Hieman kaipaisin käytännön kokemuksia miehiltä joilla on kiinalainen vaimo. Itse opiskeluvaihdossa ollessani tutustuin elämäni naiseen Shanghaissa. Nyt olemme jo yli vuoden olleet vaihdon jälkeen etäsuhteessa jonka aikana olemme tavanneet kolmesti.
Tunteet ovat vahvat ja molemminpuoliset mutta eteenpäin pitäisi mennä kun ei lompakkokaan jatkuvia Kiinan lomamatkoja kestä. Monet kysymykset vain vaivaavat mieltä koska emme kuitenkaan ole yhdessä asuneet vielä ollenkaan. Minulla ei ole ainakaan nyt mahdollisuuksia asua siellä ja hän taas ei ole edes koskaan käynyt Suomessa. Lisäksi muutenkin on ilmaissut että aika mieluiten asuisi Shanghaissa, minun kanssani.
Eli mitenkä olette nämä käytännön vaikeat seikat hoitaneet. Onko kiinalaisen suurkaupunkitytön mahdollisuus kotiutua ainakin jollakin tavoin pääkaupunkiseudulle. Mitenkä yhteiselämä samassa taloudessa sujuu (kokemusta minulta löytyy suomalaisen naisen kanssa yhdessä asumisesta). Ilmeisesti alkuun hänen kannattaa tulla käymään niin pitkäksi aikaa kun viisumi sallii ja katsoa sitten tilannetta. Ja näyttää siltä että ainut järjellinen tapa saada paperit ja luvat kuntoon on mennä pika pikaa naimisiin... Että tiedoksi teille jotka ihmettelette kun monikulttuuriset parit avioituvat aina niin nopeasti.
Kiitos kaikille vastauksista...
Tunteet ovat vahvat ja molemminpuoliset mutta eteenpäin pitäisi mennä kun ei lompakkokaan jatkuvia Kiinan lomamatkoja kestä. Monet kysymykset vain vaivaavat mieltä koska emme kuitenkaan ole yhdessä asuneet vielä ollenkaan. Minulla ei ole ainakaan nyt mahdollisuuksia asua siellä ja hän taas ei ole edes koskaan käynyt Suomessa. Lisäksi muutenkin on ilmaissut että aika mieluiten asuisi Shanghaissa, minun kanssani.
Eli mitenkä olette nämä käytännön vaikeat seikat hoitaneet. Onko kiinalaisen suurkaupunkitytön mahdollisuus kotiutua ainakin jollakin tavoin pääkaupunkiseudulle. Mitenkä yhteiselämä samassa taloudessa sujuu (kokemusta minulta löytyy suomalaisen naisen kanssa yhdessä asumisesta). Ilmeisesti alkuun hänen kannattaa tulla käymään niin pitkäksi aikaa kun viisumi sallii ja katsoa sitten tilannetta. Ja näyttää siltä että ainut järjellinen tapa saada paperit ja luvat kuntoon on mennä pika pikaa naimisiin... Että tiedoksi teille jotka ihmettelette kun monikulttuuriset parit avioituvat aina niin nopeasti.
Kiitos kaikille vastauksista...
Vastaukset 16
Vanhimmat
En tiedä, voiko japanilaisen naisen kokemuksista yleistää kiinalaiseen, mutta yritetään.
Ongelmia tuotti lähinnä suomalaisten työnantajien asenne. Vaikka hän oppi aika nopeasti suomea, ei se riittänyt työnantajille, eikä nainen saanut koulutustaan vastaavaa työtä vaikka oli asunut Suomessa jo lähes kymmenen vuotta, vaan pysyi työpaikkansa alimmalla tasolla kuin täi tervassa. Sitten hän muutti takaisin Tokioon ja sai välittömästi erittäin hyvän ja koulutustaan vastaavan työpaikan, jossa ylenemismahdollisuudet ovat periaatteessa rajattomat.
Eli ainakin tämä ongelma kannattaa ottaa huomioon. Voi tulla järkytyksenä monille aasialaisille, joilla on hyvä koulutus ja innostunut ja kunnianhimoinen asenne työtä kohtaan. Suomessa työantajille on tärkeämpää, että työntekijä on suomalainen kuin se, millainen koulutus tai työmotivaatio hänellä on.
ei pääse japanilainen helposti töihin`?
entäs jos opettaa japaninkieltä`?
olen nimittäin houkuttamassa japaniasta vaimoa suomeen kanssani asustamaan.Jos tuo pitää paikkansa, joudun ehkä itse muuttamaan japaniin, että pärjätään.kai siellä edes suomalainen kelpaa vetoniittisäkkiä kantamaan johki raksalle tms.
