itselleni ajankohtainen aihe ja olis kiva saada ajatuksia muiltakin.
Itsestäni tuntuu nyt siltä, että kauhein tapa lopettaa suhde on se, että ilman mitään keskusteluja tai selityksiä vain jättää. Ettei anna toiselle mitään mahdollisuutta sanoa mitään. Että päättää kaiken molempien puolesta ja jättäessä on käsitellyt mielessään asian jo loppuun ja toiselle jää vain tyhjyys. Etenkin, jos tilanne on se että toinen on kuvitellut kaiken olevan hyvin ja paljastuu että toinen on vain feikannut ja näytellyt tunteitaan... tai vähintään salannut negatiiviset tunteensa.
Kaiketi tuo tapa kertoo suuresta pelkuruudesta ja vastuuttomuudesta. Pitäisikö sitä ymmärtää? Kertokaa joku. Itse en usko että moiseen kykenisin.
Itsestäni tuntuu nyt siltä, että kauhein tapa lopettaa suhde on se, että ilman mitään keskusteluja tai selityksiä vain jättää. Ettei anna toiselle mitään mahdollisuutta sanoa mitään. Että päättää kaiken molempien puolesta ja jättäessä on käsitellyt mielessään asian jo loppuun ja toiselle jää vain tyhjyys. Etenkin, jos tilanne on se että toinen on kuvitellut kaiken olevan hyvin ja paljastuu että toinen on vain feikannut ja näytellyt tunteitaan... tai vähintään salannut negatiiviset tunteensa.
Kaiketi tuo tapa kertoo suuresta pelkuruudesta ja vastuuttomuudesta. Pitäisikö sitä ymmärtää? Kertokaa joku. Itse en usko että moiseen kykenisin.
Vastaukset 26
Vanhimmat
pahin tapa on kyllä se että tunnin sisällä viimeisestä rakastelusta pistää tekstiviestin tai mailin "musta tuntuu että mä hyväksikäytän sua, sori. kaikkea hyvää"
Vaikka tuokin on karua, sentään sait edes tiedon siitä että homma on ohi.
Uhkailla itsemurhalla ja tappaa toinen!Näin kävi eräälle sukulaiselleni kun yritti saada poikakaveriinsa välit katkaistua.Poikakaveri istuu vankilassa puolet annetusta tuomiosta ensikertalaisena!
joo! mulle kävi näin että jätkä lähti sanomatta mitään "yhteisestä" kodista. yritin saaha jonkinlaista yhteyttä, mutta ei vastannu viesteihin eikä puheluihin... sain ehtimällä ehtiä, että pääsisin edes puheille. vihdoin onnisti! mutta huonolla menestyksellä.... hän sanoi tykkäävänsä minusta ja muuta "ihanaa" mutta jätti minut kumminkin... alkuperäistä syytä en edes tiedä. hänellä oli kumminkin ollut jo "juttua" jonkun toisen kanssa vaikka sanoi että hänellä ei ole ketään toista, tosin tämä "toinen" elää parisuhteessa(suht avoimessa)! minulle ei annettu mahdollisuutta mihinkään!!! luulin jo että nyt alkaisi uusi "vaihde" meidän elämässä, mutta kävikin sitten näin.
Mäkään en ole saanut minkäänlaista yhteyttä ja aikaa kulunut jo kuukausia. Yhdessä oltiin melkein viis vuotta. :(
Itse ajauduin vähän samantyyliseen ratkaisuun. Pitkäaikainen tyttöystäväni oli pitkään matkoilla, ja tuona aikana aloin ajatella asioita ja elämääni. Viikon kestäneen itkuisen pohdiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, etten rakasta häntä enää tarpeeksi. En viittinyt asiasta kertoa tuon viikon aikana koska oisin pilannut matkan enkä oikeesti uskonu ennenku ton viikon viimeisenä päivänä että tuun jättämään sen. Niinpä jouduin asian rysäyttämään kirkkaalta taivaalta koska en halunnut teeskennelläkkään ja odottaa "pehmentääkseni iskua". Kyllähän se hajalle tytön veti, ja ymmärrän täysin, mutta toiminko silti väärin? En todellakaan halunnut satuttaa, mutta en usko että oli vaihtoehtoja.
