Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kohta kaksi vuotta. Noin puoli vuotta sitten sain mieheni kiinni sopimasta eroottissävytteisiä tapaamisia toisten naisten kanssa. Mitään ei kuitenkaan ehtinyt tapahtua.
Olin todella vihainen ja suhteen jatkumista mietittiin tarkkaan. Mies kuitenkin vakuutti itkien, että hän oli tehnyt erehdyksen ja ettei halua minua menettää.
Ja hän tosiaan on pitänyt lupauksensa ja tehnyt kaikkensa suhteemme eteen.
Asiasta ei ole keskusteltu yhteen palaamisen jälkeen ja aika ajoin miehen ehdotukset toisille naisille tulevat mieleeni ja asia vaivaa yhä.
Vaivaa joskus rankastikin.
Kysyisinkin nyt, että onko minulla enää "oikeutta" nostaa asiaa esiin?
Mies on ollut aivan ihana eikä ole mitenkään antanut aihetta epäilyille, mutta kun minusta tuntuu vieläkin pahalta.
Onko järkeä alkaa puimaan vanhoja asioita?
Olin todella vihainen ja suhteen jatkumista mietittiin tarkkaan. Mies kuitenkin vakuutti itkien, että hän oli tehnyt erehdyksen ja ettei halua minua menettää.
Ja hän tosiaan on pitänyt lupauksensa ja tehnyt kaikkensa suhteemme eteen.
Asiasta ei ole keskusteltu yhteen palaamisen jälkeen ja aika ajoin miehen ehdotukset toisille naisille tulevat mieleeni ja asia vaivaa yhä.
Vaivaa joskus rankastikin.
Kysyisinkin nyt, että onko minulla enää "oikeutta" nostaa asiaa esiin?
Mies on ollut aivan ihana eikä ole mitenkään antanut aihetta epäilyille, mutta kun minusta tuntuu vieläkin pahalta.
Onko järkeä alkaa puimaan vanhoja asioita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voihan asiasta keskustella ihan rauhankin sävyyn ja sanoa että mieltä painaa...:)
Jos minä tietäsin että mun mies olis tuollaista tehnyt niin varmasti minua vaivaisi ja tuskinpa edes olisin yhdessä olisi ero paperit ollu maistraatissa ajat sitten:)
Koska tuollaset asiat saa sen särön parisuhteeseen ja vaikka sitä koittaa pikaliimalla korjata niin aina se särö jää ja etenkin meillä naisilla unohtaminen on hankalaa... Koitappa puhua asiasta, koska minä en näkis järkevänäkään koittaa tulevaisuutta ajatella jos asiaa painaa niin se painaa aina.
Hyvää Joulua!
Hyvä, kun olette keskustelleet asiasta!
Mikäli asia on sovittu, kuten vaikutti, niin asian esillenostamiselle ei ole välttämättä aihetta.
Kuitenkin, jos ajatus kaivelee sinua edelleen, niin voit kertoa miehellesi, että se vaivaa sinua.
Luultavasti pääsette yhteisymmärrykseen asiasta.
Ei ihminen kykene täydellisesti hallitsemaan ajatuksiaan.
Kaikesta, mikä "rassaa" välejänne, voitte keskustella.
Keskustele tuosta asiasta silloin, kun olette hyvällä tuulella, jottei ärtymis pilaa asiaa.
Hei! Ystävällisissä merkeissä kirjoíttelen.... Olen syyllinen samaan; mistä kumppanistasi kirjoitat. Olin silloin jotenkin huomion kipeä ja oma mieheni ei sitä minulle riittävästi antanut. Eikä anna vieläkään... Koin hetken íhanan verhojen takana jazz tapahtumassa se oli melkein se hetki.. mutta ei moraali, uskolllisuus, rakkaus iski.. ei voi pettää vaikka halut olisi enemmän kuin tunteet... itse hillintää, itse hillintää vai onko????? Mitä sanot jos kerron, että mieheni kuitenkin katselee suorastaan flirttailee toisten naisten kanssa estelemättä vaikka olisin paikalla?
