Olimme avioituneet. Minun mieltäni panoi muisto vaimoni pikkujoulutanssi- illasta muutama vuosi sitten, enkä ollut päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen. Luottamuspula vaivasi mieltäni. Naimisiin olin mennyt siinä toivossa, että jospa kaikki tulisi paremmaksi, olihan vaimoni luvannut oikein avioliittovalan vannoen, ettei hän enää petä. Olimmehan nyt samaa lihaa ja verta.
Avioliittomme alkuvuodet olivat mukavia, rakkaus kukoista ja elämä tuntui hyvältä. Työtä oli meillä molemmille. Alkoholin käyttöni oli viikonloppuisin tissuttelua. Toisinaan sitten ratkettiin oikein kunnolla ottamaan iloa irti elämästä tuttavani kanssa. Ei oltu köyhiä, kipeitä kylläkin sitten juhlien jälkeen. Mutta rahaa tuntui riittävän, ja sitä todellakin riitti. Palkka oli suoraan kiinni työpäivän pituudesta ja ahkeruudesta. Mutta kyllä sitä menikin ja osa meni niin hulluihin ideoihin ettei niitä tahdo kaikki edes todeksi ottaa. Mutta mikä on mukavana mielessä on se, että kuljimme hyvin paljon yhdessä.
Oli eräs kevät ja vaimoni täti tuli miehensä kanssa käymään meillä kylässä. Kävin heidän kanssaan katsastelemassa mökkejä ja niiden rakentajia. Kunnes sitten illalla päätettiin lähteä parinkymmenen kilometrin päähän kapakkaan. Taksi tilattiin ja mentiin neljästään, äitini jäi lasten hoitajaksi. Ilta sujui rattoisasti ja kaikki tuntui menevän oikein kivasti. Minua hieman vaivasi se, että tanssipaikka oli kovin lähellä ja se toi mieleeni kipeän muiston vaimoni tanssi- illasta. Otimme paukkuja useitakin kunnes tuli tilanne, että vaimoani haettiin tanssimaan ja kuinkas kävi. Hän ei voinut vastustaa kiusausta edes minun nähden. Vaan meni. Se oli minulle osoitus siitä mitä naisen, vaimoni sana ja vannominen on. Koin sen erittäin pahana loukkauksena, mutta myöskin petturuutena. Monen miehen naista pidämme huorana ja näin oli vaimoni silmissäni. Näin oli minun mielestä ja näinhän olimme vaimoni kanssa sopineet sen olevan jos niin käy, jos hän sortuu vieraisiin vaikka tanssin kautta. En tietenkään voinut, enkä halunnut katsella vaimoani vieraan miehen kainalossa, vieraan vietävänä. Ja kun olimme sopineet toisin olimme sopineet uskollisuutta kaikessa jopa sanoissakin. Kuvittelin, että siihen liittyy myöskin teot.
Lähdin, lähdin etsimään taksia jolla mennä kotiin. Eihän minulla ollut kapakassa mitään tekemistä olinhan aivan ylimääräinen olihan vaimoni löytänyt uuden mukavamman seuran. Seuran joka ei pelkästään pitänyt kädestä tai ottanut viinaa. Vaan heidän kanssaan saattoi harjoittaa himojen tyydyttämistä ja uskottomuutta. Kävelin kolme kilometriä lähimmälle taksiasemalla. Tottakai ravintolakin olisi minulle taksin tilannut, mutta minulle oli tärkeää päästä mahdollisimman pian pois. Taksia ajoi tuttavani jonka isä oli juuri kuollut. Hän kertoi minulle sen vedet silmissä. Minulla oli myöskin hänelle kerrottavaa kuinka ja minkälaisen kepposen oli vaimoni minulle jälleen järjestänyt. Minulla oli rakkaus kuollut ja hyvin orastava luottamus vaimooni jälleen kuihtunut, nähnyt totuuden. Itkin kotiin tullessa ja muistan äitini hieman ihmetelleen sitä kuinka yksin tulin, kerroin hänelle tanssimisesta ja siitä kuinka pidin sen pahana.