Tuohan oli ihan malliesimerkki miten pitää jättää. Ei kai sitä pidä toisen lomaa pitkittää tai muutenkaan pidentää tuskaa kituuttamalla yhdessä...
Minulla on jonkinlaista samaa tilannetta päällä mutta hitto tuo jättäminen on vaikeaa. Ei haluaisi toisen joulua tai uutta vuotta kuitenkaan pilata...
Onnea miehille
no mutta tuohan on juuri se oikea tapa. Suoraan ja rehellisti, ja live-tilanteessa eikä tekstiviestillä. Toiselle tulee antaa mahdollisuus reagoida, pahinta on jättää toinen yksin tyhjän päälle ilman mitään keskustelua. Sillä helppoa tapaahan ei ole, ainahan nämä satuttavat.
Tytöille on todella tärkeää tulla kuulluksi tuossa tilanteessa. Tiedän että me kaikki arvostamme niitä miehiä jotka osaavat lopettaa suhteen kuin mies, eikä hiiri.
Joo toi tekstiviestillä jättämien on niin säälittävää.. Mut on jätetty, ilman mitään varoitusta tuli, ku salama kirkkaalta taivaalta.. Eikä sen viestin jälkeen selittäny mitään ku nähtii seuraavana päivänä. En kyl viittiny alkaa kyseleekkään mitään, ku ei voinu ite selittää siinä.
En tosiaan tosta kauheimmasta tavasta tiedä, mut ite yksinkertasesti vaan ilmotin aviomiehelleni, että ei tästä tuu mitään, koska en rakastanut häntä enään ja mua vaan ahdisti, kun toinen palvoi mua kuin jotain jumalaa ja ite ei tuntenu voivansa vastata toisen tunteisiin... Kovin raskaasti se sen otti, mut en mä voinu muuta, ku sanoo, et silläkin on pakko olla parempi ilman mua... Itse olen nyt erittäin onnellinen ja tyytyväinen tähän tilanteeseen ja siihen, että pääsin tuosta ahdistavasta suhteesta eroon...
Eihän se jättäminen ikinä helppoo oo, ku on niin tottunu kuitenki toisen läsnäoloon ja silleen, mut sit, ku sen on saanu tehtyä niin kyllä sitä vaan tietää tehneensä oikean ratkaisun...
Miks elää parisuhteessa jossa ei ole onnellinen, koska luulisin kuitenkin, että tässä elämässä ois tarkotus pyrkiä just siihen onnellisuuteen... Jos se sitten ikinä on mahdollista?!?!
Jäljelle jäi tyhjyys ja epätietosuus.
Erosta on nyt neljä kuukautta enkä edelleenkää tiedä mikä meni metsään. Ex ei suostu puhumaan, en edes haluaisi katsella hänen uutta naistaan.
Nyt helpottaa jo, aluks oli todella paha olo ku ei tiennyt mitä on tapahtunut yhtäkkiä.
Useimpien meistä kohdalle on osunut eroja joko omasta aloitteesta tai sitten niin, että mies/nainen on jättänyt. Jos voisin itse valita, niin se satuttaisi vähemmän, että erosta on merkkejä jo ilmassa, vaikka ero sitten satuttaakin, kun se tapahtuu.
Omalla kohdallani ero reilun vuoden tiiviistä suhteesta tuli yllätyksenä. Jopa niin, että mies olisi vielä pari viikkoa aiemmin ollut valmis lyömään vetoa sormuksen puolesta, jos toisena vaihtoehtona olisi ollut ero. Asiasta ei pääse ihan vain niin helposti eroon, eikä katkeruuttakaan voi välttää.
...olen kanssasi ihan samaa mieltä. Kyllä pitäisi sen verran aikuinen olla että voi sanoa suoraan jos enää ei kiinnosta eikä vain häipyä.
