Erosta on vajaa kuukausi. Olin jo siirtynyt itkemisestä vihaamaan sua. Miksi sun sitten eilen piti laittaa mulle viestiä vaikka mulla oli jo ihan hyvä olla. Se viesti repis haavat auki uudestaan. Tänään on sitten olo ihan helvetillinen. En pysty olemaan ajattelematta että mistä heräät ja kenen vierestä. Tiedän että sulla on jo uusi ja voi helvetti että se sattuu. Sä et olisi saanut eilen laittaa viestiä! Vihaan sua sen takia mut silti rakastan. Vihaan myös itseäni kun en pystynyt olemaan vastaamatta. Mun tekis mieli satuttaa sua, mutta miten se onnistuu kun sulla ei ole tunteita eikä sydäntä.
Tämä päivä on pahin
ei mikään
41089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän niin tuon tunteen, ja pelkään sitä. Itse en ole edes päässyt itkemisvaiheesta eroon... ja en edes pysty miestä vihaamaan kun tuntuu ettei hän tee mitään muuta väärin kuin sen ettei ole mun kanssa. Hän oli ensimmäinen joka sai kaiken tuntumaan joltain. Ja nyt kun en voi sitä saadakkaan niin oon ihan rikki. En tidä miten tästä jatkaisin.
jälkeen. Raivosin, huusin, kiusasin, itkin ja itkin. Monta kertaa - nyt viidennen kerran (jo aviossa) - olen rauhallisempi. Aloitimme täysin vääriltä pohjilta, rakastuin /hän ei, hän rakastui minuuun/mentiin yhteen pysyvästi, lapsikin tuli ja avioliitto, erosimme jo avioliiton aikana useasti...toiset naiset..mutta silti jokin veti puoleensa..ja palasimme aina yhteen. Nyt hain eroa ihan itse - uskalsin tehdä sen eleen - ja hän ei tule enää minun luokseni - jäi entisen ex:n luo. Viides (?) ero...en tunne niin suurta raivoa kun muutaman kerran kun hän petti minut "teinitytön" kanssa. Sillin raivosin, huusin, kait ns. petinkin.. ja kiermurtelin takaisin suosioon. Nyt tunnen tuskaa joka on ikävä kyllä aika vaikeaa. Sinne meni ja oikeastaan siellä pysyköön - ei meitä oltu tarkoitettu yhteen. Piste. Ikävä silti on - hyviä hetkiä. Nytkin..on hilkulla etten laita tekstaria...jostain ihme jutusta kuin "jumalauta on ikävä sua mutta eihän tämä näin olisi onnistunutkaan..". En laita viestiä, ainakaan vielä...kait. Mieheni oli mieheni ja laillisesti on sitä yhä - en voi niin suvaita sitä että toinen nainen koskee..tms. Hän oli minun ensimmäiseni - rakkaudessa. Vitsit, että sattuu - ja se sattuminen minun täytyy piilottaa lapsen takia..
Muistakaa että kaikki suhteet loppuu aikanaan. Mitä oikein kuvittelit? Ihmiset on kyllästyvää sorttia. Ei sitä aina jaksa. Pillitä nyt sitten oma aikasi ja naura jälkeenpäin, että miksiköhän näit loppujenlopuksi niin paljon vaivaa.
Kyllä sullekin vielä paistaa päivä ja löydät arvoisesi ihmisen!! Älä nyt hyvänen aika vaan tuollaisen perään itke! Maailmassa on muitakin ja varmasti myös sellaisia, joihin voit luottaa!!! Lähde baanalle ja pidä hauskaa, sitten myöhemmin voit hakea jotain vakituisempaa!!! Usko vain huomiseen ja näe sen kauneus!!!