kaikki eivät ole suunnitelleet pettämistä, niinkuin ei elämää yleensäkään. ja vaikka kuinka olisi vannonut, ei en koskaan petä, elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan... harva sitä papin edessä kuvitteleekaan muuta, kuin elävänsä onnellisesti aviopuolisonsa kanssa elämänsä loppuun. minä itsekin olen nuo kaikki kliseet toitottanut niin kovalla äänellä, että varmasti kaikki ovat ne kuulleet. kaikki on kuitenkin mennyt toisin kuin suunnittelin! olen pettynyt itseeni, koska en ikinä haluaisi loukata miestäni tai lapsiamme, kuitenkin minullakin on vain yksi elämä, ihan oma elämä. tapasin sattumalta miehen, (joka myös perheellinen)ja kuinka ollakaan ennen kuin huomasinkaan, meille oli kehittynyt suhde. Kumpikaan ei halua hajottaa omaa/toisen perhettä ja kuitenkaan emme pääse irti toisistamme. elämme hetken hetkenä... puolisomme ovat tietämättömiä suhteestamme ja hyvä niin, tieto se satuttaisi heitä. suurin syy miksi emme vain eroa puolisoistamme, on pienet lapset, niin kauan, kuin kotimme ovat onnellisia on hyvä olla näinkin, lasten vuoksi. haluamme kai kumpikin myös katsoa pidemmälle, ennen ratkaisun tekemistä. se on selvää, että jossain vaiheessa ratkaisu johonkin suuntaan on tehtävä, ei tämä helppoa ole. toivottavasti emme satuttaisi ketään, vain sitä toivon...en pelkää kiinni jäämistä itseni vuoksi, minä kyllä pystyn kohtaamaan omat pahat tekoni, mutta viattomille en tahtoisi tuskaa tuottaa.
pettäminen, suunniteltua?
mä putoan
354003
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Rakkaus perustuu ihan eri arvoihin kuin ihastuminen josta seuraa seksiä. Pidä ne tunteet erillään ja hyväksy se tosiasia, että kemia vetää toisen miehen puoleen olematta rakkautta.
Vaikeinta sinulle tulee olemaan se tilanne, kun olet tästä "petoskumppanista" eronnut ja miehesi tulee kokemaan vastaavan ja sinä saat sen jollakin tapaa tietoosi....
niinpä niin, siksipä en olekaan ratkaisuani tehnyt. itsehän en viestissäni viitannutkaan rakkauteen. tämä kuulostaa kamalalta, mutta olen jopa toivonut, että mieheni elämään tupsahtaisi nainen, joka olisi hänen arvoisensa. minä en enää ole, koska olen hairahtanut hetken huumaan. toisaalta oma mieheni ei ikinä alentuisi moiseen touhuun. pahinta minusta tässä on se, ettei tekoa saa tekemättömäksi se kulkee mukana kävi miten kävi! onkin toinen juttu miten pystyn elämään valheitteni kanssa, jos suhde toisen kanssa päättyy, voinko vain jatkaa oman mieheni kanssa kuin ei mitään olisi tapahtunut!?
Olen onnellinen, surullinen.
Olen kuin taivaassa, kuin kuilun partaalla.
Odotan ja pelkään.
Olen löytänyt myös miehen, joka laittoi minun maailmani täydellisesti sekaisin. En osaa kuin häntä ajatella, ja ikävöidä. Tunteeni ovat pinnassa, itken, nauran, olen onnellinen ja surullinen. Mutta minä tunnen!!!! En olekaan pystyyn kuollut, en olekaan vanha, en olekaan vain se "meidän äiti".
Olen nainen, joku haluaa minua!!!
Minä nautin nyt tässä ja tästä !!
Jos loukkaan miestäni, pyydän anteeksi, mutta en kadu, nyt on minun vuoroni olla itsekäs, haluan elää ja tuntea vielä tämän! Olen rakastunut, tunnen kemiaa ja valtavaa vetoa toista miestä kohtaan.
Moralistit, älkää tuomitko, sillä EI koskaan voi tietää mitä sattuu ja tapahtuu, kaikella on tarkoituksensa. En tätä hakenut enkä etsinyt, mutta kun se tuli kohdalle, uskallan tarttua tilanteeseen ja elää sen.
