On tämäkin. Olen tavallinen 25v mies. Opiskelen ammattikorkeassa, olen kaikin tavoin normaali, asun yksin, omistan auton, en käytä paljoa alkoholia, en polta. Osaan jutella ihmisten kanssa ja harrastaa kaikkea hauskaa. Elämä on muuten niin pirun kunnossa, mutta tyttöystävää en löydä sitten mistään.
Olen "yrittänyt" mm.:
- baarista
- harrastuksista
- netistä
- koulusta
- sopivista tilanteista
- kaveriporukoiden kautta
Ammattikorkeassa suurin osa naisista seurustelee, suurin osa miehistä taas ei. Vapaalla pidetään hauskaa ja on paljon yhteisiä juttuja, osallistun kaikkiin, mutta ei niissä kukaan ole liikkeellä sillä mielellä. Tuntuu, että kaikki mahdolliset mukavat naiset joihin törmään, on joko
a) varattuja
b) yksinhuoltajia
c) passiivisia tai haluttomia tutustumaan
Olen "yrittänyt" eri tavoilla. Ennen käytin perinteisiä menetelmiä, flirttailua ja niin sanottua iskemistä, mutta ei ne mihinkään tehonneet. Sitten aloitin "ensin kaveriksi"-menetelmän, eli ystävystymisen. Siitä seurasi vain se, että pian tytöt seurusteli jonkun muun kanssa, ja minä jäin ystäväksi. Taas sen vastakohta, machoilu, ei toimi senkään vertaa. Kuitenkin kaikkein eniten olen etsinyt tyttöystävää olemalla aivan oma itseni. Se vasta onkin huonoin ratkaisu. Kukaan ei vilkaise, kukaan ei kiinnostu, kukaan ei halua minusta yhtään mitään. Olen naisille pelkkää ilmaa.
Olen käynyt tyylikonsultilla ja osaan pukeutua. En pukeudu muita paremmin tai trendikkäämmin, vaan niin, mikä pukeutuminen juuri minulle parhaiten sopii. Se voi olla vaikka rento yhdistelmä farkuista ja collegepaidasta. Mutta pukeutumiseni on naisille yhtä yhdentekevää, kuin ajatukseni. Kummassakaan ei ole mitään vikaa, mutta kumpikaan ei naisille kelpaa.
En ole ruma. Minulla on tummat siistit lyhyet hiukset, ei finnejä, ei korvakoruja, ei tatuointeja. Lasit minulla on, koska muuten en näe yhtään mitään. Mutta ammattikorkeassa on lähes kaikilla miehillä lasit. Ja monilla naisillakin.
Tiedän ja ymmärrän paljon asioita. Minulla on kokemusta vähän kaikesta. En silti ole olevinani yhtään mitään. Pystyn keskustelemaan yhtä hyvin herkistä tunteista, kuin Suomen talouspoliittisesta tilanteesta. Olen avoin uusille asioille, ideoille ja ajatuksille. Mutta se ei riitä.
Kiitos, kun luit. Ei tämä minua auta naista löytämään. Kerroinpahan vain, että tällainenkin tapaus on olemassa.
Olen "yrittänyt" mm.:
- baarista
- harrastuksista
- netistä
- koulusta
- sopivista tilanteista
- kaveriporukoiden kautta
Ammattikorkeassa suurin osa naisista seurustelee, suurin osa miehistä taas ei. Vapaalla pidetään hauskaa ja on paljon yhteisiä juttuja, osallistun kaikkiin, mutta ei niissä kukaan ole liikkeellä sillä mielellä. Tuntuu, että kaikki mahdolliset mukavat naiset joihin törmään, on joko
a) varattuja
b) yksinhuoltajia
c) passiivisia tai haluttomia tutustumaan
Olen "yrittänyt" eri tavoilla. Ennen käytin perinteisiä menetelmiä, flirttailua ja niin sanottua iskemistä, mutta ei ne mihinkään tehonneet. Sitten aloitin "ensin kaveriksi"-menetelmän, eli ystävystymisen. Siitä seurasi vain se, että pian tytöt seurusteli jonkun muun kanssa, ja minä jäin ystäväksi. Taas sen vastakohta, machoilu, ei toimi senkään vertaa. Kuitenkin kaikkein eniten olen etsinyt tyttöystävää olemalla aivan oma itseni. Se vasta onkin huonoin ratkaisu. Kukaan ei vilkaise, kukaan ei kiinnostu, kukaan ei halua minusta yhtään mitään. Olen naisille pelkkää ilmaa.
Olen käynyt tyylikonsultilla ja osaan pukeutua. En pukeudu muita paremmin tai trendikkäämmin, vaan niin, mikä pukeutuminen juuri minulle parhaiten sopii. Se voi olla vaikka rento yhdistelmä farkuista ja collegepaidasta. Mutta pukeutumiseni on naisille yhtä yhdentekevää, kuin ajatukseni. Kummassakaan ei ole mitään vikaa, mutta kumpikaan ei naisille kelpaa.
