Poikaystäväni kuoli tsunamissa vuosi sitten. Kävin eilen hänen haudallaan viemässä kukkia ja kynttilän. Hautausmaalla oli monia surevia ihmisiä, ja tuntui hyvältä kun tiesi ettei ole yksin surunsa kanssa. Niklaksen haudalle tuli samaan aikaan hänen toinen ystävänsä ja me keskusteltiin pitkään siinä haudan äärellä ja itkettiin yhdessä. Tuli hyvä olo kun tuntui että niklas on kuitenkin mukana keskustelussamme.
en vaan tajua, miksi tollasta pitää tapahtua :/ miksei hän voinut olla niiden joukossa, jotka selviytyivät elossa? Niklas oli vasta 15. ei ollut reilua että juuri hänen elämänsä päättyi :(
mulla on liian ikävä
en vaan tajua, miksi tollasta pitää tapahtua :/ miksei hän voinut olla niiden joukossa, jotka selviytyivät elossa? Niklas oli vasta 15. ei ollut reilua että juuri hänen elämänsä päättyi :(
mulla on liian ikävä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Katsoin eilen televisiosta ohjelmaa joka oli tehty siitä päivästä. Voin pahoin. Ajattelin kaikkia niitä ihmisiä jotka olivat saaneet surmansa siellä ja millä tavalla. On hirveää ajatella kuinka tuskaista omaisilla on olla kun kuulee että joku on poissa. Pieni pala sinua kuolee samalla. Elämä jatkuu, mutta se saa eri suunnan kuin olisi saanut ennen. On tosi vaikeaa olla ajattelematta kaikkea mitä tsunami teki. Toivottavasti saat voimia kavereiltasi ja perheeltäsi sekä pidät poikaystäväsi muiston kirkkaana mielessäsi!
otan osaa :(
Ei sitä todellaan pysty kuvittelemaan miten suurta tuhoa tuo luonto saa aikaiseksi!Ei edes silloinkaan vaikka näki nuo kuvat tuhoutuneista rannoista..Voimia ja haleja niille jotka menettivät läheisensä tsunamissa!