Täydellinen vaimo:
Täydellinen vaimo on erittäin hyvin palkatussa ammatissa ja on muutenkin erittäin rikas.
Täydellinen vaimo on uskomattoman kiihkeä ja loistava rakastaja sängyssä. Lisäksi hänellä on täydellinen vartalo.
Täydellinen vaimo siivoaa ja laittaa ruokaa, pitää kodin kunnossa kaikin puolin.
Miehen ainoa ongelma on se että kukaan näistä kolmesta ei koskaan saa tavata toisiaan : )
Täydellinen vaimo on erittäin hyvin palkatussa ammatissa ja on muutenkin erittäin rikas.
Täydellinen vaimo on uskomattoman kiihkeä ja loistava rakastaja sängyssä. Lisäksi hänellä on täydellinen vartalo.
Täydellinen vaimo siivoaa ja laittaa ruokaa, pitää kodin kunnossa kaikin puolin.
Miehen ainoa ongelma on se että kukaan näistä kolmesta ei koskaan saa tavata toisiaan : )
Vastaukset 29
Vanhimmat
Täydellinen mies:
Tuo lahjoja(upeita koruja, lahjakortteja, ruusuja, lentolippuja maailmalle...)
Arvostaa naistaan tätä palvomatta, on komea, omaa täydellisen vartalon, urheilee yhdessä ja erikseen, on varakas, ottaa tilanteen aina hallintaansa ja näyttää naiselle hienostuneesti, mutta sillä korskumatta, että on mies,
osaa seksin sälat, tyydyttää vaimonsa ja nauttii seksistä, pitää kulttuurista, tapahtumista, nauttii elämästä ja valtavasti lapsista, antaa aikaa perheelle mutta tekee myös töitä, omaa käytöstavat(vaimo mukaanlukien aina)
Osaa riidellä rakentavasti, osaa korjata, remontoida ja tähyää positiivisena tulevaisuuteen..
Järjestää yllätyksiä, on vahva, niin henkisesti kuin fyysisestikin -siinä unelmani, mutta vain minun?
jotain voi jäädä uupumaan tästäkin listasta, mutta pääpiirteittäin kiteytettynä: MMMMies, eikä hiiri!
Hmm...Olipas hirmuiset vaatimukset :) Tässä sitä huomataan kuinka kamalaa on olla mies, ja nimenomaa kuinka paljon se vaatii yhtenä mihenä täyttää nuo kaikki vaatimukset. Naisia sentään tarvittiin kolme kappaletta Taydelliseen vaimoon = ))
Huumoria hattuun vaan, niin kaikesta selviää(lauloi joku joskus, ja sillä on pärjätty tähänkin asti!)
..tärkein ominaisuus on nykyään harvinaisuus, eli se,että mies on oikea mies, tietää mitä tekee, vie naisen, kaikkein seksikkäintä on miehessä se, että hän osaa ottaa naisen tilanteen mukaan ja hallitsee tilanteet, eikä ruikuta tai kysele kaikkea naiselta. Siinä se,sen jälkeen ulkonäkö yms on toisarvoista! "vie sie, mie vikisen" -ote puuttuu miehiltä, tai sitten miesten oma rima on liian korkealla. Yli kolmenkympin naiset ovat jo useimmiten kokeneita, on lapsia, on paikat repsahtanu, mutta kypsiä ja suhteellisuudentajua asioissa!
Te ootte naiset kamalia = )))
kirjoitat,enhän edes tunne sinua???
Miks muka kamalia?? Naiset on ihania, muutenhan miehillä ei olis pähkäiltävää, mut olkaa miehiä, älkääkä ruikuttako, kunnon mies tietää mitä on tekemässä, vai pitääkö nykyään naisten tehdä miesten puolesta kaikki??
Yhyy
..että seuraasi mä halajan, jo pienenä tyttönä ajattelin miestä miehenä.
Maailmaa nähneenä, turpiinsa saaneena, näkökulmia miettiessä on vaan tullut mietittyä, mitä se nainen oikein haluaa..ja minä haluan joskus vielä oikean miehen...vaikka sitten 100-vuotiaana
Tuo tyttö pieni ja viaton,
myrskyissä maailman on.
