Tämä on toinen vakava seurustelusuhteeni ja tällä hetkellä minulla ja naisystävälläni on meneillään kriisi. Olemme 3-kymppinen pariskunta ja olemme seurustelleet hieman vajaan vuoden. Asuttukin ollaan saman katon alla suuren osan yhteisestä ajastamme, koska alusta asti olimme tiiviisti toistemme kanssa. Sitä onnen määrää, kun ei voinut käsittää ja kaikki tuntui olevan niin ihanaa. Olinhan löytänyt sielunkumppanini.
Olemme puhuneet muun muassa naimisiin menosta, vaikka tästä aiheesta en ala kovinkaan kevyin perustein puhumaan saati sitä suunnittelemaan. Tällä hetkellä vain tuntuu, että tämä suhde voi räjähtää käsiin minä hetkenä hyvänsä.
Syy edellä mainittuun on naiseni mustasukkaisuus. Sinkkuajoistani minulle oli jäänyt muutama naispuolinen ystävä, jotka ovat lähestyneet minua suhteemme aikana tekstiviestein. Itse en heihin pitänyt yhteyttä, koska panostin kaikkeni tähän suhteeseen, joskaan en heille ilmoittanutkaan suoraan, että älkää ottako yhteyttä minuun, koska olen varattu. Voi kuulostaa naiivilta, mutta enhän minä sille voi mitään, jos joku vanha kaverini lähettää minulle Joulutervehdyksen, vaikka itse en ole ollut häneen missään yhteydessä ainakaan vuoteen.
Viime yönä minua alkoi todenteolla pelottamaan, että naiseni tekisi päätöksen lopettaa suhteemme hänen luullessa, että pidän jotain peliä hänen tietämättään. Tuolloin mieltäni jäisi painamaan se seikka, kun tämä hänen luuloteltu syy ei pidä oikeasti paikkaansa. Ymmärtäisin minun jättämiseni, jos olisin ollut uskoton tai muuten tehnyt hänen selkänsä takana jotain, mutta kun en ole.
Hän suuttuu helposti ja on pitkävihainen ja nämä luonteenpirteet yhdessä saavat minun pelkäämään pahinta. Hänen käytös kun on minua kohtaan silloin todella kylmää. Nyt minua pelottaa, että omat tunteeni häntä kohtaan alkavat jotenkin haalistumaann, koska hän käyttäytyy minua kohtaa niin epäluuloisesti.
Kerron tähän loppuun vielä sen, että aikaisempi suhteeni ei päättynyt minun tahdostani, mutta tätä nykyistä puolisoani jäisin kaipaamaan enemmän kuin ketään.
Pelkään, että menetän hänet.
Olemme puhuneet muun muassa naimisiin menosta, vaikka tästä aiheesta en ala kovinkaan kevyin perustein puhumaan saati sitä suunnittelemaan. Tällä hetkellä vain tuntuu, että tämä suhde voi räjähtää käsiin minä hetkenä hyvänsä.
Syy edellä mainittuun on naiseni mustasukkaisuus. Sinkkuajoistani minulle oli jäänyt muutama naispuolinen ystävä, jotka ovat lähestyneet minua suhteemme aikana tekstiviestein. Itse en heihin pitänyt yhteyttä, koska panostin kaikkeni tähän suhteeseen, joskaan en heille ilmoittanutkaan suoraan, että älkää ottako yhteyttä minuun, koska olen varattu. Voi kuulostaa naiivilta, mutta enhän minä sille voi mitään, jos joku vanha kaverini lähettää minulle Joulutervehdyksen, vaikka itse en ole ollut häneen missään yhteydessä ainakaan vuoteen.
