Hyvät miehet, olisikohan teillä kommenttia minun mieheni ns. logiikkaan parisuhteessamme. Olemme seurustelleet/tapailleet tiiviisti vajaan vuoden verran.
Parin viime kuukauden aikana mies on etääntynyt todella kovasti. Syynä oli aluksi järkyttävät työkiireet, ja sen jälkeen hänen perheessään sattunut onnettomuus, ja tällä hetkellä ilmeisesti mieletön stressi ja huoli noista kahdesta ylläolevasta. Lisäksi olen vähän havainnut masennukseen viittaavia oireita, tai ehkä se on vain suruaikaa, sillä yksi hänen läheisistä perheenjäsenistään kuoli kesällä.
Hän ei pidä minuun oma-aloitteisesti oikeastaan mitään yhteyttä enää, mutta silloin harvoin kun olemme nähneet, hän kyllä vakuuttaa rakastavansa ja jopa puhuu yhteenmuutosta keväällä. Mitäs kummaa tämä on olevinaan. Sanat ja teot ovat täysin ristiriidassa. Ymmärrän kyllä että hänellä on nyt hirveästi muuta mielessään ja hyviä syitä olla minua tapaamatta, mutta eikö nyt luulisi että jos todella haluaa jonkun kanssa olla, niin kyllä sitä aikaa sitten löytyy esim parille tekstiviestille tai puhelulle edes kerran viikossa.
Olen aivan ymmälläni. Hän on selvästi tehnyt selväksi että haluaa omaa aikaa, eikä hän ole kavereitakaan nähnyt paljon ollenkaan viime aikoina. Lähinnä hän on töissä tai perheensä luona. Hän käyttäytyy ihan kuin haluaisi minusta eroon, mutta ei kuitenkaan suostu myöntämään sitä (jos olen hieman vihjaissut siihen suuntaan). Pitäisikö minun vain jättää hänet rauhaan ja katsoa miten käy, vai olisiko parempi että edes silloin tällöin otan yhteyttä?
Meillä oli aiemmin suunnitteilla yhteinen joulunviettokin, mutta nythän se joulu jo melkein on eikä hänestä kuulu pihaustakaan. No, onneksi olen tehnyt jo muita suunnitelmia joten en ihan yksin jää ihmettelemään. Mutta kieltämättä surettaa kovasti jo sekin että hän ei ilmeisesti edes aio toivottaa minulle hyvää joulua.
No, kysymyksenä olisikin että pitäisikö minun nyt jatkaa samaan malliin (antaa aikaa, odotella jos hän jossain vaiheessa haluaa taas alkaa tiiviimmin tapailemaan), vai pitäisikö minun vaatia keskusteluyhteyttä ja tivata häneltä jonkinlainen päätös asialle? Että joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Tuntuu niin ajan haaskaukselta tällainen epävarmuus, jos hän ei halua kanssani olla. Haluaisin että hän edes jollain lailla ilmoittaisi että se on ohi nyt. Voiko olla niin että hänessä ei vain ole miestä sanomaan bye bye, vaikka hän haluaisikin? Että hän ajattelee että kai minä jossain vaiheessa tajuan kunhan hän vain heittäytyy tarpeeksi etäiseksi ja puhumattomaksi. Vai onko hän vain laittanut suhteemme on hold siihen saakka kunnes saa elämänsä järjestykseen (tätä hän on välillä yrittänyt minulle sanoa, mutta en ole varma tarkoittaako hän sitä vaiko lopullista eroa)? En haluaisi tivata häneltä nyt mitään, sillä olen sitä jo tarpeeksi mielestäni tehnyt, ja mielestäni pallo on nyt hänellä. Mutta voiko olla mahdollista että hän silti odottaa että ottaisin yhteyttä? (kun olen lähes koko syksyn ollut se aktiivisempi osapuoli, toisaalta taas ensimmäiset puoli vuotta mies oli selkeästi innokkaampi tämän suhteen suhteen). Mies on nähtävästi sitä tyyppiä että isojen ongelmien kohdatessa hän ei pysty niistä puhumaan, vaikka kesällä pystyimme aika avoimesti käsittelemään kaikkia asioita. Tuntuu hirveän ikävältä ja hyljätyltä kun en tiedä missä mennään. Olisin valmis tekemään mitä vain tämän suhteen eteen, mutta onko parempi vain olla tekemättä mitään? Pelkään että sitten vihdoin kun hän ottaa yhteyttä, olen niin vihainen kaikesta tästä patoutuneesta epävarmuudesta ja mietiskelystä että lopetan itse suhteen suutuspäissäni vaikka hän olisikin valmis jatkamaan.
