Näyttää siltä että en olekaan yksin kohtaloni kanssa, vaikka silti siltä tuntuu. Täällä varmaankin moni ymmärtää mitä on käydä läpi tällainen jätetyn helvetti.
Mieheni jätti minut vajaa 2 kk sitten. Pamautti asian eräänä sunnuntaiyönä, pakkasi tavaransa ja lähti. Parin viikon kuluttua tuli avioeropaperit. Ehdimme olla naimisissa 3 vuotta. Luulin, että avioliittomme on onnellinen ja rakastamme toisiamme. Sitten hän yllättäen sanoikin voineensa keväästä asti suhteessamme niin huonosti, että häntä oksetti. Kesällä helpotti, mutta syksyllä alkoi oksetus uudestaan. Hän oli kuulemma "yrittänyt" saada itsensä rakastamaan minua uudelleen, ja yrittänyt saada asiat kuntoon. Kuitenkaan hän ei vaivautunut minulle kertomaan mitään "ongelmastaan".
Hän jätti minut kylmästi, ilman mitään mahdollisuutta.
Syy oli se, että rakkaus vain katosi. Ja nyt hän on omien sanojensa mukaan onnellinen, ja tapailee naista työpaikaltaan. Tämä nainen ei vakuuttelujen mukaan ole vaikuttanut mitenkään eropäätökseen.
Hmm.....
Järki ei tosiaankaan sitä ymmärrä, kuinka se syvä yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunne voi noin vain haihtua.
Tuntuu, että ajankuluminen ei tässä tuskassa auta, sillä itsellä on samat tunteet toista kohtaan kuin ennenkin. On raastavaa rakastaa toista joka ei halua tietää sinusta enää mitään.
Mieheni jätti minut vajaa 2 kk sitten. Pamautti asian eräänä sunnuntaiyönä, pakkasi tavaransa ja lähti. Parin viikon kuluttua tuli avioeropaperit. Ehdimme olla naimisissa 3 vuotta. Luulin, että avioliittomme on onnellinen ja rakastamme toisiamme. Sitten hän yllättäen sanoikin voineensa keväästä asti suhteessamme niin huonosti, että häntä oksetti. Kesällä helpotti, mutta syksyllä alkoi oksetus uudestaan. Hän oli kuulemma "yrittänyt" saada itsensä rakastamaan minua uudelleen, ja yrittänyt saada asiat kuntoon. Kuitenkaan hän ei vaivautunut minulle kertomaan mitään "ongelmastaan".
Hän jätti minut kylmästi, ilman mitään mahdollisuutta.
Syy oli se, että rakkaus vain katosi. Ja nyt hän on omien sanojensa mukaan onnellinen, ja tapailee naista työpaikaltaan. Tämä nainen ei vakuuttelujen mukaan ole vaikuttanut mitenkään eropäätökseen.
Hmm.....
Järki ei tosiaankaan sitä ymmärrä, kuinka se syvä yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tunne voi noin vain haihtua.
Tuntuu, että ajankuluminen ei tässä tuskassa auta, sillä itsellä on samat tunteet toista kohtaan kuin ennenkin. On raastavaa rakastaa toista joka ei halua tietää sinusta enää mitään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä se helpottaa, ajastaan.
Itselle sain tietää exän toisesta naisesta viime Juhannuksen jälkeen ja silloin kävin läpi aika raastavan helvetin.
Paperit laitettiin menemään heinäkuussa ja virallinen ero tulee tammikuussa. Itse muutin toisaalle lapset ovat vuorottain molemmilla. Luulin että en voi enää luottaa kehenkään ja että olen lopun ikääni yksin... mutta nyt kun erosta on aikaa 7kk tapasin miehen joka vei jalat alta... En kuvitellut että alkaisin seururstelemaan enää koskaan...
Eli kokemuksesta sanon että vaikka nyt on paska olo se muuttuu paremmaksi ajan kanssa... mutta jos olette väleissä toisin kuin minä ja exäni jutelkaa asioista.. ehkä asia selkiytyy.. ja terapia käynnit auttoivat ainakin minua.. antavat hieman ulkopuolista näkökulmaa asioihin
Sinulla on ollut se yhteenkuuluvuuden tunne ja rakkaus. Ehkä hän on sitä tyyppiä, että kun arki astuu kuvioon ja voihkimiskausi on ohi, toteaa, että rakkaus on loppunut. Näitä löytyy sekä miehissä että naisissa, kun rakastuminen, jännitys pitäisi muuttua rakkaudeksi, ei ole eväitä siihen. "tätäkö tämä nyt sitten on" on ajatuksissa jatkuvasti ja ei muuta kuin uutta putkeen. Olen melko varma, että uusi nainen kokee saman kohtalon ja tulee jätetyksi, kun rakastumisesta pitäisi siirtyä rakastamiseen.
Valitettavasti sinun on siirryttävä elämässä eteenpäin, olet luultavasti "loppuunkäytetty" ja sinun on ajateltava vain itseäsi. Anna tunteiden olla, mutta hae rinnalle itsellesi jotain hyvää.
