Erossa on aina tietenkin monta syytä. Mutta jos voitte nimetä jonkun syyn, (joka taas poiki myöhemmin lisää vaikeuksia) josta lähditte kasvamaan erilleen, niin olisin halukas kuulemaan, mikä teidät erotti.
Eronne pääasiallinen syy?
masa12
5711043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Emäntä ei koskaan tykännyt että lipittelen keskikaljaa kaiket illat, itse taas koen elämän tylsänä ennen muutamaa kaljaa.
muuten alkoholisti, tiesitkö...
Jos tosiaankin annoit avioliiton päättyä sun kaljotteluun, niin et ollut sitä naista ansainnut.Mene hiukan itssesi,kuka nainen jaksaa katsella Turhapuro, en minä ainakaan.Meillä auttoi keskustelu ettei aina voi tissutella keskittiin miehen kanssa mukavampaa puuha.Mietipä tätä.
Yhtä ainoata syytä, jotku voi jotku ei. Eiköhän nämä paska jutut ole aina sen parisuhteen henkilökohtaisia juttuja. Tilanteet ja teot kasaantuvat kunnes ne ovat niin isoja vuoria että on helpompi paeta tai muuttaa suunta kun ei uskalla kohdata sitä mitä olisi edessä. Siinä vaiheessa ainakin meillä asiaan sotkeutui vielä ulkopuolinen paska. Ja soppa olikin viimeistelyä vaille valmis.
eroja, ei avio- tullut:
1. Kaukosuhde, nuoruus
2. Miehen pettäminen, itsen nuoruus
3. Tunteet lopahtivat, ulkomaille muutto
4. Miehen itsekkyys, kyvyttömyys sitoutua
5. Miehen nuoruus ja tyhmyys (ei älykäs)
6. Miehen autistisuus ja intohimottumuus
7. Miehen masennus ja seksikyvyttömyys
et sillee. Ja tässä vain murto-osa.
Jee! mussa ei ole mitään vikaa!
Sama juttu meillä. Läheisyyden puutetta, vaientumista ja tappelua. Rutiineita eikä yhtään enää yhteistä harrastusta. Kohta enää jäljellä pahaaoloa, ja kohta kolmasosapuoli (paska) kuvioissa jollakin tavalla. Sieltä tuli tekstareita että olen mielisairas hullu jakomielitautinen ihminen, joka sekoittaa vaan kaiken enkä osaa edes puhua... tämmöistä. kivoja naisia nuo sinkkunaiset. jos se suhde on totta, kun en tiedä, kun en ole saanut tunnustusta, niin toivotan todellakin ettei se kestä, ja että mieheni saa maistaa omaa paskaansaa.
päätellen maistaa omaa lääkettään nopeammin kuin luuletkaan. Muistele vaan, millasia ne textarit olivat! Ei ihan viisas nainen toisessa päässä.
Miehelles terveisiä: Sitä saa mitä tilaa.
kuningas! Sen käyttö ja siitä syntyvät syyt. En kuitenkaan absolutistiksi halua.
Minä en ole täysin selvillä meidän eron syystä, mies kun ei halua puhua. Olen kuitenkin miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että emme osanneet toisistamme huolta pitää. Pikku hiljaa pettymyksen vuori kasvoi hänellä ja kaikki minussa/meidän elämässä alkoi ärsyttämään. Ei jostain syystä puhunut minulle toiveistaan ja haluistaan. Todennäköisesti se viimeinen voitelu on tapahtunut kolmannen osapuolen avituksella. Kyllä ihastuessa entinen elämä näyttää varsinaiselta kärsimysnäytelmältä. Kuulemma monta vuotta oli paskaa (ensin ½ vuotta, nyt jo kaksi, kahden viikon päästä varmaan viis vuotta).
Meillä oli tosiaan koko joukko syitä. Ensimmäisenä tulee mieleen pettäminen, alkoholin ja huumeiden käyttö, valehtelu. Nämä varmaan aikamoisen räikeitä syitä, mutta totta joka sana...