Aamuyön tunteina heräsin siihen, että vaimoni tuli vihaisena kotiin, vihaisena siitä syystä, että olin karannut ja jättänyt laskun hoitamatta. En muista tarkkaan keskustelua, mutta suuri virhe oli juuri se, etten ollut jäänyt katselemaan ja huolehtimaan laskusta. Katselemaan toimintaa jolla hän todisti uskollisuuttaan ja rehellisyyttään. Sanoin hänelle suoraan että nainen monen miehen kanssa värkätessään on huora. Mitä siitä seurasi siitä seurasi se, että vaimoni meni anoppinsa luo ja kertoi kuinka häntä huorittellaan. Hän ei vain kertonut totuutta kokonaan ei sopimuksiamme eikä sitä kuinka ja minkä vuoksi tuo huora käsitys minulle oli tullut. Näin sain sitten kovin suuren nuhteen sittä, etten antanut vaimoni mennä miten haluaa.
Se oli semmonen ryyppyreissu. Sitä murhetta sain kantaa pitkää, kyllähän vaimoni vannoi, että se oli jälleen viimeinen kerta. Mutta samoja tempauksia on lisää ja paljon, valoja on vannottu jälleen ja jälleen ja tuskin tämä viimeinenkään on viimeinen. En usko.
Avioliittomme alkuvuodet olivat mukavia, rakkaus kukoista ja elämä tuntui hyvältä. Työtä oli meillä molemmille. Alkoholin käyttöni oli viikonloppuisin tissuttelua. Toisinaan sitten ratkettiin oikein kunnolla ottamaan iloa irti elämästä tuttavani kanssa. Ei oltu köyhiä, kipeitä kylläkin sitten juhlien jälkeen. Mutta rahaa tuntui riittävän, ja sitä todellakin riitti. Palkka oli suoraan kiinni työpäivän pituudesta ja ahkeruudesta. Mutta kyllä sitä menikin ja osa meni niin hulluihin ideoihin ettei niitä tahdo kaikki edes todeksi ottaa. Mutta mikä on mukavana mielessä on se, että kuljimme hyvin paljon yhdessä.
Oli eräs kevät ja vaimoni täti tuli miehensä kanssa käymään meillä kylässä. Kävin heidän kanssaan katsastelemassa mökkejä ja niiden rakentajia. Kunnes sitten illalla päätettiin lähteä parinkymmenen kilometrin päähän kapakkaan. Taksi tilattiin ja mentiin neljästään, äitini jäi lasten hoitajaksi. Ilta sujui rattoisasti ja kaikki tuntui menevän oikein kivasti. Minua hieman vaivasi se, että tanssipaikka oli kovin lähellä ja se toi mieleeni kipeän muiston vaimoni tanssi- illasta. Otimme paukkuja useitakin kunnes tuli tilanne, että vaimoani haettiin tanssimaan ja kuinkas kävi. Hän ei voinut vastustaa kiusausta edes minun nähden. Vaan meni. Se oli minulle osoitus siitä mitä naisen, vaimoni sana ja vannominen on. Koin sen erittäin pahana loukkauksena, mutta myöskin petturuutena. Monen miehen naista pidämme huorana ja näin oli vaimoni silmissäni. Näin oli minun mielestä ja näinhän olimme vaimoni kanssa sopineet sen olevan jos niin käy, jos hän sortuu vieraisiin vaikka tanssin kautta. En tietenkään voinut, enkä halunnut katsella vaimoani vieraan miehen kainalossa, vieraan vietävänä. Ja kun olimme sopineet toisin olimme sopineet uskollisuutta kaikessa jopa sanoissakin. Kuvittelin, että siihen liittyy myöskin teot.
