Korhonen, sinä armoitettu Tannerin puolestapuhuja.
Pitääkö todella paikkansa, että Tanner vastusti Saksan aseapua ??
Sehän on maanpetoksellista toimintaa.
On valtakunnalle onneksi, että Ryti, tasavallan presidentti, ei ollut SAK:n työmarkkinajuristi kansankunnan kohtalonhetkillä..
Muutoin eläisimme NeuvostoSUomen raunioilla, jossa politrukki Korhonen kerskuisi rauhanturvaamistehtävillään Tsetseniassa, Unkarissa, Prahassa...
Tanner, Kuusinen, Terijoki, Sirola.
Siinä Korhoselle hiukan opeteltavaa rimssua.
Tanner, Saksan aseavun
vastustaja
18
373
Vastaukset
- JormaKKorhonen
..se oli pientä sen rinnalla, mitä Kekkonen teki.
Olen kertonut siitä täälläkin Viljami Kalliokosken (maalaisliiton pitkäaikaisia johtajia) elämäkertaan nojautuen seuraavaa:
- - -
Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944 sodanjohto ilmoitti pian suorasukaisesti, että armeijamme ei tule kauan kestämään, ellei se saa merkittävää apua. Mistäpä muualta kuin Saksasta se olisi voinut apua saada. Myös maan elintarviketilanne oli erittäin huolestuttava viljavarastojen ollessa loppumaisillaan.
Akuutista hädästä maan pelastaakseen presidentti Ryti oli Mannerheimin ja eräiden muiden huomattavimpien johtajiemme kanssa neuvoteltuaan tehnyt ns. Ribbentrop-sopimuksen, jossa hän oli luvattua apua vastaan ilmoittanut, että hän tai hänen nimittämänsä hallitus ei tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksesta ennalta tietoisiin kuului Maalaisliitosta mm. Viljami Kalliokoski, mutta ei Urho Kekkonen.
Kekkonen oli sopimuksesta tyrmistynyt. Hän oli suunniltaan Maalaisliiton ryhmäkokouksessa, jossa hän huusi, että ”sopimus on vallankaappaus” ja hän vaati julkilausumaa pikaisesta sodasta irrottautumisen puolesta. Kekkonen jäi lähes yksin, tukea hän sai vain Schildtiltä.
Seuraavassa ryhmäkokouksessa kahden päivän kuluttua ministeri Reinikka kieltäytyi antamasta selostusta ryhmälle, koska ”ryhmässä on sellaisia jäseniä kuin Kekkonen, jonka kautta tiedot saattavat mennä Ruotsiin ja sieltä Venäjälle”. Tästäkin kerrotaan mm. Kalliokosken elämäkerrassa (Matti Kalliokoski: "Pitkä sarka)
- - -
Samassa kirjassa kerrotaan myös, kuinka hieman myöhemmin maalaisliiton pitäessä ryhmäkokoustaan, jota johti Viljami Kalliokoski, tuli Kekkonen ilmeisesti humalaisena sisälle ja karjui: "Kuinka täällä tuollaiset miehet vielä johtavat kokousta. Balkanilla ne on jo tapettu". Sillä hän viittasi Romaniassa juuri tapahtuneeseen sodanaikaisen johtaja Antonescun ja eräiden muidenkin Balkanin maiden johtajien teloituksiin.
Tuostakin minulla on lisää dokumenttiaineistoa; haluatko nähdä tai kuulla?
Katso myös, mitä kerroin tuosta äskeisestä ohjelmasta edellisessä avauksessa!- on lahjomaton
17.07.1919
Suomen Hallitusmuoto
33 §
Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti, kuitenkin niin, että sopimukset ulkovaltojen kanssa ovat eduskunnan hyväksyttävät, mikäli ne sisältävät säännöksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan tai valtiosäännön mukaan muuten vaativat eduskunnan suostumusta. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella. - JormaKKorhonen
on lahjomaton kirjoitti:
17.07.1919
Suomen Hallitusmuoto
33 §
Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää presidentti, kuitenkin niin, että sopimukset ulkovaltojen kanssa ovat eduskunnan hyväksyttävät, mikäli ne sisältävät säännöksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan tai valtiosäännön mukaan muuten vaativat eduskunnan suostumusta. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella.Äskeisessä Ryti-ohjelmassa, kun Ryti taisteli omatuntonsa ja laillisuusongelman kanssa ja pyysi lausuntoa oikeusoppineilta, sanoi Mannerheim tuskastuneena ironisesti vierestä, että "professorit vain pohtivat pykälöitä, kun maa menee kohti tuhoaan".