Tornadotuulet häntä pyörittää,
joskus ne häntä satuttaa.
Hiukset sekaisena hän päänsä pystyyn nostaa,
pois kyyneleet poskeltaan pyyhkäisee.
Ylpeänä hän jatkaa matkaa,
kolhujaan korjaillen,
paremmasta uneksien.
Osuit aika oikeaan,
sattui kaikkea kamalaa.
Uskon silti kaikkeen mukavaan
kun elän vielä
olen hengissä
ja saan tehdä nyt mitä haluan
ilman
että joku uhkailee, satuttaa tai pakottaa
-Kyllähän silti harmittaa,
että haaveet on murskana...
Kun nyt ympärilleni katselen
ja kaikenlaista tuumailen
huomaan ainakin sen
että kohtaamisia on paljon
hauskoja ihmisiä
mukavaa elämää
ihan kaikessa yksinkertaisuudessakin
Turha entistä on jäädä suremaan
mutta enempi alkaa kyllä varomaan
ja opettelee tuntemaan ensin
ennenkuin
edes ajattelee sitovansa itsensä liekaan
joka voi hiertää verille
Mutta on hetki tää epäreilua,
runoni vain sanoja on.
Ne muotoutuivat tekstiksi itsestään,
nopeasti vailla järkeäkään.
Mutta kirjoituksesi kaunis on,
tunteita, muistoja täynnä niin.
Koskettavaa ja herkkää,
iso mieskin jo pelkää,
Voih, tätä kavalaa maailmaa.
Mutta palakseni kirjoitukseesi,
se niin hieno on.
Omani niin vaatimattomalta näytti,
vain pisteitä se käytti.
Se olikin pikainen juttu,
vähän kuin hyvänpäivän tuttu;
muutaman sanan vaihtaa vaan,
ilman sisältöä taasen jää.
Huh, nyt äkkiä runosuoni toppiin,
ja iso mies palatkoon koppiin.
Tunteilla en enää tahdo,
kylmä kuori olkoon mahti.
Tässä alkaa jo laukkaamaan aivan käyttämätön
runosuoni...ja vaatimaton sellainen.
Mutta taasen seuraavaan kertaan : ))
Aika kultaa muistot,
ja aika paransi haavat
nyt on edessäni jo uudet meret aavat!
Onneksi olen positiivinen pimu
ja kestin kaiken
Väsyneenä painun tänään pehkuihin, mutta elän vapaana kaikista kahleista ja nautin jokaisesta päivästä, niistä masennuspäivistäkin.
Mitäs sitä nyt iso mies pelkäämään
olen itsekin pitkä
joten huumoria hattuun ja tanssijalka nousuun!
Elämä on täynnä kaikkea kivaa!
-Vaikka nykymittapuun mukaan 30 on ikä, jolloin jo vanhetaan arvokkaasti...meikäläisellä on ainoastaan arvokas maku, muuten menen minne mielin!!
Viini paranee vanhetessaan : )
Muttei tietenkään kaikki viinit ;)
...kun aikaa menee, olen tanssityttö taas, ja ainoastaan rypistyn vanhetessani!
MMM...oispa hyvää viiniä ja hauskaa seuraa!
P.S: Kauneus on katoavaista, mutta rumuus senkun lisääntyy -ja sielu kaunistuu aina vaan!!!
Jos 100 vuotiaana haluat vielä täydellisen miehen, luulen että alkuperäisellä listallasi vaatimukista ei ole enää arvoa..tuskin se seksi on enää niin tärkeää silloin?
Joten huomaatko nyt, että täydellisen miehen vaatimukset eivät ole kirjoihin kirjoitettuja lakeja..
ja vaatimukset on toisarvoisia sitten, kun tulee se mies, joka iskee jalat alta!
Ehkä ei tule koskaan, mutta onhan tässä aikaa odotella :)
Joten siihen asti nautin itsekseni olosta!
