Hassu ongelma. Kysyisin vinkkejä, neuvoja, ideoita.
Kaksi aikuista seurustelee, mutta ei ole kihloissa eikä asu yhdessä. Mies on sujuvasti miesystävä, mutta mikä nimi naiselle? Siis ei mikään kahdenkeskeinen hellittelynimi vaan sellainen nimitys, jota voi käyttää yleisesti ja julkisesti vrt. kihlattu, avovaimo..
Naisystävä kuulostaa jotenkin niin hölmöltä, ja se sopisi paremmin jos ikää olisi 50 tai enemmän. TAi suhde muuten platoninen. Toisaalta se kuulostaa myös vähän kevytkenkäiseltä...
Tyttöystävä ei käy, kun ikää on reippaasti yli 30, lähentelee 40.
Avovaimo tai kihlattu /morsian ei ole, koska ollaan ihan vaan seurustelutasolla.
SEurustelukumppani on niin neutraali.
Ystävätär-nimitys sopii, jos ikää on 60.
Millä nimellä te kutsutte seurustelukumppanianne silloin, kun puhutte tai mainitsette hänestä puolituntemattomattomille ihmisille, esim. jos varaa kaksi paikkaa illanistujaisiin tms., ym. tilanteet ja kun ette halua käyttää etunimeä?
Kiitos!
Kaksi aikuista seurustelee, mutta ei ole kihloissa eikä asu yhdessä. Mies on sujuvasti miesystävä, mutta mikä nimi naiselle? Siis ei mikään kahdenkeskeinen hellittelynimi vaan sellainen nimitys, jota voi käyttää yleisesti ja julkisesti vrt. kihlattu, avovaimo..
Naisystävä kuulostaa jotenkin niin hölmöltä, ja se sopisi paremmin jos ikää olisi 50 tai enemmän. TAi suhde muuten platoninen. Toisaalta se kuulostaa myös vähän kevytkenkäiseltä...
Tyttöystävä ei käy, kun ikää on reippaasti yli 30, lähentelee 40.
Avovaimo tai kihlattu /morsian ei ole, koska ollaan ihan vaan seurustelutasolla.
SEurustelukumppani on niin neutraali.
Ystävätär-nimitys sopii, jos ikää on 60.
Millä nimellä te kutsutte seurustelukumppanianne silloin, kun puhutte tai mainitsette hänestä puolituntemattomattomille ihmisille, esim. jos varaa kaksi paikkaa illanistujaisiin tms., ym. tilanteet ja kun ette halua käyttää etunimeä?
Kiitos!
Vastaukset 12
Vanhimmat
entiseksi tyttöystäksi, nykyiseksi vaimoksi. Yksinkertaista.
Meillä vain ongelma oli miehen kanssa, silloin, kun emme vielä asuneet yhdessä: mies kun on nelikymppinen, eikä sellaista oikein voi poikakaveriksi kutsua. Miesystävä kuulostaa mielestäni "tädin mukavalta miesystävältä", kun hänet esitellään serkkupojille 1 ja 2v. Puhuin siis aina suvereenisti miehestäni. Mies - nimitystä käytetään puhekielessä muutenkin omaa kultaa kuvaamaan aika usein. Joskus jouduin tosin selittämään, ettemme ole naimisissa. Nykyisin voin huoletta sanoa mitä vain, hänhän on avomieheni ja naimisiinkin mennään varmaankin joskus. Jos huvittaa.
Pelkkä Naiseni saattaa kuulostaa kuitenkin jollain tapaa alentavalta. Entä rakastettu? Parempi puolisko? Tietysti voi tehdä niin, että luonnehtii tilanteen aina ensikertaa esim. "Mikko/Saara, siis me seurustellaan, niin hän on myös tulossa..."
No, rakas, armaani, tiikeri, kissani. Nimethän riippuvat mielitiettysi ja sinun suhteestasi. Että siitä vaan keksimään kivoja nimiä
Meillä vähän sama ongelma:emme ole kihloissa eikä edes asuta yhdessä mutta silti mieheni esittelee minut emäntänä, parempana puoliskona, morsiammena, vaimokkeena, mammana tai tyttöystävänä... Rakkaalla on kuulemma niin monta nimeä=)
Olen ollut 5 v yksissä miehen kanssa, mutta emme asu yhdessä. Koska olemme molemmat yli 30 v olemme mielestäni (elämän-)kumppaneita. Mies kai sanoo minua töissään muijakseen, hienommin puolisoksi (kun ei jaksa selitellä). Minusta kumppani on ihan ok. Elämä-lisukkeella siihen saa sellaista vakavuutta että kuulee että aiotaan olla yhdessä niin kauan kuin mahdollista.
Kylläpäs on mahdoton ongelma nimien kanssa kun halutaan elää kuin lehmät pellossa. Ennenhän näitä varmoilla puheilla olijoita kutsuttiin susipariksi, mikä on itse asiassa aika osuva nimi. Kai toinen sitten on susiparin puolisko.