Laillisuusnäkökohtiahan se Kekkonenkin painotti, kun syytti Rytiä vallankaappauksesta ja maanpetoksesta. Kekkoselle itselleen vähän myöhemmin nuo lailliuusnäkökohdat olleet kovin merkittäviä. - Suomelle suurta...
Todella pientä, mutta Suomelle suurta positiivisella tavalla...
Näpertelijälle, joka ei näe kokonaisuutta.
Mietipä sellaista asiaa, miksi Suomea ei miehitetty ? Kuka mahtoi olla se taho, joka sai Moskovan uskomaan Suomen olevan täynnä asekätköjä ja kansan olevan valmiina sissisotaan miehitystä vastaan..? Mistä tuli tieto Stalingradin taistelun kulusta ?
Kekkonen kävi väitöskirjaansa varten Saksassa 1932 ja 1933 todistaen Hitlerin valtaannousun. Kekkonen kirjoitti pamfletin Demokratian itsepuolustus, jossa hän kommunismin tultua Suomessa kielletyksi käänsi katseet äärioikealta uhkaavaan vaaraan.
A. K. Cajanderin punamultahallituksen oikeusministerinä Kekkosen näkyvimmäksi toimeksi nousi epäonnistunut yritys lakkauttaa äärioikeistolainen Isänmaallinen kansaliike 1938.
Vuoden 1942 alussa hän ryhtyi kirjoittamaan Suomen Kuvalehteen suur- ja ulkopoliittisia katsauksia Pekka Peitsen nimellä majuri Wolf H. Halstin jouduttua päämajan vaatimuksesta lopettamaan niiden kirjoittamisen. Käännekohtaa Kekkosen ajattelussa merkitsi myöhäissyksy 1942, josta lähtien hän etsiytyi niin sanotun rauhanopposition läheisyyteen.
Lopullisesti Kekkosen ulkopoliittinen ajattelu tiivistyi 1944 kuluessa. Hänen elämäkerran kirjoittajansa Juhani Suomen mukaan "Kekkosen realismi oli kovin Neuvostoliitto-keskeistä". Tämä tarkoitti sitä, että Suomen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta ajatellen tärkeintä oli poistaa Neuvostoliiton epäluulot ja luoda siten edellytykset keskinäisen luottamuksen aikaansaamiselle.
Lopullisen läpimurtonsa politiikan sisäpiiriin Kekkonen teki, kun hänet valittiin Paasikiven hallituksen oikeusministeriksi marraskuussa 1944. Hänen vastuulleen tuli Neuvostoliiton valvontakomission vaatiman poliittisen oikeudenkäynnin sotasyyllisyyskysymyksen hoitaminen. Kun Paasikivestä tuli presidentti 1946, Maalaisliitto ehdotti Kekkosta pääministeriksi, mutta Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) vastustus pudotti hänet.
Kekkonen suhtautui epäluulolla kommunistien hankkeisiin.
Talouspoliittisen ajattelunsa Kekkonen tiivisti teokseensa Onko maallamme malttia vaurastua (1954).
Kekkosen sihteeristä ulkomaakauppaministeriksi noussut Ahti Karjalainen johti Kekkosen tuella neuvotteluja, joilla yhdistettiin Suomen halu päästä Euroopan vapaakauppaliiton tosiasialliseksi jäseneksi 1961 ja turvata kuitenkin samalla Neuvostoliiton vaatimat kaupalliset edut. Ratkaisu varmisti Suomen viennin länsimarkkinat ja pysymisen Länsi-Euroopan integraatiovauhdissa.
Kekkonen teki 1960-luvulla joukon ulkopoliittisia aloitteita: Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, rajarauhasta Norjan kanssa ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta (1969).
