olen poikaystäväni kanssa ollut yhdessä nyt reilu seitsemän kuukautta.. olimme pari päivää niin ettemme seurustelleet kunnes poikaystäväni pyysi minua takaisin.. ero oli yhteinen päätöksemme, mutta tajuttuamme kuinka toisiamme rakastamme päätimme palata yhteen ja "aloitta alusta". ennen pientä eroamme meillä meni jo pitkään huonosti.. esimerkiksi kun meidän piti juhlistaa puolvuotispäivää rakkaani ei hakenutkaan minua vaan lähti kaverinsa kanssa baariin.. minä olen siis vielä alaikäinen.. suurin ogelmamme on ehkä ollut se ettei poikaystäväni osaa puhua.. siis siitä mikä häntä vaivaa.. olemme nyt olleet noin kuukauden yhdessä tällä "uudella" kertaa ja pelkään että suhteemme ei onnistu vieläkään.. jotain neuvoja ja omia kokemuksi..? onko tyhmää odottaa suhteen toimivan..? rakastan mutta pelkään ja väsyn jos poikaystäväni ei vieläkään opi näyttämään tunteitaan.. hän ei kesrtaakaan ole sanonut selvinpäin kasvotusten rakastavansa minua.. olemme puhuneet kihloihin menemistä.. ei ihan vielä mutta kuitenkin.. ehdoksi olen asettanut että hänen pitää pystyä kertomaan tunteistaan..
apua "exän" kanssa seurusteluun
apua tarvitseva
3840
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tyyppi ei selvin päin saa sanottua että rakastaa sinua, mutta kihloihin on silti jo kiire? Voi hyvää päivää! Milläköhän perusteella...No, on tästä ainakin se hyöty että tuon luettuani olen todella onnellinen ollessani vanha ja vakiintunut. ;)
Onko tämä sinun ensimmäinen vakavampi seurustelu? Jos on, niin kehoittaisin ihan rauhassa katselemaan elämää ja kokemaan uusia asioita. Poikaystäväsi ei selvästikkään ole valmis sitoutumaan ja kihloihin menosta on turha edes puhua. Suoraan sanottuna, en ymmärrä miksi tuossa iässä pitäisi edes kihloihin kiirehtiä. Poikaystäväsi ei selvästikkään ole oikea sinulle, jos kaipaa tunteista puhumista. Ónko teillä muutenkaan mitään puheenaiheita? Tuppisuu ei tule muuttuumaan, usko vanhempaa. Sinun täytyy joko hyväksyä se tai jatkaa omaa elämääsi. Nuorena (itsekkin olen joskus ollut, usko tai älä) oli jotenkin vaikea eritellä tunteitaan, itse ainakin roikuin suhteissa tavan vuoksi, kun en paremmasta tiennyt, enkä ollut varma mitä se rakastaminen/rakastuminen oikein oli. Toiseen kun tottui, niin oli vaikea erota. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi kun ihmetellä, mitä niissä suhteissa näin. Sitten kun kohtasin oikean pojan, niin menoahan se oli ja epävarmuutta puolin eikä toisin ei ollut missään vaiheessa ja 20 yhteistä vuotta tulee kohta täyteen. Mutta mieti tarkkaan mitä sinä haluat.
Minulla itselläni on ollut vastaavanlaisia tilanteita ja ymmärrän hyvin tunteesi.
Tahdon painottaa sinulle paljon kantapään kautta opittuani että ihminen ei muutu odottamalla ja väkisin yrittämällä.
Jos sinulla ja poikaystävälläsi on kommunikointiongelmia,eikä hän pysty edes tunteistaan puhumaan ilman alkoholia,niin miksi tosiaan jäisit odottamaan, etkö mielestäsi ansaitse jotain parempaa?
Et kertonut kuinka vanha poikaystäväsi on,mutta luultavasti hänelle merkitsee enemmän tällä hetkellä viihteellä käyminen kuin kotisohvalla notkuminen.
Varmasti poikaystäväsi tuntee sinua kohtaan kiintymystä ja varmasti aika tuo kypsyyttä suhteeseenne jossain vaiheessa,muuten tuhlaat kyllä aikaasi jäämällä odottamaan, jos et kumminkaan tunne olevasi onnellinen.
Ihmissuhteilla on aina tämä nurja puolensa mutta voimia sinulle ja toivottavasti löydät oikean ratkaisun.
Ajattele silti ennenkaikkea omaa hyvinvointiasi.