Nauttia saa ja pitää...joko yksin tai yhdessä.
minusta olisit saanut todella hyvän miehen...
mutta en enää taida uskaltaa viedä näitä juttuja tätä pidemmälle...hiukan liikaa suruja naisten taholta?Sitäpaitsi tahtoisin perhe-elämää ja lapsia ym....kukapa nyt sellasta?
Elämisen mahdollisuudet vasta kaikkien kokemusten jälkeen, lopetin tupakoinninkin vasta ja nautin elämisestä-tietenkin yhdessä sopivan puoiskon kanssa se olis kaksin verroin hauskempaa!
Voin kertoa sinulle, että toivoa on silti..omat kokemukset miehistä on niin kurjia, että kyynisyysvaara on olemassa, mutta taistelen sitä vastaan.
Minulla oli perhe, ulkonaisesti mutta sisältä täyttä potaskaa, joten perheunelmat meni murskaks täysin.
Mutta-elämä jatkuu toivottavasti parempana joskus!
Ainakin saan olla oma itseni
että hyviäkin miehiä on vielä olemassa.Minulla ehkä on se kyynisyysvaara jo hyvinkin lähellä.
Niin moni nainen olisi saanut minusta rehellisen,luotettavan,hyväsydämisen miehen itselleen...mutta täältä ei taida "vakavaa" löytää,seikkailut eivät kiinnosta.
Ei se heti löydykään,täytyyhän parin tutustua ja seurustella, en enää itse ainakaan suinpäin muuta kenenkään kanssa samoihin tiloihin.
Kaiketi ihmiset haluavat yleensä kunnon parisuhteen ja omassa elämässäni on taustaa sen verran,että tiedän kyllä mitä haluan tulevaisuudelta.
Livetapaamisista kuitenkin vasta näkee, kolahtaako toinen, sekin on aika tärkee juttu, olen huomannut.
Ja hyviä naisiakin on olemassa. Ei tulla kyynisiksi,eihän?
seikkailut ei kiinnosta enää muutenkaan kovin monia kolmenkympin täyttäneitä
totta,ettei seuraa heti löydäkään,mutta mikä on itsesi määritelmä ajalle "heti"?Itse olen hyvän matkaa toista vuotta yrittänyt tutustua naisiin tällä netin välityksellä,ja yrityksiä on ollut jokseenkin paljon mutta kukaan ei ole vaivautunut kirjoittelemaan kun 1-3 viestiä...eli kun ei edes pääse edes siihen livetapaamiseen saakka,saatikka tutustumiseen,niin kyllähän tässä "lievä" kyynisyys hiipii väkisinkin jo mieleen=)
Oikeassahan olet että vasta tapaamisella sen tietty varmasti näkee kuinka toinen "kolahtaa".
Itse olen jo tainnut luovuttaa nämä jutut toistaiseksi,kun ei kerran ketään kiinnosta.
Ehkäpä tulee pupu pöksyyn kun livetapaamisen aika on, tai on kyllästynyt tähän kirjoitteluun ja tavannut jonkun jo..en tiedä, olen itsekin tavannut netin kautta miehiä myös livenä, mutta jossain vaiheessa tulee kyllästyminen koko hommaan, kun ei ne tapaamiset kolahda mitenkään. Itse kai vaatii myös toiselta, vaikka vois tutustua ensin niinku kaverina.Äkkirakastumiset taitaa olla nuoruuden hupia, sillä tässä iässä on jo elämää takana, eikä oikeen enää usko ihmisiin. Onhan paljon mukavia ihmisiä, mutta pitäis olla sitten se jokin joka iskee kunnolla-kai?
Ihan pöhköä koko suhteet välillä, tulee niitä ruikuttajia ja surkimuksia paljonkin, ja sitten myös mukavia tapauksia, mutta kun ei kolahda niin ei...ihme juttu, olen joutunu miettii sitä paljonkin.
Että on tää elämä ihmeellistä, ihan ittelleenki ;)
Mut älä anna periks, vaan suunnittele oma elämäs silleen kivaks, että jaksat.
