niin ihmisen itsetunto kehittyy , juuri tuossa vaiheessa tarvitaan turvalisuuta , rajoja ja rakkautta.
Tottakai se on miehesi vika että olette äiti ja isä.
Hänen vika on myös se että suhteestanne puutuu "kipinä" vai mitä?
jyrää noissakin asioissa. Ennen vain miehet eivät ikinä kasvaneet pojista aikuiseksi... ja olivat itsekkäitä... Että sellaista.
Lapsen paras kasvatusympäristö,eli perhe,on sellainen jossa vanhemmat(mies ja nainen) OIKEASTI rakastavat ja välittävät toisistaan niin paljon ettei millään muulla ole loppu peleis merkitystä. Ihmiset muuttuu,vaikkei niin ole ollut tarkoitus..
Sinähän olet oikea superhuora. Tollasilla naisilla kuin sinulla ei ole mitään moraalia. Toivon että miehesi paiskaa sut pihalle ja äkkiä.
No eihän ihmiset mahda tunteilleen mitään, jos niin tapahtuu, eli ihastuu tai rakastuu, niin anna mennä vaan, mutta tällaiset asiat tässä maailmassa lisäävät epävarmuutta, että onkos koko parisuhdetta tarkoitettukkaan olemassa olevaksi???
Sitä oon aprikoinut itsekseni, kun ihastun naisiin melko helposti ja kuukausi eteenpäin, näyttää kiinnostaakos se nainen vielä?? jos niin... niin sitten se on vakavampaa...
Olet kyllä hankalaan rakoon itsesi asettanut. Kysy itseltäsi kysymyksiä. Miksi et ole tämän miehen kanssa yhdessä vaan aviomiehesi. Miksi olet tehnyt aviomiehellesi lapset ? Minusta on aika julmaa sanoa että alle 4 vuotiaat lapset eivät vielä ymmärrä. Kyllä he kuule ymmärtävät, varmasti lapsesi osaa jo kaivata omaa isäänsä, jos eroatte.
Mitään hätiköityä älä tee. Aikaa on maailman loppuun, huumakin loppuu aikanaan ja sama arki on edessä uudessakin suhteessa. Et halunnut neuvoja, en elä täysin samanlaista tilannetta, mutta itselläni on myös 2 vuotias lapsi ja salasuhde takana. Tiedän miten lasten saaminen syö parisuhdetta. Puhu sen oman miehesi kanssa vakavasti, koita selvittää omat ajatuksesi.
olen se ns. toinen nainen.koskaan en tähän rooliin toivonuty mutta elämä vain on mennyt näin.olen jo sen verran iäkäs, että vapaita miehiä ei niin vain löydy.olen tyytynyt osaani, tapaamme miehen kanssa hyvin harvoin; ehkä 1 x kk ja seksi on pääosassa. minulla ei ole muita miehiä, tyydyn tähän. pidän miehestä, hän minusta, rakkaudesta emme puhu, emme yhteen menemisestä,hänellä on perhe ja niin on hyvä.en missään tapauksessa tahdokaan rikkoa hänen perhe-elämäänsä, siellä vaimolla ei liene aavistustakaan miehensä rakastajattaresta.emme koskaan keskustele hänen perheestään, hän ei koskaan lupaa mitään, enkä sitä enää odotakaan.tietenkin toivo elää minussa siitä, että vielä kohtaisin ikioman , vapaan rakkaan, mutta se ei ole helppoa, yrityksiä on ollut, mutta ei onnista.siispä tyydyn nyt tähän.mies on kestävä ja loistava rakastaja - ei minulla ole syytä olla muuta kuin kiitollinen. vaihtoehtona minulle olisi vain yksinäisyys.
puolison. Rehellisesti sanottuna olen itse siinä tilanteessa, että minua on petetty. Puolisoni salasuhde on ollut raitis ja monen kuukauden mittainen. Ainoa asia, millä saan päästäni nuo lemmiskelemästä on ajatukset miten helpoiten katoan tästä maailmasta.
Niin synkkä kun tuo ajatus onkin, se auttaa nukkumaan ja muuttaa vihan itsesääliksi. Ajatuksena tai toteutettuna se ei ole millään tavoin kosto, vaan pois pääsy tästä ahdistuksesta.
Olen kohta viikon kelaillut mielessäni kaikkea tätä ja eipä ole ihanaa.
myös huomioimaan, että itse vastaat aina omasta elämästäsi. Vain sinusta riippuu miten ikinä suhtaudut elämän tuomiin vaikeuksiin. Ryhdistäydy äläkä yritä paeta=kadota tästä maailmasta. Mikään ei ole sen varmempaa kuin kuolema, mutta kaikki ajallaan... "Elämä on kaikkein parasta aikaa" Radio Cityä lainatakseni. Käytä aikasi mahdollisuuksiin. Vastoinkäymiset voi kääntää edukseen, jos oikein kovasti tahtoo.
Moi!Olen samassa tilanteessa kun sinäkin...olen itse avioliitossa ja nyt olen tavannut toisen miehen...ihana tapaus...pitää kädestä kiinni yleisilä paikoilla ja pussaa.Mieheni tietää hänestä kun kerroin pari päivää sitten.kirpaisi pahasti mutta nyt hän yrittää kaikkensa että en ottaisi eroa ja lapsia(2)kun olen sanonut että tahdon omaan asuntoon ja aloittaa uuden elämän.Sinuna kertoisin miehellesi,mutta jätä sanomatta se että olette sekstaillut...niin minäkin tein koska se jos mikä satuttaa eniten.Ite vaan päätin sunnuntaina(kun tulin toisen luota kotiin)että nyt kerron ja kerroin.kyllähän siinä oli ymmärrettävä reaktio...lenteli syöttötuolit lamppuihin ja kauheat UHKAUKSET että nyt se mies kuolee mutta loppujen lopuksi mitään ei tapahtunut .Ne oli vaan niitä uhkauksia...Kannattaa vaan olla kavereiden kanssa sitten yhdessä ja ne tukee kyllä.Kertominen ei ole helppoa,mutta mielummin miehesi kuulee sen sinulta kun kuulee joltain toiselta koska ihan koska vaan joku voi teidät nähdä.Tuskin myös toinen miehesi nauttii olla kokoajan toinen mies.Elämä kyllä jatkuu ja kaikki muuttuu paremmaksi.Voimia sinulle.:)