Kekkosen vallankäytön huipentumana voidaan pitää vuotta 1975. Hän oli hajottanut eduskunnan ja isännöi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) Helsingissä presidentinhallituksen avustamana.
Urho Kekkosen jälkimaine on kaksijakoinen. Yhtäältä hänen ansionsa reaalipolitiikan toteuttajana ulko- ja kauppapolitiikassa ja poliittisen taktiikan taitajana tunnustetaan. Hänen kaudellaan Suomi pysyi Länsi-Euroopan integraatiovaiheiden mukana säilyttäen Neuvostoliiton naapurina markkinatalousjärjestelmänsä. Suomen kansainvälinen asema vahvistui koko ajan. Häntä pidetään ovelana Suomen edun ajajana, idän ja lännen sillan rakentajana, joka oli venäläisten ystävä mutta myös taitava venäläisten käsittelijä.
Kekkonen oli tiedusteluasiantuntija ja isänmaa ystävä viimeiseen asti.
Se minua kyllä ihmetyttää, miksi Kekkonen lähi-idässä kiipesi palmuun, kun olisi ollut mahdollisuus kiertää kaikki porttolat sielläpäin..
No, joillakin on selkärankaa ja jotkut ovat vain sen jatkeita... hheheheeee... - ketä syytät ?
JormaKKorhonen kirjoitti:
Äskeisessä Ryti-ohjelmassa, kun Ryti taisteli omatuntonsa ja laillisuusongelman kanssa ja pyysi lausuntoa oikeusoppineilta, sanoi Mannerheim tuskastuneena ironisesti vierestä, että "professorit vain pohtivat pykälöitä, kun maa menee kohti tuhoaan".
Laillisuusnäkökohtiahan se Kekkonenkin painotti, kun syytti Rytiä vallankaappauksesta ja maanpetoksesta. Kekkoselle itselleen vähän myöhemmin nuo lailliuusnäkökohdat olleet kovin merkittäviä.Niin Korhonen, yritä nyt edes päättää se ketä syytät.
Valtiosääntöä tulkiten Kekkonen oli oikeassa.
Moraalisen oikeustajun mukaan Ryti oli oikeassa, vaikka rikkoikin valtiosääntöä.
Yritä nyt helvetissä päättää, kuka on tarinan konna.
Kukaan kommaripaska se ei ainakaan ole, koska sen paremmin Suomen valtiosääntöä kuin moraalista oikeustajua ei puolustanut yksikään sinun kommaripaskoistasi.
Tanner kielsi Saksan aseavun vastaanottamisen.
Mieti nyt Korhonen hetki, kuka tarinan todellinen konna oli !!! Ja vedä sen jälkeen käsilippaan Rytin pystin edessä ja hauku Kekkonen siitä syystä, että osasi paremmin tulkita sen hetkistä valtionsääntöä, kuin nykyinen Kuusisen tytär Hertta Halonen perustuslakia, kun puolueTOVERI rikkoin sitä räikeästi Irakin tapauksessa saavuttaakseen henkilökohtaista etua EU:n huippuviran suhteen. - vai ...
Suomelle suurta... kirjoitti:
Todella pientä, mutta Suomelle suurta positiivisella tavalla...
Näpertelijälle, joka ei näe kokonaisuutta.
Mietipä sellaista asiaa, miksi Suomea ei miehitetty ? Kuka mahtoi olla se taho, joka sai Moskovan uskomaan Suomen olevan täynnä asekätköjä ja kansan olevan valmiina sissisotaan miehitystä vastaan..? Mistä tuli tieto Stalingradin taistelun kulusta ?
Kekkonen kävi väitöskirjaansa varten Saksassa 1932 ja 1933 todistaen Hitlerin valtaannousun. Kekkonen kirjoitti pamfletin Demokratian itsepuolustus, jossa hän kommunismin tultua Suomessa kielletyksi käänsi katseet äärioikealta uhkaavaan vaaraan.
A. K. Cajanderin punamultahallituksen oikeusministerinä Kekkosen näkyvimmäksi toimeksi nousi epäonnistunut yritys lakkauttaa äärioikeistolainen Isänmaallinen kansaliike 1938.