En ole ruma. Minulla on tummat siistit lyhyet hiukset, ei finnejä, ei korvakoruja, ei tatuointeja. Lasit minulla on, koska muuten en näe yhtään mitään. Mutta ammattikorkeassa on lähes kaikilla miehillä lasit. Ja monilla naisillakin.
Tiedän ja ymmärrän paljon asioita. Minulla on kokemusta vähän kaikesta. En silti ole olevinani yhtään mitään. Pystyn keskustelemaan yhtä hyvin herkistä tunteista, kuin Suomen talouspoliittisesta tilanteesta. Olen avoin uusille asioille, ideoille ja ajatuksille. Mutta se ei riitä.
Kiitos, kun luit. Ei tämä minua auta naista löytämään. Kerroinpahan vain, että tällainenkin tapaus on olemassa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Moi!
Onko tosiaan miespuolisia kohtalontovereita, jotka eivät jostain syystä löydä kumppania itselleen? Itselläni samankaltainen tilanne kuin sinullakin. Olen kaikin puolin ok-pakkaus, mutta sitä oikeaa ei tahdo löytyä mistään. Kokeiltu on yksi sun toinen paikka ja konsti, ja alan uskoa pikku hiljaa ettei mies etsimällä löydy. Näin joulun aikaan sitä miettii parisuhdetta, perhettä ja elämää yleensäkin syvällisemmin, ja myös sinkkuuteni syyt ovat taas askaruttaneet mieltäni. Minä eikä ystävänikään ymmärrä miksi olen sinkkuna, kenties olen kranttu tai sitten se on vain yksi tapa selittää elämäntilannettani..;-)
Mutta pidemmittä puheitta..olisi mukava jakaa ajatuksia kanssasi...
mitäs sulta sitten puuttuukaan.
Yksi kappale itseluottamusta, ja massasta erottuvuutta. Kaikin puolin normaali. Pitää erikoistua Näitä "kaikinpuolin normaaleja" kun on pilvinpimein. Etsi ne puolet jossa olet muita parempi ja tee ne selväksi itsellesi.
... ei syytä huoleen vielä. Itse taaperran nyt 38v. samassa pisteessä kuin sinäkin. Ihan kuin olisin 20v., en ole saanut elämässä mitään aikaiseksi. Kaikki asiat hyvin, omat asunnot, mökit ja autot, mutta ei rahalla rakkautta saakkaan. Piilareita käytän, koska jokapäiväisessä työssä paljon helpompaa. Minä myös olen yrittänyt kaikkea mahdollista miehen pyydystykseen, mutta nyt kohta 3v yksin olleena rypyt vaan lisääntyy.
Mutta ehkä SE OIKEA vielä jostain ilmestyy, toivokaamme sitä meille molemmille.
Joulun Jatkoja Sulle ja Tsemiä!
Vaikea sanoa, mistä kiikastaa. Ei välttämättä mistään. Tai jospa yrität liikaa? Sinkkuuden noidankehä syntyy siitä, kun haluaisi löytää seuraa. Mitä enemmän haluaa, sitä vaikeampi sitä on saada. Ihmiset menevät karkuun. Kiinnostusta tuntuu löytyvän siinä vaiheessa, kun itse ei etsi. Sitähän varten varatuillakin aina kävisi flaksi. Jos olet jo kaikkea muuta yrittänyt, niin kokeile sitä, ettet yritä mitään. Jotkut sanovat, että se toimii.
ei se ny siitäkään oo välttämättä kii että "yrittäis liikaa", meikäläinen on yrittämämättömyyden perikuva eikä niitä naisia nyt tosiaankaan ovista ja ikkunoista tunge.
Ehkäpä se on sitte siitä kii, niinku yks tyyppi sano ainaki suhteensa alussa huomatessaan kysynnän kasvun, että ehkä se on siinä ku naama on niinku hangon keksi. Yksin ku sitä oli nii myrttynaama ja masentuneen näkönen.
En niistä muista naisista tiiä, mut kuullostaa kyl aika hyvältä, just tollasta miestä oon ettiny :) Sullon vaa ollu huono tuuri siis... mistä päin muuten oot? pistä mailii jos haluut, [email protected]
Kuulostat ihan mainiolta pakkaukselta, älä siis lannistu!
Itse löysin etsimäni sattumalta, kun lakkasin etsimästä... Eli ihmeitä sattuu myös!!! :)
Minä en tosin etsikään.
Kyllä, vastaavassa tilanteessa olevia miehiä kyllä löytyy. Itseni lisäksi tiedän ja tunnen ainakin 3 muuta, ja kaikki livenä, että tiedän että ovat oikeasti samassa tilanteessa.
