Masennuslääkkeet tuhoavat libidon!
Minulle määrättiin SSRI-lääkitys pari vuotta sitten.
Ensimmäinen lääke jota kokeilin oli Optipar. Optipar ei tuntunut sopivan minulle ollenkaan. Kärsin aamuisin voimakkaasta huimauksesta ja pahoinvoinnista. Lisäksi kahden viikon kokeilun jälkeen ilmaantuivat ensimmäiset seksisivuvaikutukset. Minun oli vaikea saada orgasmia. Muuten libidoni ja kykyni oli normaali.
Lääke vaihdettiin Zoloftiin. Pian aloin kuitenkin huomata lisää seksisivuvaikutuksia. Erektio ei enää ollut normaali ja orgasmin saaminen viivästyi edelleen. Nämä sivuvaikutukset pakottivat vaihtamaan lääkettä uudestaan.
Seuraavaksi kokeiltiin Efexoria. Efexorin kanssa aloin ensimmäistä kertaa
kärsiä haluttomuudesta ja tunnottomuudesta.
Lääkärit sanoivat sivuvaikutusten häviävän heti kun lääkitys lopetettaisiin.
Lopulta sivuvaikutukset saivat minut vaihtamaan lääkettä vielä kerran. Lääkkeeksi valittiin SNRI-lääke Ixel. Annos nostettiin 50mg 2x/vrk. Aloin kärsiä ajoittaisesta täydellisestä haluttomuudesta ja seksuaalinen toimintakykyni koki siihenasti pahimmat kolaukset. Erektio alkoi olla olla hyvin heikko ja jo puolittainen erektio käynnisti ejakulaation ikäänkuin vuotamalla. En enää kokenut minkäänlaista
orgasmia, saati mielihyvää.
Siedin tilannetta aikani, kunnes hain lääkäriltä apua. Halusin lopettaa lääkityksen jotta saisin seksuaalisuuteni takaisin, mutta lääkäri
määräsi Mirtazapinia Ixelin lisäksi sivuvaikutuksia helpottamaan. Suostuin
kokeilemaan tuota vaihtoehtoa.
Mirtazapin ei sopinut minulle ollenkaan. Ensimmäinen tabletti väsytti valtavasti
ja seuraavien tablettien jälkeen oloni muuttui hyvin ärtyneeksi ja aggressiiviseksi. Seksisivuvaikutuksiin lääkkeestä ei ollut mitään apua.
Hakeuduin uudestaan lääkärin vastaanotolle ja Mirtazapin jätettiin pois.
Lääkäri halusi jatkaa lääkitystäni Ixelillä ja sain siihen reseptin, jota en kuitenkaan enää käyttänyt. Kärsittyäni pitkään täydellisestä seksuaalisesta haluttomuudesta ja heikosta erektiosta, vedin loput lääkkeet vessasta alas ja
lopetin lääkityksen kuin seinään. Tämä tapahtui juuri joulun alla viime vuonna.
Mielialani tuntui vain kohentuvan jätettyäni lääkkeet. Aloin odottamaan sivuvaikutusten luvattua häviämistä. Kolme kuukautta kului ja tilanne muuttui katastrofaaliseksi. Libidoni ei palautunut, vaan aloin kärsiä haluttomuuden lisäksi täydellisestä tunnottomuudesta.
Nyt tilanne on se, etten tunne minkäänlaista seksuaalista halua tai kiihottumista. En tunne seksuaalista himoa, en edes laimeata halua. Ikäänkuin seksuaalisuus olisi aivoissani
sammutettu.
Mielikuvat tai visuaaliset ärsykkeet eivät herätä minussa minkäänlaista vastakaikua. En yksinkertaisesti tunne mitään. Voin katsoa pahvilaatikkoa tai alastonta naista ja tunnen täsmälleen samalla tavalla. En mitään.
Masturboimalla tai harrastaessani seksiä saan aikaan vain etäisesti mielihyvää muistuttavan tunteen. Tuntuu siltä, kuin tiedonvälitys peniksen ja aivojen välillä olisi poikki.
Tuntoaisti on heikko eikä aivoissani synny mielihyvän kokemusta.
Saamani erektio on useinmiten hyvin heikko. Penis jäykistyy vähän ja siemennestettä alkaa vuotaa samantien. Sperma on paakkuista ja kylmän
tuntuista ja sitä tulee huomattavasti vähemmän kuin ennen. Varsinaista ejakulaatiota ei tapahdu, enkä koe saavani orgasmia. En edes tunne mielihyvää.
