Olen maalaismies..siis omistan maatilan ja maita. Olen tässä katsellut sillä silmällä naisia,että jos vaikka vallan ystäviksi voitaisiin tulla. Kyllä "alkkiskin" käy,tai se on suorastaan toivottavaakin,sillä raittiin ihmisen kanssa en oikein jaksa ,se on kylmä totuus. Ei naisen tarvitse mikään missi olla,mutta persoonallinen tyylikkyys katsotaan eduksi ja painonhallintakin saisi olla sen verran tuttua hommaa,että 90-kiloinen äijä jaksaisi kantaa tämän sulottaren sänkyyn, jos vain itse satun pysymään pystyssä. Eli siis saa olla vaikka alkkis, ei tarvitse silti olla kumminkaan pöhöttynyt rappiolinnan prinsessa .Myöskään "hasaa" imevät neitoset älkää vaivautuko,niistä on mulla ikäviä kokemuksia,kun ne tahtovat ystäviensä kanssa ymmärtää,että kaikki näkyvillä oleva tavara, luottokortit jne. ovat jotenkin yhteistä omaisuutta jota voi realisoida ihan oma-aloitteisesti. Yhdekin Myrnakaluston takia jouduin latelemaan kauhistuttavia tappouhkauksia, jossei ne ilmaannu takaisin omalle paikalleen, kyllä se sitten ilmaantuikin...tyttö itkien kertoi käyneensä lunastamassa sen takaisin antiikkiliikkeestä, tosin rahat siihen se lainasi ihan oma-aloitteisesti lompakostani.
Entisen vaimon äiti kävi kaffilla muka muuten vaan tarkistaakseen ,että joko vihdoinkin olisin juonut pääni siihen kuntoon,josko he saisivat pilkkahintaan
sen kesämökkitontin, jota ovat vuosia himoinneet.
Kohteliaasti totesin paikan olevan luontoarvoiltaan sen laatuinen,että kannattaa tarkkaan harkita siihen rakentamista,saattaapi olla ettei viherkommarivirkamiehet edes antaisi lupaa moiseen luonnon raiskaukseen .
Tätä muuten ihastuttavaa ihmistä vaivaa tavaton omistamisen himo, joka taitaa olla jonkinlainen sukuvika. Onneksi epäluuloisena miehenä tyttärensä kanssa avioliittoa solmiessani kirjoitettiin avioehto jossa aviovaimo jää osattomaksi minun ennestään omistamaani omaisuuteen ja niin jäi hehtaarit omaan sukuun,
eikä menneet osaset ahneen kaupunkilaisporhon tyttärelle.
Vanha rälssitila on ennestään jakotoimenpiteistä johtuen kärsinyt edellisten sukupolvien juopottelusta sekä muutenkin hurvikkaasta elämästä,
eli juoppous on eräänlainen sukuominaisuus . Muistan kun lapsuuteni jouluna äitini soittaessa salin pianoa ,hän sammui kesken soiton ja isäni joka oli väkevä mies kantoi äitini nukkumaan,vaikkei lahjojakaan ollut edes vielä jaettu.
Suvussa on juoppoutta esiintynyt kautta aikojen, luulenkin ,että ihmiset kokoontuvat mieleistensä ihmisten seuraan joihin ei entinen vaimoni kuulunut. Ehkä luoja
armahti minua,kun pääsin hänestä .
Lapsuudestani muistan kuinka kunnioitettu isäni tuli taksilla kyliltä juovuksissa kotiin ...totta kai hänellä oli tuliaisia...sähköhimmeli ! Äitini joka oli luova ja herkkä ihminen riemuitsi siitä kuin me lapsetkin, ja sitä ripustettiin joukolla lähimmän tepselin lähelle.
Nyt olenkin ajatellut viekotella itselleni "kunnon naisen" joka ei lasiin sylkäise ja valita juopuneen isännän temmellyksistä.
Mistä löytäisin tämän ihanattaren?
Entisen vaimon äiti kävi kaffilla muka muuten vaan tarkistaakseen ,että joko vihdoinkin olisin juonut pääni siihen kuntoon,josko he saisivat pilkkahintaan
sen kesämökkitontin, jota ovat vuosia himoinneet.
Kohteliaasti totesin paikan olevan luontoarvoiltaan sen laatuinen,että kannattaa tarkkaan harkita siihen rakentamista,saattaapi olla ettei viherkommarivirkamiehet edes antaisi lupaa moiseen luonnon raiskaukseen .
Tätä muuten ihastuttavaa ihmistä vaivaa tavaton omistamisen himo, joka taitaa olla jonkinlainen sukuvika. Onneksi epäluuloisena miehenä tyttärensä kanssa avioliittoa solmiessani kirjoitettiin avioehto jossa aviovaimo jää osattomaksi minun ennestään omistamaani omaisuuteen ja niin jäi hehtaarit omaan sukuun,
eikä menneet osaset ahneen kaupunkilaisporhon tyttärelle.
