Olemme olleet puoli vuotta naimisissa. Se on ollut pelkkää alamäkeä. Periaatteessa kaikki on hyvin, talous kunnossa ja sitä rataa. Tiuskimme ja riitelemme kuitenkin joka asiasta. Seksiä on tuskin koskaan, kumpaakaan ei kiinnosta. Romantiikka ja jännitys on kadonnut aikoja sitten. Rakastamme kyllä toisiamme, mutta se katoaa negatiivisten tunteitten alle.
Sadun prinsessat ja prinssit elävät aina onnellisina elämänsä loppuun asti. Olisin minäkin halunnut...
Sadun prinsessat ja prinssit elävät aina onnellisina elämänsä loppuun asti. Olisin minäkin halunnut...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Puhumisen taitoa täytyy opetella ja se kannattaa aloittaa hetimiten. Aloittakaa vaikka siitä, mikä tuntuu itsestä pahalta ja mättää, mutta välttäkää toistenne syyllistämistä. Kuunnelkaa, mitä toisella on toiselle sanottavaa. Halatkaa yms. toisianne paljon, ei sen tarvitse seksiin aina johtaakaan. Lycka till!
Ja siihen liittyen myös sivu-sala- mitälie suhteet kukoistavat, koska nekään ei ole muuta kuin illuusiota.
Aloita sääntökuurilla, mitä olette sopineet yhteisestä järjestyksestä ja tavoitteista. Sitten ajattele mistä riidat aina nousevat. Killistele itseäsi peilin äärellä, ja mieti mitenkä sinä voisit parantaa tilannetta.
Sitten keskustelkaa yhdessä tuosta yhteiselosta, ja miettikää miksi on niin vaikeaa sopeutua? Olisiko odotukset olleet epärealistisia? Vai tuliko sitouduttua vain häätapahtumaan? Teidän pitää purkaa ceissi alkutekijöihin, ja sitten yhdessä koota juttu läjään, ja elää sen sopimuksen ja tavoitteiden eteen mitä on asiasta päätetty.
Jos ei tahto tai kyvyt siihen riitä, niin sitten on pahempi juttu. Onko niin ettei toinen tai molemmat olekaan ymmärtänyt mitä avioliitto onkaan?
Sadut onkin aina eri juttuja, nehän päättyy siihen mistä pitäisi vasta aloittaa.
En kyllä ymmärrä, miten noin äkkiä asiat saitte solmuun, mutta olen tosi pahoillani puolestanne.
Olemme nuoripari ja suunnilleen saman aikaa olleet naimisissa kuin tekin. Meillä ei ole ollut yhtäkään riitaa tänä aikana kun olemme olleet naimisissa. Koko seurustelumme aikana meillä on ollut vain kaksi riitaa näitten vuosien aikana. Voi siis olla, että me riidellään muutenkin vähemmän kuin monet muut parit, en tiedä.
Me tehtiin kuitenkin jo ennen liittoa se päätös, että asiat hoidetaan puhumalla. Jos on paha mieli jostain, pitää tulla kertomaan ja puhutaan se sitten selväksi. Kumpikaan ei koskaán syyttele toista mistään emmekä ole ikinä nimitelleet tai haukkuneet toisiamme.
Jos meillä on jotain pulmia, käperrymme toistemme syliin ja sitten jutellaan niin kauan että asiat ratkeavat. Näin on ollut koko suhteen ajan jo siis ennen avioliittoa mutta myös avioliiton aikana. Olen hyvin toiveikas tästä liitosta ja mietin, miten saan jatkumaan sen näin onnellisena. Totuus on se, että kun me molemmat haluamme, saamme sen jatkumaan yhtä onnellisena ja tasapainoisena kuin kaikki edellisetkin vuodet. Kyse on siitä, että molemmat ovat valmiita luopumaan omastaan ja jakamaan kaikkensa rakkaimman ihmisen kanssa. Vihkiminen ei siis muuttanut jo olemassa olevaa jakamisperiaatetta. Lähinnä se syvensi ja teki tästä jutusta lain edessä julkisen ja pätevän ja meidän sydämiimme ikuisen. Tämän onnen vuoksi olemme siis valmiit keskustelemaan paljon. Meillä on tapana joka päivä jutella ainakin tunnin verran esimerkiksi illalla ennen nukkumaan menoa tai sitten heti töistä tulon jälkeen ruokapöydässä. Siivoamme yhdessä ja sekin on sellainen kiva romanttinen juttu, samoin kuin ruuan laitto ja roskien vienti. TEhdään kaikesta arkistesta yhteistä ja romanttista. Välillä tietenkin jos haluaa voi olla itsekseen, mennä vaikka kavereitten kanssa katsomaan urheiluotteluita tai jotain elokuvaa. Myös yhdessä käymme kaveripariskuntien luona viettämässä aikaa, juttelemassa ja vaihtamassa ajatuksia.