Vuoden 1942 alussa hän ryhtyi kirjoittamaan Suomen Kuvalehteen suur- ja ulkopoliittisia katsauksia Pekka Peitsen nimellä majuri Wolf H. Halstin jouduttua päämajan vaatimuksesta lopettamaan niiden kirjoittamisen. Käännekohtaa Kekkosen ajattelussa merkitsi myöhäissyksy 1942, josta lähtien hän etsiytyi niin sanotun rauhanopposition läheisyyteen.
Lopullisesti Kekkosen ulkopoliittinen ajattelu tiivistyi 1944 kuluessa. Hänen elämäkerran kirjoittajansa Juhani Suomen mukaan "Kekkosen realismi oli kovin Neuvostoliitto-keskeistä". Tämä tarkoitti sitä, että Suomen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta ajatellen tärkeintä oli poistaa Neuvostoliiton epäluulot ja luoda siten edellytykset keskinäisen luottamuksen aikaansaamiselle.
Lopullisen läpimurtonsa politiikan sisäpiiriin Kekkonen teki, kun hänet valittiin Paasikiven hallituksen oikeusministeriksi marraskuussa 1944. Hänen vastuulleen tuli Neuvostoliiton valvontakomission vaatiman poliittisen oikeudenkäynnin sotasyyllisyyskysymyksen hoitaminen. Kun Paasikivestä tuli presidentti 1946, Maalaisliitto ehdotti Kekkosta pääministeriksi, mutta Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) vastustus pudotti hänet.
Kekkonen suhtautui epäluulolla kommunistien hankkeisiin.
Talouspoliittisen ajattelunsa Kekkonen tiivisti teokseensa Onko maallamme malttia vaurastua (1954).
Kekkosen sihteeristä ulkomaakauppaministeriksi noussut Ahti Karjalainen johti Kekkosen tuella neuvotteluja, joilla yhdistettiin Suomen halu päästä Euroopan vapaakauppaliiton tosiasialliseksi jäseneksi 1961 ja turvata kuitenkin samalla Neuvostoliiton vaatimat kaupalliset edut. Ratkaisu varmisti Suomen viennin länsimarkkinat ja pysymisen Länsi-Euroopan integraatiovauhdissa.
Kekkonen teki 1960-luvulla joukon ulkopoliittisia aloitteita: Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, rajarauhasta Norjan kanssa ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta (1969).
Kekkosen vallankäytön huipentumana voidaan pitää vuotta 1975. Hän oli hajottanut eduskunnan ja isännöi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) Helsingissä presidentinhallituksen avustamana.
Urho Kekkosen jälkimaine on kaksijakoinen. Yhtäältä hänen ansionsa reaalipolitiikan toteuttajana ulko- ja kauppapolitiikassa ja poliittisen taktiikan taitajana tunnustetaan. Hänen kaudellaan Suomi pysyi Länsi-Euroopan integraatiovaiheiden mukana säilyttäen Neuvostoliiton naapurina markkinatalousjärjestelmänsä. Suomen kansainvälinen asema vahvistui koko ajan. Häntä pidetään ovelana Suomen edun ajajana, idän ja lännen sillan rakentajana, joka oli venäläisten ystävä mutta myös taitava venäläisten käsittelijä.
Kekkonen oli tiedusteluasiantuntija ja isänmaa ystävä viimeiseen asti.
Se minua kyllä ihmetyttää, miksi Kekkonen lähi-idässä kiipesi palmuun, kun olisi ollut mahdollisuus kiertää kaikki porttolat sielläpäin..
No, joillakin on selkärankaa ja jotkut ovat vain sen jatkeita... hheheheeee...muistuiko mieleen aika ennen prostituution palveluiden oston kieltävää lakia...??
hehheeeeeee... - JormaKKorhonen
ketä syytät ? kirjoitti:
Niin Korhonen, yritä nyt edes päättää se ketä syytät.
Valtiosääntöä tulkiten Kekkonen oli oikeassa.
Moraalisen oikeustajun mukaan Ryti oli oikeassa, vaikka rikkoikin valtiosääntöä.
Yritä nyt helvetissä päättää, kuka on tarinan konna.