Jo perusasetelma oli huono mitä en itse nuorena huomannut: ex- emäntä ei ollut koskaan asunut itsekseen vaan muutti vanhempiensa luota suoraan mun luokseni. Lisäksi hän oli perheen "prinsessa" joka ei ollut juuri tottunut tekemään kotitöitä tai edes ruokaa. Lisäksi ongelmista ei puhuttu vaan ne vaiettiin olemattomiin (ex siis suuttui jos halusin ottaa jotain epäkohtia puheeksi). Kun mukaan lisää vielä exän seksuaalisen haluttomuuden niin onkin hyvä pohtia oliko tuollaisessa suhteessa edes mitään onnistumisen elementtejä. Näin jälkikäteen ajateltuna siinä ei ollut juuri mitään mikä olisi voinut onnistua. Kaiken huippuna ex ilmoitti että eron syista "ei kannata edes keskustella" ja "kaikki olisi hyvin jos mä muuttuisin". Että sillä lailla!
kaikki kotityöt? Miten sitten kaikki muu? Odotitko että kodin huolto on vaimon työtä?
Perusajatus edellisessä oli että ex ei ollut tottunut arkielämään koska ei ollut asunut itsekseen, oletti vain asioiden hoituvan "itsestään": joku toinen siis hoitaa kaikki arkiasiat ja hän saa keskittyä muuhun (silloin kokopäiväiseen opiskeluun ja myöhemmin työntekoon). Vierasta oli siis kotityöt, laskujenmaksu, ruuanlaitto, jokapäiväisten asioiden hoitaminen. Lisäksi ex ei juuri ollut seurustellut pidempään eikä asunut kenenkään kanssa joten kokemukset parisuhteesta olivat vähäiset (ehkä nyt syytä tarkentaa että olimme 23-25). Edelleen exän kotona oli asenne että seksi on jotenkin hävettävä asia. Ettei tämä menisi vain negatiivisten piirteiden esilletuomiseksi, ex oli varsin hyvän näköinen ja hyvävartaloinen; ulkonäkö, luonne ja elämänkokemukset eivät oikein olleet sopusoinnussa keskenään. Kun tähän lisätään se ettei ex pystynyt puhumaan "mikä asioissa mättää" vaan suuttui ja vaipui puhumattomuuteen useiksi päiviksi niin toimivan yhteiselon mahdollisuudet olivat aika vähissä. Tätä tarkoitin mutta ehkä ilmaisin asian hieman epäselvästi.
Eron syyt? Psykologisesti se on pienehkö yksittäinen tapahtuma, jossa toinen lopettaa "valehtelun itselleen". Hän näkee toisen uudessa valossa. Ja sen myötä, että hänen havaintokoneistonsa - joka aiemmin valikoi ja tulkitsi havainnot siten, että unelmat ja todellisuus olisivat 'käsikkäin', alkaa havainnoida ja tulkita todellisuuksia siten, että ero unelman ja todellisuuden välillä kasvaa.
Ihmiset tarvitsevat kuitenkin eronsa mielelliseksi selittäjäksi konkreettia syytä. Eivät he tuollaista kuvattua havaitse itsessään. Ja sen vuoksi meillä on eron aiheuttajina 'syitä' eli puhumattomuus, valehtelu jne... Joskus ne myös todella ovat eron syitä, joskin harvemmin.
Eli everstiluutnantti väittää kysymyksesi olevan väärin asetettu ja ilmaisevan kokemuksen puutetta. Teetkö jonkin laista seminaarityötä?
vapaa lapseton naikkonen. Sillon ne isät lapsensa ja vaimonsa jättää, kun koittaa vapaus, ja kuitenkin on lapsia mutta heistä ei tarvi huolehtia, kun sillon tällön kun on aikaa. Naikkoset ne pelastaa surkeet miehet.
8vuotta sitten. Suutelin väärää ihmistä joten puoliso menetti luottamuksen minuun, siitä kuulin vuosia enkä enää jaksa, olen siis syyllinen tähän eroon.
Suhteessani on vaimon haluttomuus seksiin kaiken alku ja syy liiton huonoon tilaan.
Onko tämä ollut liitossanne kompastuskivenä?
Olen kuullut, että olisi jopa yleistä:))
Seksuaalinen haluttomuus taitaa olla suhteissa ja suhteiden kompastumisissa aika yleista. On se vain niin että "mies on naisen kanssa jotta saa olla naisen kanssa". Nää on niitä elämän totuuksia :-)
kun mies pihtaa? Etsiikö se suhteesta sitte äidinkorviketta, kun ei sänkyleikit kiinnosta?