Niin.. Mieheni kyllä lähes 100 % varmuudella olisi pettänyt minua, jos en olisi häntä saanut kiinni.
Mutta tuo on nyt (toivottavasti) takanapäin ja täytyy sanoa, että meillä menee nyt todella hyvin.
Lukuunottamatta päässäni pyöriviä ajatuksia :(
Ajattelin kuitenkin kertoa miehelleni tunteistani ja ajatuksistani.
Toinen ongelma on se, että tapahtuman jälkeen olen vältellyt aiheesta puhumista ja tavallaan esittänyt itsevarmaa.
Mies todennäköisesti luulee, että en enää ajattele hänen hairahdustaan. Tai luulee että olen päässyt sen yli.
Hassua, mutta on jotenkin "noloa" myöntää miehelle että asia vaivaa yhä.
Minulle se on merkki siitä, että olen loppujen lopuksi hyvinkin epävarma ihminen.
Niin... tiedän, että ajatukset vaivaavat? Oletko kysynyt kumppaniltasi miksi tämä kyseinen henkilö häntä miellytti? Jos et niin sinun pitää uskaltaa? JA MIKSI ET USKALTAISI??
Kerro ajatuksistasi, mutta edelleen mietin miksi et kysyisi kumppaniltasi miksi toinen miellytti? Ajattelen myös niin että toinen osapuoli voisi haluta jotain mitä et sinä vielä ole huomannut antaa... ei millään pahalla...!!!!??
Voi minä kyllä tiedän miksi toinen miellytti..
Olen naisen nähnyt ja kyllä täytyy sanoa että ei ole ihme jos miestä vietiin.
Kroppa ja kasvot kuin milläkin missillä. Vaalea minihame kaunotar.
Tietty sä voit ottaa asian esille. Mutta miksi kärsiä tuollaisen kanssa, kun voi suhteen lopettaakin?
En halua miestäni jättää yhden vastoinkäymisen jälkeen. Hän ei ole mikään hirviö, vaan aivan tavallinen mukava mies joka erehtyi.
Mutta jos toisen kerran tekee saman virheen niin varmasti lentää ulos. Ja hän kyllä tietää sen.
Omat ajatukset vaan pyörii niin vietävästi tapahtuneessa.. :(
Keskustele ihmeessä asiasta. Meillä juuri ihana 4v suhde kaatui koska tietyistä asioista jotka vaivasivat (eri juttuja kuin teidän ongelma, mutta silti) mutta kumpikaan ei puhunut mitään (ihmiset osaavat olla tyhmiä...) ennen kuin itkien eron jälkeen, jolloin kaikki oli jo myöhäistä ja sitten vaan itkettiin että miksei tästä voitu puhua aikaisemmin. Kadun sitä aivan hirveästi. Pelkäsin puhua aikaisemmin koska en halunnut pilata välejämme enempää, en halunnut riitaa, en halunnut antaa kuvaa etten rakastaisi (okei, lyhyesti sanottuna molepien ongelma oli ahdistus suhteessa) ja en vain uskaltanut puhua. Vasta jälkeenpäin tajusimme että molemmat tunsivat samoin. Oliko tunne oikeaa, vai oliko se vain jonkinlainen stressikausi, joka pilasi lopulta koko rakkautemme?
Sen opin, että tulevassa suhteessani (kun sellaiseen joskus pystyn) tulen puhumaan tunteistani 101% varmasti. Kaikesta. Ja kehoitan sinua ettet tee samaa virhettä.
Jos asia vaivaa sinua nyt, se vaivaa jatkossakin. Pelkäät aloittaa keskustelua mutta loppujen lopuksi se saattaa olla aivan huoleton keskustelu, ilman riitaa tai muuta vastaavaa. Siihen saattaa mennä hetki, ja se saattaa pelastaa koko suhteenne.
Älä jätä mitään vaivaamaan, se pilaa parhaimmankin suhteen...