Kukaan kommaripaska se ei ainakaan ole, koska sen paremmin Suomen valtiosääntöä kuin moraalista oikeustajua ei puolustanut yksikään sinun kommaripaskoistasi.
Tanner kielsi Saksan aseavun vastaanottamisen.
Mieti nyt Korhonen hetki, kuka tarinan todellinen konna oli !!! Ja vedä sen jälkeen käsilippaan Rytin pystin edessä ja hauku Kekkonen siitä syystä, että osasi paremmin tulkita sen hetkistä valtionsääntöä, kuin nykyinen Kuusisen tytär Hertta Halonen perustuslakia, kun puolueTOVERI rikkoin sitä räikeästi Irakin tapauksessa saavuttaakseen henkilökohtaista etua EU:n huippuviran suhteen....kyllä käy hyvin selville puheenvuoroistani, mutta jos ja kun et ymmärrä sitä, niin siinä en voi auttaa.
Enkä lähde törkylinjallesi; siellä on joku toinen laisesi, keskustele hänen kanssansa. - JormaKKorhonen
Suomelle suurta... kirjoitti:
Todella pientä, mutta Suomelle suurta positiivisella tavalla...
Näpertelijälle, joka ei näe kokonaisuutta.
Mietipä sellaista asiaa, miksi Suomea ei miehitetty ? Kuka mahtoi olla se taho, joka sai Moskovan uskomaan Suomen olevan täynnä asekätköjä ja kansan olevan valmiina sissisotaan miehitystä vastaan..? Mistä tuli tieto Stalingradin taistelun kulusta ?
Kekkonen kävi väitöskirjaansa varten Saksassa 1932 ja 1933 todistaen Hitlerin valtaannousun. Kekkonen kirjoitti pamfletin Demokratian itsepuolustus, jossa hän kommunismin tultua Suomessa kielletyksi käänsi katseet äärioikealta uhkaavaan vaaraan.
A. K. Cajanderin punamultahallituksen oikeusministerinä Kekkosen näkyvimmäksi toimeksi nousi epäonnistunut yritys lakkauttaa äärioikeistolainen Isänmaallinen kansaliike 1938.
Vuoden 1942 alussa hän ryhtyi kirjoittamaan Suomen Kuvalehteen suur- ja ulkopoliittisia katsauksia Pekka Peitsen nimellä majuri Wolf H. Halstin jouduttua päämajan vaatimuksesta lopettamaan niiden kirjoittamisen. Käännekohtaa Kekkosen ajattelussa merkitsi myöhäissyksy 1942, josta lähtien hän etsiytyi niin sanotun rauhanopposition läheisyyteen.
Lopullisesti Kekkosen ulkopoliittinen ajattelu tiivistyi 1944 kuluessa. Hänen elämäkerran kirjoittajansa Juhani Suomen mukaan "Kekkosen realismi oli kovin Neuvostoliitto-keskeistä". Tämä tarkoitti sitä, että Suomen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta ajatellen tärkeintä oli poistaa Neuvostoliiton epäluulot ja luoda siten edellytykset keskinäisen luottamuksen aikaansaamiselle.
Lopullisen läpimurtonsa politiikan sisäpiiriin Kekkonen teki, kun hänet valittiin Paasikiven hallituksen oikeusministeriksi marraskuussa 1944. Hänen vastuulleen tuli Neuvostoliiton valvontakomission vaatiman poliittisen oikeudenkäynnin sotasyyllisyyskysymyksen hoitaminen. Kun Paasikivestä tuli presidentti 1946, Maalaisliitto ehdotti Kekkosta pääministeriksi, mutta Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) vastustus pudotti hänet.
Kekkonen suhtautui epäluulolla kommunistien hankkeisiin.
Talouspoliittisen ajattelunsa Kekkonen tiivisti teokseensa Onko maallamme malttia vaurastua (1954).
Kekkosen sihteeristä ulkomaakauppaministeriksi noussut Ahti Karjalainen johti Kekkosen tuella neuvotteluja, joilla yhdistettiin Suomen halu päästä Euroopan vapaakauppaliiton tosiasialliseksi jäseneksi 1961 ja turvata kuitenkin samalla Neuvostoliiton vaatimat kaupalliset edut. Ratkaisu varmisti Suomen viennin länsimarkkinat ja pysymisen Länsi-Euroopan integraatiovauhdissa.