Kiitos kun luit, onnea sinullekin.....
Ymmärrettävästi kukaan ei halua olla paska, ja siksi huono omatunto näyttää kaikilla tuossa tilanteessa olevilla aina löytävän jonkinlaisen oikeutuksen asiaan. Mutta minusta on säälittävän huono tuollainen "juopon" oikeutus juomiselle. "ei koskaan voi tietää mitä sattuu ja tapahtuu" se on melkein oksettavaa, ihan kuin ihmiselle ei olisi annettu omaa tahtoa. Oma selkärangattomuus sysätään ikäänkuin elämän syyksi.
Äläpäs siinä hermostu!!!!
Minä koen juuri niin vahvaa tunnetta, ettei siinä omalla tahdolla ole sanan sijaa !!!!!
Olen yrittänyt 2 vuota pitää järjen ja tunteet aisoissa tätä miestä kohtaa,
joten "hetken ihastus ja huuma" ei ole kyseessä. Tunne on niin upea ja mahtava, enpä olisi uskonut sellaista olevan.
Toivon, että myös sinä saat sellaista joskus kokea, tiedät että kun jalat viedään alta, niin mikäs voit.
Elämä on liian lyhyt olla moraalin vartia ja kulkea pipo kireellä, joten suu hymyyn, koskaan ei tiedä kuka nurkan takan hymyilee takaisin !!!!
on tunne ja tunteet eivät ole tahdonalaisia. Järkeistäminen, tunteen toisella tunteella peittäminen ym. defenssit siihen voivat kuitenkin päteä.
Toiminta on tahdonalaista ja tässä vaiheessa voidaan ottaa käyttöön selkärankaisuus -tai rangattomuus -käsite. Eli toteuttaako ihastumisen tunteensa herättämiä asioita.
(mut ymmärrän, noin mäkin motkotin ennen kuin osui omalle kohdalle)
rakastunut? Olen sen tehnyt minäkin, olin silloin kihloissa nykyisen vaimoni kanssa. Suhteessa oli pieni alamäki, kun menin ja rakastuin, tosin osasin pitää housut jalassa, kun tajusin kuitenkin sen olevan kulmonaatiopiste omalle suhteelle. Tunne oli kaikinpuolin ilkeä, hyvin ristiriitainen, ja järkeä omiin päätöksiin joutuu kaivamaan syvältä.
Mutta jos ihmisellä on vähän elämänkokemusta ja sitä selkärankaa, kykenee ihminen näkemään tekojensa seuraamukset ja ottamaan vastuun teoistaan. Meillä alkoi paha kriisi, kun asiasta kerroin, se puitiin lopulta parisuhdeterapiassa.
Siitä opin että ihmiselle löytyisi niitä "oikeita" aika monta elämän aikana, jos vain antaa mennä. Olen senkin jälkeen ihastunut, mutta asiasta viisastuneena en anna sellaiselle tilaa, vaan hautaan asian mielestäni. Ei ihminen rakastu vahingossa, sen nyt jokainen tasapainoinen aikuinen tajuaa. Kyse on miten haluat elämäsi elää. Rakastuminen kun on varattu, on lähinnä itsen ja muiden elämän sotkemista, ja se kun voitaisiin luokitelle sairaudeksi, koska hormonaalinen toiminta sotkee ihmisen rationaalista ajattelukykyä.
Mutta niin elää, kuin petaa, omat keitokset pitäisi pystyä juomaan itse. Aikuisuuteen kuuluu vastuunkanto tekemisistään.
Ihan samaa mieltä ja se on melkeimpä itsensä huijaamista, jos yrittää itselleen uskotella, että näin vain kävi, vaikka en olisi halunnutkaan.
Kyllä lähtökohtaisesti tilanteeseen ajaudutaan, jos annetaan lupa sille ensimmäiselle asekeleelle ja leikitään tulella, että kokeilen ihan pikkusen ja sitten...valinta siis tehdään erittäin aikaisessa vaiheessa ja valinnasta luopuminen on siksi juuri niin vaikeaa, koska sen aika tulee eteen silloin kun kaikki on mukavimmillaan ja parhaimmillaan. Näin siis ohitetaan valintatilanne, koska ei haluta luopua siitä "kutinasta", vaan jatketaan vielä hetki kutinoita...