...kysymys on se, että miksi kukaan HALUAISI asua Suomessa, jos on esimerkiksi loistava tilaisuus muuttaa Japaniin? Eiköhän siellä suomalaisen duunarinkin palkat ole paria kertaluokkaa paremmat kuin täällä... Ja ihmiset luultavasti hieman positiivisempia elämänasenteeltaan kuin suomalaiset. Keleistä on paha sanoa mitään, kaipa tässä suhteessa Japanissakin on omat ongelmansa.
Kiina on vähän eri asia, se on osaksi kehitysmaa, mutta toisaalta myös mahdollisuuksien maa.
Kyllähän Kiina on kehitysmaa mutta esim. Shanghaissa sitä on vaikea huomata. Sen verran kansainvälisestä miljoonakaupungista on kyse. Tosin monentasoista elämää sieltäkin löytyy... Jos olisi vapaus valita niin ennemmin siellä asuisin kuin täällä mutta ainakaan tässä vaiheessa ei tunnu realistiselta kun pitäisi niitä töitäkin löytää.
Ja siellä ainakaan ei raksamiehen palkoilla juhlita :)
Voihan se olla niin, että tällä japanilaisella ei ollut tarpeeksi riittävä motivaatio niinkuin sinä sanot, vaan testien perusteella (psygologiset testit)hänellä ei ollut sitä eikä riittävää kielitaitoa. Tottakai sitä haluaa lähimmäiselleen parasta, mutta ei se työmaailmassa aina mene niin. Työnantaja ratkaisee kenet se haluaa tekemään tiettyjä tehtäviä yrityksessään.
Oletko varma, että vaimosi haluaa opettaa japanin kieltä? En minä ainakaan koulutuksellani haluaisi jämähtää suomen kielen opettajaksi jonnekin ulkomaille, vaan haluaisin tehdä jotain vähän haastavampaa. (Tietenkin eri juttu, jos vaimosi on koulutukseltaankin opettaja). Sitäpaitsi päteviä japanin kielen opettajia on Suomessa jo aika paljon, lieneekö uusille enää kysyntää?
Tuo japanilainen nainen josta kerroin oli muuten töissä suurehkossa suomalaisessa yrityksessä, jonka tärkein asiakas on japanilainen firma. Silti eivät useamman vuoden työuran aikana osanneet tai halunneet sijoittaa sellaisiin tehtäviin, jossa kielen ja kulttuurin tuntemusta tai koulutusta olisi voitu hyödyntää. Ja nainen puhui äidinkielensä lisäksi hyvää suomea ja lisäksi englantia ja saksaa, mutta sielläpä vain sinnitteli kokoomalinjalla parin tonnin kuukausiliksalla. Japanissa (sikäläisittäin) monipuolista kielitaitoa ja ulkomailla asumisen tuomaa kokemusta osattiin kyllä heti hyödyntää.
Mutta lykkyä teille kuitenkin!
Kelit varmaan Suomessa varsinkin talvisin Etelä- Suomessa ovat mitä ovat, mutta meillä ei tarvitse kärsiä Japanikalataisista ilman saasteista.
Ei Japanissa ole hirvittäviä ilmansaasteita. Ei Tokiossakaan, jos sitä vertaa moniin muihin suurkaupunkeihin kuten Los Angelesiin; Pekingistä, Manilasta tai Bangkokista puhumattakaan.
Muutenkin Tokio on erittäin siisti ja turvallinen kaupunki verrattuna melkein mihin tahansa suurkaupunkiin tai vaikka jopa Helsinkiin. Ei näy juuri töherryksiä, pussikaljoittelevaa nuorisoa eikä rötösteleviä somalilaumoja.
Raksoilla Kiinassa (ainakin täällä Beijingissä) tehdään 24h/7vrk töitä viikossa. Toki varmaan vuoroissa, mutta työmaa on käynnissä olympialaisten takia ihan koko ajan - ainakin aika useassa paikassa. Palkka ei ole kai mitenkään ihmeellinen ja työnjohto ei varmastikaan puhu sanaakaan mitään muuta kieltä kuin kiinaa - tai voi ne osata sanoa Hello, mutta riittääks se.
