paperit, en vaan saanut täytettyä niitä heti paikan päällä. Olisi kyllä pitänyt. Nyt epäröin jo. Vaikka pakko kai ne täyttää on, ei tää tästä miksikään muutu.
Mies on haluamassa eroon perheestään. Olen itse kyllästynyt tähän jojoiluun: ollako vai eikö olla kotona, lähteäkö vai jäädäkö. Rahastahan se kiikastaa. Vannoin, että mies maksaa, jos ero tulee. Nyt mies ynnää, miten pitkälle pinnani kestää. Kuinka kauan voi vetkuttaa ja asua täällä "ilmaisessa" täyshoidossa.
Seksiä ei ole ollut kuukausiin, mies se on joka pihtaa. Ja uhkaa lähteä toisen naisen matkaan aina, kun tilanne kiristyy kotona. Mutta ei ole vielä lähtenyt, vaikka olen näyttänyt oven olevan avoinna.
Miksi on niin vaikeaa tehdä lopullista päätöstä?!
Hirvittää ihan, mitä tästä tulee. Pelkään tämän kaiken loppumista. Yksinoloa. On meillä lapsiakin, eli en jäisi totaalisesti yksin, sillä lapset asuisivat luonani. Pelkään päästää irti miehestäni. Olen kateellinen sille toiselle naiselle. Vaikka ei pitäisi.
Mies on haluamassa eroon perheestään. Olen itse kyllästynyt tähän jojoiluun: ollako vai eikö olla kotona, lähteäkö vai jäädäkö. Rahastahan se kiikastaa. Vannoin, että mies maksaa, jos ero tulee. Nyt mies ynnää, miten pitkälle pinnani kestää. Kuinka kauan voi vetkuttaa ja asua täällä "ilmaisessa" täyshoidossa.
Seksiä ei ole ollut kuukausiin, mies se on joka pihtaa. Ja uhkaa lähteä toisen naisen matkaan aina, kun tilanne kiristyy kotona. Mutta ei ole vielä lähtenyt, vaikka olen näyttänyt oven olevan avoinna.
Miksi on niin vaikeaa tehdä lopullista päätöstä?!
Hirvittää ihan, mitä tästä tulee. Pelkään tämän kaiken loppumista. Yksinoloa. On meillä lapsiakin, eli en jäisi totaalisesti yksin, sillä lapset asuisivat luonani. Pelkään päästää irti miehestäni. Olen kateellinen sille toiselle naiselle. Vaikka ei pitäisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuntuu et ukollas ei ole toista jotenkin se kuultaa ulkopuolisesta katsottunna siltä.Kyl hän härnää sinua.Ei mikään poissulje etteikö hän olis käynnyt vierais mut vaki kumppania ei kuiteskaan ole (joka reissulle).Joku kyllä koittais vastavoimaa löysin kivan iltapiirin/sain uudenharrasteen/on voikkapiiri/mennään kavereitten kaa........äläkerro.SAA SILLE SUN VUOROS KATOOO LASTEN PERÄÄN TÄÄ KUKAUS TAI KORJAA LUUS JOS EI AVAIN TÄNNE:Ehkei suostu avaimen antoon MUT voit vaihdattaa LUKKOSARJAN LUKKOSEPÄLLÄ TAI LAITATTAA VARMUUSLUKON eiköhän mieteet oven takana muutu kun talkkarin yleis avainkaan ei käy.EI muutakun kovat pitävät otteee.Kaikki ei tule mieleen kun yksin niitä pähkäilee..Täällä jollain saattaa neuvojaantava levy olla just silloin pääl.JUUUUU.!!!
Sitä miettii niin helposti, että onko nyt varmasti tekemässä oikeaa ratkaisua. Tai jospa syy sittenkin on minussa, että mies mennä huitelee muualla. Tai olenko ihan hirveä lapsilleni, jos haen eroa. Jne...