Ihan turha lässyttää kenenkään, että "näin vain kävi" se on epärehellisyyttä ennen kaikkea itselleen. Taitaa olla yleinen päätöksentekokykykin aika huono sellaisilla, jotka vetoaa siihen, että "näin vain kävi" tai sitten ei vain kertakaikkisesti kyetä näkemään asioiden yli/taakse.
ei elämä mene aina tai edes joka toinen päivä, niin kuin itse haluaa! rakastuminen /ihastuminen todellakin tapahtuu yhtä salakavalasti, kuin sairastuminen eikä silloin kysytä, oletko valmis kantamaan vastuun tulevasta? ja kuka on sanonut, etten kantaisi vastuuta tekemisistäni? jokainen aikuinen vastaa itse itsestään. avioliittokin on aina riski, kun siihen lähtee, jokainen tietää, ettei se ole itsestään selvyys. eikä minulla ole tarve puolustella itseäni, tai tuomita jotakuta toista, mutta paljon pahempiakin tekoja maailmasta löytyy... ja paljon! ja yksi asia, joka ihmetyttää, eikö ole pettämistä, jos housut pysyy jalassa, vaikka mieli olisikin vieraan sylissä? Daaa..
sokaisemia idiootteja. Jättäkää ne uskolliset puolisonne ja lähtekää kotoa pois heti kun mahdollista! Se on paras palvelus, minkä omalle puolisolle tollainen sika voi tehdä.
Pettäminen on rikos ihmisyyttä kohtaan. Se loukkaa julmetusti.
Itse olen pettänyt ja minua petetty, on vähän perspektiiviä molemmin puolin. Ja en enää koskaan pettäisi. Ennemmin tappaisin itseni, kun sellaiseen järjettömään ja lapselliseen touhuun lähtisin mukaan.
oletpa hurja... lapsellisuus on kaukana uskottomuudesta. kyllä se kuuluu aikusten maailmaan ja paheisiin! ja mitä tulee itsensä tappamiseen, niin sekö ei sitten satuttaisi läheisiäsi? toivottavasti kultainen keskitie nyt sinua johdattaa, ettei tarttis noin rankkoja juttuja miettiä...
Kyllä pettäminen on nimen omaan lapsellista. Ei osata käyttäytyä kypsästi ja ottaa huomioon syitä ja seurauksia ja toisen ihmisen tunteita. Pieni lapsihan on kykenemätön empatiaan. Samoin pettävät ihmiset.
onneksi olkoon, olen iloinen puolestasi, jos todella itse olen niin kypsä ja empaattinen ihminen! sinulla tuskin on lapsia tai et pidä niistä, jos luulet, ettei lapsella ole kykyä olla empaattinen! outoa, että sotket lapsellisuuden ja aikuisten mokat keskenään, ei kuulu tälle palstalle!
hillitsee, ja pystyy pysymään housuissaan. Omalle suhteelle se on kriisin paikka, ja siksihän jälkeenpäin asian esiin otinkin. Sikäli hyvä, koska se avasi silmät näkemään miten toista voi satuttaa, omalla idioottimaisella käytöksellä. Se myös opetti olemaan leikkimättä tulella.
Elämä ei mene edes joka toinen päivä kuten itse haluaa. Sitten voi jopa rakastua toiseen niin, ettei mikään pidättele... Olenpa minäkin kironnut rakkauteni kohteen (sen toisen) alimpaan helvettiin, kun tuli elämääni sotkemaan. Toisaalta en kyllä antaisi sekuntiakaan pois hänen kanssaan viettämästäni ajasta. Että silleen mukavan ristiriitaista kärvistelyä helvetin tulesta taivaalliseen
paratiisiin.... Selvisin siitä pienin palovammoin, koska minulla on fiksu mies. Eli tiesi jotain olevan tekeillä, mutta antoi minun hoitaa asian loppuun asti puuttumatta siihen mitenkään.