Olkoon ulkoilu, kirjoihin uppoaminen, vanhojen kaveruussuhteiden uusiminen, mitä tahansa, vellominen toivossa vain vie sinulta päiviä ELÄÄ ja tuntea.
Olen siis mies, olen kokenut itsekin eron noin 2v sitten.Jos haluat purkaa tunteitasi niin soita. Olen hyvä kuuntelemaan ja luulen, että voisin auttaakin sinua.
nro 040 771 8051 / Juha
on joku viisas sanonut. Sitten kun pää tervehtyy tuosta rakastumisen huumasta, "rakkaus" loppuu.Se oikea rakkaus on enemmänkin tahdon asia?.. Voit siis lohduttaa itseäsi sillä, että tuo uusikin rakkaus miehelläsi loppuu ajallaaan. Iän myötä alkaa arvostaa enemmän kumppanuutta ( tahdon asiaa ) suhteessa - että toinen suostuu elämään rinnallani niin hyvinä kuin huonoina päivinä.
Kuullostaa, omalta tarinaltani... kesällä lähti, nainen työpaikalta, ei enää tunteita, yksin hänen päätöksensä...kukaan muu ei ole vaikuttanut hänen päätökseensä hmmm... nyt puoli vuotta aikaa ja vaikea on asiaa käsittää, miten joku vaan voi yhtäkkiä tehdä päätöksen 8 v. suhteelle, edes varottamatta tai olisi antanut mahdollisuuden tehdä asioille jotain.. Yhdyn alla olevien viesteihin, kuten mm. uudelleen jättäminen, kumppanuus ja onnen löytäminen.. Onneksi elämä voittaa ja ennenkaikkea jatkuu.
Minun parikymmenvuotinen avioliittoni on nyt katkolla. Mies on tehnyt lähtöä jo pidemmän aikaa, mutta ei vain ole saanut laahattua itseään ovesta ulos asti. Toinen nainen kierroksessa, työpaikalta. Rakastaa kuulemma toista, ei minua. Tuskin on koskaan rakastanutkaan minua, tottumuksesta vain ollaan oltu yhdessä, kun lapsiakin on.
Itse rakastan ja ihmettelen, miten tästä nyt selvitään. Tiedän olevani vahvempi kuin mieheni, joka ei ole uskaltanut sitä lopullista päätöstä vielä tehdä. Tein sen hänen puolestaan, käskin häipyä elämästäni, kun ei kelvannut minun yritykseni jatkaa avioliittoamme.
Niin paljon olen tuon miehen taholta kestänyt ja anteeksi olisin tämänkin antanut, mutta nyt on pinna lopullisesti poikki minulta. Kun mikään ei kelpaa, eikä kotona ole hyvä olla, niin painukoon sen toisen naisensa hoteisiin. Leikkiköön isää toisen miehen kakaroille, kun kerran niin kovasti haluaa oman perheenssä ja omat lapsensa hylätä. Pelkkää kärsimystä on kuulemma ollut. Kivaa kuultavaa rakastamani miehen suusta.
ja kaikki loppuu, kun uusi nainen hiukan ostelee lahjoja. Näin päättyy meidän liittomme.
Mies on aina ollut hiukan lapsellinen, mutta olen silti rakastanut häntä sellaisenaan. Motkottanut tietenkin kuin äiti pahankuriselle lapselleen aina välillä, kun meno on mennyt liian kakaramaiseksi. Tapeltukin on, monestikin. Vikoja on minussa varmaan enemmän kuin miehessä: olen hankala luonne. En pysty näyttelemään, vaan olen suoran toiminnan ihminen. En hienostele, en kiertele, en imartele turhista. Kiitän, jos on aihetta, motkotan turhankin helposti. Tiedän, se on paha tapa, mutta olen sellainen. Yritän koko ajan muuttua ja kasvaa. Tulla paremmaksi ihmiseksi.
Mies innostui nyt, kun sai lahjuksia toiselta naiselta: häntä rakastetaan muualla. Yritin aikani, uskoin ja toivoin, että mies huomaa oman perheensä merkityksen. Ei luonnannut. Lähtee kuulemma muualle.
Luovutin. En enää kerjää, en rukoile. Menköön. Me pärjäämme lasten kanssa, koska lapset eivät suostu jäämään isän kanssa. Enkä minä suostu lähtemään ilman lapsia. En halua jättää perhettäni, mutta mies haluaa. Menköön siis sinne, mihin kaipaakin.
minulle kävi melkein samallalailla viikko sitten. Ukko vaan ilmoitti että elämä on ollut kesästä asti ihan hirveää ja minä en ole tiennyt mitään koko asiasta. Minä olisin vielä halunnut yrittää kun asiat eivät ole ylitsepääsemättömiä mutta ei niin ei.Tuska on kova ainakin minulla ja pitkään.Toivon vaan että pääsen joskus yli ja elämä rupeaa taas maistumaan. Voimia kaikille
ajan myötä. siitä on niin vähän aikaa vielä, että se tuntuu nyt vaikealta. Mutta kyllä se helpottaa, usko pois. Mieti ittelles nyt muuta tekemistä. Oliko lapsia? lapset ensin, kaikessa. Muista: olet muillekin tärkeä, et ainoastaan sille jättäneelle ukolles.