Meillä just näin, syynä vaimon haluttomuus! Yhtään ei auttanut, vaikka kuinka yritin selittää. Olisin niin HALUNNUT haluta, mutta kun ei! Ei haluttanut mies, joka kertoi käyvänsä vieraissa kun vaimo ei anna.... ei vaikka yritin mitä. Mitä sellaisessa tilanteessa pitäisi tehdä!
Heh...erosin liitosta, koska mies oli täysin kylmä. Hänestä kaikenlainen hellyydenosoitus, mm. seksi oli täysin tylsää ja tarpeetonta. Mielummin hän katsoi vaikka b-luokan elokuvaa telkkarista, sillä elokuvaa katsoessa ei sentään tullut hiki!
Kuka hemmetti normaalijärkinen ja -haluinen nainen haluaa elää liitossa kuin sisko ja sen veli? En minä ainakaan, onneksi ei enään tarvitsekaan!
kuin mies pellolle tai vaihtoehtoisesti salarakas kaappiin :)
Syitä ja syyllisiä on tosiaan monia.
Ensin ajattelin, että tärkein syy oli miehen liika takertuminen, tai vastuun kiertäminen, kunnioituksen puute.
Mutta eiköhän lopulta kuitenkin miehen arvaamaton luonne ollut se kaikista pahin asia. Hänen tapansa reagoida kaikkeen vähänkin ärsyttävään, pelottavaan, epävarmuutta aiheuttavaan, järjettömällä suuttumisella oli vaikeaa kestää. Ikinä en oppinut ennakoimaan mikä asia hänet saa suuttumaan. Omasta mielestäni täysin käsittämättömät asiat aiheuttivat raivokohtauksen. Lopulta olin koko ajan varuillani eikä rennosta yhdessäolosta ollut tietoakaan.
Hän ei halunnut erota mutta ne asiat, jotka häntä vaivasivat, olivat: liian vähä seksi, minä päätin kaikesta (!?), minä kävin työssä ja sain enemmän palkkaa, minä puhuin liian vähän.
Näin on, kun suvut tietävät asia paisuu ja paisuu. Viha kasvaa keskenään sukujen kanssa
He päättävät tuleeko ero vai.
Esim: Joulukorttiin vain toisen nimi, silloin on helvetti levällään.
kohdannu tosi kaameen suvun!
Aloitin seurustelun miehen kanssa 18-vuotiaana, kokemattomana. 30 - vuotiaana alkoi tuntua siltä, että miehen kyvyt sängyssä eivät riittäneet - minä halusin aistillisempaa ja tyydyttävämpää seksiä ( mies ei ymmärtänyt naisen tarpeita, ei osannut kuin yhden tavan rakastella ), en sitä häneltä saanut ja aloin käydä vieraissa kokeilemassa josko se olisi parempaa toisen miehen kanssa. JA OLIHAN SE.Tajusin jääväni jotain olennaista vaille jos jatkaisin miehen kanssa, joka ei halua oppia uutta erotiikassa ja seksissä.Yritin kyllä opastaa miestäni näissä asioissa mutta hän lähinnä ärsyyntyi ehdotuksistani, halveksi ja pilkkasi kun pyysin esim. erilaisia asentoja tai esileikkejä.En kestänyt tilannetta, vaan otin eron. Että kuulkaas miehet (ja naisetkin ): voi olla että ero johtuu joskus huonosta seksistä. Kannattaa siis rohkeasti opiskella sitäkin ( siis hyvää seksiä ja eritoten erotiikkaa).Tiedän useita naisia joille on käynyt samoin. Eivät vain ole kehdanneet paljastaa totuutta miehelleen. Jotkut tyytyy kulissiliittoon ja käyvät sitten vieraissa.
seksi olla maailman tärkein asia?
Jos seksi ei pelaa suhteessa niin kyllä se alkaa tulla tärkeäksi! Sanotaanpa vaikka näin; jotta seksi sujuisi on suhteen pelattava myös henkisellä tasolla. Seksin sujuminen vaatii herkkää vaistoamista eli ns. tunneälyä.Usein sanaton viestintä on seksissä ja erotiikassa sitä vahvinta viestintää. Sitä tunneälyä ei exälläni ollut tarpeeksi eikä sitä totta tosiaan pystynyt opettamaan; sitä joko on tai sitten ei. Tässä mielessä seksi on siis parisuhteen mittari.