Se on omalla kohdalla aika tärkeetä, on niin paljon ikävää takana.Ja tässäpä sitten suunnittelen, tympii, tökkii, ja kyllästyttää välillä koko elämän tarkotuksen ettiminen!
Sellasta se vaan vissiin on...en tiiä ku kerroin omasta tuntemuksesta vainen.
Ja se pitkä aika on varmaan jo tossa vuoden päästä, omalla kohdalla, kun olen niin heti-kaikki-tässä nyt tyyppinen, mutta voi sitä joutua odottelemaan hyvää kumppania pitkäänkin..kymmenen vuottakin..uuh sentään..
ja niinpä niin,jos tässä vielä kymmenenkin vuotta kumppania haeskelee,niin johan sisuskumi paistaa ja viagrapurkille asiaa...;)
No jospa ei sentään sitten vielä....
Niin se on elämä ihmeellistä...näinhän se välillä on että suunnittelee,tökkii,tympii,ja kyllästyttääkin koko touhu...ja tulee
ajateltua että perhana minähän en ketään tarvitse.Mutta jo kohta se on taas mielessä kuinka olisi niin mukavaa olla rakkaan kainalossa,välillä vähän "puristella" ja halaillakin...mutta kun ei niin ei?Täytyy myöntää että nyt taitaa olla vähän se tunne ettei halua ketään,mut kauanko lie;)
Itse elelin aika pitkän ja ennenkaikkea vaikean suhteen sellaisen ihmisen kanssa joka oli täysin erilainen kaikilta ajatuksilta ja mietteiltä kun itse olin,joten siitä oppineena sellaista ei enää koskaan,oli sen verran raskas taival.Voihan olla että omanlaistaan persoonaa on erittäin vaikea löytää ykskaks,mutta se on totta että suhteen vaaliminen ja ns."ylläpito" on huomattavasti helpompaa kun on sellasen samankaltaisen ihmisen kanssa tekemisissä...eli asiat,ajatukset,yms.synkkaa hyvin ja suhteessa on muutoinkin hyvä elellä.Liekkö tuo edes etsimällä löytyy,vai onko odoteltava se 10 vuotta,jos siinä ajassa osuu kohdalleen.Asia on vaan siinä suhteessa hankala kun en käy juuri missään ja kotiovellekaan ei varmasti kovin suurta tungosta ilmaantune:)...että tällasta "kivistä" tietä tässä on vaan tallusteltava.
minullakin! Romanttisin haavein perustin perheen, tyhmä tyttö ja aiiivan liian nuori kun olin, no, itsesyytökset on jo läpikäyty, joten on ollut ihana oivaltaa kaiken väkivallan yms.muun sellasen töhnän jälkeen, että olen ihan kiva ihminen ja pidän itsestäni. Vauhdikasta ja hauskaa välillä niin että raikuu, ja samoja asioita sitä ittekin kaipaa, osuit kyllä aivan nappiin!
Mukavaa eloa yhteisellä tiellä, eikä eri teillä samassa liitossa, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
kaipaan minäkin, totta mooses, mutta kun etsimällä ei löydy, niin uskottava on kohtaloon.
On tässä ittensä kanssa tappelemista, sillä sisu meinaa mennä välillä kaulaan, enkä aina jaksa ittekään lähteä yhtikäs mihinkään.
(Hyvä kun syödä muistaa)
Tänään tein erittäin raskaan päätöksen, mutta huomasin,että kun jonkinlainen päätös on tehty, on helpompi hengittää.
Kuitenkin: mieluummin ihan itsekseen, kuin huonon kanssa, tuli vietettyä turhaa aikaa väärän ihmisen kanssa, ja säpäleiksi se meni.
Jos jotain tässä kaipaa niin yhteistä tekemistä, hellyyttä, naurua, uteliasta suhtautumista kumppanin kanssa uusiin ulottuvuuksiin(no ei sentään ihan kaikessa),mutta siis sitä, että olis se sielunystävä, jonka kanssa voi tehdä, mennä, olla, tanssia...ja aivan mitä vaan.
Hyvyyttä ja sitoutumista kunnon kivaan parisuhteeseen.En osaa kai sitä toisin sanoa.