Juuri tuolta ristiriitojeni syövereistä kaivoin esiin ymmärryksen: Kaikki voivat kertoa mitä mieltä he ovat, miltä heistä tuntuu. Voi ihan kaikessa rauhassa peräänkuuluttaa "senkärankaa", moraalia tai mitä tahansa. Vasta sitten, kun päihittää oman moraalinsa tietää mistä on kysymys. Ei se ole moraalin puutostila eikä selkärangattomuus mikä vaivaa vaan yksinkertaisesti oma elämä. Sitä elää jokainen parhaaksi katsomallaan tavalla, vaikkei se aina olisi kumppanillekaan niin mieluista. Tämä ei siis tarkoita kuitenkaan, ettei voisi elää samalla myös olemalla kumppanilleen erityisen ihana.Suhteessa tarvitsee vain laskea yhteen kumppanin hyvät ja huonot puolet. Harva meistä pitkään viihtyy kumppanin kanssa, jolla on saldo täysin miinuksella. Toisaalta jos saldo on paljon plussalla, niin kyllä suhde kestää, vaikka yhtenä päivänä tulisi pelkkiä miinuksia...
Ne, jotka sanovat vastustavansa himoja ja halujansa eivät ota huomioon, että toisten himot ja halut voivat olla niin suuria, ettei niitä pysty vastustamaan! Näin on.
"ne jotka sanovat vastustavansa himoja ja halujansa, eivät ota huomioon että toisen himot ja halut voivat olla niin suuria, ettei niitä pysty vastustamaan."
Jopas se tuli kuningas argumentointi sieltä.
Siihen on hyvä vedota, kun puhutaan määreestä jota ei voi mitata. Tosiasia se ei kuitenkaan ole. Koska tuo on tahto kysymys, se tuo rakastuminen kun saa elimistössä aikaan hormoonien eritystä, joka on kaikilla sama. Paremminkin voidaan puhua niinkuin tupakoinnin lopettamisesta, jotkut pystyy toiset ei, paljolti motivointi kysymys. Eli tullaan tähän selkarankaisuuteen.
Onhan se tietysti oman itsetunnon kannalta helppo ajatella, että minulla eri asia, koska minä se rakuistuin niin paljon, ei muutkaan kykenisi jos näin paljon rakastuisivat. Aikamoista puppua se sellanen.
että alle leikki-ikäinen lapsi ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Ja ihan kuule omasta kokemuksesta lapsien kanssa tämän voi nähdä. Sellainen juuri pettäjä on. Ei ota huomioon toisia ihmisiä. Nimen omaan jokin kehitysvaihe pettäjillä on jäänyt väliin. Tai ainakin siinä vaiheessa, jos ei osaa ikinä lopettaa sitä pettämistä.
nyt puhutkin alle leikki-ikäisestä kai lapsuus vielä jatkuu senkin jälkeen, niin myös kehitys...lasten kehityksestä ja lapsellisuudesta voit keskustella toisella palstalla, jos haluat....
puppua on juuri tuo toisten syyttäminen selkärangattomuudesta tai mistä tahansa. Jokainen pystyy vastaamaan vain itsestään ja tekemään itselleen sopivia ratkaisuja. Toisten ratkaisuja joko ymmärtää tai ei ymmärrä, mutta syyttämällä toisia moraalittomaksi osoittaa, ettei tosiasiassa haluakaan ymmärtää kieltämällä toisten motiivit kokonaan.
On ihan päivänselvää, että ihmisten halujen, himojen ja tarpeiden määrä vaihtelee eikä niitä voida mitata mitenkään. Miksi edes pitäisi? Ei yksilö tee päätöksiään tehdä tai olla tekemättä jotain muiden moraalin perusteella vaan omansa. Siksi olisikin kätevää, että jokaisella olisi omassa elämässään vähintään yksi ns. paha paikka. Vaikkapa todella piinaava rakastumisen kokemus toiseen, koska silloin joutuu kyseenalaistamaan oman moraalinsa sekä pohtimaan tarkasti mitä teoistaan/tekemättä jättämisistä pahimmillaan seuraa. Itse ainakin totesin, että vaikka minä pystyin vastustamaan kiusausta, niin kaikki eivät pysty. Ei siksi, etteikö heillä olisi selkärankaa ja moraali olisi muutenkin rappiolla vaan siksi, että heidän motiivinsa tekoon on täysin erilainen.