Vanha rälssitila on ennestään jakotoimenpiteistä johtuen kärsinyt edellisten sukupolvien juopottelusta sekä muutenkin hurvikkaasta elämästä,
eli juoppous on eräänlainen sukuominaisuus . Muistan kun lapsuuteni jouluna äitini soittaessa salin pianoa ,hän sammui kesken soiton ja isäni joka oli väkevä mies kantoi äitini nukkumaan,vaikkei lahjojakaan ollut edes vielä jaettu.
Suvussa on juoppoutta esiintynyt kautta aikojen, luulenkin ,että ihmiset kokoontuvat mieleistensä ihmisten seuraan joihin ei entinen vaimoni kuulunut. Ehkä luoja
armahti minua,kun pääsin hänestä .
Lapsuudestani muistan kuinka kunnioitettu isäni tuli taksilla kyliltä juovuksissa kotiin ...totta kai hänellä oli tuliaisia...sähköhimmeli ! Äitini joka oli luova ja herkkä ihminen riemuitsi siitä kuin me lapsetkin, ja sitä ripustettiin joukolla lähimmän tepselin lähelle.
Nyt olenkin ajatellut viekotella itselleni "kunnon naisen" joka ei lasiin sylkäise ja valita juopuneen isännän temmellyksistä.
Mistä löytäisin tämän ihanattaren?
Vastaukset 17
Vanhimmat
kasassa! Punainen lanka saisi olla hiukan tiiviimpi ja jonkinlainen teemojen yhteenvetokin selventäisi kokonaisuutta mutta ympäristön kuvaus on erinomaista ja luovuudessa löytyy.
Tapaukseni ei ole vielä loppuun käsitelty,ei alkuunkaan. Olen fyysisesti terveen oloinen keski-ikäinen mies, jonka aivotoiminta on åkkiseltään katsoen ihan
normaalin oloista, jossei satunnaisia sekopää tenpauksia tähän lasketa . kerrankin puita hakatessani joka on henkilökohtaisesti on minulle suurta huvia, sattui johdatuksellinen sattuma .Sattui nimittän niin,että kirveen terä irtosi ja lensi kaaressa liiterin perälle josta kuului pahaenteinen helädys...huolestuneena
sydän pompottaen menin tarkistamaan mahdollista syytä ja totesin melkein täyden kossu pullon levinneen pitkin liiterin lattiaa, tästä järkyttyneenä lähdin naapuriin kertomaan tätä uskomatonta onnettomuutta, se näki minun itkeneen, joka tietysti hävetti karskia miestä.
Naapurin kanssa pähkiesämme ongelmaan ratkaisua, hän lupautui kutsumaan mahdollisesti selvinpäin olevan tuttavansa avuksi,asia ratkesi kivasti,eli tämä tuttava luopui omasta viinapullostaan sopuhintaan,ja iloinen puunhaakkuu saatoi jatkua.
kyllä siinä taas nähtii ,"että antaa tunturin selvittää, kuka luokses jää" kuten laulussa sanotaan.
Naisasiat ovat olleet nykyaikana vähän niin ja näin, se saattaapi olla saamattomuutta, mutta toisaalta epäonnistuneen avioliiton jälkeen ihmisestä tulee helposti sen laatuinen arkaparka joka helposti välttelee tilanteita jotka voisivat johtaa syvempään suhteeseen, sehän on ihan ymmärrettävää kun oli naimisissa sen syöjätteren kanssa... oikein vihityssä liitossa..höh. Papin pitäisi kieltäytyä vihkimästä vihkimästä toisilleen sopimattomia pareja.
Mitenkä se sitten käytännössä toimisi..en tiedä, ehkä välimerellinen tyyli jossa vanhemmat valitsevat puolison, olisi käytännöllinen ja toimiva systeemi.
En naiselta mitään ilmeellisiä ominaisuuksia kehtaa vaatia, mutta kyllä englanninpuhe- ja keittotaito olisi mukava optio, ettei perunoita tarvitsisi itse keittää
jos sattuu itsellä olemaan muuta tekemistä. Ulkomaanpuhetaito olisi mahdollisia ulkomaanmatkoja ajatelellen inhan mukava ominaisuus...kun oma taito on
semmosta intiaanienglantia, jolle oppikoulunkäyneet naureskelee.
