D-A-D

paljonkin 90-luvun alussa. Mun mielestä No fuel left for the pilgrims ja Riskin' it all ovat hemmetin hyviä hardrock-levyjä vielä tänäänkin. Ja niitä paria ekaa kantrivaikutteistakin kiekkoa muistan lämmöllä.

Sitten jotenkin unohdin bändin. Niille tuli muutaman vuoden levytysbreikki enkä ole kuullut mitään Riskin' it all:n jälkeen. Millaista kamaa ne ovat tehneet? Kannattaako tutustua?

On oikein ohjata lapset kunnon rockmusiikin pariin. Näinä anttituiskujen, smurffien sun muiden listajyrien pimeinä aikoina liian moni lapsi harhailee huonon musiikin erämaassa.

Täällä kans yks fani, seurannut bändiä 80'-luvun loppupuolelta, kävin katsomassa tänä vuonna bändiä 2 krt livenä, seuraan aktiivisesti nettisivuja.

Täytyy sanoa, ettei ole muuten tuttu kuin, että Radio Cityltä olen töissä muutaman kappaleen kuullut. Itse biisit ovat olleet keskivertoa tarttuvampia ralleja ja ennenkaikkea laulajan ääni on miellyttänyt. Täytynee tutustua.

Mulla ainakin kävi niin et isä kuunteli sitä ja sit kun iskä ei ollu kotona niin hain sen aina ja kuuntelin...Nykyään on oikeus kuunnella ihan millon vaan...Samanlailla tuli Bad Religion, Ramones, Green Day, Night of iguana, Mötley Grüe...

No fuel left for the pilgrims-levyä olen kuullut pienempänä kauan sitten. Aloin pitää kappaleesta Point of view.

Kuuntelin äsken youtubesta muutaman kappaleen. Liian "grunge" minun makuuni.

Riskin' It All on kyllä kova levy. No Fuel Left for the Pilgrims on lähes samaa tasoa. harmi etteivät saaneet pitää alkuperäistä nimeään Disneyland After Dark on niin pelottavan kuuloinen.

Laukaan John Smith -festareilla oli hyvä meno päällä kuumassa iltapäiväauringossa joskin pyrorakettipuku oli vaisu ilman pyroja, Oulun Teatriassa myöhemmin ei ihan silleen lähtenyt fiilis lentoon.

Mutta onhan ne vanhat hittibiisit ihan mahtavia yhä vielä, etenkin livenä. Kova hyväntuulen livebändi.

Pienenä ollessani kuulin levyä No fuel left for the pilgrims ja aloin pitää kappaleesta Point of view.