Taisipa tulla sekava sepustus. Mutta kiitollinen olen jos joku tunnistaa tästä jotain tuttua ja osaa vastata.
Parin viime kuukauden aikana mies on etääntynyt todella kovasti. Syynä oli aluksi järkyttävät työkiireet, ja sen jälkeen hänen perheessään sattunut onnettomuus, ja tällä hetkellä ilmeisesti mieletön stressi ja huoli noista kahdesta ylläolevasta. Lisäksi olen vähän havainnut masennukseen viittaavia oireita, tai ehkä se on vain suruaikaa, sillä yksi hänen läheisistä perheenjäsenistään kuoli kesällä.
Hän ei pidä minuun oma-aloitteisesti oikeastaan mitään yhteyttä enää, mutta silloin harvoin kun olemme nähneet, hän kyllä vakuuttaa rakastavansa ja jopa puhuu yhteenmuutosta keväällä. Mitäs kummaa tämä on olevinaan. Sanat ja teot ovat täysin ristiriidassa. Ymmärrän kyllä että hänellä on nyt hirveästi muuta mielessään ja hyviä syitä olla minua tapaamatta, mutta eikö nyt luulisi että jos todella haluaa jonkun kanssa olla, niin kyllä sitä aikaa sitten löytyy esim parille tekstiviestille tai puhelulle edes kerran viikossa.
Olen aivan ymmälläni. Hän on selvästi tehnyt selväksi että haluaa omaa aikaa, eikä hän ole kavereitakaan nähnyt paljon ollenkaan viime aikoina. Lähinnä hän on töissä tai perheensä luona. Hän käyttäytyy ihan kuin haluaisi minusta eroon, mutta ei kuitenkaan suostu myöntämään sitä (jos olen hieman vihjaissut siihen suuntaan). Pitäisikö minun vain jättää hänet rauhaan ja katsoa miten käy, vai olisiko parempi että edes silloin tällöin otan yhteyttä?
Meillä oli aiemmin suunnitteilla yhteinen joulunviettokin, mutta nythän se joulu jo melkein on eikä hänestä kuulu pihaustakaan. No, onneksi olen tehnyt jo muita suunnitelmia joten en ihan yksin jää ihmettelemään. Mutta kieltämättä surettaa kovasti jo sekin että hän ei ilmeisesti edes aio toivottaa minulle hyvää joulua.
No, kysymyksenä olisikin että pitäisikö minun nyt jatkaa samaan malliin (antaa aikaa, odotella jos hän jossain vaiheessa haluaa taas alkaa tiiviimmin tapailemaan), vai pitäisikö minun vaatia keskusteluyhteyttä ja tivata häneltä jonkinlainen päätös asialle? Että joko ollaan yhdessä tai sitten ei. Tuntuu niin ajan haaskaukselta tällainen epävarmuus, jos hän ei halua kanssani olla. Haluaisin että hän edes jollain lailla ilmoittaisi että se on ohi nyt. Voiko olla niin että hänessä ei vain ole miestä sanomaan bye bye, vaikka hän haluaisikin? Että hän ajattelee että kai minä jossain vaiheessa tajuan kunhan hän vain heittäytyy tarpeeksi etäiseksi ja puhumattomaksi. Vai onko hän vain laittanut suhteemme on hold siihen saakka kunnes saa elämänsä järjestykseen (tätä hän on välillä yrittänyt minulle sanoa, mutta en ole varma tarkoittaako hän sitä vaiko lopullista eroa)? En haluaisi tivata häneltä nyt mitään, sillä olen sitä jo tarpeeksi mielestäni tehnyt, ja mielestäni pallo on nyt hänellä. Mutta voiko olla mahdollista että hän silti odottaa että ottaisin yhteyttä? (kun olen lähes koko syksyn ollut se aktiivisempi osapuoli, toisaalta taas ensimmäiset puoli vuotta mies oli selkeästi innokkaampi tämän suhteen suhteen). Mies on nähtävästi sitä tyyppiä että isojen ongelmien kohdatessa hän ei pysty niistä puhumaan, vaikka kesällä pystyimme aika avoimesti käsittelemään kaikkia asioita. Tuntuu hirveän ikävältä ja hyljätyltä kun en tiedä missä mennään. Olisin valmis tekemään mitä vain tämän suhteen eteen, mutta onko parempi vain olla tekemättä mitään? Pelkään että sitten vihdoin kun hän ottaa yhteyttä, olen niin vihainen kaikesta tästä patoutuneesta epävarmuudesta ja mietiskelystä että lopetan itse suhteen suutuspäissäni vaikka hän olisikin valmis jatkamaan.