Ps. Mikähän siinä on että jotkut kokevat seksistä puhumisen niin pahana? Eritoten jos nainen puhuu siitä ja sanoo pitävänsä sitä tärkeänä? Pelkääkö mies ettei pysty pitämään naistansa tyytyväisenä sillä alueella? Miehet juuri yksinkertaistaa asioita tyyliin " no sulle seksi taitaa olla maailman tärkein asia? ". Muistaaksein exäni sanoi mulle just noi sanat... tajusin silloin ettei hän ole samalla aaltopituudella näissä asioissa.
luulee, huomaa, että naiselle se sexi on tärkeääkin, hän alkaa todella hiukan pelätä. Mitä sitten, ellei hän riitä, kun toinen käy noin kuumana? Liika innostus myös painostaa. Tulee tarve, että pitää saada ilmaa, kun toinen huohottaa niskaan.
tämän, niin tuntuu että voisin antaa sata pistettä tästä kirjoituksesta. Se on lähes aina juuri noin, ja nainen ei rohkene ilmaista ja elää asiaa. Tosin se on varmaan tosinkin päin sillä kun mies tahtoo asitikuutaa ja etsii sitä suurin osa naisita alkaa pelätä ja luulemaan että mies on niin hyvä rakastaja että sen vie muut naiset. Mustasukkaisuus astuu kuvioon ja pian naisen silmissä miehensä rakastelee kaikki lyhtypylväätkin mitä hän näkee. Myös pian kaikki tori mummotkin havittelee "hänen omistamaa" miestään.
Nainen kertonee juuri tuota tahtoaan jota ei voi "sanoa" niillä lukemattomilla konsteilla millä kontaktia haetaan mieheen. Se vain yleensä ilmenee negatiivisena. Koska nainen kokenee sen alistumisena jos hän toimii tunnesuhteensa eteen aloitteellisesti ja "panostaa " siihen.
Minust ase on rohkaistava molempien ja tosi tärkeä juttu molemille.
naisen suusta. Eli komentti on "ukolla on vain seksi mielessä" !!!
ennen ja suhteen aikana ja sen jälkeen.. Tämä on naisen yleisin mielipide. HUOM!
Siis nyt kun kerrotte niin olen samaa mieltä kuinka tärkeee se on ja ennenkaikkea siten että molemmat ilmaisevat ja tunnustavat sen tärkeäksi osaksi suhdetta sekä myös arvostaa ja kunnitoitaa sitä.
Nykyäänhän siitä asiasta haetaan lähestymikieltoja, elareita, ja rangaistuksia järestään miehille jos ilmaisee kyseistä asiaa naista kohtaan. Siitä on tehty miehelle rikos tuntea moista asiaa.
Naine sen sijaan voi liihottaa miten ja missä vain se vain on " myynnin edistämistä" työ suhteessa kun tuntoja etsitään viraasta sängystä ja erotiikan syövereitä. Kysymys oikeesti on tunneälystä.... enen kaikkea siitä älystä kun katsotaan kokonaisuus.
miehen lapsellisuus, itsekkyys, ei osannut puhua asioista vaan sanoi aina että "nyt minä muutan" kun tuli pienikin kiista jostakin.No se loppui siihen kun pakkasin sen kamat ja sanoin että muutahhan sitten. Sitten ei halunnutkaan, mutta sanoin että parempi muuttaa ja "kasvaa aikuiseksi". Mutta eihän se kasvanut, löyti vaan uuden "äidin". Äijä on 45-vuotta ja ei edes soittanut lapsilleen nyt jouluna kun lapset unohtivat sen synttärit aikaisemmin. Luoja miten onnellinen oon kun aikoinaan pistin sen käveleen.
että "onneliisuutesi " tuli siitä itsekkyydestä millä onnistuit kostamaan miehelle sen mikä olisi pitänyt kasvaa ennen kun tapasitte.
Joten sinusta ei ollut puolisoksi eikä äidiksi.
Mutta itsekkyyden ja siihen liittyvän uhon ylpeydessä onnistuit kasvattamaan itseesi tosin siihen näytti tarvittavan ulkopuolinen mies eli entinen miehesi.