Omasta kokemuksesta kiinalainen pärjää joten kuten pääkaupunkiseudulla Suomessa. Elintarvikkeita saa aasiamarketeista, tuoretta tofuakin saa kerran kahdessa viikossa. Ruoan hinta varmasti kauhistuttaa ainakin alussa - samaten kuin hintataso yleisesti.
Ilmasto ei pohjoiskiinalaiselle ole ongelma, etelän tytöt voi vähän palella Suomen talvessa.
Kiinalaisilla on iso yhteisö pääkaupunkiseudulla ja osa heistä pitää yhteyttä tuohon yhteisöön, osa ei.
Työnsaanti on hankalaa, jos ei Suomen kieltä osaa. Ellei sitten ole koulutettu johonkin määrättyyn erikoisalaan, jossa puhutaan jo muutenkin englantia (kuten isot firmat, Nokia, Metso, Kone, Vaisala,...).
Jos tyttöystäväsi tulee Suomeen opiskelemaan, niin toki hän saa opiskeluviisumin ja teillä on paremmin aikaa tutustua toisiinne. Asuttuanne yhdessä vähintään kaksi vuotta, voi hän perhesuhteisiin vedoten anoa oleskelulupaa. Tällaisen luvan uusiminen on käsittääkseni paljon helpompaa ja nopeampaa kuin opiskelijan. Olikos se nyt niin että perhesuhteisiin perustuvan luvan uusii paikallispoliisi, kun opiskelijalupaa käsittelee UVI.
Kiinassa työskentely onkin oma juttunsa. Ulkomaalaisessa firmassa ei varmasti tule ongelmia, jos siellä puhutaan englantia ja sinäkin sitä puhut. Mutta tavallisesti kadulla alkavat sitten ongelmat, kun firman ovien ulkopuolella ei juuri kukaan puhu englantia. Eli kiinan kieltä olis hyvä osata ainakin vähän tai sitten sujuvasti vaan nyökkäillä ja käyttää käsiään.
Kiinalaisen kanssa kannattaa myös muistaa kiinalaisten lujat suhteet perheeseensä. Vanhempia kunnioitetaan ja heitä avustetaan. Jos ei nyt ihan kuukausittain rahaa anneta, mutta pitää varautua siihen että taloudellista tukea saattaa sinne suuntaan joutua antamaan. Myöskään ei ole mitenkään epätavallista, jos kotiin yhtäkkiä tuppaa lauma sukulaisia käymään. Tai että anoppi saattaa asuakin yhtäkkiä pari kuukautta teidän luona tms. Riippuu toki tapauksesta.
Kiinalaisilla vanhemmilla saattaa olla myös sanansa siihen, missä tyttö asuu. Jos tyttö on perheen ainoa lapsi, niin vanhemmat eivät varmastikaan halua päästää tytärtään ulkomaille. Kuka heistä sitten pitäisi huolta kun vanhenevat - ja muutenkin. Perheside on niin vahva.
Myöskin kannattaa olla avoin kaikille uusille jutuille ihan arkipäiväisessä elämässäkin. Elämäntyyli on aika paljon erilaista Kiinassa kuin Suomessa. Vaikka kiinalaiset (ainakin osa) ihannoivatkin länsimaita - ainakin ameriikkaa - niin silti omat perinteet ovat kunniassa tai sitten tapoja sotketaan ihan huoletta sekaisin. Ruokakin on erilaista kuin mitä Suomessa kiinalaisesta ravintolasta saa. Kiinalainen kotiruoka on usein hyvin vaatimatonta, mutta hyvin ravitsevaa - kuten kiinalainen ruoka yleensäkin. Mutta jos on kaikkiruokainen ja avoin uusille asioille, niin ei pitäisi olla ongelmia. Samalla tavalla ne kiinalaisetkin Suomessa ihmettelevät, että miten joku voi syödä mämmiä tai mustaa makkaraa.
Kiinan saasteista sen verran, että ilma on likaista ja sameaa. Yleensähän se sameus tulee pakokaasuista, mutta erityisesti kivihiilen polttamisesta. Tuulisena päivänä ilma on välillä jopa raikas, mutta pahimpina päivinä kauhistuttaa ajatellakin mitä kaikkea mömmöä sitä ilmassa tänään on.
