No ni, sinne meni ukko lapsineen anopille syömään. Minua ja lapsia ei kutsuttu. Ei uskaltanut sanoa mammalle että meilläkin syödään jouluna. Se oli ratkaiseva askel siltä puolelta.
Yhteistä joulua en enää suunnittele täällä, enkä sen puoleen mitään muutakaan kuin omien lasten kanssa. Olisinpa vain tiennyt tämän vähän aikaisemmin niin olisin tehnyt ihan toisenlaiset joulusuunnitelmat.
Yhteistä joulua en enää suunnittele täällä, enkä sen puoleen mitään muutakaan kuin omien lasten kanssa. Olisinpa vain tiennyt tämän vähän aikaisemmin niin olisin tehnyt ihan toisenlaiset joulusuunnitelmat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Seuraavat kemut teillä, ja muistat tilanteen.
Kysyt, minne ukko vie lapsensa siksi aikaa, kun kutsutut tulevat taloon.
Voit aloittaa tavan jo uutena vuotena.
Voimia sulle.
Tämäpä oiva neuvo.Tämän verran olet itsellesi ja lapsillesi velkaa Jouluaaton nöyryytyksistä.
Tee se ja sen jälkeen lähetä ukko huut hemmettiin, jos on noin typerä saapas.
Toi oli oikeesti hyvä oivallus!!
jos joku ihmettelee, miksi kirjoittelen jouluaattona, eikö ole parempaa tekemistä. No, onhan toki, istahdin vain hetkeksi koneelle, mieheni lähti juuri äitinsä luokse joulun viettoon. Kunhan tässä kirjoittelen, paneudun hyvän kirjan pariin ja syön tietty hyvin. Yksinäisyyteen tottuu... Katkera voisi olla, mutta ei enää jaksa. Pitää vaan repiä jostain iloa yksinään.
Joten tsemppiä sinulle, et todellakaan ole ainoa, vaikka niin voisikin luulla. Ennen minäkin luulin, että miehet pysyvät edes joulun kotona, mutta valitettavasti monelle miehelle jouluna koti on lapsuuden koti!
Kannattaskos vaihtaa osoitetta, kun eivät kunnioita teitä senvertaa, että veisivät äitinsä kotiin jouluna, haloo, sielut, herätkää!
Mene vaikka ei kutsuttaisi. Minä en miestäni päästäisi yksin anoppilaan, koska tiedän millainen anoppi on. En haluaisi että mieheni menee yksin vanhempien luokse, kun minä en ole mukana, kun olen töissä. Appi se useimmiten pyytää miestäni tekemään jotain, esim. pesemään autonsa, vaikka olisi kurakeli. Ei muka itse jaksa.
Valta pitää ottaa takaisin, vaikka sitten istuisit sohvan nurkassa ja möllöttäisit. Yhdessä mennään tai sitten ei mennä yhtään.
Oletteko vielä lapsen asemassa? Äidin rahallisessa tuessa, hoivassa?
Minkä ikäinen on kultasi?
Pysähdyppä ajattelemaan, mistä mies saa uuden äidin, kun tästä vanhasta aika jättää? Ei kai hän vaan ole kasvattamassa sinusta sellaista?
"Kaikkei se uskoo, kaikki se kärsii, kaikki se toivoo".
Äidille ei koskaan tarvitse kertoa mitään, ei perustella tekoja, ei edes puhua totta. Äitikulta ajattelee aina vain lapsen parasta. Vaikka huomaakin filunkia tapahtuvan, niin oma lapsi on aina oma lapsi. Ei pidä olla niin pikkutarkka, kun oma virheen tekee, muiden kakarat ne vaan ovat kasvattamattomia.
Odota vain, pian olet itse samanlainen, annat miehen mennä ja tulla ja siten kilpailet hänestä anopin kanssa. Saattaa olla, että ajan myötä vedät pitemmän korren.
Kiinnostaako palkinto? Vetelä, sinuun kaikessa turvaava miehenköriläs, joka sanoo joka asiasta, että äiti olisi tuon tehnyt paljon paremmin, jos vielä eläisi.
mennä kun käy kimppuun. Mieluummin pysyn ehjänä.
Tarkoitus on ottaa ja häippäistä heti kun saan vaan asunto yms. asiat kuntoon.
Äijä on 45. Pitäis kyllä pärjätä rahallisesti omillaan. Tosin on semmoinen sohvaperuna että..
Enpä jaksa enää edes ajatella, olkoon ja tehköön omista lapsistansa samanlaisia nössöjä ja avuttomia.