Olen nelikymppinen nainen. Elämässäni kaikki miehet ovat jättäneet minut. Olen mennyt monesti itseeni ja miettinyt, mikä minussa on vialla.
Suren vieläkin tyttäreni isän lähtöä, mikä tapahtui 9 vuotta sitten, en varmaankaan toivu siitä koskaan. Tähän mieheen luotin ja hän oli elämäni rakkaus ja paras ystäväni, jolle saatoin kertoa kaikki huoleni. Toki minulla naisystäviäkin oli ja on.
Tähän päivään asti kaksi muuta miestä ovat löytäneet parempaa? aidan toiselta puolelta tai muuten vain hylänneet.
Olen mielestäni fiksu ja hauskannäköinen, ehkä liian kiltti ja hyväntahtoinen. Elämäni on nykyään hyvin yksinäistä ja mitä vanhemmaksi tyttäreni tulee, sitä yksinäisemmäksi muuttuu. Tanssiravintoloista tai -lavoilta ei löydy ketään, eikä mistään muualtakaan. Haaveissani on aina ollut iso perhe, mutta haaveeksi sekin vain jää. Työssäkäynti ja erityisesti tyttäreni pitävät minut elämässä kiinni, ilman tytärtäni en olisi enää jaksanut.
Aivan kuin osa minusta puuttuisi, mutta missä tämä toinen puoli on? Löydänkö sitä? Parisuhteessa elävän on tätä tuskaa vaikea ymmärtää, sillä parisuhteessa on oma tuskansa ja omat ongelmansa.
Yhden illan suhteisiin minusta ei ole, vaikka niistä joskus saakin hetken lohtua ja läheisyyttä. Tämänikäiset miehet ovat jo toisella kierroksella, ja useimmiten pelkäävät sitoutua jälleen.
Ryhdistän siis itseni jälleen töihin, hyväntuulisena ja hymyilevänä ja onnellisena, visusti tuskani piilottaneena. Ajattelen,että tänään on se päivä.
Suren vieläkin tyttäreni isän lähtöä, mikä tapahtui 9 vuotta sitten, en varmaankaan toivu siitä koskaan. Tähän mieheen luotin ja hän oli elämäni rakkaus ja paras ystäväni, jolle saatoin kertoa kaikki huoleni. Toki minulla naisystäviäkin oli ja on.
Tähän päivään asti kaksi muuta miestä ovat löytäneet parempaa? aidan toiselta puolelta tai muuten vain hylänneet.
Olen mielestäni fiksu ja hauskannäköinen, ehkä liian kiltti ja hyväntahtoinen. Elämäni on nykyään hyvin yksinäistä ja mitä vanhemmaksi tyttäreni tulee, sitä yksinäisemmäksi muuttuu. Tanssiravintoloista tai -lavoilta ei löydy ketään, eikä mistään muualtakaan. Haaveissani on aina ollut iso perhe, mutta haaveeksi sekin vain jää. Työssäkäynti ja erityisesti tyttäreni pitävät minut elämässä kiinni, ilman tytärtäni en olisi enää jaksanut.
Aivan kuin osa minusta puuttuisi, mutta missä tämä toinen puoli on? Löydänkö sitä? Parisuhteessa elävän on tätä tuskaa vaikea ymmärtää, sillä parisuhteessa on oma tuskansa ja omat ongelmansa.
Yhden illan suhteisiin minusta ei ole, vaikka niistä joskus saakin hetken lohtua ja läheisyyttä. Tämänikäiset miehet ovat jo toisella kierroksella, ja useimmiten pelkäävät sitoutua jälleen.
Ryhdistän siis itseni jälleen töihin, hyväntuulisena ja hymyilevänä ja onnellisena, visusti tuskani piilottaneena. Ajattelen,että tänään on se päivä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla on ollut kauan sitten sellainen elämänkumppani, mikä parisuhteessa tulee ollakin. Oletko saanut selville miksi hän lähti? Ja miksi jälkimmäiset miehet lähtivät? Minun on vaikea uskoa että he lähtivät hyväntahtoisuutesi vuoksi- sehän on hyve! Liika kiltteys (tarkoitan periksiantamista, omasta tahdosta luopumista) ei aina ole hyväksi, mutta olisihan ne miehet voineet opettaa sinua pitämään puoliasi. Muutenhan kiltteyskin on hyve. Miksikähän sitten haet syytä itsestäsi?
Vaikka olen parisuhteessa, mielestäni ymmärrän varsin hyvin tilanteesi ja tunteesi. Kaltaisellesi sopivia miehiä on varmaan vähän eivätkä ne pidä itsestään ääntä. Jos nyt löytäisit miehen, tuntuisiko se joka tapauksessa vain sen paremman korvikkeelta kun sanoit ettet toivu hänen jättämisestään koskaan?
Sinulla on naisystäviä. Voitko kertoa heille näistä asioista vai pidätkö ne omana salaisuutenasi?
ei välttämättä vikaa ole vaan miehissä, jotka jättävät!
Olen pitkän elämäni varrella huomannut, että miehet (kuten naiset vastaavasti) ihastuvat/rakastuvat naisiin, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja itsenäisiä: Nainen kaipaa miestä rinnalleen miehen itsensä tähden, ei sen takia, että miehestä tulisi se naisen puuttuva puolisko, joka haluaisi elää vain miehelleen.
Älä haikaile entisten miehien perään, sillä se on vain ajanhukkaa. Keksi itsellesi jokin harrastus. Keskityt siihen, työhösi ja lapseesi niin onni saattaa hiipiä kohdallesi. Ja muista: Elämässä on erilaisia rakkauksia ja paljon hyviä miehiä. Nämä miehet saattavat pohtia tismalleen samoja asioita kuin sinä.
Itse olen "toisella kierroksella", enkä enää helposti sitoudu. Menetin erossa mielestäni niin paljon ja kun lopulta pääsin jaloilleni,niin päätin,etten enää samaan helvettiin lähde. Seurustelen ja menee ihan mukavasti,mutta haluan pitää itselläni sen oman turvapaikan.