Summa summarum, kyllä kiinattaren kanssa voi elää ihan siinä missä muunmaalaisenkin kanssa, sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä. Lycka till, on se sen arvoista. Iso elämänmuutos ja erityisesti elämänkokemus.
Kiitoksia seikkaperäisestä vastauksesta.
Joo sen verran minäkin olen Shanghaissa raksojen meininkiä katsonut että työnteko tuntuu vain kiihtyvän yö -aikaan. Ja jos hanttihommat ovatkin mahdollisia jossain rikkaammissa länsimaissa, ei niitä kannata Kiinan tyyppisessä maassa kuvitella tekevänsä. Palkat ja työolosuhteet ovat sen verran kehnot, eikä taitaisi tosiaan kielitaitokaan riittää. Lisäksi kun on itsekkin tullut opiskeltua aika pitkälle niin ei sitä edes elämänsä naisen takia viitsisi ihan täydellistä suunnitelmien muutosta tehdä.
Haaveissa olisi joskus tulevaisuudessa Shanghaihin ehkä muuttaa mutta sinnekkin pitäisi päästä länsimaisen yrityksen kautta. Sinänsä opinnot tukevat mahdollisuuksia mutta kielitaito (siis kiinan kielen) ei. Vaikka jotain jo on tarttunutkin mieleen puolen vuoden asumisen ja siellä reissaamisen ansiosta niin ei voi sanoa kiinan kielellä pärjäävänsä. Kuitenkin yhteisenä kielenämmekin on ollut koko ajan englanti.
Nuo perhesuhteet ovat myös mielenkiintoinen piirre. Yleinen kuvitelma tuntuu olevan Suomessa että kaikki tytöt olisivat sieltä mielellään lähdössä länsimiehen perään paremman elintason toivossa ja suku hurraisi mielissään. Vaikka tyttöystäväni ei ole huono osaisia kiinalaisia on elintaso ero melkoinen verrattuna tavanomaiseen suomalaiseen koulutettuun. Siitä huolimatta vanhemmat eivät selvästikään ihan hirvittävän ilahtuneita ole olleet länsimaisen poikaystävän löydyttyä, tyttö kun on ainut lapsi eivätkä vanhemmat edes puhu englantia että poikaystävä voisi yrittää luoda lähempiä suhteita vanhempiin.
No ainakin voi olla varma että mielenkiintoista on ja tulee :) Monet perusasiat kun ovat jo niin paljon vaativampia kuin että tyttöystävä on naapurista... Pakkohan ne on saada asiat järjestykseen kun periksi ei anna ;)
Toisaalta täällä Kiinassa on motivoivampi ympäristö, enemmän erilaisia opettajia ja mahdollisuus joka päivä käyttää sitä kiinan kieltä. Ei kannata ajatella että ensimmäinen este olisi se kieli.
Minä olen ainakin pärjännyt ihan kohtuullisesti, vaikka en kieltä juurikaan hallitse. Muutaman sanan sieltä täältä, sen verran että nyt edes vähän pärjään. Mutta opiskelu on kovasti käynnissä, vaikka kieli ei helppoa meille länsimaalaisille olekaan. Olenkin keskittynyt vain puhumiseen ja ymmärtämiseen, antaa kirjoitetun tekstin olla sitten myöhemmin kuvioihin astuva juttu.
Sukulaisten kanssa kommunikointi on vähän hankalaa, kun yhteistä kieltä ei ole, mutta onhan sulla siinä henkilökohtainen tulkki. Ja kyllä ne pikkuhiljaa ymmärtävät ettet kieltä osaa, mutta taas kerran elekielellä pärjätään. Ja toisaalta siinähän sitä pakosti oppii sanan jos toisenkin kun toinen selittää jotain ja itse olet ihan ummikkona. Sitten kun tajuat mistä on kyse, niin tuleekin ahaa-elämys että tuohan tarkoittaa tuota.
Ja toisaalta taas kielioppi kiinan kielessä on aika yksinkertainen, vaikeinta on muistaa toonit ja ne kaikki sanat, mitkä eivät yleensä muistuta yhtään englannin vastaavia.
