Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa 1½ vuotta ja tämän onnellisempia emme oikein voisi enää olla. Kuitenkin mieltäni kalvaa eräs paha, hyvin paha teko, jonka tein kun olimme tunteneet noin kuukauden.
Olin ensimmäistä kertaa käymässä tyttöystäväni luona. Hän asuu eri paikkakunnalla, aika kaukana minusta. Illalla olimme hänen ystäviensä luona ja he tuntuivat olevan oikein mukavaa porukkaa ja tunsin itseni tervetulleeksi joukkoon. Ilta jatkui paikalliseen ravitsemusliikkeeseen ja vietimme kostean illan.
Jossain vaiheessa iltaa eräs ihan hyvännäköinen tyttö tuli kysymään olenko varattu. Vastasin, että olenhan minä tavallaan. Tyttö lähti pois.
Myöhemmin huomasin kuitenkin baaritiskillä ollessani hänen tuijottavan katseensa ja vienon hymyn tanssilattialta. En voinut itselleni mitään vaan vinkkasin tytölle, että tulee mukaani.
Lähdimme ulos ravintolasta. Menimme läheiseen puistoon ja aloimme suudella todella kiihkeästi. Suutelin hänen kaulaansa ja rintojaan. Sitten avasin housuni ja otin elimeni esiin. Tyttö otti sen käteensä ja alkoi hyväillä. Hän kuitenkin lopetti hetken päästä ja ehdotti, että mentäisiin hänen luokse. Kieltäydyin ja otin itse elimestäni kiinni ja aloin liikutella kättäni edestakaisin tytön katsellessa. Laukesin tytön silmien edessä. Laitoin housuni kiinni ja lähdin kävelemään takaisin ravintolaan. Tyttö katosi johonkin, enkä ole hänestä sen jälkeen kuullut.
matkalla ravintolaan tyttöystäväni tuli vastaan. Hän oli raivoissaan kun huomasi minun kadonneen. Selitin, että minulle tuli uskomattoman paha olo ja kävin pusikossa oksentamassa.
Seuraavana aamuna minulla oli pahin olo, mitä olen koskaan tuntenut. Ei edellisen illan juomisesta vaan siitä mitä puistossa tapahtui. En ole uskaltanut siitä vieläkään kertoa. Pelkään, että juttumme loppuu siihen. Olimmehan silloin tunteneet vain vajaan kuukauden. Nyt rakastan tyttöystävääni enemmän kuin mitään muuta enkä varmasti tekisi enää mitään tuollaista. En edes mieti pettämistä koskaan! Olemme todella onnellisia molemmat ja kaikki menee todella hyvin. Tämä asia vain vaivaa mieltäni aika usein. Tuntuu joskus jopa todella ahdistavalta. Toisaalta haluaisin kertoa asiasta, jotta oma oloni helpottuisi mutta toisaalta taas en halua pahoittaa tyttöystäväni mieltä. En niinkään nyt ajattele omaa parastani vaan tyttöystäväni parasta.
Onko oikeutettua olla kertomatta sellaisesta asiasta, joka on tapahtunut ennen kuin olemme kunnolla edes oppineet toistemme etunimet tai varsinkaan ennen sitä ennekuin välillemme on kehittynyt minkäänlaisia tunteita?
Sanokaa rehellisesti ja suoraan. Jos olen mielestänne petturipaskiainen, niin sanokaa se. Sellaiseksi minä ainakin itseni tunnen.
En ymmärrä mikä minuun meni silloin. en ole ikinä ennen pettänyt ketään kenen kanssa olen seurustellut mutta nyt tein sen. Vielä sellaisen ihmisen petin, jota varmaan ensimmäistä kertaa tosissani rakastan.
Olin ensimmäistä kertaa käymässä tyttöystäväni luona. Hän asuu eri paikkakunnalla, aika kaukana minusta. Illalla olimme hänen ystäviensä luona ja he tuntuivat olevan oikein mukavaa porukkaa ja tunsin itseni tervetulleeksi joukkoon. Ilta jatkui paikalliseen ravitsemusliikkeeseen ja vietimme kostean illan.
Jossain vaiheessa iltaa eräs ihan hyvännäköinen tyttö tuli kysymään olenko varattu. Vastasin, että olenhan minä tavallaan. Tyttö lähti pois.
