Kysymyksiä suomen kieleen liittyen

Kielitoimiston sanakirja on aika yksiselitteinen pliisun kohdalla:

pliisu ark. vaisu, mitäänsanomaton, laimea, lattea. Pliisua musaa.

yks. nom. pliisu
yks. gen. pliisun
yks. part. pliisua
yks. ill. pliisuun
mon. nom. pliisut
mon. gen. pliisujen
mon. part. pliisuja
mon. ill. pliisuihin

komparatiivi pliisumpi
superlatiivi pliisuin

Puolipisteen käytöstä voi lukea esim. Terho Itkosen Uudesta kielenoppaasta 2000, s. 20.
Varsinkin lopussa on mielestäni järkevä puolipisteen käytön oikeutus.

Puolipistettä käytetään seuraavasti:

1. Erottamassa virkkeen veroisia ilmauksia, jotka kuuluvat läheisesti yhteen, esim.
Kuuntelen virran solinaa ja katselen huojuvia rantapensaita; jostain kantautuu yhtäkkiä lehtokurpan ääni.
Suunnilleen yhtä nopeasti kuin teollisuusväestö kasvoivat nelikymmenluvulla kaupunkilaisvoittoisten elinkeinojen palveluksessa olevat ryhmät; nopeimmin kaikista laajeni ilmeisesti kauppa, joskaan tämä ei suoraan näy tilastoissa.
Usein sanotaan, että puolipiste on pistettä heikompi mutta pilkkua vahvempi eroke; itse asiassa se on läheisempää sukua pisteelle kuin pilkulle. Esim. äskeisissä virkkeissä ei pilkku tulisikaan kyseeseen. Piste olisi mahdollinen, mutta se viittaisi hiukan erilaiseen lukutapaan: pisteen edellä virkkeen sävelkulku laskee paljon jyrkemmin kuin puolipisteen edellä, ja sitä seuraava tauko on pitempi kuin puolipisteen jälkeinen. Vain piste päättää virkkeen peruuttamattomasti.

2. Joskus pilkkua vahvempana erotusmerkkinä luetelmissa ja laajoissa rinnastuksissa. Esim.
Suomen kielellä on monia ominaispiirteita: äänneopissa sananalkuisten konsonanttiyhtymien puute, diftongien ja yleensä vokaalien runsaus; muoto-opissa sijojen suuri määrä, lukuisat johdostyypit ja yhdyssanojen muodostamisen helppous; lauserakenteen alalla mm. monet lauseenvastikkeet ja sanajärjestyksen suhteellinen vapaus.
Varsinkin jos pilkulla on luetelmassa muita tehtäviä, voi puolipisteellä selventää rakennetta, esim.
Arvot ovat 2,1; 2,8; 4,3; 5.1.

Puolipiste ei ole nykyään kovin tavallinen välimerkki, ja toisinaan sitä näkee käytettävän räikeästi väärin, esim. kaksoispiteen sijasta luetteloiden edellä. Oikein käytettynä se kuitenkin rytmittää ja elävöi tekstiä tavalla, jota on vaikeaa muilla keinoin korvata.

1. mitäänsanomaton, mitätön, tavanomaisen huomaamaton, "väritön", simppeli

2. Puolipiste on kerrontaa rytmittävien välimerkkien täydellinen perversio, jota en toivoisi kenekään käyttävän missään yhteyksissä: se kuuluu monien ihannoimaan korkeaan tekstityyliin. Puolipistettä käytetään yleensä väärin, ja sen käyttö tuottaa usein ongelmia jopa kokeneellakin kirjoittajalla. Pulopistettä ei tarvitse missään tapauksessa käyttää normaalissa asiateksteissä, koska sen tekstiä rytmittävä vaikutus jää usein lukijalle hämäräksi. Usein puolipistettä käytettäessä läheisestikin toisiin liittyvistä asioista tulee vaikeaselkoisesti ymmärrettäviä. Puolipisteen käyttöä kannattaa ennemminkin välttää kuin suosia: sen voi lähes poikkeuksetta korvata pisteellä tai pilkulla. Lauserakennetta voi myös rytmittää uudelleen siten, ettei puolipistettä ole pakko käyttää. Puolipiste ei missään tapauksessa ole kaksoispisteen korvike.

Puolipisteen käyttöön liitetään usein korkea tekstityyli. Tämän vuoksi esimerkiksi peruskouluissa ja lukioissa kirjoitettavissa teksteissä sen käyttö tulisi kieltää lailla. Ylioppilasainessa näkee paljon käytettävän - ikävä kyllä - puolipistettä, jolloin muuten pliisusta aineesta tulee tietyllä tavalla tärkeilevä. Usein tekstit näyttävätkin siltä, että niihin on vängällä tungettu pakollinen puolipiste johonkin väliin. Normaali asiateksti on usein paljon johdonmukaisempi, kun siinä on pyritty tietoisesti välttämään juuri näitä tärkeilevien kielipoliisien ylistämiä vääristyneitä välimerkkejä. Ajatusviivojen ja kaksoispisteen käyttö on sen sijaan toivottavaa. En ole koskaan ymmärtänyt, mihin liittyy tämä puolipisteen ihannointi. Sen käyttö kertoo usein paljon myös ihmisestä, ellei hän satu olemaan kapulakielen kanssa työskentelevä henkilö. Tavallisen tallaajan käytössä oleva kieli ei siis tarvitse tuollaista välimerkkiä lainkaan. Sitä ei tarvitse moni muukaan; joillekin se vain sattuu olemaan kuitenkin niin rakas. Ja jos sitä on pakko käyttää, niin sitä on pakko käyttää oikein! Hyvänkin tekstin saa helposti "torpedoitua" typerällä ja vääränlaisella puolipisteiden viljelyllä. Usein vielä erilaiset perustelujen merkitykset värittyvät ihmisissä eri tavoin, joten sen käyttö saattaa ulkopuolisesta näyttää virheelliseltä juuri sen vuoksi. Mutta tämä makuasia on kaukana todellisuudessa. Unohda siis tämä puolipiste ja keskity olennaiseen.

Puolipiste on sopivimmatusti käytettynä jautaa. Minä tosin käytän sitä varmaankin liiankin kanssa.

Nainen, jonka kanssa asustelen, sai muinoin esimieheltään pitkän litanian puhtaaksikirjoitettavaksi, vaikka ei sen kummemmin sihteerin nimikkeellä työskelekään. Jutusta puuttuivat välimerkit tykkänään. Lopussa oli hyvänlainen valikoima typografisia harakanvarpaita malliin ............,,,,,,,,,,,::::::::::;;;;;;;;!!!!!!!!!????????? sekä kehotus ottaa siitä tarpeen mukaan ja tökkiä sopiviin paikkoihin.

Älä käytä puolipistettä; ei edes yksi ihminen miljoonasta osaa käyttää sitä oikein.

-kysyä,mitä tarkoittaa sana "mitätön",-onko kaveri kysymyssanaton,siis vailla kysymyssana "Mitä".