Taisipa tulla sekava sepustus. Mutta kiitollinen olen jos joku tunnistaa tästä jotain tuttua ja osaa vastata.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Viestistäsi päätellen mies etsii koko aika enemmän 'tekosyitä' kun ei kehtaa sanoa suoraan bye bye kulta. ja sä yrität puhua itsellesi asian puhtaaksi,uskottelet itsellesi että se tulee siitä ja tosta ja tästä. i dont think so.
totuus on ihan toista. eli:
se on jättänyt sut jo.
ja : mutta eikö nyt luulisi että jos todella haluaa jonkun kanssa olla, niin kyllä sitä aikaa sitten löytyy esim parille tekstiviestille tai puhelulle edes kerran viikossa.
joo olet aivan oikeassa.
eikö se edes yksi kerta viikossa soita tai viestitä sulle jotakin??????????
Noh nainen anna sen haistaa paskat!
sanon minä,jopa minä suutun puolestasi jo!
( samaa kokenut näes!)
Voi olla, että muut vastanneet ovat oikeassa, mutta yksi ajatus on myös se, että miehesi on masentunut. Masentunut ihminen ei välttämättä ihan oikeasti jaksa pitää kehenkään yhteyttä riippumatta siitä, kuinka tärkeä ihminen on kyseessä. Suosittelen siis ainakin vakavaa juttutuokiota ennen kuin luovutat. Voi tietenkin myös olla että miestäsi ei todella vain kiinnosta enää, mutta ainakin sitä voi puhumalla selvittää. Sinänsä masennus on luonnollinen reaktio läheisen ihmisen kuolemaan ja saattaa hyvinkin kestää useita kuukausia, jopa vuoden.
se on ollut minullakin mielessä jo pidempään. olen nähnyt tästä miehestä niin mahtavan, energisen ja huumorintajuisen puolen. Ja nyt syksyn aikana olen nähnyt vain vilauksia siitä ihanasta miehestä johon ihastuin. Muutos oli tosi selkeä näidän vastoinkäymisten aikana ja jälkeen. Sillä ei hän ainoastaan minua näin kohtele, vaan kuulemma kaveritkin ovat nyt jääneet ihan paitsioon. Hänellä näyttäisi olevan kaikki oireet jotka hyvällä ystävällänikin oli vaikeassa elämäntilanteessa, ja hänelle diagnosoitiin vaikea masennus. Ei siinä tilanteessa tosiaan riittänyt aikaa eikä energiaa oikein kenellekään...
No, täytyy sitten kai yrittää olla maltillinen ja ottaa vielä yhteyttä. En haluaisi elätellä turhia toiveita, mutta ainakin haluaisin että voisimme hyvästellä vaikka hän ei enää haluaisikaan minun kanssa olla tekemisissä. Ei kai se ole liikaa vaadittu kun kerran näin pitkään olemme olleet yhdessä? Tuntuu kamalalta jos asiat vain jäävät ilmaan roikkumaan tällaisen semi-pitkänkin suhteen jälkeen.
Siltähän tuo vaikuttaa et alku-ihastus on taantunut miehen puolelta. Ei nuo työkiireet ja vastoinkäymiset pitäisi rakkautta himmentää..