Elämää on varmasti vaikea jatkaa eron jälkeen, kun on kokenut vääryyttä eri muodoissa. Itse olin viitisen vuotta suhteessa mieheen, joka jätti ja pyysi/otti takaisin monet kerrat. Onoffia jatkui ja jatkui. Joka kerta kuulin lupauksia suhteemme ainutlaatuisuudesta ja kuinka tällä kertaa mua kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä. Halusin sitä, koska rakastin/rakastan. Tilanne paheni jokaisen eron jälkeen ja muuttui yhä henkilökohtaisemmaksi ja loukkaavammaksi. Tunteet myös syvenivät aina ns. hyvän jakson aikana. Eräänä päivänä, kun olimme jo kihloista sopineet ja lopullisesta yhteenmuutosta, sain kokea suuren pettymyksen. Työmatkalta tultuani kotiini oli tuotu kaikki omaisuuteni, joka oli hänen luonaan ja pöydällä oli lappu, jossa luki koita kestää meikäläistä, ruokaakin on jääkaapissa. Hän ei keskustele, ei selitä, ei mitään. Tästä kului muutama viikko niin sain tietää, että tällä miehellä oli kuvallinen, lipevä seuranhakuilmoitus treffeissä. Oikeastaan en pysty edes kunnolla ajattelemaan kaikkea sitä mitä joutuu kestämään tunnevammaisten miesten takia. Rakkaus kun on sokea ja ei ainakaan mun kohdallani hetkellistä. Auttaisi jos voisi unohtaa, mutta silloin unohtaisi niin paljon itsestäänkin. Tsemppiä kaikille muille surullisille :)
kauhea tapa lopettaa vuosien suhde on soittaa, sitten katkaista puhelu ja olla vastaamatta. Ja lopulta järjettömän taistelun jälkeen tekstiviesti, ei tunteita.
Oli kyllä itkun paikka, kun mies puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen laittoi yöllä töihin tekstiviestin, että muutan sitten huomenna. Toki suhde oli olu jo jonkin aikaa ihan perseestä, ettei ero ollu iso yllätys. Tapa vaan oli karu.
joo, mullakin erosta aikaa neljä vuotta ja seurusteltiin kuusi kuukautta. Mies ilmotti muistaakseni ensin viestillä, että haluaa erota, koska suhde ei toiminut sen mielestä oikein. Koitin asiaa selvittää ja kysellä miksi haluaa erota, mutta ei kertonu mitää pätevää syytä, paitsi että meillä liikaa välimatkaa ym. ( asuttiin eri kaupungeissa). Mutta omasta mielestäni ei ole oikea syy tuommonen! ja muistan kun se viimenen tapaaminen oli mennyt vielä niin hyvin ja olin onnea ja iloo täynnä ja ihan "ihastunut" ja sitten tolleen jätettiin ja vielä viestillä.. Eikä suostunu selvittelee mitään, jätti vaan. eikä vastannu soittoihin tai viesteihin mitään, paitsi parin päivän aikana vastaili kun kyselin syitä.. ja sitten ei kuulunut enää mitään. Täytyy sanoo, että ihan kun salama kirkkaalta taivaalta tuli mulle koko homma ja ihmeellisintä tossakin ( niin kun varmaan monelle on käyny), että itsestä tuntu että kaikki ois hyvin ja oli elämänsä "kukkukoilla" ja sitten käy noin.. pudotus korkeelta alas, takasin maanpinnalle.. mutta onneksi on miehiä, joihin voi luottaakin, eikä vaan tuommoisia jotka jättää ( ja jopa jotkut pettää ). Oon lohduttautunu sillä, että onneksi ei asuttu yhdessä! Voimia kaikille meille, joita on joskus kohdeltu kaltoin ja jätetty!!!
Olen samaa mieltä. Minäkin olen juuri kokenut kaikkein kauheimman tavan tulla jätetyksi: mies ei vastaa puheluihin, ei tekstareihin, poisti facebookista kavereista eikä suostu puhumaan minulle mitään että mitä tapahtui?? Vajaa viikkoa aikaisemmin oli vannonut rakkauttaan puhelimessa.
Näin hajalla ja vereslihalla en ole koskaan aiemmin ollut. Nyt on kulunut parisen viikkoa ja pikku hiljaa alkaa tuntua siltä, että pystyn ajattelemaan jo muitakin asioita kuin häntä ja suhteen loppumista niin käsittämättömällä tavalla.