Luultavasti suurin osa on miettinyt noita samoja, mutta päätyneet silti eroon ennemmin tai myöhemmin.
Yksi, mitä toivoisin kaikilta naisilta (ja tasapuolisuuden nimissä niiltä joissain tapauksessa heikommalla olevilta miehiltä) on, että he pitäisivät puolensa, kun omaisuutta ja velkoja jaetaan. Tiedän liian monta tapausta, jolloin nainen on halunnut vain päästä uuden elämän alkuun LASTEN KANSSA ja antanut miehen viedä KAIKEN!!! Tiedän myös miehiä, jotka ovat ajatelleet lapsiaan, ja siksi ovat jättäneet suuremman osan lapsilleen ja ex:lleen. Mutta ei miehenkään pitäisi ihan kaikesta mielestäni luopua, kunhan nyt kuitenkin muistaisi, etteivät lapsetkaan pelkällä pyhällä hengellä elä.
Ja myös sellaisia kuuluu tuttaviini, joilla mies on vienyt muuttaessaan kaiken, mitä on tarvinut ja myöhemmin vielä vaatinut jopa lastensa säästöjä jaettavaksi.
Mutta voimia sinulle ja onnellisempaa tulevaa vuotta! Älä anna miehesi kohdella sinua noin epäoikeudenmukaisesti. Oma ex:ni jojotteli ja luuli uhkailevansa minua erolla ja lopulta (tekisi mieli sanoa, että kuvaannollisesti kusi housuihin) oli todella hätääntyneen oloinen, kun ilmoitin hakevani eroa ja käskin etsiä uutta asuntoa.
Vatkaaminen on turhaa. Se vie voimat. Tee päätös ja toimi päätöksesi mukaan. Epävarmuudessa eläminen ei ole hyväksi sinulle eikä muillekaan.
Ystävälläni oli mies, joka uhkasi vuosia lähteä ja viedä lapset "ja sen jälkeen et ikinä enää näe niitä". Vaimo uskoi miestään ja jatkoi riitaisessa avioliitossa, jossa eron uhka oli koko ajan käsillä.
Vaimolla oli varallisuutta enemmän kuin miehellä, joten mies vaati aina vaimoa takaamaan lainoja ja sitten lyhentämään velkaa, TAI...
Eräänä päivänä kun mies uhkasi taas erolla, vaimo sanoi tyynesti, että sopii lähteä vaikka heti ja ottaa poika mukaan, koska hänestä oli tullut teini-ikäisenä ihan samanlainen kuin isästään.
Päätöksen tehtyään vaimo on ollut kuin toinen ihminen. Mies oli ällikällä lyöty. Vaimo hankki asianajajan, joka hoiti eron.
Mies sai häädön asunnosta, sillä huoneusto oli vaimon perinnöksi saatua omaisuutta.
Mies muutti poikansa kanssa äitinsä luo, joka ei ilahtunut yhtään kahden miehen huusholliin änkeämisestä.
säästöt puolitetaan osituksessa.
eikä sinne olisi edes käyttöoikeutta toisella vanhemmista???
Oletkohan nyt ihan varma asiasta, koska asianajajani ei ainakaan missään välissä kertonut tuollaista, vaan nimenomaan käsitteli asiaa siitä näkökulmasta, että lapsilla on ollut omaisuutta, joka on lainattu. Mitenkäs olisi sitten, jos lapset olisivat saaneet vaikka huomattavan suuren perinnön tai lahjan joltain ulkopuoliselta. Olisiko vanhemmilla muka oikeus varastaa niitä???
asaintuntija,mutta tarkoitin tapausta,missä vanhemmet yhdessä ovat säästäneet lapsen tilille rahaa,esim. lapsilisät.ja lapset ovat alakäisiä.