Uskon siis että se puhuminen on kaiken a ja o. PItä antaa aikaa toiselle. Ikinä ei saa nimitellä koska se jää kalvamaan ja estää terveen kommunikaation. Siksi en osaa antaa muuta neuvoa kuin että älkää olko itsekkäitä ja keskustelkaa paljon, jakakaa kaikki mitä teillä on ja antakaa toisillenne aikaa, olkaa yhdessä ja jutelkaa, hellikää toisianne, hierokaa vaikka jumissa olevia niskoja, käykää kävelyllä jne.
Asiat hoidetaan puhumalla joopatijoo!
Mutta mitäs teet kun se ei auta? Se ei muuta tosiasioita vaikka puhuis äänen käheäksi.
Jos on tietyistä asioista voimakkaat erimielisyydet tai vaikka toinen juo liikaa niin se ei muutu puhumalla miksikään.Tulee vain tunne saman levyn pyörimisestä paikallaan.
Juomisongelma on jo sairaus ja johtaa alkoholismiin, jos ei pysty itse pitämään juomista kurissa. Silloin on mentävä lääkäriin. Juominen ei kuulu enää parisuhdeongelmiin vaan on jo oma ongelmansa.
Parisuhteen ongelmat hoidetaan puhumalla ja niillä ne myös ratkeaa.
Itsekkäät ihmiset eivät ole tarkoitettuja elämään parisuhteessa. Sinun viestisi paljasti sen, että jos ollaan niin paljon eri mieltä, ettei kumpikaan anna koskaan periksi, se on kovin itsekästä ja tietäähän sen, ettei sellainen suhde toimi. Voihan sitä neuvotella ja kyllä se neuvottelu on puhumista ja siinä sitten käydään läpi vaihtoehtoja. Jomman kumman pitää antaa periksi suhteen hyvänä pysymisen kannalta.
Kannattaisi sitä miettiä niitä yhteisiä arvoja ja asenteita siinä vaiheessa kun lyöttäytyy kaverin kanssa yhteen. Esim. on hyvä, että uskovaiset menevät keskenään naimisiin, niin on yhteiset arvot eikä tarvi niistä riidellä. Kommunistit menee keskenään naimisiin, jne jne. Luulisi siinä tutusteluvaiheessa kiinnostavan sen toisen arvomaailma ja ne asiat, mitkä hänelle on tärkeitä, mistä hän ei luopuisi kirveelläkään. Ne otetaan selville ennen kuin hypätään suhteeseen. Näin olen itse toiminut ja olen omalla kohdallani onnistunut oikein hyvin. Voin kertoa sen, että tuo kaikki piti oppia kantapään kautta. Yritin aikoinaan seurustella toisin ajattelevan ihmisen kanssa ja eihän siitä tietenkään mitään tullut. Siitä otin opikseni seuraavaa kumppiania etsiessä ettei enää tulee toistettua samaa virhettä. En toistanut samaa mokaa ja onnellisesti on oltu naimisissa ja ollaan edelleen.
Olen hyvin pahoillani, että ihmiset kärsivät ja toivon kaikille onnellista elämää. Yksi juttu muuten, jos huomaa, että jollain on alkoholiongelma, ei kannata sellaisen kanssa edes alkaa seurustella. Sellaiselle ihmiselle viina on aina tärkeämpää kuin kumppani. Ensin pitää hoitaa alkoholiongelma kuntoon ja sitten voi aloittaa parisuhteen. Jos onglema puhkeaa suhteen aikana, silloin kipin kapin hoitoa hakemaan lähimmästä terveyskeskuksesta.
Alamäki alkoi siis jo ennen avioliittoa? Vai? Ettei vaan ole käynyt taas niin, että on llutu avioliiton muuttavan jotakin.