Oltiin tosi rakastuneita jonkin aikaa ja minä vielä senkin jälkeen kun mies sanoi että tarvii olla yksin ja selvittää asiansa. Paljon ollaan asioista jälkeenpäin puhuttu ja tykkää musta kuulemma eikä puheidensa mukaan parempaa elämänkumppania vois kuvitella löytävänsä, (tosin tuntuu siltä että sen mielipiteet asioista vaihtelee päivittäin) mutta ei voi nyt sitoutua. Pakko sen on tietää kuinka paljon muhun on sattunut kun kerta ainakin jossain vaiheessa molemmat uskoivat että tässä on nyt tää ihminen kenen kanssa voisin elää lopunelämääni. Miksi sanoi että aina kun itken, hän pettyy? En kuulemma hänen mielestään ole semmoinen. Tosin sanoi sen kännissä, mutta silti. Samanlaisia puheita sillä on yleensä ollut kännissä tai selvinpäin päivänvalossa. Tottakai mä itken! En tietenkään haluaisi, mutta minkä sille pahalle ololle mahtaa. Pitäisikö mun olla joku piaaatsh, joka kulkee nenu pystyssä aina kun se näkee, että ei tunnu missään. Olisiko se kiinnostavampaa? Sitäkö se oikeasti haluaa? Vai eikö vaan tykkää että mulla on paha olla? Samoin kun soittelen aina yhteiselle kaverille tai kavereille kun on paska olo. Hän sanoi että häiritsee kun en soita sille. Että miksi en soita sille kun on paha olla. Ja sitten kun joskus soitan sille kuulumisia, se on tosi vaisun kuulonen. Semmonen "ööh ..mmh..niih...juu ei täs mitää". Mielelläni soittelisinkin jos ottaisi vähän enemmän "kontaktia". Mikä teitä miehiä vaivaa? mur...
itku
eukko
8666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja sitten kun joskus soitan sille kuulumisia, se on tosi vaisun kuulonen. Semmonen "ööh ..mmh..niih...juu ei täs mitää".
joo sellainen vaisu........
noin ne alkaa käyttäytyä naista kohtaan puhelimessa,kun ei ole selkäraknaa sanoa suaorraan, että mä en enää oikeastaan halua sua! mutta, se on niin hemmetin vaikeaa sanoa sulle sitä suoraan! kun sä alat aina pillittää niin mulle tulee syyllisyydentunnetta! prkle!
No on se mulle aika suoraan sanonut ettei halua mitään nyt. En mä siitä ole sille ruvennut kyynelehtimään. No, juuri yks kundi kertoi että oli kysynyt siltä että miksi ei sano mulle suoraan ettei halua olla tekemisissä, mutta se on sillekin ollut että kun ei tiedä haluuko ja juu ja ei ja juuei. Olkoon sitten. Mä sanon yleensä rehellisesti mitä mieltä asioista olen eli siis jos jotain sanon niin tarkotan sitä. Toi ystäväjuttu jne. Miehet näköjään voi puhua ihan mitä tahansa mutta teot on sitten ihan muuta. Vituttaa että olen haaskannut aikaani tollaseen ihmiseen. Yleensä en ajattele että olisi ollut ajanhaaskausta olla jonkun kanssa, mutta tää juttu... oli kyllä ihan turha. Etenkin kun miettii mitä paskaa on joutunu käymään läpi. Ei olis kyllä tarvinnu. Luulin siitä ihmisestä jotain ihan muuta. Ja se onkin kaikista paskin ikinä.
heh heh heeeee!!
kuule, täältä löytyy yks joka ymmärtää. se että se on "pettynyt" sun itkuun on ihan paskaa. se on vaan asia, jolla se painaa sua alas. olen itse itkuherkkä. itkettää kun vituttaa, itkettää kun on paha mieli, itkettää kun on onnellinen. joo mä itken paljon. mut mitä sitte!!!! ihan kuin oisin jotenkin tyhmä ja huonompi ku muut. vaihda mies, niin tein minäkin, ja sain sellasen miehen joka pitää mun tunteellisuutta yhtenä niistä asioista joihin se rakastui ja rakastaa mussa. katse eteenpäin!
Vaihto olis paikallaan. Tuskin kuitenkaan enää vähään aikaan jaksan yrittää mitään. Tää oli niin outo juttu. Toinen sanoo melkeen heti että on rakastunut ja ehdottaa että muutan sen luokse. Sitten kun oon muuttamassa niin yhtäkkiä kaikki pysähtyy. Oltiin niin "sielunkumppaneita" jonkin aikaa ja jutun piti olla se loppuelämän juttu. En tiedä voinko enää luottaa. En ainakaan jaksaisi uskaltaa. En jaksaisi enää yhtäkään samanlaista juttua. Tää on ihan kamalaa. Ihmissuhteet on pelottavia. Ei voi ikinä uskoa mitä toinen sanoo. Ei voi mitenkään luottaa, että edes seuraavana päivänä asiat olisi hyvin. Olin itseasiassa niin shokissa alussa etten osannut edes itkeä. Ja sitten kun itken, se on joku pettymys. Ihmiset on julmia. Joku joka on ihanin koskaan tapaamasi, voi hetkessä muuttua joksikin ihan päinvastaiseksi.
Joku joka on ihanin koskaan tapaamasi, voi hetkessä muuttua joksikin ihan päinvastaiseksi.
aiva. ja tuon takia minusta on tullut hyvin varovainen alkaa enää mitään suhdetta.
siinä satuttaa vain itseään,ei voi luottaa miehiin ,ovat todella julmia.
Mä en haluaisi katkeroitua. Ei ole mun juttu.
Tästä syystä saan varmaan vielä monta kertaa turpiini tulevaisuudessakin. Mut tää oli kyllä niin paha juttu ettei voi sanoa miten vastasuudessa toimin. Onneksi on hitosti mieskavereita. Huomaa ettei ne kuitenkaan "ole kaikki samanlaisia".
Minkä takia mieskavereiden kanssa ei tule semmosta tunnetta että niitten kanssa voisi seurustella? Mulla on hitosti semmosia mieskamuja jotka on fiksuja, huoltehtivia, keskustelutaitoisia, luotettavia, hauskoja, ihan pellejä joskus (sopii just mulle), urheilullisia, ihan kivan näköisiä ja niitten jutuista kuulee kuinka ne osaisi arvostaa naista...noh, ei ihan kaikki varmaan. Mutta, miksi ne ei kiinnosta? Miksi pitää olla semmosia kavereita, ja sitten rupeen seurustelemaan jonku ihmishirviön kanssa? Why oh why...!