Niinhän siinä kävi eli ero tuli!
Olimme yhdessä 10 vuotta ja elin luulossa että me olemme tosiaan ne oikeat toisillemme.
n.4v sitten ostimme mukavan rivarin ja kuinka ollakkaan haikarikin kävi kylässä melko pian tämän jälkeen.
Ex oli aina sanonut kun saa mukavan kodin,lapsen ja pääsee naimisiin(ei ehditty)niin hänen elämänsä on täydellistä!!!
No lapsen synnyttyä kävi "yllättäen" ilmi,että ei se lapsiperheen elämä välttämättä ole täydellistä.
Peliin astui väsymys seksittömyys ja riidat,ok! ajttelin helpottaa varmaan kun lapsi kasvaa niin saamme enemmän aikaa toisillemme.
Viime syyskuussa avovaimoni lähti kaverinsa polttareihin(n:500km päähän)ja löysi itselleen miehen joka on ns TÄYDELLINEN, heti tätä en tiennyt,mutta sain sen tietooni n:2 viikkoa myöhemmin...mailmani romahti!!!
Siitä se lähti Ex oli kuulemma jo työstänyt eroa 2 vuotta ja tämä etä suhde ei ollut syy eroon!
viikossa oli rivari myyty ja perhe hajotettu.
Ja mitä miinuun tulee en pystynyt käymään töissä en syönyt en nukkunut yritin vaan ymmärtää tapahtunutta,turhaan.
Nyt reilut 3 kuukautta muöhemmin asun kerrostalo yksiössä vuokralla ja kaiken lisäksi työn antajani antoi "joululahjaksi" kaikille palkallisilleen kenkää,eli olen nyt työtön.
Elämäni on nyt tosiaan suuntaa vailla,heikompi ihminen olisi jo varmaan alkoholisoitunut tai jotain muuta...mutta en minä sillä haluaisin uskoa,että se valo tunnelin päässä minullekkin vielä vilkahtaa.
En ole eroprosesissani juurikaan edennyt koska rakkauteni häneen on vieläkin hyvin vahvaa ja irti päästäminen tuntuu mahdottomalta.on vain huonoja ja hyvin huonoja päiviä.
Tällä hetkellä olen tyttäreni kanssa kahden koska tämä täydellinen mies on exäni luona ja en haluaisi tyttäreni tapaavan häntä!
Kuvitelkaa pystynkö nauttimaan tästä yhdessä olosta kuten minun hyvänä isänä kuuluisi.
Ottaisin mielelläni vastaan neuvoja ihmisiltä jotka ovat kokeneet saman.
Olimme yhdessä 10 vuotta ja elin luulossa että me olemme tosiaan ne oikeat toisillemme.
n.4v sitten ostimme mukavan rivarin ja kuinka ollakkaan haikarikin kävi kylässä melko pian tämän jälkeen.
Ex oli aina sanonut kun saa mukavan kodin,lapsen ja pääsee naimisiin(ei ehditty)niin hänen elämänsä on täydellistä!!!
No lapsen synnyttyä kävi "yllättäen" ilmi,että ei se lapsiperheen elämä välttämättä ole täydellistä.
Peliin astui väsymys seksittömyys ja riidat,ok! ajttelin helpottaa varmaan kun lapsi kasvaa niin saamme enemmän aikaa toisillemme.
Viime syyskuussa avovaimoni lähti kaverinsa polttareihin(n:500km päähän)ja löysi itselleen miehen joka on ns TÄYDELLINEN, heti tätä en tiennyt,mutta sain sen tietooni n:2 viikkoa myöhemmin...mailmani romahti!!!
Siitä se lähti Ex oli kuulemma jo työstänyt eroa 2 vuotta ja tämä etä suhde ei ollut syy eroon!
viikossa oli rivari myyty ja perhe hajotettu.
Ja mitä miinuun tulee en pystynyt käymään töissä en syönyt en nukkunut yritin vaan ymmärtää tapahtunutta,turhaan.
Nyt reilut 3 kuukautta muöhemmin asun kerrostalo yksiössä vuokralla ja kaiken lisäksi työn antajani antoi "joululahjaksi" kaikille palkallisilleen kenkää,eli olen nyt työtön.
Elämäni on nyt tosiaan suuntaa vailla,heikompi ihminen olisi jo varmaan alkoholisoitunut tai jotain muuta...mutta en minä sillä haluaisin uskoa,että se valo tunnelin päässä minullekkin vielä vilkahtaa.