Sinuna kertoisin ukolle että sulla onkin nyt muita menoja kun yhteinen joulu ei tunnu miestä kiinnostavan, jos se ei miestä herätä niin ei sitten mikään..
niinpä niin, itsekin ajattelen että eihän tässä ole mitään järkeä, kyllä kai mies musta pitäisi jollain lailla kiinni jos olisi kiinnostunut mun kanssa olemaan. Toisaalta, miksi se sitten aina välillä käy mun luona vannomassa rakkauttaan. Joka kerta menen siihen halpaan ja sitten olen muutaman päivän taas huikean onnellinen. Valehteleeko se vai onko se vaan ihan täysin epätasapainossa omien tunteidensa kanssa?
Olen todella suuttunut siitä että hän ei vaivaudu edes sähköpostitse kertomaan mulle missä mennään, vaan jättää kaiken ilmaan roikkumaan. Tuntuu että eikö sillä ole sen vertaa arvostusta mua tai meidän suhdetta kohtaan, että voisi edes reilusti sanoa hyvästit. Aivan älytöntä, mun luona on kaappikaupalla sen tavaroitakin. Pitäisköhän antaa ne johonkin pelastusarmeijan keräykseen.
Viestistäsi saa käsityksen, että kuvittelet miehen tarkoitusperät ja ajatukset ihan omassa päässäsi.
Mikä saa sinut päättelemään, että hän tarkoittaa muuta kuin sanoo.
Jos miehellä on stressi, vaikeuksia, mahdollinen masis tms, ei muuta kuin kenkää moiselle luuserille, ja uutta alfa-urosta etsimään niinkö????
Mitäs kummaa tämä on olevinaan. Sanat ja teot ovat täysin ristiriidassa.
ne ovat aina ristiriidassa jos toinen ei enää tiedä mitä haluaa.
kyllä luulen, että itsekin jo vaistoat ettei toi stemmaa koko mies. sori vaan.
niinhän se on, ei minulla ole muita keinoja kuin kuvitella ja yrittää tulkita miehen tarkoitusperiä kun hän ei suostu kanssani asiasta keskustelemaan.
Vastauksena kysymykseesi sanoisin että viime aikoina hän on puhunut yhtä, ja sitten teot ovat olleet ihan toista. Siitä olen ruvennut epäilemään että hän ei ehkä tarkoita mitä sanoo, tai ei saa sanotuksi minulle mitä tarkoittaa.
En ole antamassa hänelle kenkää hänen vaikeuksiensa tai masennuksensa vuoksi, vaan siksi että olen alkanut epäillä että hän ei halua olla kanssani, mutta ei vain saa sitä ilmaistuksi muuten kuin välttelemällä minua.
En tietenkään tiedä onko näin, siksi täällä kirjoittelenkin. Ajattelin että ehkä muut miehet osaavat paremmin tulkita tämän miehen käytöstä kuin minä. Tai että ainakin saisin muitakin näkemyksiä kuin omani. Tietenkin toivoisin että voisin suoraan ja reilusti keskustella mieheni kanssa, mutta hän ei selvästikään ole siihen ainakaan tällä hetkellä valmis.
Olen valmis odottamaan ja auttamaan, mutta jos hän on jo päätöksensä tehnyt, niin mielestäni on kummallista että minun pitäisi pitää elämääni on hold vain siksi että hän ei kerro minulle missä mennään.
Älä odota tervettä ja normaalia käytöstä sairaalta mieheltä.
Masentunut saattaa olla niin lukossa, ettei pysty ilmaisemaan itseään.
joo se haluaa niin mielellään olla sun kaa häh?kun se otti etäisyyttä silloin jo kun sillä oli niitä työkiireitä :D
Sil on toinen kuule ,usko pois.
Miksi pitää valittaa saatana! Mies on kestänyt kaikenlaista paskaa ja stressi ja kaikki painaa. Sitten jo pikkuakka vielä kitisee mikse se sitä ja miksei se tätä.
taitaa alkuperäinenkin painaa miestä kun mies ei anna kuulla itsestään mitään rehe rehe.
vuoden seurustelevat ja mies ei anna kuulla tisestään viikon mitään oi oi kun normaalia miehen käytöstä häh?
jos rakastaa toisesta niin ei sitä olla viikon hiljaa kuule!vai oletko itsekin tuollainen kusipää? rehe rehe!?