Tsemppiä ja täysi höyry päälle. Kaikkea hyvää ja onnellista elämää. Ainakin minä olen ollut tyytyväinen valintaani, rikas elämänkokemus ja tuo aika paljon lisää elämään tällainen monikulttuurisuhde.
Kiitos toivotuksista.
Sellainen "villi" idea on minulla viime aikoina ollut että jos saisin rahoituksen, lupa-asiat ja mahdolliset opiskelukuviot kuntoon, muuttaisin vain Shanghaihin. Jos budjetoisi että kaksi vuotta opiskelee täysipainoisesti kieltä siellä, niin johan siinä ajassa sen luulisi oppivan. Voisin myös kuvitella että sitten kun on kielitaitoa, voisi työurakin aueta länsimaisesta yrityksestä (tai mikä pakko sen on länsimainen olla). Joka tapauksessa kielitaidon omaavana töitä Shanghaista käsin hakevana voisi luulla että olisi mahdollisuuksia vaikka ihan suomalaisen firman leiville.
Kuten huomata saattaa niin hieman on hakusassa vielä mitä tässä oikein pitäisi tehdä :)
Mutta onko kokemuksia mitenkä viisumin saa jos siellä ei ole töitä. Sinänsä kuvittelisin (ei kylläkään perustu tietoon) että Shanghain kokoisessa kaupungissa löytyy opiskelupaikkoja jossa kieltä pystyy opiskelemaan. Se on sitten toinen juttu ovatko ne kuinka kalliita...
Joka tapauksessa enää vuoden päästä en halua yksin uutta vuotta viettää. Se on sitten minulle sama onko se uusi vuosi pari kuukautta aiemmin vai myöhemmin. Eli ei muuta kuin hyvät uudet vuodet !
... olet, koska kiinantaitoiselle länsimaiselle kyllä on edelleen kysyntää, vaikka täytyy ottaa huomioon, että heitä on Kiinassa yhä enenevässä määrin -- varsinkin Shanghaissa.
Kaikki raksa- ym. hommat voi huoletta unohtaa;kukaan ei voi kuvitellakaan, että ulkomaalaiset niitä tekisivät.
Sen sijaan voit opiskeluaikana etsiä esim. jotain "token white guy"- hommia kiinalaisesta firmasta. Tarkoittaa sitä, että he silloin tällöin tarvitsevat länsimaisen naaman "lisäämään uskottavuutta"; mitään ei sinun varsinaisesti tarvitse osata, kunhan menet paikalle hymyilemään kraka kaulassa.
Joo hän on tällä hetkellä opiskelemassa Japanin kielen opettajaksi.Lopetti työnsä muotivaatefirman myyjänä.
Haluaa nimenomaan opettaa Japaninkieltä ja asua Japanin ulkopuolella.Olen tässä tuumaillut myös että jossain helsigissä varmaan piisaa opettajaa joka lähtöön, mutta entäs muualla pienemmissä paikoissa?
Toisaalta opettajan tarve pienemmissä paikoissa voi olla aika olematon.Perhana, tarttisin itse opettajaa nyt, että saisin Japanista joskus töitä. :)
Ehkä itse työllistyisin vaikka Japani/Suomi tulkiksi tai kääntäjäksi johonkin Japanin firmaan.
Viisumin jos saa, niin todennäköisesti vain kuukaudeksi.
Ja pika-avioliittoa en t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n suosittele, ellette nyt ihan välttämättä halua kahden vuoden maahantulokieltoa. Tästä on katkeran kipeä kokemus... Mieluummin vuoroin hänellä ja sinulla viisumin avulla.
Ja jos UVI ei usko suhdetta (kuten meillä kävi), on yritettävä oleskelulupaa hänen kotimaahan.
T:
M24&N23
Siis väittääkö UVI suhdetta lumesuhteeksi vaikka on seurusteltu jo yli puolitoista vuotta ja tuolta ajalta löytyy todisteina esim. lukuinen määrä valokuvia, vuokrakuitteja Shanghaissa asumisen ajalta ja sen jälkeen tuhansien eurojen edestä lentolippuja ja hotellilaskuja. Ei kai kukaan - jumalauta - yrittäisi näin kallista lumeliittoa. Kyllä tähän on vain varaa (pankin suotuisalla avustuksella) jos oikeasti on haaveena yhteiselämä ja haluaa toista tavata säännöllisin väliajoin. Olkoonkin että asuu toisella puolen maapalloa.