Hyvänä hetkenä penis voi jäykistyä kovaksi asti ja pienen vuodon jälkeen sperman valuminen loppuu ja saan ylläpidettyä erektion fyysisen stimulaation avulla. Lopulta voin onnistua aikaansaamaan heikon ejakulaation. Minkäänlaista orgasmia tai mielihyvää en tunne.
Ennen SSRI-lääkkeisiin koskemista olin seksuaalisesti erittäin aktiivinen.
Halusin tyttöystävääni valtavasti. Ejakulaatio oli hyvin voimakas ja erektio kivikova. Laukeamisen jälkeen pystyin kiihottumaan hyvin nopeasti uudestaan ja orgasmini olivat voimakkaita ja intensiivisiä.
Masennuslääkkeet tuhosivat elämäni! Tunnen olevani kemiallisesti kastroitu, sukupuoleton ihmisraunio. Tilanne ei ole parantunut yhtään, vaikka olen ollut ilman SSRI-lääkkeitä n. puoli vuotta.
Minulle määrättiin SSRI-lääkitys pari vuotta sitten.
Ensimmäinen lääke jota kokeilin oli Optipar. Optipar ei tuntunut sopivan minulle ollenkaan. Kärsin aamuisin voimakkaasta huimauksesta ja pahoinvoinnista. Lisäksi kahden viikon kokeilun jälkeen ilmaantuivat ensimmäiset seksisivuvaikutukset. Minun oli vaikea saada orgasmia. Muuten libidoni ja kykyni oli normaali.
Lääke vaihdettiin Zoloftiin. Pian aloin kuitenkin huomata lisää seksisivuvaikutuksia. Erektio ei enää ollut normaali ja orgasmin saaminen viivästyi edelleen. Nämä sivuvaikutukset pakottivat vaihtamaan lääkettä uudestaan.
Seuraavaksi kokeiltiin Efexoria. Efexorin kanssa aloin ensimmäistä kertaa
kärsiä haluttomuudesta ja tunnottomuudesta.
Lääkärit sanoivat sivuvaikutusten häviävän heti kun lääkitys lopetettaisiin.
Lopulta sivuvaikutukset saivat minut vaihtamaan lääkettä vielä kerran. Lääkkeeksi valittiin SNRI-lääke Ixel. Annos nostettiin 50mg 2x/vrk. Aloin kärsiä ajoittaisesta täydellisestä haluttomuudesta ja seksuaalinen toimintakykyni koki siihenasti pahimmat kolaukset. Erektio alkoi olla olla hyvin heikko ja jo puolittainen erektio käynnisti ejakulaation ikäänkuin vuotamalla. En enää kokenut minkäänlaista
orgasmia, saati mielihyvää.
Siedin tilannetta aikani, kunnes hain lääkäriltä apua. Halusin lopettaa lääkityksen jotta saisin seksuaalisuuteni takaisin, mutta lääkäri
määräsi Mirtazapinia Ixelin lisäksi sivuvaikutuksia helpottamaan. Suostuin
kokeilemaan tuota vaihtoehtoa.
Mirtazapin ei sopinut minulle ollenkaan. Ensimmäinen tabletti väsytti valtavasti
ja seuraavien tablettien jälkeen oloni muuttui hyvin ärtyneeksi ja aggressiiviseksi. Seksisivuvaikutuksiin lääkkeestä ei ollut mitään apua.
Hakeuduin uudestaan lääkärin vastaanotolle ja Mirtazapin jätettiin pois.
Lääkäri halusi jatkaa lääkitystäni Ixelillä ja sain siihen reseptin, jota en kuitenkaan enää käyttänyt. Kärsittyäni pitkään täydellisestä seksuaalisesta haluttomuudesta ja heikosta erektiosta, vedin loput lääkkeet vessasta alas ja
lopetin lääkityksen kuin seinään. Tämä tapahtui juuri joulun alla viime vuonna.
Mielialani tuntui vain kohentuvan jätettyäni lääkkeet. Aloin odottamaan sivuvaikutusten luvattua häviämistä. Kolme kuukautta kului ja tilanne muuttui katastrofaaliseksi. Libidoni ei palautunut, vaan aloin kärsiä haluttomuuden lisäksi täydellisestä tunnottomuudesta.
Nyt tilanne on se, etten tunne minkäänlaista seksuaalista halua tai kiihottumista. En tunne seksuaalista himoa, en edes laimeata halua. Ikäänkuin seksuaalisuus olisi aivoissani
sammutettu.
Mielikuvat tai visuaaliset ärsykkeet eivät herätä minussa minkäänlaista vastakaikua. En yksinkertaisesti tunne mitään. Voin katsoa pahvilaatikkoa tai alastonta naista ja tunnen täsmälleen samalla tavalla. En mitään.