Kekkonen teki 1960-luvulla joukon ulkopoliittisia aloitteita: Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä, rajarauhasta Norjan kanssa ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksesta (1969).
Kekkosen vallankäytön huipentumana voidaan pitää vuotta 1975. Hän oli hajottanut eduskunnan ja isännöi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen (ETYK) Helsingissä presidentinhallituksen avustamana.
Urho Kekkosen jälkimaine on kaksijakoinen. Yhtäältä hänen ansionsa reaalipolitiikan toteuttajana ulko- ja kauppapolitiikassa ja poliittisen taktiikan taitajana tunnustetaan. Hänen kaudellaan Suomi pysyi Länsi-Euroopan integraatiovaiheiden mukana säilyttäen Neuvostoliiton naapurina markkinatalousjärjestelmänsä. Suomen kansainvälinen asema vahvistui koko ajan. Häntä pidetään ovelana Suomen edun ajajana, idän ja lännen sillan rakentajana, joka oli venäläisten ystävä mutta myös taitava venäläisten käsittelijä.
Kekkonen oli tiedusteluasiantuntija ja isänmaa ystävä viimeiseen asti.
Se minua kyllä ihmetyttää, miksi Kekkonen lähi-idässä kiipesi palmuun, kun olisi ollut mahdollisuus kiertää kaikki porttolat sielläpäin..
No, joillakin on selkärankaa ja jotkut ovat vain sen jatkeita... hheheheeee......pudottautua tasollesi ja lähteä törkyilemään niin, että sinäkin ehkä ymmärtäisit. Jonossa näkyy jo olevan pari muuta kaltaistasi; debatoipa heidän kanssansa!
Holkerin kuulua sanontaa soveltaen sanon "minä katson nyt Sherlock Holmesia". - perustelemaan
JormaKKorhonen kirjoitti:
...pudottautua tasollesi ja lähteä törkyilemään niin, että sinäkin ehkä ymmärtäisit. Jonossa näkyy jo olevan pari muuta kaltaistasi; debatoipa heidän kanssansa!
Holkerin kuulua sanontaa soveltaen sanon "minä katson nyt Sherlock Holmesia".Holkerin taisi kyllä neuvoa syömään silakoita, se kasvattaa särkeä...
Mutta pääasia, ettei niitä tunge rasvan kanssa väärään reikään, eikun purkkiin.. - linjoilla
JormaKKorhonen kirjoitti:
...kyllä käy hyvin selville puheenvuoroistani, mutta jos ja kun et ymmärrä sitä, niin siinä en voi auttaa.
Enkä lähde törkylinjallesi; siellä on joku toinen laisesi, keskustele hänen kanssansa.Katos kun huru-ukosta on tullut
yhtä varovainen kuin Lipposesta koukku suupielessä.
Suutaan ei uskalla avata yhtään enempää, ettei täky uppoa kitusiin..
Ei pitäisi aukoa suutaan liikaa vierailla vesillä..
Siellä uivat suuret kalat... - asiassa kuin asiassa
Linjan teema liittyy Tanneriin, ei UKK:n kamaluuksiin. Koetapa pysyä asiassa jos enää pystyt, vai vuotaako sisäkumin venttiili jo noin pahasti?
- jauhot nielaisi
asiassa kuin asiassa kirjoitti:
Linjan teema liittyy Tanneriin, ei UKK:n kamaluuksiin. Koetapa pysyä asiassa jos enää pystyt, vai vuotaako sisäkumin venttiili jo noin pahasti?
Korhonen taisi nielaista jauhot purkkineen..
Vai mitä sanoaa asiaan Kerimäen kirkonmäen piruntorjuntatorni ?
heheheeee.....
Ei pidä aloittaa sellaista, mitä ei pysty viemään loppuun asti..
heheheeeeeeee.....