poistaa feisbuukista eikä vastaa, niin kai tuo loppuminen on aika lailla selvä juttu? Itse on törmännyt tapaukseen, joka kyllä vastaa heti yhteydenottoihin, mutta keksii aika usein jonkun mun korviin ala-arvoisen syyn, miksi tapaaminen ei onnistu, kun minä ehdotan jotain aikaa. Tai jos se ei oikeasti käy, niin kai tuota vois ehdottaa toisin päin jotain muuta aikaa, mutkun ei. Itse ei ehdota myöskään juuri koskaan mitään, vaan voi mennä viikkojakin, että mitään ei kuulu. Niinkuin nytkin ja minä olen ihan rikki :( Toisaalta ikinä ei ole siis sanonut, että ei haluis mua nähdä, mutta siltähän se vaikuttaa. Vaihtoehtona siis yrittää lopettaa tämä (mutta miten?) tai vielä kerran pyytää... Minkälaiset tällaista tekee? Sellaiset, joilla on monta muutakin kierrossa vai voiko joku muu syy olla?
annat raukan olla, sitä tarkoitin tuolla selvällä jutulla.
Ensin lirkutellaan, suostutellaan muuttamaan samaan paikkakuntaan, luvataan yhteinen tulevaisuus ja sitten kun on muuttanut, kaveri häviää, ei vastaa puhelimeen, ei viesteihin ja lopuksi pyytää miesystäväänsä soittamaan minulle että jättäisin hänet rauhaan.
Ei selityksiä, ei mitään, olo on ku puulla päähän lyöty.
Sain kuulla äsken että hän oli mennyt takaisin exänsä luo mutta olisi nyt luullut että sen verran häpyä löytyy että ilmoittaa asiasta suoraan minulle. Ei kun ei, varsin paska maku jäi suuhun kun en tiennyt
mikä meni vikaan....
Ja vitutti vielä että menin jopa muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja aivan turhaan.
ja typerät selitykset.
JA TOINEN
Julkisella paikalla, yhtäkkiä kesken ruokaostosten.
kun ei soiteta kirjoiteta laiteta edes yhtä tekstaria, poistetaan facebookista/irc-galleriasta jne ja blokataan ei vastata puheluihin, vaihdetaan numero,ei vastata kirjeisiin, e-maileihin jne. Ei anneta mitään selitystä käytökselle, eikä edes ilmoiteta että suhde on päättynyt tai ei kiinnosta. Olen valitettavasti ollut onnekas löytämään juuri tätä "mies"-tyyppiä muutaman kerran.Yhteinen tekijä näillä on myös se että saattaa mennä viikkoja kuukausia jopa vuosia ja yht'äkkiä ollaan kukkien kanssa ovella tms.. soiteaan ja lässytetään ja selitellään vaikka mitä paskaa että jos vaikka heruis pimppiä.
Olen oppinut kantapään ja iän myötä olemaan kylmä ja etäinen miehiä kohtaan. Valitettavasti katson tätänykyä jokaista kiinnostavaa tai minusta kiinnostunutta miestä uutena "paskaperseenä". En soittele,käy, kiinnoostu liikaa ,enkä metsästä heitä muullakaan tavalla. En anna, enkä aloita. En kiinostu. En luota heihin ja heidän lupauksiinsa, enkä usko mitään mitä he sanovat.
Olen pettynyt, katkeroitunut ja kyynistynyt nainen. Varmasti useamman miehen mielestä pelkkä narttu/reikä. Tiedän että tämä asenteeni kostautuu minulle itselleni ja on syynä siihen etten löydä miestä itselleni ehkä koskaan.
En vain harrasta parisuhteita enää.
Kun pysyn tämän muurini takana vallihautani ympyröimänä ja yksin. tiedän ainakin että se on sitä mitä nyt haluan enkä ole pettynyt. Samalla olen suojissa uusilta pettymyksiltä ja haudan kaivajilta.
Syytän tilanteestani 2 tekijää,koska tyhjiössä ei synny mitään.
- Edellisiä miehiä elämässäni
- itseäni siitä etten halua ja kykene antamaan uusille miehille mitään mahdollisuutta.
kyllä mulla on seksiä ja läheisyyden illuusiota aina välillä, käyn baarista pokaamassa kalun itelleni ku alkaa kyllästyttää dildot.
Kiitos Elämäni miehille,ikuisuuteen jatkuvasta yksinäisyydestä.