Te ette asu edes yhdessä. On aika hämyä puhutella toista puolisoksi, aivan kuin ei ymmärrettäisi mitä sana puoliso tarkoittaa. Tuossa tilanteessa toinen on se, jonka luona käydään kiksauttamassa. Kiksautuspuolisko?
Sinä et ilmeisesti tiedä mitä RAKKAUS tarkoittaa? Ei sillä ole hevonkaan merkitystä sen kanssa asuuko kenties yhdessä.
Taloudellisista ja työhön liittyvistä syistä johtuen emme asu yhdessä, ja sillä siisti. Ei se estä meitä olemasta onnellisia niinä hetkinä kuin olemme yhdessä. Asuimme tosin välillä vuoden yhdessä, kun se oli mahdollista, ja mitään erikoisen merkillistä en siinä kokenut verrattuna viikonloppu-yhdessä-asumiseen.
Emme myöskään ole kristittyjä, joten sitä kirkossa suoritettua idioottimaista ilveilyä nimeltä avioliiton solmiminen on turha meidän mennä maksamaan suurella rahalla.
Kaiken maailman susikappaleet jaksavatkin inistä naurettavien näkemystensä kanssa. Sinulle varmaan nainenkin on pelkkä huora ja pillunkantoteline. Asui sitten yhdessä tai erikseen. Kiksauttele vaan yksinäsi!
Minusta elämässä on suurinta että saan elää rakkaan vaimoni ja perheeni kanssa koko loppuelämän. Yhteiseloa on jo kulunut parikymmentä vuotta eikä saman katon alla olo ahdista. Ei sekään ahdista että saan sanoa häntä vaimokseni, eikä sekään ahdista että meidät on vihitty kauniina kesäpäivänä kirkossa.
Kyllä kiksauttelijat ovat asia erikseen, siitä olen vakaasti sitä mieltä. Minun puolesta voin olla vaikka susikappale, jos se sinun eloa helpottaa. Minua se nimitys ei edes ahdista kun tiedän kuinka väärässä olet.
Kyllä naisystävä on mielestäni "symmetrinen" nimitys, kun miesystäväsi on miesystävä. Tyttöystävä tai naisystävä - siinä siis vaihtoehdot.
Miksi et sitten halua käyttää etunimeäsi? Jos miesystäväsi kertoo sinusta esim. työkavereilleen "Maijana" niin hän voi luontevasti heittää, että muista varata Maijalle kanssa paikka.
Niille ketkä eivät sinusta ole Maijana kuulleet tarkennetaan, että olet Matin naisystävä. Helppoa?
Tunnen joitain "avopareja", jotka eivät suostu olemaan avopareja! He eivät ikinä käytä nimityksiä "avovaimo" tai "avomies" vaan puhuvat AINA toisistaan vieraillekin etunimeltä.
Sellaiset ihmiset jotka käyttävät toisistaan toistensa etunimiä, ovat oivaltaneet miten upeaa on että juuri tämä persoona, kokonainen ihminen, on hänen kanssaan.
Avovaimottelu/miehettely jotenkin sortaa yksilön ainutlaatuista identiteettiä, se pyrkii tekemään kumppanista jonkinlaista harmaata massaa. Ikäänkuin voisi sitten periaatteessa ottaa kenet tahansa, kuin lehmän/sonnin ostaisi!
Käytän itsekin aika paljon mieheni nimeä, mutta tietysti tällaisiin paikkoihin kuin tämä mesta esimerkiksi ei oikein viitsi nimeä laittaa.
Joskus tosiaan tuntuu siltä, että jotkut haluavat vain korostaa olevansa suhteessa, riippumatta henkilöstä, jonka kanssa ovat. Itse kuitenkin käytän mieheni - sanaa ikään kuin sanaa rakastettu. Useimmiten kutsun nimellä, mutta jos muut eivät häntä tunne, sanon mieluummin mieheni kuin avomieheni. Avomies on niin virallinen nimitys. (nimenomaan virallinenhan se onkin!) "Mieheni" taas kuvaa minulle meidän suhdettamme, sitä, että hän on minun rakkauteni kohde ja minä hänen. Siinä on hellittelevä (ei-omistava) omistusmuoto, eikä se tunnu viralliselta, etenkään, kun emme ole naimisissa.
Nimeä käytän kyllä itsekin mieluiten. Ihanaiseni, joka on juuri oman nimensä mittainen. (Anteeksi herkistymiseni...)
Minun rakas mieheni, poikaystäväni, parempi puoliskoni kutsuu minua yleisesti naisekseen, emännäkseen, rakkaakseen, elämänsä valoksi, kultasiiveksi, kuningattarekseen, kaunottarekseen, jumalattarekseen... tai sitten ihan etunimellä.