Meillä on kolme lasta, joista 2 on jo koulussa. Puoli vuotta sitten muutin pois koska tunteen muijaa kohtaa oli poissa. Hänen tahdostaan yritetään uudestaan ja ostettiin talo,jotta kaikki todellakin lähtisi uudelta pohjalta. Suuri syy myös tähän on lapset, joita kohtaan tunsin itseni huonoksi isäksi. Pidän puolisosta hyvin paljon mutta raukkaus ei ehkä ole lähinnä sydäntäni. Kaikki on taas uutta ja talo antaa tekemistä ja jännitystä elämään. Nyt pelottaa kuinka kauan tämä todellakin voi kestää? Ajoiko kotiin vain syyllisyys? Kuoleeko taas tunteet? En kaipaa nyt naisten mielipiteitä vaan miesten, jotka ovat olleet samassa tilanteessa. Onko toivoa vielä vai tuleeko onneton arki taas eteen?
Mies auta miestä
Jouni 34
81282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ajatteletko koskaan mitä vaimosi ajattelee, voihan hänenkin tunteensa kuolla...
Tekisit jotain parisuhteen eteen , ettei ne tunteet kuole...
Mitä teittä kun tapasitte aikoinaan? tehkää/harrastakaa kerran sinäkin tekemistä tarvitsette....
Nyt kun teillä on oma koti rakentakaa, tällätkää sisustakaa ja ENENKAIKKE HULLUTELKAA!!!
keksikää yhteinen harrastus, menkää säännöllisin väliajoin naapurikaupungin hotelliin vähän nusasemaan .... kokeilkaa joka saralla uutta.
Kyllä täytyy miehen olla Lusmu jos noin vain tuumaa jaa-a kyllästyttää ja taispa nuo tunteetki olla finnito....
HEH!!!!
Eläkää, rakastakaa ja kehittykää toinen toisensa kanssa....
asiaan? Ei pyytänyt. Mutta sinun oli pakko vastata...niin tyypillistä.
Herran tähden, pitääpä tarkistaa jalkojen väli!!!
Otahan lunkisti, kyllä se siitä sujuu, jos vain tahtoa on. Ajattelepa asiaa niin, että löytäisitkö kuitenkaan mistään parempaa elämää? Ei se tämä arki ole meillä aina yhdessä olleillakaan niin rattoisaa joka hetki, mutta sellaista se vain on. Ei sitä tarvitse olla joka päivä, ei edes joka viikko myöskään tunteiden palossa. Riittää kun hoitaa hommansa, pitää vaimosta ja lapsista huolta ja siinä sivussa haravoi pihan ja tyhjentää rännit koivunlehdistä syksyisin. Jos syyllisyys ajoi kotiin, niin hyvä niin, ettei tarvinnut muiden taluttaa.
Arki tulee ja on jo, mutta ei se onneton ole, jos vain haluat muuta. Tällaisia ajatuksia ikätoveriltasi.
joka suhteessa. Sitten pitäisi löytyä se tahto rakkauteen. Tuskin löydät suhdetta missä tunteet pysyvät aina korkealla. Uutta puolisoa voi vaikka alkaa syyttä vihaamaan kun kääntää häneen huonon omantunnon.
Tehkää asioita yhdessä kahdestaan, piristäkää seksielämäänne uusilla asioilla ja kokemuksilla. Nauttikaa elämästä älkääkä miettikö liikaa...
Tervehdys!
Itse läksin ex:n kanssa erillemme 2000 ja sen jälkeen on noita emäntiä pörrännyt tuossa punteissa. Pari muksua tuli ex:n kanssa väännettyä ja isojahan nuo jo ovat. Nykyisen kanssa on myös jo pari vekaraa plakkarissa ja alkaa neidolla olla sellainen "Niskavuoren-Heta" -meininki taloudenpidossa. Pikkuhiljaa olen alkanut laskeskella, josko sitä vielä budjetti kestäisi yhden neitokaisen ja pari mukulaa... Että silleen... Eipä silti, kyllä sitä varmaan sen ex:nkin kanssa olisi aikanaan toimeen tultu, mutta nää nyt sattuu kuviot menemään kaikilla omanlaisesti. Kaikkea on tullut siinä matkan varrella kokeiltua, paitsi anoppia ;) Elippäs kyllä se meikäläisen neuvo taitaa olla, että vaihtakaa vaikka makuuhuoneen ja jonkun muun huoneen välillä aika-ajoittain ja potkikaa vaikka toisianne persiille, että toinen huomioi edes jotenkin toistaan. Ja sitten ne iänikuiset löpinät siitä yhteisestä laatuajasta... HAH.. Kissanviikset! Jos siinä nyt niitä vekaroitakin pyörii jaloissa, niin mihin sitä muka pääsee syyllisyydentuntemuksitta irtautumaan?? Eikä kaikilla ole varantoa mitään hotelli-illallisia järjestellä.. Arki se sieltä alkaa taas jossain välissä kurkkia.. Itse vaihdoin jopa työpaikkaakin, tuloksetta.. :)
Sitä vain nämä nykyajan vouhotukset ja hömppäsarjat pistää ihmiset haikailemaan jonkun "ikuisen rakkauden" perään, parempi kun otatte sellaisen "kaverilinjan" ja sovitte että nusasette sitten kun siltä tuntuu... Kyllä tämä nykyinenkin eukkoni on toisen mukulan jälkeen alkanut pihtailla... Keles.. ;) Eikä se arki nyt niin onnetonta kaits ole, itse kaipailen siitä entisestä elämästä lähinnä mukuloita... Heitä nyt sentään tapaa muutaman viikon välein, mutta kumminkin...
Koitahan hemmo kestää!!
Ei se muija vaihtamalla parane, teillä on aika paljo minkä takia olette yhdes. Omasta asenteesta se on kii. tunteita ei kannata etukäteen miettiä sen näkee sitte myöhemmin. Uskosin teidän onnisuvan jos todella haluatte molemmat sitä, kompromisseja joutuu tekemään puolin ja toisin.
Jätin oman muijan ku luulin että uus ja nuorenpi olis ollut makeampi herkku, vaan toisin kävi. huomasin että oma akka vikoineen kaikkineen on mulle se oikea. Sain anella pitkään ja hartaasti jotta pääsin takaisin kotiin. Enää en lähde mihinkään.
moikka! itse lähdin suhteesta vaikka onkin 2 pientä lasta! olimme yhdessä 7vuotta. viimeiset 2 vuotta melkein koko ajan tappelua ja jne... ensin epäröin tosiaan lasten tähden. mut miksi pilata molempien ja lapsien loppu elämä jos ei ole rakkautta/tunteita?! lapset näkee myös minua säännöllisesti ja rakastan niitä yli kaiken! mut rehellinen mielipide on se et jos ei tunteita/rakkautta... vaan riitaa tai muuta ei kivaa niin erota sovussa. lapset näkee vanhemmista kaiken... lapset kärsii jos vanhemmat kärsii suhteessa!