Masturboimalla tai harrastaessani seksiä saan aikaan vain etäisesti mielihyvää muistuttavan tunteen. Tuntuu siltä, kuin tiedonvälitys peniksen ja aivojen välillä olisi poikki.
Tuntoaisti on heikko eikä aivoissani synny mielihyvän kokemusta.
Saamani erektio on useinmiten hyvin heikko. Penis jäykistyy vähän ja siemennestettä alkaa vuotaa samantien. Sperma on paakkuista ja kylmän
tuntuista ja sitä tulee huomattavasti vähemmän kuin ennen. Varsinaista ejakulaatiota ei tapahdu, enkä koe saavani orgasmia. En edes tunne mielihyvää.
Hyvänä hetkenä penis voi jäykistyä kovaksi asti ja pienen vuodon jälkeen sperman valuminen loppuu ja saan ylläpidettyä erektion fyysisen stimulaation avulla. Lopulta voin onnistua aikaansaamaan heikon ejakulaation. Minkäänlaista orgasmia tai mielihyvää en tunne.
Ennen SSRI-lääkkeisiin koskemista olin seksuaalisesti erittäin aktiivinen.
Halusin tyttöystävääni valtavasti. Ejakulaatio oli hyvin voimakas ja erektio kivikova. Laukeamisen jälkeen pystyin kiihottumaan hyvin nopeasti uudestaan ja orgasmini olivat voimakkaita ja intensiivisiä.
Masennuslääkkeet tuhosivat elämäni! Tunnen olevani kemiallisesti kastroitu, sukupuoleton ihmisraunio. Tilanne ei ole parantunut yhtään, vaikka olen ollut ilman SSRI-lääkkeitä n. puoli vuotta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Huh. Tuollaisessa tapauksessa kannattaisi harkita oikeustoimia lääkeyhtiötä vastaan tms.
Mitenhän mahtaa käydä itselläni, kun vasta eilen söin ensimmäisen 25mg Zoloftin ja seksihalut loppuivat samantien.
Eipä tuo tällaista ikisinkkua haittaa, mutta olisi ehkä ihan näppärää jos ne tulisivat vielä takaisin vastaisuuden varalle lääkityksen lopettamisen jälkeen..
myös normaalin kyvyn surra.Siinäpä se pulma onkin, kun on masennus ja itkettäisi, niin itkua ei tule. Kaikille eivät uudet masennuslääkkeet sovi ja voi tulla entistä huonompi olotila.
Muistan pari-kolme vuotta sitten B Furmanin ohjelman jossa oli useita masennuksesta kärsineitä kertomassa tuntemuksistaan.
Kertoivat, että lääkityksen aikana vapauttavaa itkua tuli oikein ikävä. Parempi ehkä yrittää selvitä masennuksesta ilman lääkkeitä ja itkeä paha olo pois. Tuki-ja vertais keskustelut, liikunta, kuntoilu ym ensin avuksi...
Moro
Samat ongelmat asiansuhteen jo monta vuotta.
Olen vuoden syönyt mieliala/masennuslääkkeitä.
Minulla ongelmat alkoivat aloitettuani jo vuosia sitten syömään nukahtamislääkkeitä. Ja nyt vielä nämä uudet mömmöt päälle. Ei osaa iloita, ei osaa surra, tunteet ovat aivan nollassa. Uskon kuitenkin, että syömällä näitä lääkkeitä pääsemme pahemman yli ja voimme joissain vaiheessa pikkuhiljaa vähentää ja päästä näistä eroon. Lääkärini sanoi, että kun olen syönyt Efexoria, olen niiden ansiosta jaksanut tehdä töitä, kunnes nyt tipahdin viimein työuupumukseen.
Se, milloin alkaa jotain tuntea ja onko seksiä enään milloinkaan, on arvailujen varassa. Tällähetkellä ei haluta.
Tsemppiä!
Sehän on pelkästään hyvä asia. Ei siirry huonoja geenejä eteenpäin. Ja jos halut on nollassa, ei siitä ole haittaa sinullekaan. Vai ihanko tavan vuoksi vain olit ajatellut silloin tällöin...
Sen verran on tullut näitä palstoja vilkuiltua että olen nähnyt sanasta sanaan tämän ihan saman kirjoituksen aiemminkin. Ja siitä on jo jonkin aikaa.
Herää jotenkin epäilys että tässä joku hysteerinen lääkkeiden vastustaja satuilee pelotellakseen ihmiset henkihieveriin.
Tottakai lääkkeet vaikuttavat libidoon, mutta en näe mitään syytä etteikö tilanne korjautuisi lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Eiväthän ne aineet ikuisesti kehossa kierrä.
