N ä i n
o n
t o d e n n u t
p r o f e s s o r i t
Tarkoitan sitä, että jos on asunut kumppanin kanssa vuoden yhtessä saman katon alla, niin varmasti huomaa kumppanin hyvät ja huonot puolet.
Sen jälkeen, jos suhde kestää ja toista on opittu ymmärtämään (siis sen että arki on olemassa) niin suhde jatkuu, mutta ei ehkä niin huumana kuin alussa...
Mietin vain sitä, että rakastan kumppania, mutta en ehkä niin samalla tavalla kuin ennen, alussa.
Ja täällä palstaassahan puhuttiin siitä kuin heti mentäisiin seurustelun jälkeen kihloihin, naimisiin tai hankitaan lapsi, "koska on pakko".
Olen suorustellut jo 2 ja 1/2 vuotta.
Nollasta ensimmäiseen vuosi oli onnea.
Ensimmäisesta toiseen vuosi oli vaikea, sillä tuli heti mieleen nämä naimisiin-meno-jutut-ja-hankitaan-jo-se-mukula-etten-näytä-tyhmältä-kanssasi.
Kolmas vuosi joka täyttyy pikku hiljaan on nyt se mitä itse haluaa. Mitä itse haluan tehdä. Tietenkin kaikkea mukavaa kumppanin kanssa :)
Ajatuksia?
Hyvää Joulua!
o n
t o d e n n u t
p r o f e s s o r i t
Tarkoitan sitä, että jos on asunut kumppanin kanssa vuoden yhtessä saman katon alla, niin varmasti huomaa kumppanin hyvät ja huonot puolet.
Sen jälkeen, jos suhde kestää ja toista on opittu ymmärtämään (siis sen että arki on olemassa) niin suhde jatkuu, mutta ei ehkä niin huumana kuin alussa...
Mietin vain sitä, että rakastan kumppania, mutta en ehkä niin samalla tavalla kuin ennen, alussa.
Ja täällä palstaassahan puhuttiin siitä kuin heti mentäisiin seurustelun jälkeen kihloihin, naimisiin tai hankitaan lapsi, "koska on pakko".
Olen suorustellut jo 2 ja 1/2 vuotta.
Nollasta ensimmäiseen vuosi oli onnea.
Ensimmäisesta toiseen vuosi oli vaikea, sillä tuli heti mieleen nämä naimisiin-meno-jutut-ja-hankitaan-jo-se-mukula-etten-näytä-tyhmältä-kanssasi.
Kolmas vuosi joka täyttyy pikku hiljaan on nyt se mitä itse haluaa. Mitä itse haluan tehdä. Tietenkin kaikkea mukavaa kumppanin kanssa :)
Ajatuksia?
Hyvää Joulua!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rakkaus kestää tuhat päivää, sanovat kiinalaiset.
eli kolmisen vuotta. Itse huomaan sen tavallaan todeksi omassa suhteessani. Siinä vaiheessa arki on useimmiten astunut suhteeseen eikä aikaa parisuhteen ylläpidolle töiltä ja lapsilta jää samalla lailla kuin ennen. Ei se rakkaus kokonaan kuollut ole, mutta ei ole enää sellaista hurjaa kuin alussa. Luulenpa tai ainakin toivon, että kun lapset kasvavat isommiksi ja aikaa itselle ja parisuhteelle saa taas paremmin, se voi taas leimahtaa uudestaan. Joku taisi kirjoittaa aaltoliikkeestä, sitähän se on tämä rakkauskin. Joinakin päivinä toivoo toisen niin kauas kuin pippuri kasvaa, toisina haluaa nyhjätä koko illan kainalossa. Mutta koskaan ei ole tullut mieleen muu vaihtoehto kuin yhdessä olo. :-)
Rakkaus on musta aaltoliikettä, sitä huumaa ja rakastumista aluksi, arjen tullessa myöhemmin mukaan. Mutta kyllä sitä huumaa tulee myöhemminkin, kuten myös piiitkiä kuivia kausia. "Kuivat kaudet" mittaa sitä toiseen sitoutumista ja kumppanien välistä ystävyyttä.
Niin oma suhde historiikki: nyt kymmenen vuotta yhteistä taivalta, niistä kolme aviossa ja reilu vuosi pienen pojan vanhempina. Mun mielestä suhde ei oo palannut entiselleen lapsen synnyttyä, mutta ei todellakaan ole huonontunut, vain muuttunut, kuten vuosien mittaan tulee varmaan muuttumaan monet kerrat. Molemmat vanhetaan ja lapsonen kasvaa, elämäntilanteet muuttuu.
Jos molemmat kumppanit on tyytyväisiä, voidaan proffat ja tutkimukset jättää kotioven ulkopuolelle.
ja kestää, uskon minä. välillä voi haaleentua. sitten taas leimahtaa.
rakastuttiin miehen kanssa salamana päälle neljä vuotta sitten. mentiin melkein heti naimisiin - se tuntui niin tuliselta ja oikealta. päivääkään en ole katunut, vaikka on välillä ollut vaikeetakin.
yksi kaksivuotias on ja toinen muksu on tulossa.
olemme edelleen todella rakastuneita ja viikonkin ero tuntuu kauhealta.
molemmat meistä on muuttuneet ja muuttaneet toisiaan. ainakin toistaiseksi ollaan muututtu paljolti samaan suuntaan; pitämään huolta toisistamme. molemmat on jo kolmikymppisiä, eli ei mitään nuoruuden huumaa tässä elellä.
ensimmäistä kertaa uskon monogamiaan ... :-)
rakkaus on hyvää, kaunista ja antaa kaikkensa, ei vaadi mitään. rakkaus ei kahlitse.
rakkaus on harvinaisen ihana asia!
(sanokoot proffat mitä tahtoo)
Anoppini jutteli tuossa joulun pyhinä, että hän on apen kanssa lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen yhä kuin vastarakastunut :D Ja sen kyllä monesti huomaa :) Itse tulen perheestä, jossa vanhempani, sisarukseni ja vieläpä isovanhempani ovat eronneet ennemmin tai myöhemmin, joten josko mieheni toisi tulevaan avioliittoomme noita "suhteenkestävyysgeenejä"
Meille on juuri äsken tullut tieto perheenlisäyksestä, ja ollaan kimpassa kolmatta vuotta.. ei ole mitään pakkoa ollut ikinä minkään asian suhteen. Ihan omalla painolla ja tunteitten mukaan on edennyt yhteenmuutot, kihlat jne. Naimisiinkin mennään yhä suunnitelmien mukaisesti, ja häät on siinä vaiheessa kun tästä tulevasta perheenjäsenestä saa jo pienen morsiusneidon tai -pojan :)
on ( oli ? ) että jos 5 vuotta kestää niin kaiken kestää. Ihminen muuttuu yllättävän paljon viidessä vuodessa :)
ja siihen mahtu kyllä melkein koko elämän kirjo.Luulin että kaikki on ok,seksi oli kivaa ja muutenki ok,liuta lapsia,raha-asiat hyvin ja sitten ex rakastu teinityttöön,erosivat kyllä pian,mutta takaisin en ota,luottamus on kuitenki liitos mulle tärkein
Rakkaus ei koskaan katoa.
koska lopultakin se on vaan jonkinasteinen "illuusio" - mutta se kiintymys toiseen mielestäni pysyy koko elämän.
11 v ei myöskään ole lyhyt aika yhdessä !
Teoria on teoriaa, oikea elämää oikeaa elämää, koitapa vaan sovellella sitä miten elät!