Ennen kuin huomasinkaan....kertoo ettet ota vastuuta päätösistäai, Joku muuko voima sinut on pannut päättämään.
Minua oksettaa myös juttusi...ensin alennat itsesi jotta voit rauhassa olla itsekäs ja sitten ylennät jotta saisit haluamasi.
Olen itse aikoinani pettänyt ja kokenut petetyksi tulemisen. En saanut sitä ikinä pois mielestäni omaa pettämistäni enkä myöskään päässyt yli petetyksitulemisesta, joten molemmat suhteet päättyivät eroon. Nyt olen jo vanhempi ja toivon Todella että hallitsen itseni kiusauksen tullessa ja osaan ajatella ettei siitä ole kuin Todellakin lyhytaikanen ilo ja surua perään!!! Yritämme mieheni kanssa jolla myös ihan samoja kokemuksia löytää elämäämme aina välillä jotain uutta hauskaa jotta elämänilo ja hyväolo toisen kanssa säilyisi ;) Mulla on kyllä yksi ystävätär joka on pettänyt miestään suhteen alussa ja ovat olleet nyt mielestäni onnellisesti naimisissa monta vuotta ja saaneet lapsia. He päättivät aikoinaan että tapahtuma oli eka ja vika ja rupesivat "hoitamaan" suhdettaan. Harvinaista mutta näin sivustakatsottuna niin ihanaa!
viestinihän voi jokainen tulkita, miten itse parhaaksi näkee.. on kuitenkin mielestäni myös melko lyhytnäköistä toimintaa tuomita tuntematta tapausta läpikotaisin. monen vastauksessa läpikuultaa katkeruus ja tuomitsemisen halu? miksiköhän kysehän on kuitenkin minun elämästäni, siitä yhdestä. ja tiedän tasan tarkkaan, tekeväni väärin tapaillessani toista miestä, olen vain niin heikko vastustamaan "kiusausta". elämäntilanteeni ja oma aviokriisi pohjalla eivät helpota asiaa. ja uskokaa keskusteltu on ja paljon!
kuin sinulla sitä omaa, yhtä elämää?
Sinun ajattelusi jos mikä on katkeruutta täynnä. Haluat kynsin hampain pitää kiinni oman elämäsi oikeudesta miettimättä valintasi seurausta toisen ihmisen omaan, siihen ainoaan elämään. Jos sinä koet vastaukset katkeruutena ja tuomitsemisena kun sinun ainoan elämän valintoja kritisoidaan, niin vastaavasti sinä teet sitä omalle puolisollesi; viet häneltä mahdollisuuden omaan, ainoaan elämään sellaisena kuin hän sen haluaisi..
Vai onko todellakin niin, että pettäjät ja kakkoset ovat vain oikeutettuja omaan, ainoaan elämään.. Että petetyt tai pettämisen "tuomitsijat" eivät ansaitse edes elämää..?!
tottakai jokaisella, myös sinulla on oikeus onnelliseen elämään. ja viimekädessä jokaisella on vastuu omasta elämästään. mutta toisen ihmisen valintoja ei mielestäni pidä kovin kevyesti lähteä tuomitsemaan tuntematta. ethän tunne minua etkä varsinkaan miestäni, jolta mielestäsi olen elämää riistämässä, mistä tiedät mitä minulta on riistetty? tämä aihepiiri tuntuu olevan hyvin vaikea ja tunteita kuohuttava. elämä kuljettaa ja opettaa.
jotka on itse pettäneet ja nyt täälä meuhkaavat ja moralisoivat.
Miksi ette itse vastustaneet kiusausta?
jos itse on täysin puhdas ja viaton 100% uskollinen ja kaikinpuolin täydellinen kumppani, läpeensä hyvä ihminen? pervoa? mikä uskottomuudessa sitten kiehtoo? vai onko kiihottavaa moralisoida muiden tekemisiä?