Mä en ole onnistunut miesten kanssa. Oon 36v ja tuntuu, että ainoat, joita vastaan tulee, ovat alkoholisteja tai psyykkisesti sairaita. En ole luopunut toivosta, vaikka 2 em tapausta olen vuoden sisällä hyllyttänyt. Nuorena on helpompi löytää joku, mutta yritäpä näin "toisella kierroksella". Seksiä miehet vinkuvat, muu ei tunnu olevan tärkeää. Hameen alle vaan eka treffeillä, jos ei päästä, mies liukenee, jos päästää, liukenee sittenkin. Jatketaan silti yrittämistä...
10 vikaa:
1. yrität liikaa
2. yrität liikaa
3. yrität liikaa
4. yrität liikaa
5. yrität liikaa
6. yrität liikaa
7. yrität liikaa
8. kaikin tavoin normaali = tavallinen = tylsä
9. huono itseluottamus
10. pidät yksinhuoltajuutta vikana.
Miten se huono itseluottamus minusta ilmenee?
Jos minulla olisi huono itseluottamus, niin tuskin olisi rohkeutta yrittää.
Tuloksia ei ole tulut sen paremmin kovalla yrittämisellä kuin yrittämättä olemisella. Yritänkö siis liikaa?
sitte olla jotain ihmeen "bilettäjiä"? Tässä se juttu monesti tyssää kun usein naisen kriteereinä on monesti just se että mies ei saa olla se tavallinen turvallinen perusmies, pitäis olla joku ihmeen menevä jännittävä pelimies, sitte vasta mielenkiinto heräisi. Mutta monesti tämä mielenkiintoinen "pelimies" on sitte myöhemmin pettymys, ja sitte kyllä kaivataan sitä kilttiä tavallista miestä.
Siis sitä voi yrittää mentaliteetilla, että kokeilenpahan vaan vaikka ei tästä mitään tuu. Ja se on muuten ehdottomasti väärin tapa, heti yrittämättä jättämisen jälkeen.
Ei pidä lannistua siitä että kirves kolahtaa kiveen vaan vetäydyttävä huumorin pilke silmäkulmassa. Ei nyrpistää nokkaa tai vääntää suuta mutruun.
Mistä niitä kilttejä tavallisia miehiä löytää? En ainakaan ole niihin misään törmännyt.Valmistuin taannoin ammattikorkeasta, toki nais valtaiselle alalle. (olin ainoa, joka ei ryhmässäni seurustellut)Opiskelijabileissä näkyi vain miehiä, joita kiinnosti enemmän ryyppääminen poikaporukoissa, kuin löytää sitä jonka kanssa perustaa perhe.
Kokemukseni mukaan yksikään mies ei taida olla valmis perustamaan perhettä ja kasvattamaan lapsia yhdessä naisen kanssa. Päätin nyt, jo ehdyttyäni kolmenkympin ikään luopua toivosta. En myöskää ota, juoppoa hakkaajaa, jota lapset joutuisivat pelkäämään. Jos ei kilttiä tavallista miestä löydy, niin sitten olen yksin. Jottei syntymättömien lasteni tarvitse sanoa: Äiti miksi otit ton idiootin.
meitä on tai on ollut, siis treffipalstalla.
Mutta kerros mistä löytyy sellainen nainen, joka ottaa yhteyttä juuri näihin kiltteihin miehiin?
Siis näihin joille alkoholi ei ole ongelma tai kapakka ei ole joka vkl:nen tapa.
Niitä kun on toooodella harvassa, josko ollenkaan.
Ensin täytyy selvitellä taustatilannettasi hieman lisää... Tuletko ylipäätään toimeen ihmisten kanssa? Entä naisten kanssa? Oletko näkymätön ihmisenä vai näkymätön poikaystäväehdokkaana? Mikäli syy on ensimmäinen, saatat olla hieman tylsä. Mikäli syy on jälkimmäinen, vika ehkä löytyy peilistä.
Korostat tekstissäsi kovasti normaaliuttasi ja kunnollisuuttasi. Molemmat ihan ok - ominaisuuksia, mutta jos pyrit olemaan keskiverto et varmasti kiinnitää kenenkään huomiota nyt etkä myöhemminkään. Katsoitko sarjasta "Kolmas kivi auringosta" jakson, jossa Solomonit muuttuivat normaaleiksi? Lopulta Dickin naisystävä Mary menetti hermonsa Dickiin. Tämä oli kuin kaikki muutkin. Se ei kiinnosta ketään. Eivät ihmiset tunne vetoa jees-miehiin vaan sellaisiin ihmisiin joilla on uskallusta olla oma itsensä. Tuskin sinä pidät itseäsi "vain" normaalina? Opettele tuomaan esiin niitä puolia itsessäsi, jotka ovat kiinnostavia ja tuovat sinuun särmää.
mun mielipide on et yrität liikaa...mee ens kerral baariin pitämään vaan hauskaa.älä niinkään yritä etsiä tyttöä...tätä kautta se unelmatyttö voisi "ihan vahingossa" tupsahtaa sun eteen