En ole eroprosesissani juurikaan edennyt koska rakkauteni häneen on vieläkin hyvin vahvaa ja irti päästäminen tuntuu mahdottomalta.on vain huonoja ja hyvin huonoja päiviä.
Tällä hetkellä olen tyttäreni kanssa kahden koska tämä täydellinen mies on exäni luona ja en haluaisi tyttäreni tapaavan häntä!
Kuvitelkaa pystynkö nauttimaan tästä yhdessä olosta kuten minun hyvänä isänä kuuluisi.
Ottaisin mielelläni vastaan neuvoja ihmisiltä jotka ovat kokeneet saman.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Bad situation, kieltämättä.
pari ajatustani;
- älä anna ajatusten vaipua synkkyyteen vaan revi itsesi irti sieltä heti kun huomaat tilanteen (tämä ei tietenkään tarkoita että muuttuisit salaman iskusta iloiseksi, kunhan pääset kuopasta ylös)
- älä vaan kohdista suruasi, ahdinkoasi, raivoasi tai mitään negatiivista tyttäreesi vaan tekemällä hänelle normaaleja asioita ja hyvää oloa saatat pystyä työntämään oman kurjan olon syrjään.
- jos jaksat työstä eroa opettelemalla ymmärtämään sitä (eli jos tarvit ammattiapua, mene sellaiselle tai jos tyylisi on suoriutua itse, kävele kirjastoon ja lainaa/tutki asiaan liittyviä kirjoja ja pohdi tilaasi niiden avulla; Hyvä kirja on esim John Gray:uusi rakkaus)
- Tee koko ajan töitä jotta pääsisit parempaan (ei ole naiivi ajatus vaan aseta asiat tärkeysjärjestykseen, KEKSI ja TOTEUTA tapoja ja juttuja jotka RENTOUTTAVAT sinua, sinua, sinua ja vain sinua. Eli tytär, työpaikka, asunto jne on tärkeitä mutta et elä pelkästään muita varten)
Onnea yritykselle ja take care
Älä päästä itseäsi katkeroitumaan niin vaikeelta kun se kuulostaakin. Jos päästä itsensä sinne masennuksen ja katkeruuden syvyyksiin sieltä on vaikea enää nousta. Hienoa että sait pitää lapsesi. Koita kaikesta huolimatta nauttia hänen kanssa touhuamisesta ja anna kaiken kurjuuden keskellä hänellekin tukesi. Kokemuksesta tiedän miltä tuntuu kun oma äiti jättää. Se on lapselle sanoinkuvaamattoman rankkaa. Hänen vuokseen koita myös pitää elämästä kiinni. Keksikää yhdessä kivaa tekemistä. Älkää jääkö neljän sinän sisälle. Ehkä työttömyydessä on kuitenkin se hyvä puoli että sinulla on aikaa tytöllesi. Hän tarvitsee sitä. Alku kirpaisee mutta aika todella parantaa haavat.
Kyllä se siitä taas lähtee. Työn hankkiminen on ensimmäinen asia. Jos jäät työttömäksi ja alkoholisoidut, niin sitten peli voi ollakin menetetty, mutta nyt vielä ei. Suosittelen tässä elämäntilanteessa absolutismia. (Itsekin olen.) Voit näyttää absolutismilla, että olet vahva, kenties jopa astetta keskimääräistä vahvempi.
Ja masennuslääkkeitä ja psykiatreja vältä. Kannattaa mieluummin käydä kirkkoherran virastossa juttelemassa. Tavallaan kirkollisveron hintaan" saa työtönkin sielunhoitoa ilman lääkepuoskarointia. (Ja jos palvelu on huonoa, niin voit erota kirkosta ja säästää pari kymppiä kuussa.) Kirkkoherran virastosta tai seurakuntatalolta voit myös kysellä ruokaa, jos rahatilanne on huono. Jopa apua laskujen maksuun saattaa löytyä. Vertaistukea löytynee melko varmasti muista kärsineistä.
Ymmärtelen, vaikken vielä avioon olekaan ehtinyt, tiedä kantsiiko mennäkään?
Sinkkumies 27 v.
Ole lapsesi kanssa, se pitää sinut kiinni elämässä. Minäkin suosittelen mieluummin käyntiä
seurakunnassa kuten ed. kirjoittaja.
Vältä lääkkeitä, psykiatreja.
Anna tunteiden tulla, itkun huuhtoa ja puhdistaa, se voi tuntua jopa pelottavaltakin, mutta se
tekee hyvää.
oikeusaputoimistosta saat apua paperiasioihin.