Niin mikä kiehtoo sitten pettäjiä? miksi oma paska käytös tuodaan täällä esiin? Mitä perversiota se palvelee?
Ne jotka eivät täällä ole ryhmää pettäjät, ovat joutuneet sen kokemaan petettynä, se on kova paikka, jotain särkyy sisältä. Vuosia voi mennä eheyden etsimiseen. Pitää myös löytää ymmärrys asiaan, ei pysty vain ottamaan vastaan, mikäli ei kykene sitä ymmärtämään. Petetty hakee järjellä vastausta asiaan, mutta se täällä valkenee, ettei järki jätä jälkeä pettäjän toimista, koska sillä ei ole siinä sijaa.
Pettäjän sielunmaisema on varsin synkkää seurattavaa, ehkäpä ihmistä itseään raadollisimmillaan. Tuskin tämä uskottomuus palsta on mielenterveyden kannalta kenellekään hyvää luettavaa, tulee ainakin selittämätön paha olo ihmisten typeryydestä ja itsekyydestä. Lopultakaan sen ymmärryksen hakeminen ei ehkä olekaan hyvä idea. Ja siitä nousee kysymys, mitkä on ne olosuhteet joissa eletään, joka lopultakin mahdollistaa ihmisen toimimaan täysin itsetuhoisesti. Luultavasti ne vaihtelee laidasta laitaan, ja on ihmiskohtaista, usein näyttäisi olevan, että rakkauden ja huomion tarve ajaa ihmisen hakemaan sitä sieltä mistä ei ainakaan voi sellaista löytää. Suhteissa jossa itsepetos kukkii kun narsissit keväällä.
Mutta mikä se sitten ajaa pettäjän näille palstoille, jos se nyt on elämän täyttymys ja onni, kun rakentaa tällaisen salasuhteen, ja räytyy rakkaudentuskassa. Vastaapa sinä siihen.
Mutta tekemisistään pitää kantaa vastuu..ymmärtää, että on loukannut ja pyytää anteeksi...mutta näitä vastuun kantajia on vähän. Ei ihminen ole erehtymätön. Mutta aika harva viitsii miten toista satuttaa..usein ihan hulluuteen saakka.
Mitä on vastuun kantaminen? Onko se sitä, että satuttaa toista kertomalla hairahduksestaan? Vai onko se sitä, että pyrkii pitämään suhteen ehjänä parantamalla tapansa? Millä tavoin suhde paranee siitä, että kertoo toiselle tapahtuneesta? Abstrakti "rehellisyys" on yksi puoli asiaa, samoin se pystyykö omantuntonsa kanssa olemaan suhteessa täysillä mukana. Toisella puolella on se, että tieto satuttaa toista. Tekemättömäksi ei tehty muutu kertomalla, mutta se voi hajottaa liiton kokonaan. Voi tietty sanoa että liitto perustuu valheelle jos ei kerro, mutta se voi silti olla onnellinen ja eheä, ja rangaistuksen kärsii silloin juuri se joka sen "ansaitsee" eli pettänyt osapuoli. Rangaistus on se häpeä ja omantunnon soimaus. Pitäisikö sillä lyödä vielä kumppaniakin?
Mikään parisuhde ei liene sellainen symbioosi, etteikö ihmiset haluaisi itse tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Jos pettäjä on valinnut pettämisen, eikö sen jälkeen myös petetyllä ole oikeus päättää, haluaako hän jatkaa suhdetta pettämisen jälkeen vai ei? Uskottomuus on aika harvassa parisuhteessa sallittua. Miksi pettämisen jälkeen pettäjä saisi yksinään alkaa toimimaan parisuhteen pelastamiseksi? Mielestäni jokaisella petetyllä on oikeus tietää pettämisestä ja tehdä itse päätöksensä. Kiinnijäämisen riski on kuitenkin todellinen ja jos pettäjäkin haluaa parisuhteensa pelastaa, se onnistuu varmimmin, jos itse tunnustaa tekonsa.