Myöhemmin huomasin kuitenkin baaritiskillä ollessani hänen tuijottavan katseensa ja vienon hymyn tanssilattialta. En voinut itselleni mitään vaan vinkkasin tytölle, että tulee mukaani.
Lähdimme ulos ravintolasta. Menimme läheiseen puistoon ja aloimme suudella todella kiihkeästi. Suutelin hänen kaulaansa ja rintojaan. Sitten avasin housuni ja otin elimeni esiin. Tyttö otti sen käteensä ja alkoi hyväillä. Hän kuitenkin lopetti hetken päästä ja ehdotti, että mentäisiin hänen luokse. Kieltäydyin ja otin itse elimestäni kiinni ja aloin liikutella kättäni edestakaisin tytön katsellessa. Laukesin tytön silmien edessä. Laitoin housuni kiinni ja lähdin kävelemään takaisin ravintolaan. Tyttö katosi johonkin, enkä ole hänestä sen jälkeen kuullut.
matkalla ravintolaan tyttöystäväni tuli vastaan. Hän oli raivoissaan kun huomasi minun kadonneen. Selitin, että minulle tuli uskomattoman paha olo ja kävin pusikossa oksentamassa.
Seuraavana aamuna minulla oli pahin olo, mitä olen koskaan tuntenut. Ei edellisen illan juomisesta vaan siitä mitä puistossa tapahtui. En ole uskaltanut siitä vieläkään kertoa. Pelkään, että juttumme loppuu siihen. Olimmehan silloin tunteneet vain vajaan kuukauden. Nyt rakastan tyttöystävääni enemmän kuin mitään muuta enkä varmasti tekisi enää mitään tuollaista. En edes mieti pettämistä koskaan! Olemme todella onnellisia molemmat ja kaikki menee todella hyvin. Tämä asia vain vaivaa mieltäni aika usein. Tuntuu joskus jopa todella ahdistavalta. Toisaalta haluaisin kertoa asiasta, jotta oma oloni helpottuisi mutta toisaalta taas en halua pahoittaa tyttöystäväni mieltä. En niinkään nyt ajattele omaa parastani vaan tyttöystäväni parasta.
Onko oikeutettua olla kertomatta sellaisesta asiasta, joka on tapahtunut ennen kuin olemme kunnolla edes oppineet toistemme etunimet tai varsinkaan ennen sitä ennekuin välillemme on kehittynyt minkäänlaisia tunteita?
Sanokaa rehellisesti ja suoraan. Jos olen mielestänne petturipaskiainen, niin sanokaa se. Sellaiseksi minä ainakin itseni tunnen.
En ymmärrä mikä minuun meni silloin. en ole ikinä ennen pettänyt ketään kenen kanssa olen seurustellut mutta nyt tein sen. Vielä sellaisen ihmisen petin, jota varmaan ensimmäistä kertaa tosissani rakastan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se mitä ei tiedä ei myöskään loukkaa...
itseäsi olet näköjään satuttanut..miksi tekisit niin toiselle, jos kuitenkin rakastat.
Toivottavasti yksi kerta opetti, että ei se ruoho ole vihreämpää siellä toisella puolella.
Jaksamista...
Olo helpottui hieman. Luulin nimittäin saavani kuulla aika pahaa tekstiä itsestäni...
Olen kanssasi samaa mieltä, että minkä takia minä loukkaisin toista asialla, jolla ei periaatteessa ole tekemistä meidän yhdessä olemisen kanssa. Olimmehan toki silloin jo tavanneet mutta voisi sanoa, että seurustelu ei ollut vielä alkanut, tunteista puhumattakaan.
Väärin teko oli ehdottomasti ja kadun sitä paljon. Pettäneeni en kuitenkaan oikein tunne. Olimme niin alkuvaiheessa, eikä tulevaisuudesta ollut tietoa. Pahalta se kuitenkin tuntuu.
Syitä tapahtuneeseen olen miettinyt usein. Olen tullut tulokseen, että tekoni johtui ehkä halustani kokeilla itseäni ja tunteitani ovatko ne ehkä aitoja vai olenko hetken hurmiossa. Tarkoitan siis tunteita nykyistä tyttöystävääni kohtaan. Ennen hänen tapaamistaan olin nimittäin jo pitkään halunnut vakavampaa suhdetta mutta aina kun tapasin jonkun mukavan naisen, kiintymykseni lopahti viimeistään kuukauden kuluttua. Ehkä alitajuisesti halusin kokeilla onko kyse taas tällaisesta tapauksesta.
