Alkaa tympiä koko työnhaku. Miksi sitä edes viitsisi vaivautua lähettämään niitä hakemuksia kun jo valmiiksi tietää, ettei koskaan tule olemaan se paras, upein, kaunein ja sopivin työnhakija mihinkään työhön. Kun aina löytyy se parempi vaihtoehto, joka töihin otetaan.
Ja ne suhteet sitten, niillähän ne työpaikat loppujen lopuksi saadaan. Mutta mistäs niitä suhteita teet; ei minun tuttaviini ja sukulaisiini kuulu mitään johtajia ja yritysten omistajia, joiden avulla voisi työpaikan saada.
Ja ne suhteet sitten, niillähän ne työpaikat loppujen lopuksi saadaan. Mutta mistäs niitä suhteita teet; ei minun tuttaviini ja sukulaisiini kuulu mitään johtajia ja yritysten omistajia, joiden avulla voisi työpaikan saada.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin se on, aina Joku Muu saa sen työn, joku työnantajan unelmien prinssi tai prinsessa...
Jokainen ihminen osaa jotain erikoista. Käy lukemassa www.vero.fi kotitaloustyönantajana ja rupea tekemään yksityishenkilöille palveluksia kunnon korvausta vastaan. Minkä alan ihminen olet?
ei muuta ku kotipalvelufirma pydeen sellanen joka hoitaa lumityöt,haravoinnit ja siivoo ja hoitaa vanhoja. Startti-raha tulee ku pressalle kinkku pöytään. Yrittäjäksi alalle jossa työ ei lopu eikä velkaa tarvii ottaa eikä pääomaa ku muutaman kymmentä euroo ja kaikki menot verovähennyskelposii. TSEMPPIÄ!
Olen hakenut töitä noin 10 kuukautta. Joka arkipäivä netistä etsien ja työnantajille soitellen. Hakemuksia olen laittanut kymmenittäin. Hakenut julkisessa haussa oleviin paikkoihin ja laittanut avoimia hakemuksia. Olen pääsyt useisiin haastatteluihin, toivo on herännyt ja valvottuja öitä takana... Aina olen jäänyt ulkopuolelle. Itsesyytökset vaivaavat... Mikä minussa on vikana? Olen alle 40 v. Fiksu ja nätiksikin kehuttu. Työvoimatoimisto karensseineen aikaansaa vain masennuksen lisääntymistä. Karenssin laittoivat ihan perusteetta. Toimeentulotukea en saa, koska miehellä on töitä...No, kevättalvi tulee, odottelen aurinkoisia päiviä, yritän nauttia elämästä, hetkittäin. Yritän hokea itselleni: Minä olen minä ja ihan hyvä tällaisena. Ihminen siinä kuin työssäkäyvätkin. Rahapula ahdistaa kuitenkin kun on kolme kouluikäistä lasta . Lapset tuovat onnea ja tarkoitusta elämään. Heillä on kuitenkin oma elämänsä, minäkin tarvitsisin sen työn, ja kodin ulkopuolisen elämän.