Miehen lapsellisuus, kiukuttelu pienistä asioista. Puhumattomuus, kykenettömyys keskustella mistään tunteista tai ongelmista. Valehtelu. Epäluotettavuus. Eiköhän niitä ole tuossa jo tarpeeksi. Lista voisi olla loputon. Onnellisuus on vasta nyt astunut elämään, kun pääsin siitä skitsosta. sen isäkin oli muutes skitso,
Ekassa liitossa miehen uskottomuus ja tautien tuonti. Hänen mielestään varmaan liian vähäinen seksi kotona. ELI SEKSI.
Toisessa liitossa joka kohta taitaa päättyä miehen tyhmyys. Keskusteluista ei tule mitään. ELI HENKINEN PUOLI.
Eikö teitä kuitenkin ollut kaksi siinä siinä suhteessa?
Mistä johtui se miehen uskottomuus?
Itsekin erosin muutama vuosi sitten ja suurin "syy" oli minun uskottomuus.
Kun asioita sitten jälkikäteen puitiin, niin kas kummaa: eukko oli ollut myös uskoton!
Jostain syystä se seksi, mitä toisillemme tarjosimme, ei tyydyttänyt kumpaakaan!
Miten liene tilanne sinun kohdallasi?
Ja sitten tämä keskustelupuoli;
Eikö teitä siinäkin ole kaksi?
Mies vastaa 50% suhteen rakentumisesta ja sinä toiset 50%. Muuksi sitä suhdetta ei voi muuttaa, joten ei se yksin voi syynä olla.
Mihinkäs sitten se kolmas liitto kompastuu?
Vai onko sinkkuna kuitenkin paras :-)
Muistutan kuten edellinen että toinen puoli valinnasta on sun ja oma suhtautumisesikin vaikuttaa parisuhteen kulkuun; syy ei siis todellakaan ole pelkästään "siinä toisessa" !!!
aika helppoa "syyttää" sitä toista.Olisi hyvä tutkiskella myös omaa käyttäytymistä.
meillä ongelmia kans aviosiipan "puhumattomuuden", "tyhmyyden" yms asioiden vuoksi. Melkein ero tuli. Sitten tajusin: minähän se ongelma olin. Vaadin liikaa, en ymmärtänyt, että ei toista voi muuttaa. Itse olen naimisiin mennyt tämän ihmisen kanssa, mitäs tässä sitten kitisen.
Nyt otan puolisoni sellaisenaan kuin hän on: ihan tavallinen ihminen, jolla on vikoja ja puutteita aivan samoin kuin minulla itsellänikin. Emme kumpikaan ole toistamme huonompi tai parempi: olemme samanarvoisia ihmisiä, meillä on molemmilla samat oikeudet.
Ilmapiiri on selvästi vapautunut. Vieläkin huomaan kärtsyileväni jostakin pikku jutusta, mutta kovasti yritän ottaa asiat lunkimmin.
Annan toiselle sen arvon kuin hänelle kuuluu.
mun eron psykologinen syy oli varmasti mun levoton ja moniavioinen luonne (BAD!).
en osannut rauhoittua, tuntui, että jossain muualla on jotain jänskempää... joku muu rakastaa mua varmaan enemmän ja mahtavammin ja ihanammin...
Mutta nyt, monien vuosien jälkeen, tiedän, että ei se olekaan niin.
itse olin vain tyhmä haikailija.
puolisoni rakasti minua todella, halusi minun olevan onnellinen, meillä oli hyvää seksiä (tosi tosi hyvää
nyt kun muistelen sitä....!)
Käytännössä erosimme, kun halusin lähteä pois, kohti uusia seikkailuja. ja innoissani ajattelin että sitten olen onnellinen.....
(how stupid.... how unmature, how naive...)
Ulkoiset olosuhteet: -liikaa työtä
(välillä minulla, välillä hänellä)
-liian vähän yhdessäoloaikaa
-läheisyyden puute
-stressi (työ, lapset)
-empatian puute
Uskon, että pariskunnan olisi välttämätöntä
viettää kunnolla rauhaisaa aikaa ihan kahdestaan,
säännöllisesti, usein.
Tämä on tosi tärkeää! Vaikka olisi lapsia ja kiirettä ja työtä ja haasteita ja vaikka mitä, pitäisi pysähtyä miettimään, mikä on todella tärkeää elämässä!