Viime yönä minua alkoi todenteolla pelottamaan, että naiseni tekisi päätöksen lopettaa suhteemme hänen luullessa, että pidän jotain peliä hänen tietämättään. Tuolloin mieltäni jäisi painamaan se seikka, kun tämä hänen luuloteltu syy ei pidä oikeasti paikkaansa. Ymmärtäisin minun jättämiseni, jos olisin ollut uskoton tai muuten tehnyt hänen selkänsä takana jotain, mutta kun en ole.
Hän suuttuu helposti ja on pitkävihainen ja nämä luonteenpirteet yhdessä saavat minun pelkäämään pahinta. Hänen käytös kun on minua kohtaan silloin todella kylmää. Nyt minua pelottaa, että omat tunteeni häntä kohtaan alkavat jotenkin haalistumaann, koska hän käyttäytyy minua kohtaa niin epäluuloisesti.
Kerron tähän loppuun vielä sen, että aikaisempi suhteeni ei päättynyt minun tahdostani, mutta tätä nykyistä puolisoani jäisin kaipaamaan enemmän kuin ketään.
Pelkään, että menetän hänet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse käyttäydyn poikaystävääni kohtaan samalla tavalla kun kumppanisi sinua kohtaan. Olen välillä todella mustasukkainen vaikkei mitään syytä olisikaan, sillä saan kaiken aina ihan pilalle. En todella tee sitä tahallani, olen vain sen luontoinen ja mieskin kyllä tietää sen mutta pelkään että tulee se päivä kun hän ei enää jaksa kuviteltuja juttujani, ja jättää ja lähtee.
Silti minun on hyvin vaikea muuttua, meillä on ollut ihana yhteinen matka elämässä mutta on siihen kuulunut paljon sellaistakin mikä olisi voinut jäädä tapahtumatta. Kaikki ne asiat ynnättynä yhteen ovat tehneet minusta häntä kohtaan sellaisen kuin olen.
Olen tätä yrittänyt miehelle selittää ja tiedän ettei sillä menneisyyden kaivelulla pääse elämässä eteenpäin, mutta en kuitenkaan itseäni voi niin vaan muuttaa. Tavallaan pelkään itseäni ja sitä tilannetta kun minusta tulee kammottava mustasukkainen akka, se ei ole enää tervettä mustasukkaisuutta...
Onnea kuitenkin teille, toivottavasti selviätte elämässä eteenpäin, minäkin yritän...
Miksi hänen pitää olla mustasukkainen? Oletko varma että hän tuntee olonsa turvatuksi kanssasi? ihan hyvä että kirjoittelet tänne, mutta etkö voisi käydä samaa keskustelua naisesi kanssa? Eihän hän voi tietää, ellette puhu asioista.
Hullu eukko! Toden tottaan. Taitaa muija jo unohtaneen, millaista oli olla sinkkuna. Sillä tuohan on naurettavaa!
Ihmettelen, miksi jaksat tuollaista. Kyllä naisia maailmassa löytyy. Pistä eukko kuriin, sillä jos hänelle suhteenne mitään merkitsee, niin tehköön hänkin töitä suhteen eteen. Tuolla menolla tuskin mitään auvoista tulevaisuutta on tiedossa. Ja varsinkin, kun suhteenne on niin uusi.
Keskustele asioista ja ohjaa nainen hakemaan apua.
sulla on sinänsä tutun kuuloista juttua, että mullakin oli aikoinaan tavattuani sen ns. maailman täydellisimmän naisen, jostain syystä vaikea kertoa hänelle naistuttavistani. Riippumatta suhteen laadusta heihin. Tosiasia on kuitenkin se että kukaan ei saa kieltää toiselta hänen menneisyyttään, millään tasolla. Jos sulla on naisia ystävinä, entisiä suhteita tai ei niin sun pitää kertoa avoimesti tälle "unelmalle" missä mennään. Toden näköisesti kuitenkin tutustutat hänet miespuolisiinkin ystäviisi. Älä työnnä maailmaa pois yhden ihmisen takia. Sinä päivänä kun se yksi lähtee oot aika yksin.