Asumme mieheni kanssa asumuserossa ja viralliset eropaperitkin on jätetty muutama viikko sitten. Minä itse hain eroa, syistä suurin oli rakkauden täydellinen katoaminen suhteesta sekä puolison mustasukkaisuus.
Nyt olen tavannut ihanan miehen, joka tuntuu olevan se sielunkumppani. Mieltä kuitenkin askarruttaa edellisen suhteen päättymisestä kulunut kovin lyhyt aika. Eroa en kadu yhtään ja ex:ään minulla ei ole mitään tunnesidettä, itsehän eroa hainkin.
Kyselisinkin muiden kokemuksia, miten olette onnistuneet nopeasti aloitetussa uudessa suhteessa?
Nyt olen tavannut ihanan miehen, joka tuntuu olevan se sielunkumppani. Mieltä kuitenkin askarruttaa edellisen suhteen päättymisestä kulunut kovin lyhyt aika. Eroa en kadu yhtään ja ex:ään minulla ei ole mitään tunnesidettä, itsehän eroa hainkin.
Kyselisinkin muiden kokemuksia, miten olette onnistuneet nopeasti aloitetussa uudessa suhteessa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
aloita mitään. SE on aivan varmaa sillä siitä saatu "itsetunto" on täysin illuusiota. Torjuin itse kolme vuotta ennen kuin olin varma tunteistani että voin aloittaa ja täten ottaa toisen ihmisen huomioon.
mutta kyllä minä olen vähän samoilla linjoilla kuin tuo edeltävä kirjoittaja. Vaikka itse olet eron hakija ja kaikki tuntuu hyvältä, kannattaisi ensi olla yksikseen pitempi tovi. Aikaa en osaa sanoa, lienee yksilöllistä.
on,eli ei voi uutta rakentaa tosissaan jos vanha raunio savuaa vielä!Tietysti ystävänä ja juttukaverina joku hyvä olla.
Jus näin heti vaan uuteen suhteeseen ja äkkiä ettei pääse järki mukaan ajatuksiin. Nythän sinä näytät ex:lle että kyllä minä kelpaan ja saan uuden vaikka heti. Mutta mites hetken päästä kun huomaatkin että taas kihdalle sattui se elämäsi kumppani. Itse olen kasannut itseäni kohta neljä vuotta, no meidän eroon liittyi paljon muutakin kuin vaan kahden ihmisen välinen ero ( toinen mies ja syntymätön lapsi). Joten mietippäs nyt vielä hetki.
Vaan laastari-suhde se helpottaa jonkin aikaa ja taas yhden ihmisen suremaan.Äly hei!
Jännä että jotkut ihmiset on ihan satavarmoja että eron tullessa pitää olla sata vuotta yksin ja sulkea silmänsä suhteelta, vaikka potentiaalinen ehdokas tulisi yllättäen silmien eteen.
Itse näkisin että kaikki on yksilöllistä. Toisilla on eroon eri syyt kun toisilla, josta johtuen eri ihmiset saattaa olla hyvinkin erilaisissa tilanteissa mitä tulee tuntemuksiiin loppunutta suhdetta ja eksää kohtaan. Toiset varmaan tarvii aikaa asioiden käsittelyyn, toisilla asiat on jo eron koittaessa aikalailla käsitelty.
Itselleni sattui ero joka oli viestiketjun aloittajan kanssa hyvin samankaltaisissa olosuhteissa. Ajan myötä loppui tunteet ja elämä oli vaan sitä päivästä toiseen rutiinia. Huomattiin olevamme vaan kavereita. Aikamme puhuttiin asioista ja harkittiin eroa monta kuukautta. Lopulta kun sitten erottiin, niin ei ollut enää mitään käsiteltävää asian tiimoilta. Ainoastaan yksin asumiseen tottuminen oli pitkästä aikaa outoa.
