ero on ollut täyttä totta jo vuoden. Ongelmia oli exän puolelta suhteessa, mutta minä olin se joka toimin vielä enemmän väärin. Kaikkien ongelmien lisäksi menin ja petin. Rakastuin toiseen. Ero ei ole vain sen syytä, mutta silti tunnen että syy oli yksin minussa.
En koskaan anna itselleni anteeksi mitä tein. Tiedän. ei tarvi sanoakkaan enää minulle. Olin täys paska.
Vaikka suhde toiseen on jatkunut edelleen koen välillä kauheaa ikävää exää kohtaan. Muistuu mieleen vain ne hyvät asiat. Miksì? miksi en aina muista niitä huonoja asioita.
Moni on sanonut, että minulle on varmasti ollut helpotus tää ero, mut ei. En osaa olla iloinen että pääsin eroon sairaaloisen mustasukkaisesta miehestä. Välillä on sellainen tunne, että haluaisin soittaa ja kysellä kuulumisia. Ei ole ollut aikaisemmin tällainen olo, mut joulu on saanut sen aikaan.
Tiedän, että olin sille ihmiselle vain ainut ihminen maailmassa. Olen kuullut, että hänellä on toinen. Se ei toisaalta haittaa. Hyvä niin. Jos hän pääsisi elämän syrjään kiinni sillä suhteella.
Hän haluaa unohtaa yhteiset lapsemme ja oman sukunsa. Hänen sukunsa pitää minuun säännöllisesti yhteyttä.
Kukaan ei tiedä, että minä olin myös paha. Kuinka sen sanon? Pääsenkö koskaan elämään kiinni?
Sit taas kun istun alas muistan ja pakotan mieleeni syyt miks myös erosimme. Mutta siltikin ahdistaa. Mä en ollut se enkeli jona hän piti mua.
Äh. Sekavaa tekstiä, mutta pakko jotain laittaa ku ei tiedä mihin purkaisi.
Haluaisin jotain järkevää kommenttia siitä miten pääsisin elämän alkuun syytöksien kanssa. En tarvi kommenttia siitä että olen ollut ihan paska. MÄ tiedän sen jo ihan liianki hyvin.
En koskaan anna itselleni anteeksi mitä tein. Tiedän. ei tarvi sanoakkaan enää minulle. Olin täys paska.
Vaikka suhde toiseen on jatkunut edelleen koen välillä kauheaa ikävää exää kohtaan. Muistuu mieleen vain ne hyvät asiat. Miksì? miksi en aina muista niitä huonoja asioita.
Moni on sanonut, että minulle on varmasti ollut helpotus tää ero, mut ei. En osaa olla iloinen että pääsin eroon sairaaloisen mustasukkaisesta miehestä. Välillä on sellainen tunne, että haluaisin soittaa ja kysellä kuulumisia. Ei ole ollut aikaisemmin tällainen olo, mut joulu on saanut sen aikaan.
Tiedän, että olin sille ihmiselle vain ainut ihminen maailmassa. Olen kuullut, että hänellä on toinen. Se ei toisaalta haittaa. Hyvä niin. Jos hän pääsisi elämän syrjään kiinni sillä suhteella.
Hän haluaa unohtaa yhteiset lapsemme ja oman sukunsa. Hänen sukunsa pitää minuun säännöllisesti yhteyttä.
Kukaan ei tiedä, että minä olin myös paha. Kuinka sen sanon? Pääsenkö koskaan elämään kiinni?
Sit taas kun istun alas muistan ja pakotan mieleeni syyt miks myös erosimme. Mutta siltikin ahdistaa. Mä en ollut se enkeli jona hän piti mua.
Äh. Sekavaa tekstiä, mutta pakko jotain laittaa ku ei tiedä mihin purkaisi.
Haluaisin jotain järkevää kommenttia siitä miten pääsisin elämän alkuun syytöksien kanssa. En tarvi kommenttia siitä että olen ollut ihan paska. MÄ tiedän sen jo ihan liianki hyvin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Toivoa sulattelin 7 viikkoa sitten selvis että ei mitään toivoa. Mutta sain ohjausta että selviän taakasta.Kyllä se on auttanut,en tiedä muitten kokemuksia. Mutta kun se ilmoitus varmistui taakka putos pois. Miten eteen päin se on arvoitus.