Olen kyllä lyönyt nyt päätäni niin paljon seinään, että jospa oppisinkin jotain välillä ;) mutta siinä mielessä nauran, että olen kuitenkin vielä melko nuori(reilu 30) ja positiivisuus on kaiketi tanssijalan takia säilynyt??!!
Tai sitten se on vain luonnetta-kuka tietää
Sosiaalisuuteni on auttanut asiaa, ihan turha mielestäni näitä on sisällään pitää, jos joku saa esim. kuulemastaan helpotusta, apua,tai vinkkejä, en häpeile asioitani. kaikilla kuitenkin on elämässään kaikenlaista sälää ja tapahtumaa.
Ja pienistä asioista olen oppinut nauttimaan, tosin haaveilen kyllä suuremmistakin, mutta kun en voi kaikkea saada, elän tätä päivää sitten näin.
Hei eikä täydellisen miehen tarvitse odotella kymmentä vuotta, riipaise ittes maailmalle välillä ja juttele erilaisten täydellisten mimmien kanssa, niin jonain päivänä on olemassa täydellinen pari :)
Itse en voi sanoa olevani täydellinen, mutta nautin elämästä ja välillä vauhdista/menosta, välillä olen aivan flegu--ja usko tai älä: pidän siitä itsessäni
...ihan kivasti tuntemuksistasi...siis pidin tekstistäsi.
Kai huomasin myös itsekin että ehkäpä se "paras" aika taisi mennä itseltäkin aivan väärän ihmisen kanssa taistellessa.Se ei oikeastaan ollut sitä mukavaa eloa yhteisellä tiellä(enää monituiseen vuoteen),
vaan toinen ui jatkuvasti vastavirtaan.
Ehkäpä oma kärsivällisyyteni ja luonteenlujuutenikin pitivät suhdetta niinkin kauan kasassa.En usko että kukaan jaksaa loputtomiin kuunnella päivästä toiseen kuinka huono ihminen sitä onkaan ja kun mitään ei tee...vaikka tosiasiassa pyhitin kaiken vapaa-aikani yhteisten asioitten hoitoon ym. ja nipistin omasta lepoajasta siihen että sain harrastaa omiakin harrastuksia yösydännä...ja olihan kaikkea muutakin "sälää" ja "töhnää",mistä ei viitsi tässä julkisesti kirjoitella.
Ikävää jos omalle kohdallesi on sattunut mainitsemaasi väkivaltaa tms.,se on nimittäin omasta mielestäni täysin tuomittavaa käytöstä
parisuhteessa ja ei ainakaan vie asioita parempaan suuntaan.
Se on muuten totta että kun saa jonkin raskaan,mieltä vaivaavan asian päätettyä omassa mielessään,niin johan helpottaa kummasti.
Elämä on välillä sellasta päätöksien ja ratkaisujen tekoa,vaikkei aina niin miellyttävienkään,mutta eihän sitä kannata itseänsäkään stressata loputtomiin vaikeitten asioitten kanssa painimalla.
Vai olet lyönyt päätäsi seinään että rappaukset ropisee:)...no ehkä itsellenikin jossain määrin on "sarvi" päähän noussut seinää hipaistessa,joten täytyy yrittää katsella paremmin mistä kuljeksii;)
No,oppiihan sitä ennenpitkää erehdysten kautta paljonkin asioita ja viimeistään sieltä kantapään kautta,josta myönnän olevani myös oppinut jotain tästä elämän ihanuudesta.
En ole minäkään aivan kokonaan positiivisuutta unohtanut,vaikka näitä vastoinkäymisiä on tässä "suhde-elämässä" sattunutkin.
Onhan tässä vielä hetkinen aikaa katsella ja odotella,sillä olen sentään itsekin samalla kymmenluvulla kun sinä,mutta kyllä se "viimeinen käyttöpäivä" tulee yllättävä nopeasti vastaan jos haluaa suunnitella perhettä,lapsia yms.kivaa.