Muutama kuukausi eron jälkeen tapasin erään herttaisen tytön, jonka kanssa meistä tuli parhaat kaverit. Itse olisin toki ollut valmis vakavempaankin, mutta tytön mielestä mun alle puoli vuotta sitten sattunut ero oli liian iso juttu uuden suhteen kannalta.
Pointti on se, että koittakaa ihmiset hyvät tajuta, että se miten teille on käynyt ei välttämättä ole absoluuttinen totuus. Jos sulla on mennyt kauan erosta toipumiseen, niin miks mulla pitäis mennä yhtä kauan?
Semmosta..
suhde kehiin jos siltä tuntuu,eroja on niin monenlaisia vaikeissa tapauksissa odotusaika on ihan hyvä.Helpoissa eroissa joita on kypsytelty jopa vuosia ja joissa tunteet ovat kuolleet toista kohtaan niin anna mennä. Nauti rakastumisen ja toisesta välittämisen tunteesta ja anna uudelle suhteelle se mitä tarvitsee eli itse täysillä mukaan. Meillä on vaan yksi elämä elettävänä eikä näitä rakastumisiakaan osu montaa
kenenkään kohdalle
Konkreettisen eron eli yksin asumaan muuton jälkeen itselleni tuli "jälkijäristyksiä" eli surua ja pettymystä suhteessa epäonnistumisesta ja sen läpi käyminen oli todella terveellistä ja tarpeellista enkä todennäköisesti olisi pystynyt antamaan toiselle/itselleni sitä, mitä vasta asiat ja itsenikin vielä uudelleen läpi käytyäni nyt voisin kuvitella pystyväni antamaan, näin ainakin itse uskon ja tunnen. Mutta näin oli omalla kohdallani, ihmiset ovat myös yksilöitä eikä yhtä ainutta totuutta tässäkään liene. Tärkeää on ainakin se, että asiat käy läpi edes jollain tavalla.
Rakkaus on niin ihana juttu, että sen kohdatessaan harva pystyy sen ohittamaan! Tosi on myös se, ettei rakastumisia osu ihan tosta vaan kohdalle, joten liika jarruttelukaan ei ole hyväksi - kannattaa uskaltaa elääkin ja luottaa tulevaisuuteen. Toivottavasti mahdollisimman monia onnistaa rakkaudessa!
Kysymyshän on oppimisesta kunniottamisesta toista ihmistä kohtaan. Ei mistään absoluuttisesta totuudesta. Kysymys on siitä että absoluuttisesti väität itsellesi että olet menettänyt luottamuksen ja kunnitouksen sekä rakkauden edellistä kumppaniasi kohtaan ja siihen haet olotilaa millä selittäisit itsellesi että miksi ja kuka "auttaisi" minua kestämään ja vahvistamaan että olen oikeassa itseni suhteen ja voin väittää ja toimia täten suhteeni suhteen.
Tämä olotila tarvitsee itsesi itsenäistymisen kannalta tilan missä otat vastuun itse omasta kasvutarpeestasi ollaksesi sinut asian kanssa kun "esität" taas jollekkin toiselle omaa persoonaasi.
Myös toinen tärkeä välttämättömyys on se että silä otat vastuun edes toisesta ja et sido itsesi tunne ym elämään ketään ja täten velvoita häntä kantamaan vastuuta sekä osallisutmasta sinun kasvuun ja taas vääristämään sitä mitä itse tahdot.
muutama esimerkki siitä miksi nautinto on joskus oltava sivussa että kasvaisit rakastettavaksi toisille etkä vain itselle.
Joskus voi olla niinkin, ainakin omalla kohdallani oli (itsensä oli niin helppoa unohtaa), että on kasvettava rakastavaksi myös itselleen - toisille sitä on voinut helpompi olla jostain syystä. Suuntaan tai toiseen kasvaminen on kuitenkin juuri se juttu, mikä kannattaa, vaikka eihän se kivutta käy. Lopputulos on kuitenkin kaiken vaivan arvoinen. Jaksat antaakin enemmän muille ja turvaat oman jaksamisesi paremmin. Kunnioitetaan itseämme ja toisia ihmisiä, hyvä vain lisääntyy jakamalla hyvää.