Kantaa ristinsä omalla tavallaan, käy asiat läpi mielessäsi. Monet ovat sanoneet, että opettele antamaan itsellesi anteeksi niin silloin voit antaa sillekkin joka sinulle on tehnyt väärin, silloin voi jatkaa eteenpäin ettei muistot syö mieltäsi. Ei kauniiden asioitten muistamisessa ole mitään pahaa, niiden kanssa on opittava vain elämään.
Aika kultaa muistot, onneksi. Ei ihmisen pää kestäisi, jos se muistaisi kaikki pahat asiat.
Älä nyt ainakaan mene soittelemaan, jos hän on päässyt jotenkin elämän syrjästä kiinni, älä revi haavoja.
Et voi myöskään tietää yhteydenpidosta sukuun. Minä en ainakaan välikätenä rupeaisi olemaan, vaan sanoisin aina, että ei nyt olla oltu yhteyksissä.
Kukaan ei ole enkeli, lapsellista kuvitella sellaista, eikä enkelistä voi olla edes mustasukkainen, eiköhän miehesi pitänyt sinua kuitenkin ihan tavallisena.
siis, että hän palvoi minua, ylisti jne. En oikeesti kestäny sitä. Olin muka täydellinen joka suhteessa. En halunnut olla sitä. Olin joku esittely kappale jos menimme ihmisiin. Vihasin sitä katsetta jolla hän minua katsoi varsinki ihmisissä. Halusin olla se tavallinen ja samalla tasolla hänen ja muiden kanssa, mutta en saanut. Olin vaimo, ystävä, äiti jne. Ei ollut ketään muuta. Toisen voi ahdistaakkin sillä "liiallisella" rakkaudella. Tukahduttaa. Vai oliko se edes rakkautta... riipuvaisuuspersoona kun hänellä on....
että juuri väkivaltaisesta suhteesta (henkistä tai fyysistä)"pelastuneet" kaipaavat aluksi kumppania. Ja se psykopaatti osapuoli osaa syyllistää sen toisen niin hyvin että sitä syyttää itseään. Myös tunnekuohut ensin ylös sitten alas ja taas ylös jättävät riippuvaiseksi niistä. Tavallinen elämä voi aluksi tuntua pitkäveteiseltä. Itsekin olen tämän kokenut ja vasta aika paransi haavat. Jos miehesi on ollut henkisesti sairas älä palaa takaisin. Hajoat vain enemmän.
Oikeesti kiitos sun viestistä. Siinä on lyhyesti ja hyvin sanottu se miten tunnen ja koen. Tai en edes ole osannut ajatella olevani riippuvainen, mut apua se on niin. Se, että on aina saanut kuulla kaiken laista hyvää ja huonoa, aina sen mukaan mikä oli exän mieliala niin niitä ei nyt olekaan...Jokaisesta iloisesta ja mukavasta hetkestä sain kärsiä jälkeenpäin...aina oli tiedossa rangaistus. Ehkä en osaa tai edes uskalla iloita..takaraivossa on pelko siitä mitä sit tapahtuu.. Syyllistämisen taidon hän osaa. Nyt ja aina ennen. Lasten kautta hän haluaa sen asian viestittää. Tätähän sinä halusit jne. En halunnut sitä, että tekee lapsille noin. En halunnut, että lapset kärsii vielä, mut....kai se syy siinä on sitten minun. Ei tarvis niiden kärsiä jos olisin luvannu rakastaa häntä.
hyötyä munkin kokemuksista. Voimia sulle. Olet varmasti vahva ihminen kun jaksoit lähteä. Aina ei siltä tunnu mutta sitten sen taas näät kun olet päässyt vähän etäämmälle tilanteesta ja aika on tehnyt tehtävänsä. Älä kuitenkaan katkeroidu. Silloin vaan satutat itseäsi lisää.
Paljon voimia!
Elämäsi ei tule koskaan olemaan sama ilman miestäsi. Tulet törmäämään pettäjämiehiin ja vaikka saisit toisen yhtä hyvän, niin et osaisi rakastaa häntä.
Sellasta se on kun koko elämä on pientä peliä.
että mies joka käyttää henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa on enkeli? Helppo sanoa kun ei kaikkea tiedä. Mut oli hän enkelikin. Se siinä niin raastavaa onki, koska osasi hän olla ihana ja helläkin. Silti en enkeliksi sanoisi häntäkään enkä koskaan olisi halunnut itseänikään sanottavan. Oikeesti näen punaista jos kuulen pientäkin kehua itsestäni. Mä haluan olla vaan ihan tavallinen. Omine virheineni ja vikoineni.