Moro
Kun kaksi kertaa päivässä ottaa mömmöt ja iltaisin nukahtamislääkkeet, niin kyllä siinä aikalailla elimistössä aineita kiertää.
Toivon vain, että tulisi se päivä, että en tarvitse efexoria, opamoxia enkä imovanea.
Toivottavasti pian vapaaksi näiden käytöstä.
Jaaha, no enpä osannut ajatella tuollaista tilannetta missä koko päivä menee pillereitä popsiessa.
(Itsellä kokemusta vain mielialalääkkeistä joita otetaan kerran päivässä.)
150 mg aamuin illoin ja lisäksi vielä Triptyliä iltaisin. Mun nautintokyky on ennallaan (tosin halut vei jo masennus) seksissä ja kiitos hyvän kumppanin, harrastan sitä säännöllisesti. Tuntuu, että miehillä on enemmän ongelmia?
Eikä masislääkkeet ole muuttaneet mun persoonallisuutta, mutta helpottavat oireita ja masennusta. Ja mun kyky itkeä on onneksi ennallaan; ei ne mua turruta silti vaikka helpottavat oloa.
Tää sama viesti on ollut useilla palstalla ja useaan kertaan.
Mulla on kaikki lääkkeet vieneet halut jo 20 vuoden ajan ja sillon kun olen ilman niin halut palaa ja viimeksi luovuin Efexorin pienestä annostuksesta mikä ei ole ollut ollenkaan pahin näistä turruttajista.Silti seksihalut palasivat jo kahdessa viikossa takasin. en usko tohon ollenkaan että ne häviää pysyvästi.
Joku provo sen on.T.nainen -59
Kirjoitus ei ole alunperin ollut mikään provo. Kyseessä on minun ihan aito tarinani, jonka joskus palstalle kirjoitin.
Joku on näemmä ottanut asiakseen postittaa kirjoitukseni uudestaan ja uudestaan. Tähän voisi ylläpito ehkä puuttua?
Asiasta sen verran, että pysyvät sivuvaikutukset ovat fakta joidenkin ihmisten kohdalla. Oheisen linkin takaa kohtalotovereitani löytyy yli 400.
http://health.groups.yahoo.com/group/ssrisex/
Minua hoitaa tällä hetkellä yksi Suomen johtavista asiantuntijoista psykofarmakologiassa. Hän on vakuuttunut lääkkeiden aiheuttamasta haitasta. Joillain ihmisillä altistus SSRI-lääkkeille ilmeisesti muuttaa mantelitumakkeiden ja hypotalamuksen toimintaa pysyvästi.
Tilanteen korjaamiseksi on kokeiltu mm. parkinsonin tautiin tarkoitettuja dopamiiniagonisteja, mutta niiden tuoma apu on ollut hyvin hetkellinen.
Aivojeni toiminnassa muuttui jotain perusteellisella tavalla.
pelkäsin itellänikin käyvän noin kun lopetin efexorin. Olen aina käyttänyt pieniä annoksia ja välillä on ollut vuoden ja parin taukoja lääkkeitten käytössä. Liekö sillä osuutta asiaan?
Olen silti sitä mieltä että masislääkkeet ovat vastenmielisin lääkeryhmä minkä tiedän.
On se kumma että ei kekesitä lääkettä mikä ei vaikuttaisi seksihaluihin. Kaikki käyttämäni 15 lääkettä ovat vaikuttaneet enemmän ja vähemmän libidoa huonontavaksi.
Moklobemidia. Se on vaikuttava aine lääkkeissä Aurorix ja Moclobemid, jotka ovat Suomen markkinoilla ainoat MOA-A -estäjät.
Kyseisestä lääkkeestä on monia tutkimuksia, ja se on todettu aiheuttavan erittäin harvoin tai ei ollenkaan seksisivuvaikutuksia.
Oli jopa koehenkilöitä, joille moklobemidi aiheutti seksuaalisten halujen kasvua. (Tämä selittää sen, miksi tämän Markuksen lääkäri määräsi Mirtazapinia, joka vaikuttaa täysin samalla tavalla kuin moklobemidi. Ihmettelen vain, että miksi käytössä oli samanaikaisesti Ixel, eikä pelkästään Mirtazapin).
Itse käytin myös aikoinaan SSRI-lääkkeitä, mm. Cipralexia ja Zoloftia, joiden jälkeen vaihdoin Aurorixiin, juuri noiden seksisivuvaikutusten takia. Kyseleppä lääkäriltä siis Aurorixia, joka on minulla toiminut jo vuosia. Seksihalut pysyneet samoina, ellei jopa hieman kasvaneet.