Ihmisyytesi ja arvokkuutesi ei katoa työpaikan
menetykseen.
sen verran, että kyllä niiden pakeille kannattaa mennä juttelemaan - ne on alan ammattilaisia ja tietävät kyllä vähän enemmän mielen liikkeistä kuin monet maallikot. Itse kävin eron tuskassani psykiatrin luona ja se kannatti; ainakin tämä psykiatri (nainen ) osasi antaa tukea. Jo se rauhoitti minua, kun kuulin ammattilaisen arvion tilanteestani. Hän ymmärsi tuskani ja suruni, selvitti ajatuksiani.Tajusin, etten suinkaan ole tuskani kanssa mikään sairas vaan se kuuluu asiaan, ja kuulema olisi huolestuttavampaa ellen tuntisi sitä. Kyllähän sieltä reseptejäkin saisi mutta ei niitä pakoteta ottamaan. Suosittelen! Mitään suuntaa avun hakemisessa ei kannata sulkea itseltään. Ja joskus ne lääkkeetkin on paikallaan niin että pääsee pahimman yli.Ei niitä kannata pelätä.
(Mies) Pitkä avio takana, kaikki romahti. Joku sattui soittamaan kuin jumalan tahto ja hän on kokenut saman jo kauan sitten. Avoimuus rehellisyys hyväksyä oma itsensä. Oli hänen neuvot. Mutta olen hänen kanssaan melko usein juttusilla Hän ohjasi mut oikealle tielle. Eli on täällä hyviä ohjaajia ilmaisia jotka näyttää tien
1) etsi itsellesi ihminen, jolle voit puhua kaiken tuskasi ( ne kaikki karmeimmatkin ja tyhmimmätkin ajatuksesi) Turvaudu nyt sukulaisiin ja ystäviin. Tämä on se hetki jos milloin. Näytä avoimesti tuskasi; näet mitä ihmeitä avoimuutesi saa aikaan.
2) anna tunteiden( viha, pelko, suru, epätoivo ym.) tulla - jos ei muuten niin houkuttele ne esiin, esim. elokuvan, kirjan tai musiikin avulla ( ne on pakko käydä läpi, jos aiot eteen päin elämässä ) Tunteet parantavat, usko pois!
3)TÄRKEÄ VAIHE, JOTTA ONNISTUT TULEVISSA SUHTEISSASI: kun pahin ohi, koeta selvittää itsellesi, miksi näin kävi. Lue Bruce Fisherin kirja "Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy". Sieltä löydät paljon arvokasta tietoa. Tai osallistu Fisherin avioeroseminaariin, joita järjestetään suurimmissa kaupungeissa. (Googlesta löytyy)
4 ) älä aloita heti uutta suhdetta - ainakaan ennen kuin olet työstänyt erosi. Laastarisuhteet eivät auta kuin hetken; suhteen päätyttyä olisit entistä enemmän eksyksissä.
5) pidä huolta itsestäsi. Olet tärkein, kuitenkin.
6) muista: nyt näyttää tosi pahalta, mutta lopulta kaikki muuttuu hyväksi. Kävi juuri niin kuin käydä pitikin.
Edellisiltä tulikin päteviä neuvoja, mä listaan vielä pari:
1. kuntoile; käy aamuisin punttisalilla 2-3xvko, uimahallissa, lenkillä, hiihtämässä (jos tulee lunta...), pelaamassa jääkiekkoa jos saat kaveriporukan kokoon
2. sauno 2-3xvko; sauna rentouttaa hyvin, uni tulee paremmin, jaksat ja pystyt nukkumaan kuntoilun luonnollisen väsymyksen pois.
3. tee päiväohjelma; herää aamulla samaan aikaan kuin menisit töihin. Työhön menon aikaan lähdet kuntoilemaan, sitten kirjastoon kun aukeaa (lue päivän lehdet ym, pysyt mukana maailman tapahtumissa)
4. hae töitä vaikkei löytyisi heti oikealta alalta mutta työnteko tuo muuta ajateltavaa
5. lupaa itsellesi ettet juo ennen juhannusta yhtään, ei edes saunakaljaa. Jos tekee mieli niin lähde lenkille, vaikka yöllä.
Hyvä kunto lieventää mielen murheitä tehokkaasti.
6. lupaa itsellesi joka aamu että jaksat tämän päivän, tuli mitä tahansa. Huomaat että olet jaksanut viikon, kuukauden, vuoden, vuosia; elämä jatkuu, toivo ja ilo palaavat. Olet hengissä ja kasvat jopa ehjemmäksi kuin ennen.
-edellisillä ohjeilla pärjäillyt mies