Ja pitäis koettaa asettua toisen asemaan ja nähdä ne jutut, joita se toinen tekee sinun hyväksi, eikä pitää mitään hyviä asioita itsestään selvinä.
Eikä kannattais kuvitella, että on itse jotenkin fiksumpi....
Tarpeen: itsetutkistelu, rehellisyys, halu todelliseen tunneläheisyyteen....
ja pitäis miettiä tekojen seurauksia jo ennenkuin tekee mitään, miettiä, miltä tuntuu siitä toisesta jos nyt teen näin, eikä elää muina miehinä jotain kaksoiselämää, jossa vieraantuu omista tunteistaan
ja aiheuttaa korjaamatonta pahaa mieltä ja tuskaa sille, joka rakastaa.
Kannattaa miettiä myös ennekuin puhuu ja niellä tylyt sanat, joilla voi haavoittaa sydäntä, loukata itsetuntoa ja tappaa elämänilon.
Siis mun ero oli ihan tarpeeton (kun vain olisin ollut avoin, uskollinen, kiitollinen, ymmärtäväinen... olisimme voineet olla yhdessä aina ja ikuisesti!)
ja jälkiviisaudella tekisin asiat toisin ja nauttisin hyvästä miehestä, ja ymmärtäisin, että ei kukaan voi olla täydellinen.....
romantisoi entisiä aikoja, näkee vaan hyvät puolet.
Huomasin tuon, kun ero oli vireillä. Muistin vain mieheni parhaat puolet ja kaihoilin niiden perään. Huonommat puolet palasivat mieleen vain, kun joku niistä muistutti. Silloin tajusin päätöksen oikeutuksen.
Ja se syy on mun oma asia :)
nojaa, ei tää oo mitään romantisointia.
Silkkaa realismia.
En unissanikaan kuvittele, että onnen auvoa silkkaa olisi ollut avioelämä ex-miehen kanssa.
Mutta koskaan ei voi olla 100% onnellinen, paitsi hetkittäin.
tylsyyttä, murhetta, pettymyksiä, erimielisyyksiä..
kaikki kuuluu elämään.
Tämä, jota sinä kutsut romantisoinniksi, on vain jälkiviisautta, sen tajuamista, kuinka hienoa ois ollut vanheta yhdessä tämän ihmisen kanssa, muistella miten sitä alettiin olemaan yhdessä, kaikkia juttuja... tietysti ihmiset muuttuvat...
ois mahtavaa kun ois eletty yhdessä ja selvitetty kaikki vaikeudet, nuoresta vanhaksi, tuntisi niin hyvin sen ihmisen alusta loppuun,,, nuoresta vanhaksi, kunnes kuolema erottaa.
Yksi ainoa, puhdas rakkaus, se ois!
mutta kun kuulen rakkauslauluja, jokaisesta laulusta voi tulla mieleen eri ihminen. : (
Mulla painaa omien tekojen syyllisyys mieltä.
Paluu ei ole mahdollinen, liian paljon olen pilannut ja rikkonut, turmellut romanttisen nuoren miehen haaveet.jo kauan sitten.
ja olin tosi tosi paskamainen ja kaksinaamainen
sydämeen puukottaja.
Avioero on jokaisen oma asia, tottakai.
Mutta kun olen elänyt ja elämä opettanut minua, omalla kohdallani kun katselen elämääni taaksepäin, toivoisin tehneeni asioita toisin.
erostani on jo monia vuosia, ja tiedän, että emme voi palata yhteen, eikä ole tarkoituskaan.
Olen jo uusissa naimisissa.
Minulla on elämäni aikana ollut monia suhteita, mutta minun kohdallani on niin , että ei se vaihtamalla ole parantunut.
Vois sanoa: Päinvastoin!
Tää on vain tämmöstä "If I could turn back time"
juttua... jos olisi aikakone ja voisin palata siihen aikaan kun olimme viattomia ja rakastuneita
...... kauan kauan sitten....
niin kauas kuin vuoteen 1984 ja 1985.....
- the beginning.....
Kyllä olen ihan tyytyväinen elämääni ja elän tässä hetkessä. mutta rehellisesti ajatellen, ei ole mitään hyvää syytä, ei mitään syytä miksi liehuin ympäriinsä ja halusin jättää ex-mieheni.