Lähdin, lähdin etsimään taksia jolla mennä kotiin. Eihän minulla ollut kapakassa mitään tekemistä olinhan aivan ylimääräinen olihan vaimoni löytänyt uuden mukavamman seuran. Seuran joka ei pelkästään pitänyt kädestä tai ottanut viinaa. Vaan heidän kanssaan saattoi harjoittaa himojen tyydyttämistä ja uskottomuutta. Kävelin kolme kilometriä lähimmälle taksiasemalla. Tottakai ravintolakin olisi minulle taksin tilannut, mutta minulle oli tärkeää päästä mahdollisimman pian pois. Taksia ajoi tuttavani jonka isä oli juuri kuollut. Hän kertoi minulle sen vedet silmissä. Minulla oli myöskin hänelle kerrottavaa kuinka ja minkälaisen kepposen oli vaimoni minulle jälleen järjestänyt. Minulla oli rakkaus kuollut ja hyvin orastava luottamus vaimooni jälleen kuihtunut, nähnyt totuuden. Itkin kotiin tullessa ja muistan äitini hieman ihmetelleen sitä kuinka yksin tulin, kerroin hänelle tanssimisesta ja siitä kuinka pidin sen pahana.
Aamuyön tunteina heräsin siihen, että vaimoni tuli vihaisena kotiin, vihaisena siitä syystä, että olin karannut ja jättänyt laskun hoitamatta. En muista tarkkaan keskustelua, mutta suuri virhe oli juuri se, etten ollut jäänyt katselemaan ja huolehtimaan laskusta. Katselemaan toimintaa jolla hän todisti uskollisuuttaan ja rehellisyyttään. Sanoin hänelle suoraan että nainen monen miehen kanssa värkätessään on huora. Mitä siitä seurasi siitä seurasi se, että vaimoni meni anoppinsa luo ja kertoi kuinka häntä huorittellaan. Hän ei vain kertonut totuutta kokonaan ei sopimuksiamme eikä sitä kuinka ja minkä vuoksi tuo huora käsitys minulle oli tullut. Näin sain sitten kovin suuren nuhteen sittä, etten antanut vaimoni mennä miten haluaa.
Se oli semmonen ryyppyreissu. Sitä murhetta sain kantaa pitkää, kyllähän vaimoni vannoi, että se oli jälleen viimeinen kerta. Mutta samoja tempauksia on lisää ja paljon, valoja on vannottu jälleen ja jälleen ja tuskin tämä viimeinenkään on viimeinen. En usko.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ovat eri asia. Mustasukkaisuus on itsetuntoa asia. Jos yrität omistaa vaimosi, varmaan lähtee jossakin vaiheessa. ellet alista nytkin ja hellan väliin.
Suosittelen pariterapiaa.
Kiitos ohjeesta, kerron toiste lisää
Vaikuttaa siltä että tanssiminen on mielestäsi suurikin synti, peräti uskottomuutta. No huh huh.
Tunnen paljonkin pariskuntia, joissa toinen puoliso ei tanssi, toinen taas rakastaa tanssimista. Eikä toinen siitä noin hermostu.
Ajattelepa niin, että tanssi on jotain mistä vaimosi todella pitää. Ei siis niistä miehistä, joiden kanssa tanssii. Ja sinä kieltäisit häneltä tämän hauskuuden oman mustasukkaisuutesi vuoksi?
Opettele hyvä mies itsekin tanssimaan, menkää vaikka tanssikursseille kahdestaan, johonkin kerhoon tai seuraan, ihan selvin päin siis. Tulet ehkä huomaamaan, kuinka mukavaa tanssiminen on, ihan liikunnallisestikin.
Niin ja lopeta oitis tuollainen huorittelu. Tanssiminen toisen kanssa ei ole mikään aviorikos eikä myöskään itsensä myyntiä eli huoraamista.
kiitos kannanotosta - tämä on osa koko tarinaa. Joskus lisää
Kunnon nainen ei mene muitten miesten kanssa tanssimaan jos on varattu, varsinkaan oman miehen nähden. V*ttu olisin minäkin v*tun vihanen.
Mulle tehtiin oikeastaan toisin päin. Eli miehelläni työpaikan jotkut juhlat, josta lähtivät jatkoille kaupunkiin tanssibaariin. Olin itsekin samaisessa baarissa, joten näimme siellä. Pari mieheni naistyökaveria selvästi hämmentyi läsnäolostani; katsoivat kaukaa ja kuiskuttelivat. Jo tämä teki oloni hyvin epämukavaksi ja sanon miehelleni, että esittelisi työkavereilleen minut. Esittelikin parille naistyökavereilleen.