Sitä olen kyllä ihmetellyt paljonkin,että kun naiset hakee deitti-ilmoituksilla sellasta ja tällasta miestä,ja kun vastailee että sellanen
olisi tarjolla,niin eipä sitten sen yhden viestin jälkeen kuitenkaan vastailla sen enempää,vaikka osoitetaan kiinnostusta ja halua "kuulla" lisää...mitähän lie sitten hakemassa.
Mutta hei...en kai minäkään sentään aivan täydellinen ole,ei kai meistä kukaan,mutta uskallan silti sanoa että luonteeni on muotoutunut vuosien varrella siinä määrin "erikoiseksi" että kaippa
itsekin ihan kiva heppu olen,vaikka itsetuntoni onkin em. suhteestani ja mailitse tutustumisyrityksistäni johtuen laskenut alle
nollarajan.Voihan olla että siitä johtuen en taida itseäni maailmalle riipaista,sillä rohkeuteni ei riitä mennä jutustelemaan niiden täydellisien mimmien kanssa.Pelkään nimittäin jo etukäteen että esim.ulkonäköni/jutustelutaitoni ei riitä kiinnostamaan ketään niin paljoa että saisi huomion herätettyä siihen mitä päässä liikkuu tai
millaisen luonteen omistaa.Ehkäpä sitä "täydellistä" paria ei tule koskaan,kuka ties...tai kymmenenvuoden päästä????
Vielä kun tietäisi millanen ihminen se "flegu" on,niin voisi sanoa omaanko sitä itse ja pidänkö sellasesta ominaisuudesta itsessäni.....;)
No hei jälleen:) yllättävän pitkään olet itsekin pysytellyt "langoilla", olen huomannut saman, että deittikirjotuksia tulee ja menee, loppuvat kuin seinään välillä. Iskeekö ujous, vai kyllästyminen, en osaa sanoa.
Tykkään itse vaihtaa kirjallisesti ajatuksia, tosin oikean kirjeen kirjoittelu on jo jäänyt, mutta tämä näpyttely on helpompaa ja nopeampaa(samoin vastausten saanti)
Fleguilu on ihan flegmatiaa vain,eli "täysin elottomasti löhöilevä" kai siinä on mielen nollausta ja mietiskelyä mukana. Olen kova keksimään uusia sanoja, viimeksi tänään töissä työkaveri kysyi jotain sanaa, jonka heitin hatusta koska olen aina tykänny väännellä sanoja ja lauseita ;)
Sinulla ei siis vielä ole lapsia? Luin juuri äsken artikkelin, jossa kerrottiin,että naiset valitsevat puolisokseen miehen, joka tuoksuu eniten ominaishajuiltaan omalta isältään. Tosin, jos nainen syö e-pillereitä, valinta voi kohdistua väärin hormonimuutosten takia...
Tiedä sitten onko siinä perää, mutta tieteen kuvalehden mukaan näin ois!
Jos et sitten vielä ole tuoksunut kenenkään isälle, mutta vielähän tässä henki pihisee, joten mahiksiakin on!
En usko joo, että täydellisiä ihmisiä onkaan, toiset on ulkokuoreltaan vaan upeampia kuin toiset, sisus on sitten tarkemmin hahmoteltava ajan kanssa.
Polttelen tässä raukeassa olotilassa kynttilää, joka tuoksuu mokalle(kahville) ja nautin ihan pelkästään siitä, että menin yksikseni uiskentelemaan, aiemmin olen ollut näiden erojen jälkeen sen verran arka, etten juuri käynyt missään yksin. Tuntui jotenkin, että ihmiset huomaa vaikean olotilani, mutta nyt kun olen vahvistunut, tehnyt päätöksiä ja päässyt asioissa eteenpäin, tuntuu ihan mukavalta taas.
Tukeudun aika paljon työhöni, koska siellä vallitsee hyvä toverihenki niin miesten kuin naisten kesken. Se on auttanut paljon itsetuntoni kohottamiseen, sillä entiset litistivät minut täysin.
Huomaan olevani kiva pakkaus, ihan tavallinen rento naisihminen ja nautin reippaasta liikkumisesta niin maalla kuin merelläkin.