Hänellä oli aivan objektiivisesti tarkasteltunakin paljon hyviä ominaisuuksia. hän oli kätevä, "hyvä sängyssä, the best!", hän yritti toteuttaa unelmiani, kun olen jälkeenpäin miettinyt hänen tekojaan, voin nähdä, että hän todella rakasti minua.
hän varmasti yritti parhaansa.
oma käytökseni noihin aikoihin oli valitettavasti kuin "mullan alla"-sarjan Brendan, vaikka en ole käynyt analyysissä, jälkeenpäin ajateltuna olin
seksiaddikti. vaikka seksi oman mieheni kanssa oli tosi hyvää, kaikin puolin tyydyttävää, kiihkeää, vaihtelevaa.... kamasutraa...
silti haahuilin maailmalla. miesten kanssa, jotka olivat aivan surkeita tapuksia sängyssä mieheeni verrattuna.
ei mitään järkeä!
ehkä mulla oli seksiaddiktion lisäksi itsetunto-ongelmia, ja vaikeuksia elää vain yhdessä todellisuudessa.... mutta analysointi jääköön psykologeille...
kuitenkin, ei mitään kypsän ihmisen käyttäytymistä!
eikä tälläisesta mitään hyvää seuraa, ei itselle eikä suhteelle!
oli valtavasti pikkuasioita, joista yhteensä tuli iso jatkuvien riitojen syy. Siihen lisäksi lapsen pahoinpitely miehen taholta, niin muuta ei enää tarvinut. Itselleni annoin aika paljon kaataa paskaa niskaan suhteemme aikana, mutta ken lapsiani kohtelee väärin, tuntee sen nahoissaan ja pitkään!!! MURRRR!!!!
Kuka lapsiin kajoaa, saa sen tuta! Teit ihan oikein!
Valehtelu, pettäminen, petos (rahallinen), rikokset... Eiköhän siinä ollut tarpeeksi kestämistä. Kiitin ja kuittasin ja lähdin kävelemään. Selvittäköön mies itse omat sotkunsa. Minulta ei heru enää myötätuntoa.
Tietokone vei miestä... neljä vuotta kattelin, sitten pinna paloi lopullisesti.
Erosta neljä vuotta, tietokone vie miestä edelleenkin.
enkeli ennen liittoa ja sit ku pääs naimisiin alko hakkaaminen. Varsin nopeesti kyllä naimisiin mentiin...
yhdessä pari esimerkkiä:
Syy mikä voisi eroittaa on
- rakentaminen-
-naisen itsekkyys-"nalkuttaminen"
- mustasukkaisuus- "oireineen"
- erileen ei kasveta, vaan kun tulisi osapuolten kasvaa itsenäisyyteen niin ruokitaan itsekyyttä ja kasvatamme itsemme ulos vastuusta antaa tuki kumppnille itsenäistyä-
Mies vaihtoin vanhan kulahtaneen vaimon 25 v:n suhteen jälkeen 15 v nuorempaan. Heti kun sain tietää asiasta, käskin hänen pakata laukkunsa ja kadota elämästäni. Eron panin samana päivänä vireille. Myin talon, joka oli onneksi minun nimissäni, otin lapset ja muutin toiselle paikkakunnalle. Tapahtumasta on nyt kolme vuotta ja en ole kertaakaan katunut. Petollisuutta en siedä, en nyt enkä koskaan.
syy että "vaihtoi"?
Kuulostaa että on asioita joit aei ole paljoa hyväksytty suhteessakaan.
Myit yhteisen talonne? OTIT lapset isältään?? Kyllä ihmetellä täytyy kun lukee katkeran ihmisen kannan ottoja, no ehkä itseänsä tyydyttää moisella uholla harmi vaan että itsekkyys vain kasvaa kun asenteet on "minä itse"
Kai ne lapset sentään tapaavat isäänsä vai kostatko exälle sillä tapaa, että hän menetti lapsensa, koska sinä menetit miehen?
Mietipä miksi miehesi vaihtoi nuorempaan?
Oliko hän tyytyväinen suhteeseenne?
Jatksoitko itse huomioida myös miestäsi?
Nalkutitko ja moititko vai kannustitko ja kiitit miestäsi?
Annoitko auliisti vai pihtasitko?
Vai olitko ehkä niin välinpitämätön itsesi ja ulkonäkösi suhteen ettei miehen enää tehnyt mieli?