Kävin tiskillä yksin hakemassa juotavaa. Mieheni tuli yhtäkkiä sanomaan että menen jo tuonne tanssimaan. No en minä siihen muuta sanonut, että "selvä, tulen pian kunhan saan tilattua juotavani." Tähän väliin on varmaan syytä ilmoittaa, ettei mieheni todellakaan pidä tanssimisesta! Ei ole kuin hitaita suostunut kanssani tanssimaan. No, kävelin tanssilattiaa päin juoma kädessä, KUNNES näin mieheni tanssimassa naistyökaverin kanssa. Näin punaista. Olin vihainen, surullinen, häpesin. Miten hän kehtasi mennä tanssimaan naispuolisen työkaverinsa kanssa minun silmieni edessä!?!?!? Ja tosiaan, minun kanssani hän ei ole suhteemme aikana suostunut nopeita tanssimaan. Menin istumaan, yritin pidätellä itkua. He tanssivat iloisina KÄSI KÄDESSÄ! Tanssi loppui ja mieheni alkoi etsimään minua. En saanut sanotuksi mitään. Olin edelleen jossakin shokissa. Kyllä hävetti, sydän hakkasi tuhatta ja sataa.. Tottakai mieheni naispuoliset työkaverit oikein kiusaa tekivät, kun tiesivät läsnäolostani. Miten toiset naiset voivat olla tuollaisia? Mieheni on kohtelias,kiltti ja hyvätapainen muutenkin, joten käyttivät tätäkin piirrettä hyväkseen. Ja hyvin tiesivät, etten pitäisi siitä. Mieheni oli humalassa, joten laitoin osan senkin syyksi.
Mieheni lähti toisen naistyökaverinsa kanssa vielä tanssimaan ja jätti juomalasinsa minulle. Uskoin, että tämä vielä menettelee, koska nainen oli yli 40-vuotias eikä mieheni varmastikaan ollut kiinnostunut hänestä. MUTTA tämä nainen kehtasi puristella mieheni takapuolta minun silmieni edessä! Tässä vaiheessa kävelin tanssilattialle hyvinkin vihaisena. Löin lasin mieheni käteen ja lähden narikan kautta ulos. Tapeltiin, huudettiin ym. ulkona. Tämän tapauksen jälkeen sovittiin, että tämä ei toistuisi kummankaan kohdalla. Hän ei ymmärtänyt, miten paljon tämä todella loukkasi minua. Hän sanoi, ettei pitäisi siitä, jos minä tanssisin muiden miesten kanssa. Tämän jälkeen emme ole toisten naisten/miesten kanssa tanssineet yhteisestä sopimuksesta.
Mutta reilu puoli vuotta eteenpäin tuli toinen pettymys vastaan...mieheni toimesta taas.
En tiedä kuinka kauan jaksan tätä..Alkaa käymään psyykkeen päälle..
Tiedän miltä sinusta tuntuu.
Minä en kestäisi nähdä miestäni muiden kanssa edes tanssimassa/hauskaa pitämässä.
Hän on MINUN mieheni ja rakastettuni.
Itselläni ei tulisi mieleenkään mennä muiden kanssa tanssimaan. Ei, ei!
En mennyt edes pikkujouluihin kun tulee paha mieli siitä miten perheelliset tyrkyttää itseään ja huoraavat keskenään.Yök.
Tanssiminen ventovieraan kanssa on outoa.
En antaisi edes kenenkään vieraan miehen kosketella.Kerran yksi juustopää haki minua tanssimaan kun olin mieheni kanssa tanssiravintolassa, annoin pakit kohteliaasti.
Silloin kun ihminen on vapaa niin voi tanssia ja riemuita ja pitää hauskaa..parisuhteessa pidetään sen oman rakkaan kanssa hauskaa:-)
on ihme porukkaa! Ei edes tanssia saa vieraan ihmisen kanssa. Ohhoh! Mitä seuraavaks, kahleet nilkkoihin vai? Ei mikään ihme kun sitä salaa sit nähdään unia muista..