Jälleen yksi vuosi takana, sitoutuminen työpaikaan vain rakoilee yhä enemmän. Mietityttää jo, jaksaako tätä vielä eteenpäin nykyisessä paikassa. Ihmetyttää, miksi työnantaja ei edes halua sitouttaa työntekijöitään enemmän yritykseensä, johtuuko se siitä, että toimitusjohtaja on palkkalistalla, ei omistajana, eikä ole saanut taloushallintoalakohtaista koulutusta, vaan tuotantoteollisuuden.
Johtajia ja päälliköitä alkaa olla yhtä paljon kuin ruohonjuuritason työntekijöitä. Jokaiselle oma henkilökohtainen johtajako on tarkoitus? Henkilöstövaihtuvuus on viime vuosina ollut kova, palkataan yhä nuorempia ja korkeammin koulutettuja työntekijöitä, joiden käytännön kokemus on olematon. Muutaman kuukauden koeajan suoritettuaan nämä tuplapalkkaa muihin tienaavat akateemiset yksilöt joko lähtevät parempiin paikkoihin tai jäävät sopivasti äitiyslomalle. Lähin esimies alkaa vaikuttaa utopialta, häntä tuskin näkee työpaikalla. Työtunnit juoksevat etäpäivystyksellä, vaikka matkapuhelin on suljettu.
Asia, mikä tällaiselle idiootille juuri valkeni, on se, että joka vuosi olen tuottanut yritykselle 4-5 kertaa enemmän kuin oman palkkani verran, mutta kannustuspalkkiota on turha odottaa. Eniten mieltä lämmittää havaita, että työtoverit saavat suurempia palkkoja sekä kannustuspalkkionsa, vaikka hädin tuskin tuottavat firmalle oman palkkansa edestä. Silti kuukausittaiset tuottolaskelmat näyttävät ja johto valittaa, että huonommin menee koko ajan. Tuotot ovat kasvaneet, mutta myös palkkakulut ovat kasvaneet 40 %. Omituisimmalta vaikuttaa se, ettei omassa palkassa ole tapahtunut mitään muutosta. Joku käärii hyvät rahat, hymistelee kysyttäessä.
No, saahan edes itse työstä asiakkailta kiitosta. Vai saako? Yleinen totuushan on se, että jos ei kuulu mitään, kaikki on hyvin. Jos ei ole hyvin, sen kyllä kuulee. Johdon motto taas on, että virheet eivät kuulu liike-elämään. Työntekijä nolataan, häpäistään julkistamalla kaikkien osastojen kesken juuri tämän henkilön virhe, suurentelemalla sitä, vaikka mitään taloudellista vahinkoa ei kenellekään koituisi. Jos ei palaverin tiedot kulkeudu kaikkien korviin, asia laitetaan vielä kirjallisena sisäisiin viestimiiin. Asiasta tehdään härkänen ja tahdotaan pitää kaikki varuillaan. Henkilöstössä on aistittavissa alistuneisuus, ahdistuneisuus, asioista vaikeneminen. Kukaan ei uskalla sanoa enää mistään mitään, kommentoida, ehdottaa parannuksia sillä vastarannan kiiskille kyllä paikka näytetään tai ovi osoitetaan. Parannusehdotuksia toimintaan ei tule muilta kuin johtajalta, vaikka aloitelaatikolla käy useampikin. Kukaan ei osaa muotoilla aloitettaan juuri oikeaan lopulliseen muotoonsa, eli johtajan ehdotus saattaa olla juuri sinun laatimasi, paranneltu versio siitä, joka johdon palaverin läpäisee.
Joulu meni. Jälleen kerätään kolehti erilaisten päälliköiden ja johtajien joululahjoihin jokaiselta työntekijältä suostumusta kyselemättä. Tämä on ollut talon tapa jo vuosikymmeniä. Työntekijöitä ei tosin muisteta edes kortilla, jouluntoivotuksiakaan on turha odottaa. On se mukavaa kuinka hyvää huolta tämän päivän johtajat ja päälliköt pitävät alaisistaan. Onko ihme, että kansakunta kärsii masennuksesta, burnoutista ja apatiasta?
Johtajia ja päälliköitä alkaa olla yhtä paljon kuin ruohonjuuritason työntekijöitä. Jokaiselle oma henkilökohtainen johtajako on tarkoitus? Henkilöstövaihtuvuus on viime vuosina ollut kova, palkataan yhä nuorempia ja korkeammin koulutettuja työntekijöitä, joiden käytännön kokemus on olematon. Muutaman kuukauden koeajan suoritettuaan nämä tuplapalkkaa muihin tienaavat akateemiset yksilöt joko lähtevät parempiin paikkoihin tai jäävät sopivasti äitiyslomalle. Lähin esimies alkaa vaikuttaa utopialta, häntä tuskin näkee työpaikalla. Työtunnit juoksevat etäpäivystyksellä, vaikka matkapuhelin on suljettu.