Naisen ulkonäkö tietysti on periaatteessa sivuseikka , mutta jokainen tietää,että kyllä komean naisen kanssa baarissa tulee pollee olo, kun kateelliset aikapojat jahtaa toisen akkaa räkä poskella, minulla on sen verta meriittiä ja itsetunto kunnossa,että moisesta jahtaamisesta tulee seksikäs olo, vähän samaan tappaan kun jotkut saavat "kiksejä" turpoVolvolla ajamisesta.
Että semmosia mietteitä armonvuonna 2005
Hei!
Olisipa hauska tutustua kaltaisesi riskiin mieheen. Omani, kun oli semmonen vilttitossu. Siitä nyt on jo kaksi vuotta, kun jäin yksin. Olen viiskymmppinen viiden laudaturin ylioppilas. Reppasin raukka tuon latinankielen vaikka kahdesti sitä läpi yritin. Olisin halunnut kaikki kuusi 'ällää'. Pääsin kuitenkin aikoinaan lääkikseen ja toimin pitkään paikallisena terveyskeskusaseman lääkärinä. Työtahdista johtuen innostuin määräämään itselleni rauhoittavia, se oli niin helppoa, joita sitten nappailin iltaisin punaviinin kera. Alkoholisoiduin vuosien mittaan ja jouduin selkä seinää vastaan lopettamaan käytön. Eihän se olisi millään onnistunut ilman AAta. Yritin kaikenlaista, mutta vihdoin tajusin, ettei kukaan voi muuten raitistua kuin menemällä AAn kokoukseen. Nyt käyn kahdesti viikossa kahdessa eri ryhmässä ja olen pahasti koukussa näihin ryhmäistuntoihin. Molemmista ryhmistä löytyy lisäksi yksi herrasmies, siis kaksi, jotka ovat alkaneet vonkaamaan perääni. En tiedä mitä tehdä, kun en oikein entistä juoppoakaan haluaisi enää elämänriesaksi ottaa. Vaikutat mukavalta, mutta edellämainittu vähän arvelluttaa ja lisäksi tälläinen 'hienohelma' maatalon emäntänä. Jos vähän vielä miettisin asiaa.
Hyvää Joulupäivää Sinulle!
Tasan ei käy näköjään onnen antimet vaikka varallisuuttakin sulle on kertyny niin naista et oo onnistunnu saamaan. Mulla niitä on kaksikin kun tuo akan sisko jäi omasta mielestään osattomaksi miesmarkkinoilla päätti se iskeä ukon pois siskolta, ei vaan onnistunu vaan jäi mulle jalakavaimoksi, oon siis kahen naisenlotkun loukussa. Ei oo herkkua mullakaa.
Älä viisi tenkanen puhua palturia,en ole mikään parkaraukka joka huutaa naisten perää kuin lapsonen äitiää..minä haen tosinaista,siis naista,jolla on kykyä ja tyyliä asua isossa talossa juopon miehen kanssa, vaikka todennäköisesti joskus kuolen viinaan, haluan silti viettää nämä jäljellä olevat vuodet ihmisarvoista elämää ihmisen kanssa joka näkee tai ainakin on näkevinään minussa tosimiestä...siis miestä joka osaa ja haluaa elää tosielämää!
Viestisi viehätti minua,olen aina tuntenut vetoa teräviin naisiin. Mutta sinun pyristelysi eroon viinan käytöstä hieman mietityttää, nimittäin totuus on sen laatuinen,että minun kanssa et pitkään raittiiina pysy. Mutta jos olet valmis rappioitumaan kanssani asiaa voidaan oikein vakavasti miettiä. Tosiasiassa elämääni kuuluu muutakin kuin viinan juontia, harrastan kaikenlaista jota ei voi humalassa toimittaa,eli joudun olemaan joskus selvinpäinkin.
Muistan edesmenneen isäni (rauha hänen sielulleen) sanoneen minua perheen lahjakkaimmaksi lapseksi, rakas juoppoisäni kuoli raakisesti traktorionnettomuudessa. Oli se liikuttava tilaisuus kun kävimme äidin kanssa katsomassa verijälkiä takamaillamme jossa isäni oli tuntikausia kitunut kaatuneen traktorin alla,,enenkuin kuolema hänet vapautti kärsimyksistään. Äitini ei koskaan toipunut menetyksestään ja hän hiljalleen hiipui pois.
Tila jäi minun hoidettavakseni ja sisko meni saksalaisen kanssa naimisiin,mikä onkin varsin oiva mies.
Alkoholisoiduin hiljalleen niinkuin moni muukin ikäiseni,mutta päästäni olen vielä siinä kunnossa ,että lääkäri totesi minun olevan täysin autonajo- ja oikeustoimikelpoinen..heh
Edes silmälaseja en tarvitse ajaessani...petkutin lääkäriä...hah
Mahtaako kukaan jaksaa lukea näin pitkiä juttuja?