Tässä nähdään, miten jättäjä kokee olevansa täysin virheetön, eikä jää pohtimaan sitä, missä itse tuli tehtyä virheitä, kun suhde pääsi lopulliselle tolalleen.
Heti vaan uusi kehiin, jottei ehtisi menemään peilin ääreen. Ja taas on muutaman vuoden päästä suhde arkistunut ja ihmetellään, että miksi tässä nyt taas pääsi näin käymään.
huomasin että se eka suhde eron jälkeen tuntui olevan juuri mitä on kaivannutkin, mitä ei edellisessä suhteessa saanut. Tosin suhde ei ollut kovin pitkä ja huomasimme jonkin ajan kuluttua että on parempi jatkaa omillamme.
Toisaalta se toi itseluottamusta ja paransi joitakin haavoja mitä edellisessä suhteesta oli tullut. Huomasi, että ei ole ihan epäkelpo ihminen. Ensin tuntuu että on valmis uuteen suhteeseen, mutta mielestäni kannattaa kuitenkin kuunnella itseään ja ottaa ainakin rauhallisesti.
Jos uusi suhde on kestääkseen niin se kyllä kestää pienen hidastelun ja ei heti tarvitse muuttaa yhteen tai rynnätä uusiin naimisiin.
Parempi katsoa kuin katua.
Itselläni lopullinen ero julistettiin kesäkuussa. Itse en ole kykeneväinen vielä uuteen suhteeseen, jotenkin totuteltuani sinkkuuteen ja tavattuani mukavia miehiä tunne on että ei pysty.
Olenkin kyllä vähän kaikki tai ei mitään- tyyppi. Eiköhän sekin tule aikanaan että taas haluaa sitoutua kun se oikea sattuu kohdalle. Varmasti ne vanhatkin asiat kulkee mukana, mutta niistä saa sellaista elämän oppia mikä toivottavasti estää tekemästä samoja virheitä uudestaan.
..lopussa kissankultaa. Kyllä alussa aina kaikki tuntuu niin auvoiselle, sielunkumppanuudelle, muttas annas olla, niin vielä sieltä esiin tulee todellinen ihminen. Sanontakin sanoo, kun sutta pakoon, karhu vastaan.
Voipi käydä TAAS niin, että sulta loppuu rakkaudentunteet kun kerran niiden perässä juokset. JOS Annat tunteiden määrätä elämääs, et tahdon. (TAHDOIT jo kerran rakastaa miestäsi..)Alkakoon miehesi selvittämään mistä must,suk, juontuu, prosessointia vaatii, mutta ei liene mahdoton tehtävä päästä irti (ainakin jotenkin) siitä. Hyvää joulua!
Hei,
Olen sitä mieltä, että jokainen aloittaa uuden suhteen kun siltä tuntuu, oli erosta sitten viikko tai 10 vuotta. Koko elämähän siinä menee jos kaiken entisen hautaamiseen tarvitaan kuukausia/vuosia.
Monet on aloittanut seruaavan auhteen jo ennen kuin ovat edellisestä eronneet, ja myös näissä on hyvin erilaisia jatkoja. Jotkut onnistuu, toiset ei. Ja jos "epäonnistuu" -so what?
Uutta vain kehiin, unohtakaa menneet.
Hyvää Joulua kaikille!
Olen sama mieltä!!!
Erotessa tuntuu, että on hukannut aikansa. En käsitä, miksi aikaa pitäisi hukata vielä lisää tuijottelemalla siihen kuuluisaan peiliin vuositolkulla. Aivan kuin olisi joku pakko sirotella tuhkaa päällensä vuosia ennen kuin saa aloittaa uuden suhteen. Mitä pidempään menneitä märehtii, sitä enmmän niihin jää koukkuun. Märehtimällä ei asiat parane.
Ei nuo pitkään yksin olleiden suhteetkaan näytä toimivan sen paremmin.