Eikö ole oikeus ja kohtuus,että molemmat vanhemmat saavat tästä osuutensa,varsinkin jos lapset on puoliksi molemmilla ja molemmat osallistuvat kustannuksiin tasapuolisesti,tämän lisäksi tietenkin lapsilisät kuuluu mennä puoliksi,jollei esim. toisin sovita,että esim. se jolle tulee lapsilisät hoitaa esim. kännylaskut ja
vaikka vakuutusmaksut,näin meillä.Tärkeintä,että rahat käytetään järkevästi lapsen kuluihin.Laitetaahan henkilökohtaiset säästötkin puoliksi,autut,asnnot ym.
viskaa laput nurkkaan sillä niillä ei suhde parane. Kyllä neuvojia riittää mutta jos omat tunteesi ovat selkeät niin ne auttaa kun osoitat ne kumppanille. Juuri silloin kumppni tarvii oikeaa rakkautta kun tunteet ovat heikot. Jos vastaat hälle "pakenemalla " tai uhkaamalla ei kenenkään tutneet ja luottamus kasva.
Näinkin yksinkertainen asia ja ihan sävähdin tätä kommenttiasi. Sinä ole oikeassa.
joopa joo... ja juttu jatkuu väsytystaisteluna. Näin se on ihmisillä, jotka oppivat hyväksikäyttäjiksi jos vaimo/mies, joka ei tee loppua jojottamisesta. Arvokasta ja itseään kunnioittavaa ihmistä toinenkin arvostaa. Niin se vain on.
ei tarvitse erota kun eroittaa asiat toisistaan.
"vahdit ehkä miehesi tunteita" ja ruokit omia luulojasi. Olisiko parempi huolehtia ja tuoda esiin sekä vaalia omia tunteitaan koska niihin voit vaikuttaa. Kuvitelmat ja luulot voisi jättää pois kokonaan. Mies huolehtii itse omist tunteistaan ja osoittaa sinulle jos ja kun hän kokee se oikea aikaiseksi ja tuntee oikeasti niin.
viestistäsi. Tuon vuoksi epäröinkin. Omat tunteet ovat selkeät, mutta mies ei päästä lähelle. Viimeksi tänään sanoi, ettei halua olla kenellekään tärkeä. Luulen, että kyseessä on ulkopuolisten vaatimusten painostava taakka hänen harteillaan: suku ei ymmärtäisi eroa, kun ei ymmärrä häntä nytkään. Hän on aina saanut toimia toisten mieltymysten mukaan, lapsesta lähtien. Tunnen hänen sukuaan sen varran.
Kerroin miehelle, että hän on minulle tärkeä, en halua olla ilman häntä. Mutta en halua myöskään väkisin täällä pitää. Hän on vapaa lähtemään, jos tosiaan haluaa.
Pientä lämpenemistä oli jo havaittavissa, mutta sitten tuli taas niitä monesti parjattuja tekstareita (toinen nainen kuvioissa).
Olen tässä kahden vaiheilla punninnut vaihtoehtoja: heitänkö tosiaan paperit hukkaan.
Luulen, että se vielä minulle tässä selkenee. Jos jojoilu alkaa uudelleen, niin täytän kyllä paperit hujauksessa ja kiikutan oikeuteen.
tarkoitettu "Tee työtä"-otsikolle, meni hiukan väärään lokeroon.
Terv. alkuperäinen.
Mutta kiitos kaikille vastauksista. Mietin nyt vielä ja katselen ja kuulostelen.
Eiköhän tämä tästä selkene meille kummallekin.
mistään,, se tosiaan on teidän itsenne kädessä se "oikeus" ja jos ja kun tuteet hoitaa asiaa tai niidne avulla ne saa uuden muodon ehkä hyvinkin toimivan ja edistävän hyvääs mielessä on sitä oikeutta tullut . Sitä tulee myös jos ja kun elämä edistyy ei toivotuun suuntaan. Se nin sanottu ero ja oikeus ja ym ovat ain sivujuonteita ja erilaisia "pyristelyjä# asian ympärillä. Tosin joskus rahallisesti kallitta , inhimillisesti ottaen vielä kalliimpia.