Ja tuossa äsken juttelin tyttökaverini kanssa siitä, että silloin, kun hellyyttä ja syliä kaipaa, sitä ei koskaan saa, ja sitten ketuttaa!
Kyllä niitä syliinottajia sitten on, kun lähtee viihteelle, mutta ei se ole sama asia-arkeen tässä kaipaa kumppania ja piristäjää. Tosin, se pätee puolin ja toisin.
Nyt jäit sitten kiikkiin vai käsitinkö väärin: väitit olevasi "täydellinen" mies kaikin tavoin(mitä yllä olevista vaatimuksistani esitin),etkä silti voi mennä täydellisten mimmien luo juttelemaan, koska he eivät ehkä pitäisi ulkonäöstäsi???
Jos olisin täydellinen mimmi, juttelisin tietysti "täydellisen"miehen kanssa, koska ulkonäkötilanne olisi suht sama. Mutta tavallisena tallaajana en viitsi katella upeita miehiä, koska uskon heillä olevan niin täydelliset vaatimukset, että saisin vain halveksivan mulkaisun ja nokannoston. Siksi olen pitäytynyt ihan sööteissä tyypeissä.
--summa summarum, ei se itsetunto ulkonäön suhteen taida oikein kellään olla niin sataprossainen ;)
Kun on niin hankala tietää, mitä mies haluaa, naisistahan on jo jopa hauska elokuva: "Mitä nainen haluaa"...
Virheistä olen koittanut ottaa opiksi, ja osaan olla yksinkin ihan jee--tietenkin täytyy myöntää, että yksinäistä tämä on, ellei haali kavereita tai soittele ystäville. Kai se kuuluu asiaan..
Harkitsin tossa eilen,että hankin tietoa harrastajateatterista, se kiinnostaisi noin niinkuin vapaa-ajan vietteenä, aloitan sen laulamisen tässä ensi viikolla ja kokeilen erilaisia liikuntamuotoja monipuolisesti, sillä avioliitossa ollessa pääsin ainoastaan lenkille ja kuntosalille-paljon on siis vielä koettavaa.
Koska asuin lapsena Turussa, kaipaan merta, haaveilen vielä joskus veneestä ja eilen jonkun mainoksen takia ajattelin, että voishan sitä hankkia vaikka soutuveneen...ei kun se olikin Pekko aikamiespojassa, kun Hallikainen nautinnollisesti lipui venosessaan, niin ajattelin että tuopa mukavaa, olisinpa ollut itse siinä lekottelemassa..se vaan, että miten se vene pysyy paikallaan, jos otan aurinkoa?? Taidan joutua ihan ulapalle koko lyyli ja sitten meneeki hankalaks :)
Paras aika minusta on nyt, kun tuntee itseään paremmin, ja ikääkin sekä kokemusta on. Olishan kaikki voinut mennä toisin, mutta luulen, että kaikella on tarkoitus ja paikkansa, joten mennyttä ei uudeksi saa, nyt eletään tätä päivää -ja uutta maailmaa!
Joten, vaikka olet täydellisen epätäydellinen, vai mikä nyt sitten oletkaan, laitahan taas mietteitä minulle..tanssijalkaa pakottaa taas, mutta palkkapäivä on vielä kaukana, jóten elelen siihen saakka sitten maltilla.
Nyt viikonloppuna lähden liiton reissulle kollegani/ystävättäreni kanssa, joten siellä voi varmaan niitten ikäloppujen pappojen kanssa tanssia, mutta onpahan ainakin ruokaa tarjolla ja ehkä muutama valkkarilasillinenkin.
Uimista jatkan vaikka stadikka suljetaan syyskuun lopussa. Mäkelänrinnehän on sitten auki kai kevääseen asti
Hienoa, ettet välitä väkivallasta! Siitä täydet pinnat
Huiskis, nyt menen pyykinhakuun pyykkituvalle
Mailaile kun kerkeet ja iloista huomisaamua-sehän on sitä uutta elämää jälleen-> uusi päivä ja uudet kujeet!