Jos jättää toisen eikä suostu vastaamaan/puhumaan/kommunikoimaan jätetyn kanssa, niin se on eräänlainen tuplajättö. Irtisanoudutaan myös siitä moraalisesta vastuusta antaa toisen kertoa omat tunteensa ja ajatuksensa eron tapahtuessa, tämä on todella tärkeää jätetyn psyykelle ja sille, että tämä pääsee aloittamaan surutyönsä. Totaalinen toisen ignooraaminen on erotilanteessa hirveä henkinen väkivaltainen teko toista kohtaan, lisää vain eron tuskaa.
Jos on niin selkärangaton ja itsekeskeinen ettei edes tätä suostu tekemään erossa, niin olkaa todella onnelliset että pääsitte tyypeistä eroon. Ovat heikkoja ja näkevät vain oman napansa. Monella tuntuu olevan jo uusi katsottuna. Kuka haluaa perustaa perhettä heikon ihmisen kanssa? Eihän heihin voi luottaa kovan paikan tullen mitenkään.
Eniten karua ovat kaksoiselämän eläjät. Valehdellaan ja näytellään kumppanille että kaikki on ok, selän takana katsellaan jo "parempia" apajia ja pedataan tuleva ero itselle helpoimmaksi - uudessa kainalossa. Sitten pamautetaan että halutaan ero. Tällainen toiminta vaatii jo ihmiseltä tietynlaista ku*ipäisyyttä, tällaiset ihmiset tulevat satuttamaan aina toista, vanhaa ja uutta kumppania koska ovat niin itserakkaita ja itsekeskeisiä. Siinä omien lastenkin kipu ja tuska on toisarvoista, pääasia on oma helppo olotila.
Katoaminen on se pahin temppu.. Yhtäkkiä mies vaan häviää, ei ilmoita mitään eikä vastaa puheluihin. Ihan kuin olis maa niellyt koko tyypin. On muuten hieno tunne kun saa ihan itse päätellä että tämä juttu olikin sitten tässä.. Ja etenkin kun viimeisellä kerralla kun nähtiin niin kaikki meni hyvin ja puhuttiin suhteen vakavuudesta positiivisella mielellä, ts. mitään eroon viittaavaakaan ei ollut näkyvissä. Mun onnihan se lopulta oli että pääsin eroon tuollaisesta tunnevammaisesta miehestä (joka kävi ilmi jättämistavasta) mutta silti mietin eroa päivittäin ja mietin mikä meni vikaan. Vaikea selvitä erosta kun ei ole aavistustakaan minkä takia ero tuli ja kaikki jää niin avoimeksi. Ja tässä kun olisi ollut sellainen mies josta oikeasti tykkäsin, kaikkine vikoineen :( Ilmeisesti vaan herra ei sitten välittänytkään musta.. No, elämä jatkuu ja uusia miehiä tulee..
Nimi_merkillinen...kuulostat ihan siltä, millainen minusta on tulossa.
Pari päivää sitten minut ilmeisestikin jätettiiin juurikin näin, ettei mitään selitystä annettu.
Mies oli tulossa yöksi ja vielä illasta kahdeksan aikaan kun puhelimessa juteltiin ja sen jälkeen tapahtui tämä "maan nielemä"-ilmiö. Ei vastannut kahtena päivänä puhelinsoittoon, eikä pariin tekstiviestiin vaikka kirjoitin vielä etten ole vihainen vaan haluaisin hänen vaan sanovan suoraan, jotta minulle olisi helpompaa käsitellä asiaa. Ei vastausta, ei minkäänlaista. Tiedän vain sen, että hän on saanut perile viestini ja, että hän on elossa.
Näköjään aikuisiässä näinkin voi tulla jätetyksi.
En voi enää ottaa riskiä sydämeni särkymisestä, koska niin on tapahtunut nyt pari kertaa kivuliaasti.
Ei minusta ole enää suhteeseen, muuttuisin sellaiseksi epävarmaksi ja varmaankin hankalaksi puolisoksi, mitä en muuten ole. Tuntuu, että olen mennyt ihan piloille näiden huonojen kokemusten takia. Ihmetteln vain miehen kykenemättömyyttä kertomaan suoraan mistä kiikastaa. Kuten tekstasin, riittää kun sanoisi ettei halua minua enää eikä tarvitsisi edes selittää. Antaisi sen pisteen jutulle. Mutta ei, ei mitään. Voin pahoin ja minuun sattuu, mutta en voi muuta kuin nyt parannella haavojani yksin ja aloittaa jälleen kerran alusta.
Enää en halua ketään.