Tanneriahan syytettiin sodan jälkeen siitä, että hän oli sotaan syyllinen ja esti pyrkimykset sodan lopettamisesta. Tosiasiassa Tanner oli maltillisimpia suomalaisessa sodanaikaisessa uhossa panna NL matalaksi. Tässä suhteessa Tanner piti varsin hyvin linjansa. Jos siis Tannerin pyrkimykset estää saksalainen sota-apu olisi otettu esille, häntä ei kai olisi pitänyt tuomita sotasyyllisenä. Kumpi hän siis oikein on, maanpetturi vai sotakiihkoilija?
Rauhanopposition pyrkimyksenä oli erottaa Suomi sodasta. Tähän tuli tilaisuus keväällä 1944, kun NL tarjosi rauhanehtoja. Urho Kekkonen kuului tähän rauhanoppositioon tuolloin. Jos ehtoihin olisi silloin suostuttu, ehdot olisivat olleet Suomelle kovemmat kuin ne, joihin myöhemmin jouduttiin suostumaan. Torjuntataisteluvoitoilla saavutimme siis paremmat rauhanehdot ja ehkäpä jopa säilytimme itsenäisydenkin. Torjuntavoittojen jälkeen ei enää ollut kuolemanhätää, sillä venäläisten piti koota joukot Berliinin valtaukseen.
Lopulta on tietysti jälkikäteen helppo sanoa, mikä oli oikea aika irrottautua sodasta. olisihan voinut käydä niinkin, että torjuntataistelut olisivat epäonnistuneet ja NL miehittänyt Suomen. Silloin keväällä 1944 tarjotut rauhanehdot olisivat olleet paremmat edelyttäen, etteivät ne olisi myöhemmin johtaneet maan miehitykseen.
Myös se, että Suomi lähti tavoittelemaan Saksan rinnalla revanssia oli virhe. Sekin kuitenkin edellyttäen, ettei NL tai Saksa olisi silti miehittänyt maata tai että sotaa ei oltaisi alettu käydä Suomen maaperällä.- JormaKKorhonen
...ehkä helmiä sioille (sijoille, sanoisi varmaan Keris) tässä paikassa!
Epäilemättä olet se toinen täysjärkinen tässä ketjussa, mutta kenethän toisenkin tuo "otsikoissa kaikki"-tyyppi täällä näkee?
- tässä linjassa?
Otsikoissa helppo kysymys.
- järjissään oleva.
Otsikoissa korjaus
- Ruki vehr
Vaan sulle ihmisromu.
- JormaKKorhonen
Olen katsonut televisiota. Hyvä tuo uusi Sherlock Holmes. Lähes vastakohta roolissa ennen esiintyneelle. Mutta uskottavampi.
Ihan kuin Timo Ristimäki on lähse vastakohta Kerikselle. Mutta uskottavampi keskustalainen.
Eipä tässä muuta kuin hyvää yötä avaajallekin, vaikka pelkään avauksestakin pilkistelevien harhojen tulevan ahdistamaan häntä unessaankin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Medvedev: Suomi tuhoutuu ydinsodassa ensimmäisenä
Venäjän ydinaseilla on lyhyin matka Suomeen, joten ydinsodassa Suomi tuhoutuu heti sodan alkuminuuteilla, muilla mailla5371768Hotellille löytyi ostaja....
Tämän päivän Kainuun Sanomissa oli uutinen, että pesänhoitajan mukaan Hotelli Kainuu myydään ensiviikolla. Hieno homma,18867- 84863
Onko se loukkaavaa
Kun joka kerta tuijotan sun peppua. En mahda sille mitään, että se vangitsee katseeni. Pohdin vain että ei minusta ole k101796Onko kaivattusi seinäruusu?
Kun hän saapuu paikalle, huomaako kukaan, vai kääntyvätkö päät? Onko se hyvä vai huono juttu? Oletko sinä huomattu vai50719- 63705
Saana airola ja. muusikko spekulaatiota
Saara airolan kirja muusikko mies. Oisko redrama tai lauri tähkä? Saana oli 13 v vuonna 2014 Tekoäly sanoo : tähkä Julki2697- 63666
Jos saisit palata takaisin johonkin vuoteen
Mikä vuosi se olisi? Ja mitä siinä hetkessä tapahtuisi?73618- 65533