Vai panostitko vain itseesi ja mies jäi kokonaan sivuun?
Tyytyväisesti miehestä on enemmän iloa ja hyötyä kuin tyytymättömästä -ja pysyy varmemmin vierelläsi!!!
Ei uusi nainen ilmesty tuulen mukana ja miehesi lähde hänen mukaansa ilman syytä. Jos suhteessa toisen on huono olla niin siihen haetaan korjausta, tavalla tai toisella. Näin se vain menee.
Miehesi sieti liian kauan sinua. Rivien välistä tulee hyvin selvästi esiin elämäänsä perusnegatiivisesti suhtautuva nalkuttajanainen! Onneksi miehesi ymmärsi repäistä itsensä irti suhteestanne; nyt hänellä on ainakin mahdollisuudet parempaan. Turha sinun on miehellesi yrittää kostaa kuten olet tuon kolme vuotta tehnyt, hän on nyt omillaan. Luepa Pekka Aukian kirja :"Liian hyvä mieheksi", ehkä tunnistat jotain suhteestanne. Ehkä sinun ei kuitenkaan kannata, "vikahan oli miehessäsi eikä sinussa". Silleen.
Jos mies kerran otti nuoremman niin mitä sitä enää jäädä kotiin kyykkimään ja itkemään. Varmaan teit hyvän ratkaisun.
Itse olen tasokas ja nuori nainen. En ikinä huolisi perheellistä miestä. Se nuori nainen luultavasti jättää miehesi kun kohta kyllästyy vanhaan. Ei kuulostanut hyvältä naiselta vaan joltain itsekeskeiseltä bimbolta joka ei saa kun varattuja...
Miehellä ei ollut vuosiin muuta jäykkää kuin käytös. No, onneksi älysin lähteä ja tilanne on parantunut huomattavasti.
Mies kiihtyi turhista pikkuasioista yllättäen. Hirveää huutoa olemattomista asioista. Tein niin tai näin, aina oli väärin. Haukkui ne, joiden kanssa viihdyin itse parhaiten, ystävät, sukulaiset, naapurit, niin etten sitten enää ollut heidän kanssaan tekemisissä.
Sai eristettyä minut lähes kokonaan sosiaalisesta turvaverekostani. Kun uhkasi myös lyödä, päätin erota enkä jäädä enää odottamaan.
Ulospäin mallikelpoinen, vaimolle jotain aivan muuta.
Tuohan olikin kinkkinen kysymys!
Olen nyt itse asustellut pari viikkoa erossa miehestäni. Eroa ei ole vielä laitettu vireille vaan tämä on nyt jonkinlaista omaa harkinta-aikaa.
Ja syy sitten, karkeasti sanoen miehen uskottomuus.
Pari vuotta sitten mies jäi samasta asiasta kiinni, ensimmäisen kerran 25 vuoden avioliiton jälkeen. Se oli silloin todella kova paikka mutta sovittiin kuitenkin ja jatkettiin yhteistä elämää.
Silloin kyllä sanoin miehelle että jos joskus tapahtuu vastaavaa en edes harkitse vaan eroan heti.
No kuinkas sitten kävikään, tänä syksynä paljastui miehen suhde toiseen naiseen jota on jatkunut jo muutaman kuukauden.
Seksi sujunut aina hyvin kotona miehenkin mielestä, mies ollut vaan ahdistunut minun mustasukkaisuuteni vuoksi ja siksi lähtenyt vieraisiin!
No omasta mielestäni en ole ollut ainakaan sairaalloisen mustasukkainen mutta kaipa sitä jokainen yrittää kääntää asiat jotenkin niin ettei itsessä ole vikaa.
Mutta kuitenkin mietin paljon sitä mikä meni vikaan.
Mies väittää ettei nykyinen ystävä ole hänelle ainakaan vielä "tärkeä" ja ihmettelee itsekin omaa käytöstään.
Ja myös antaa ymmärtää kuinka tärkeä olen hänelle, sanoi ettei usko että koskaan päästään toisistamme kokonaan eroon.
Onhan se vaikeaa lähes 30 avioliittovuoden jälkeen.
Mutta tiedän että mies on nytkin tämän naisen luona.
Itse olen yksin ja nyt tuntuu siltä että näin myös jatkossa.