Olen pääkaupunkiseudulla asua 39vee (entinen maalainen
yhden tyttären äiti, olen alkoholisti ja pelkään .että lapseni otetaan pois,voisit olla pelatuksemme, luulen ,että olet hyvä ihminen. Sen tuntee kirjoituksesi tyylistä, vain herkkä ihminen pystyy kuvailemaan tunteitaan tyyliisi,
Jos huolit meidät siipiesi huomaan, tulemme ilolla luoksesi
Liisa ja Iris
Mulle äitimuori aina sanoi että varo viinaa poika, sulle sanon että varo naista poika, ne on kavalia otuksia aina vaan oma hyöty mielesä mutta totuus on että miehen on vaikeeta elää ilimankaan, ei sitä aikamies viiti aina kouraansa nysvätä. Miten oot sitte ajatellu omaisuusjärjestelyt saisko tämä tyylillä juopon miehen vaimona kärsivä nainen sulta jälkeenjäävän talon ja metsät? Ikäänku kärsimyksen palkkana.
Voi Sua rakas Maamanni!
Et tiedä minkälaisen sisäisen hehkun tunteen saitkaan sisälläni syttymään, kun vastasit viestiini. Uskon, että juuri Sinun rinnallasi pysyn raittiina tai ainakin kohtuukäyttäjänä. Onhan itselläni nimittäin nuo täydet lääkärin oikeudet ja voin tarvittaessa määrätä niin itselleni kuin sinulle rakkaimpani jotain yhteiseen lentoomme sopivaa avaruuspölyä.
En ehtinyt minäkään ihan vielä kaikkea itsestäni paljastaa. Jouduin ryyppämiseni loppuhetkillä auton kanssa törttöilemään ja aika kunnolla. Onnettomuustutkija kertoi auton pyörähtäneen viidesti akseliston ympäri ennenkuin jäi katolleen. Olen 'lääketieteellinen ihme', kun selvisin. Joudun loppuelämäni viettämään tässä pyörätuolissani. Tällä näkymin, kun otat ja työntelet minua elämäsi seikkailuihin, ovat myös omat kätesi elämässä kiinni etkä ennätä ryyppäämään.
Mitä siskosi mieheen tulee, palaa haluni tavata siskosi ja hänen miehensä. Olen aina ollut suuri Saksan ystävä.
Olet varmaan ennättänyt petkuttamaan lääkäriä, mutta minua Sinä et pysty höynäyttämään. On minussa vielä sen verran älliä ja energiaa.
''Ich liebe Dich!''
Kerro vaimon siskolle rakkaita terveisiä.
kuule Tenkanen....kyllä se on niin että kun ihminen rypee synnissä päivät pääst'ään, alkaa siinä pahuuden miettehet nostaan päätänsä, kun minä annoin Jumalalle lupauksen, etten ikinä' maailimassa enään syntiin lankea...kuinka kävikään..ei mennyt kuin viikko kun synnissä ryvettiin...ja ryvettiin oikein kunolla..siinä meni Visakorttikin ..kun huorattiin ja viinaa verettiin oikein kunnolla. Mutta Herra ymmärtää heikkoa luonnetta...siitä olen kiitollinen.
Mitäs tähän sanotte?
kuka helevetti sen synnin on keksiny??hä? mitä se synti on ja mita synti tarkottaa sanan varsinaisesa merkityksesä? MInä olen rypeny ja ryven synnisä, mulla ei nosta päätää muu ku jorma housussa ja sen tarpeen tiedän, sitä varten luoja on luonu meille kakslahkeisille naisen. IHimettelen että miksi niin perusteellisesti ryvet että visakorttiki menee, se on minusta liikaa pitäs ymmärtää pittää joku raja sentäs!! KUnnon huorausta oon harrastanu itekki siinä vaa pittää olla pää kylymänä eikä sortua viinan vietäväksi. MIe rupian pittään sinnuu pehmiäluontosena poika.
JA SEHÄN NÄHDÄÄN
tennyt perkeelleen Tenkkanen parannus.. ei kukaaan jaksa tommosta syntisäkkiä yötä päivää katsella...pannaan yhessä sitä siskoo ..jooko?
Tässä me sität siskoa jyystetään tenkasen kanssa
http://wilho.dyndns.org/kazzun_paskagalleria2/galleria/701.html
Tässä kuvassa minä ja tenkanen yhdessä siskon kanssa kimppakivaa viettämässä.
http://wilho.dyndns.org/kazzun_paskagalleria2/galleria/211.html
en ole ilmeisesti tarpeeksi alkkis sinulle :)
Hmh, ihan höpsö olet :) Mietiskelen näin tapsanpäivän kunniaksi, että mitähän sinä muuta harrastat, jossa pitää välillä olla selvinkin päin?