Kun sanoin, että aamulla oli pahin olo, mitä olen koskaan kokenut, niin samalla minulla oli paras olo mitä olin vähään aikaan tuntenut. Johtuen tästä pahan olon tunteesta. Meniköhän vähän monimutkaiseksi...? Tarkoitan siis sitä, että tuntui hyvältä tuntea, että se tuntui minusta pahalta. Vihdoinkin olin löytänyt jonkun, josta voisin todella välittää, rakastaa.
Vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen ja elämämme on suoraan sanoen ihanaa. En olisi koskaan uskonut olevani näin onnellinen. Molemmat valmistuimme viime keväänä. Tyttöystäväni lääkäriksi ja minä valtiotieteen maisteriksi. Saimme molemmat heti hyvät työpaikat ja aloimme rakentaa omaa yhteistä elämäämme. Tämän elämän saattaisi lopettaa tai ainakin pilata minun, seurustelun alkuvaiheessa tekemä erehdys, jos siitä kertoisin. Enää en voisi kuvitellakaan tekeväni mitään sellaista, en ikinä!
Jos tyttöystäväni olisi tehnyt saman, niin toivoisin ettei hän minulle siitä kertoisi. Ei se minusta olisi sellainen erehdys, mistä haluaisin tietää ja pilata sillä ehkä meidän suhteemme. Tottakai minusta tuntuisi, että hän on pettänyt minua vaikka en omaa tekoani aivan pettämisenä pidäkään. Rangaistukseni olen varmasti saanut potemalla huonoa omaa tuntoa ja inhoamalla itseäni sekä tekoani puolentoista vuoden ajan. Monta kertaa on ollut lähellä, että kertoisin asiasta mutta nyt olen sitä mieltä, että onneksi en ole sitä koskaan tehnyt.
Jos jotain olen tästä oppinut, niin nimenomaan sen ettei ruoho todellakaan ole vihreämpää aidan toisella puolella tai ainakin se lakastuu hyvin nopeasti. nyt tiedän miltä se tuntuu, eikä minun tarvitse sitä enää tehdä myöhäisemmässä vaiheessa, jolloin se olisi ehdottomasti pettämistä. Sitä en haluaisi omalletunnolleni, enkä haluaisi sitä tyttöystävälleni tehdä, en ikinä.
Mitä ajattelisit tai tuntisit, jos tyttöystäväsi kertoisi sinulle samanlaisen tarinan itsestään?
Olisiko tyttöystäväsi mielestäsi pettänyt sinua?
Pettämisessähän on kyse luottamuksen, kunnioituksen ja rakkauden pettämisestä. Oletko pettänyt tyttöystäväsi luottamuksen lähtemällä tuon toisen naisen mukaan puistoon? Hänen reaktionsa tuona iltana sinun kadottuasi kertoo jonkun verran...
Tutkaile itseäsi ja yritä saada selvyys siihen miksi lähdit tuon toisen naisen mukaan puistoon. Vastaus on kyllä olemassa, sinun täytyy vain löytää se.
Suhteen noin aikaisessa vaiheessa en koe tekosi olleen niin kovin paha, vaikka se väärin saattoikin olla. Sinä kuitenkin rakastat ja kunnioitat tyttöystävääsi, etkä aio hänen luottamustaan, kunnioitustaan ja rakkauttaan pettää - ainakaan enää. Suhteenne ei perustu valheelliseen kuvaan toisistanne ja tunteenne ovat aitoja(?).
En voi sinulle neuvoa mitä tehdä, päätös on yksin sinun ja vastuu sinun kannettava. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan tekoasi pidä kovin pahana, mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja mielipiteitä löytyy varmasti yhtä monta kuin on lukijota. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että selvität asian perinpohjin itsellesi, mietit syyt, seuraukset ja vaikuttimet. Vasta kun olet saanut asian selvitettyä itsellesi voit päättää pystytkö unohtamaan asian. Jos et pysty unohtamaan, joudut elämään jatkuvasti valheessa. Kestätkö sen?
Onnea matkaan!
.
kerro...! äläkä enää tee vastaavaa!
Eihän tossa ollut mitään. Eihän se ollut edes sisällä!