Asia, mikä tällaiselle idiootille juuri valkeni, on se, että joka vuosi olen tuottanut yritykselle 4-5 kertaa enemmän kuin oman palkkani verran, mutta kannustuspalkkiota on turha odottaa. Eniten mieltä lämmittää havaita, että työtoverit saavat suurempia palkkoja sekä kannustuspalkkionsa, vaikka hädin tuskin tuottavat firmalle oman palkkansa edestä. Silti kuukausittaiset tuottolaskelmat näyttävät ja johto valittaa, että huonommin menee koko ajan. Tuotot ovat kasvaneet, mutta myös palkkakulut ovat kasvaneet 40 %. Omituisimmalta vaikuttaa se, ettei omassa palkassa ole tapahtunut mitään muutosta. Joku käärii hyvät rahat, hymistelee kysyttäessä.
No, saahan edes itse työstä asiakkailta kiitosta. Vai saako? Yleinen totuushan on se, että jos ei kuulu mitään, kaikki on hyvin. Jos ei ole hyvin, sen kyllä kuulee. Johdon motto taas on, että virheet eivät kuulu liike-elämään. Työntekijä nolataan, häpäistään julkistamalla kaikkien osastojen kesken juuri tämän henkilön virhe, suurentelemalla sitä, vaikka mitään taloudellista vahinkoa ei kenellekään koituisi. Jos ei palaverin tiedot kulkeudu kaikkien korviin, asia laitetaan vielä kirjallisena sisäisiin viestimiiin. Asiasta tehdään härkänen ja tahdotaan pitää kaikki varuillaan. Henkilöstössä on aistittavissa alistuneisuus, ahdistuneisuus, asioista vaikeneminen. Kukaan ei uskalla sanoa enää mistään mitään, kommentoida, ehdottaa parannuksia sillä vastarannan kiiskille kyllä paikka näytetään tai ovi osoitetaan. Parannusehdotuksia toimintaan ei tule muilta kuin johtajalta, vaikka aloitelaatikolla käy useampikin. Kukaan ei osaa muotoilla aloitettaan juuri oikeaan lopulliseen muotoonsa, eli johtajan ehdotus saattaa olla juuri sinun laatimasi, paranneltu versio siitä, joka johdon palaverin läpäisee.
Joulu meni. Jälleen kerätään kolehti erilaisten päälliköiden ja johtajien joululahjoihin jokaiselta työntekijältä suostumusta kyselemättä. Tämä on ollut talon tapa jo vuosikymmeniä. Työntekijöitä ei tosin muisteta edes kortilla, jouluntoivotuksiakaan on turha odottaa. On se mukavaa kuinka hyvää huolta tämän päivän johtajat ja päälliköt pitävät alaisistaan. Onko ihme, että kansakunta kärsii masennuksesta, burnoutista ja apatiasta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itse oppinut kantapään kautta, että ei kannata olla liian tunnollinen ja hyvä työntekijä, sillä 80%:n todennäköisyydellä siitä ei itse hyödy mitään - päinvastoin! Työnantaja teettää mielellään tunnollisella ihmisellä 2-kertaisen työmäärän ja puolella palkalla! Olen ruvennut vaatimaan itselleni maksamattomia lomkorvauksia ja palkankorotuksia ja yllätys, yllätys, en olekaan saanut potkuja! En ymmärrä, miksi monet työntekijät alistuvat moiseen? Ei kannata ruveta riehumaan työpaikalla, vaan sanoa asiallisesti missä mättää ja perustelut yms. On työnantajan häpeä, ei sinun, jos he kohtelevat sinua huonosti.
Palkankorotuksia ei johdon aloitteesta tule koskaan, ja itse niitä pyytäessä: "kyllähän sinun työsi tuottavaa on, mutta...." samat lauseet on kuultu jo monet kerrat. Samoin epäkohdista "keskusteltaessa" keskustelu etenee siten, että kun epäkohdat on nostettu pöydälle, johdon edustus joko kertoo vain, että näin on aina toimittu vuodesta peruna lähtien, en näe syytä muuttaa toimintaa tai selittää niin ympäripyöreitä ettei kukaan edes ota selvää mikä ajatus vastauksen takana olikaan, ja koskaan asialle ei tapahdu mitään. Ainoa tapahtuma on se, että henkilö, joka epäkohdan ääneen lausui, saa jatkossa huomata, kannattiko. Työpino pöydällä kasvaa yllättäen, pidetään huolta ettei aika riitä enää moisten havaintojen tekoon.
työpaikkaa kun vielä voit.
Lisäämpä vielä sen että,olen jopa pyytänyt antamaan lopputilin(ei karenssia)rupesivat poraamaan,ei pärjätä ilman sinua.Palkankorotusta kun pyytää sanotaan,ei pystytä maksaan enempi.
Tuttua, joo... En valitettavasti osaa antaa kuin kaksi vaihtoehtoa: 1) vaihda firmaa tai 2) hellitä hieman ja lusmuile työn ohessa sen verran, että palkka kattaa tekemäsi työn. Siis jos omatunto sallii. Mikäli ei salli, niin työnantajasi (tämä tai muut) käyttää sinua loppuiäkseen hyväkseen. Sinähän olet halpaa työvoimaa, teet työsi hyvin ja tehokkaasti, mutta palkkaa ei tarvitse niin hirmuisesti maksaa. Meitä 'tyhmiä' on paljon ja aika usein ollaan vielä naisia. En halua yleistää, mutta niin se vaan on. Jostain syystä naiset on liian kilttejä, miehillä on enemmän 'munaa' lusmuilla (osalla siis). Pari vuotta turhaan päätä seinään hakattuani minä olen jo oppinut hieman itsekkämmäksi. Opettele sinäkin.