Mielestäni on turhaa aikuisten ihmisten suojelua tai oikeastaan pelkuruutta olla kertomatta pettämisestä. Miksi monella pettäjällä (ainakin tämän palstan kirjoittajilla) on luulo, että he ovat puolisolleen jotain niin ainutkertaista, että puoliso haluaa suhteen jatkuvan, vaikka toinen tekisi mitä tahansa? Kertomalla pettäjä ottaa riskin, että petetty ottaa ja lähtee, mutta joskus kriisi myös antaa parisuhteelle uuden positiivisemman suunnan.
Voi sen noinkin ajatella. Tai sitten toisin. Ihan realistinen vaihtoehto sekin on että ihmiset voivat elää täyden ja onnellisen parisuhteen loppuun asti ilman että molemmat tietävät toisistaan kaikkea. Ja väittäisinpä että harvassa ovat ne suhteet joissa oikeasti kaikki pysyy läpi elämän toiselle avoimena. En tarkoita pettämistä, eivät kaikki petä, vaan yleensä asioita. Raivorehellisyys voi satuttaa, ja minusta on oikeasti olemassa asioita jotka voi ja kannattaa pitää sisällään.
Jos pidän vaimoa lihavana, onko se kerrottava hänelle, jotta hän voi päättää kannattaako sellaisen kanssa olla joka pitää häntä lihavana? Ei toki sama asia, mutta kaukainen esimerkki. On asioita jotka voivat olla tosia, tehtyjä, tapahtuneita, mutta joiden auki repiminen tuo uutta tuskaa jota ei ollut olemassa ennen. Oli tuskan mahdollisuus, mutta se realisoituu vasta kun sen ottaa esiin.
Mistä päättelet että tuollainen luulo olisi, että puolis haluaisi jatkaa? Ennemminkin kertomatta jättäminen voi johtua nimenomaan siitä, että puoliso on etukäteen sanonut että jos petät, lähden. Jos sitten se on kuitenkin tapahtunut mutta tekijä katuu (lienee sekin mahdollista) ja ehkä hyvinkin tosissaan aikoo parannusta ja haluaa tehdä kaikkensa suhteen eteen, minkä ihmeen takia hän menisi kertomaan jos lopputulos on selvillä? Hyvin jyrkät säännöt johtavat helposti siihen, että pettäminen on pakko yrittää peittää jos haluaa edes riskin ottaen suhteen pelastaa.
Parempi kun ei petä alkuunkaan. Mutta tässä nyt on kyse siitä kun vahinko on jo tapahtunut.
Alkuperäinen kirjoittaja kertoi päätöksiä lykättävän sillä perusteella, että lapset ovat pieniä ja perhe halutaan pitää kasassa.
Entäs sitten kun lapset kasvavat, ehkä 10-15 vuotta? Ei tarvitse paljoa mielikuvitusta voidakseen miettiä näiden petettyjen osapuolten tunteita, jos asia sitten paljastetaan. Eikö myös heillä tulisi olla oikeus järjestää ihmissuhteensa kuten haluavat ja tuntevat rehelliseltä pohjalta.
En ota kantaa jonkin yksittäisen syrjähypyn paljastamiseen, mutta tällaiset vuosia kestäneet suhteet...
pitäisit omana tietonasi,kun leikkiin olet ryhtynyt, ihmettelen vaan kuinka voi olla onnellinen ja tasapainoinen kotona,jos harrastaa salasuhdetta.Osaat näyttelemisen taidon,siitä ei ole epäilystäkään,olisi mukava nähdä miten rouva suhtautuisi, jos miehelläsi olisi toinen suhde..
ratkaisun tekeminen, ei välttämättä tarkoita kaiken paskan paljastamista... ja tuosta näyttelemisestä, sitä varmasti tapahtuu joka suhteessa jollakin tasolla.. ei puolisoiden tarvitse lukea toisiaan kuin avointa kirjaa. jos miehelläni olisi salasuhde, en haluaisi sitä tietää. eikä aikuisten asiat mielestäni kuulu lapsille, etenkään seksi asiat.
kyllä sitä ihmiset kehtaa paljon pahempaakin kirjoitella...ettäs kehtaatkin lukea näitä juttuja? kantsii sulkea netti, ettei siveytesi pääse pilaantumaan toisten kehtaamisista!