Noh...jälleen kerran minä täällä... Kysynkin nyyt miten voin hellä varoen kertoa anopilleni ettei tule heti lapsen syntyman jälkeen laitokselle?? Anoppini ei kyllä minusta kovin muutenkaan tykkää, saati minä hänestä. Olisi kumminkin mukava viettää alku mieheni, uuden tulokkaan sekä oman sukuni kanssa. Ja toinen asia kun he tulevat käymään ja vauva haluaa tissille, en todellakaan aio syöttää lastani siinä heidän silmiensä alla. Onhan minulla sentään paljasta pintaa esillä. Anopillani on juuri sen ikäinen penska joka huutelee pitken kyliä kaikenlaista. Miten siis sanon heille etteivät he heti ryntää laitokselle ja entä kun haluan syöttää lapseni rauhassa??
Anoppi =(
MInä vaan
514906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
antaa anopin tulla katsomaan laitokselle, mutta sanot, että vähän aikaa vierailu kestää,kyllä hän sen ymmärtää,onhan hänkin mummi joka haluaa nähdä lapsenlapsensa,suo se ilo hänellekin.Ei kannata olla niin kriittinen..
a) et kerro olevasi laitoksella. Nykyään sieltä pääsee kotiin kolmen päivän kuluttua, jolloin voitte ilmoittaa iloisesta perhetapahtumasta.
b) kerrot, että vauva on syntynyt. Samalla kerrot, että olet vielä synnytyksestä väsynyt, etkä halua tavata vieraita laitoksella. Kerro selvästi, että ilmoitat ja kutsut sitten kotiin kylään, mutta laitokselle et halua vieraita.
Miehesihän on siellä myös kertomassa asioita. Jos anoppi tunkee laitokselle, niin käske miehesi tulla samaan aikaan. Sitten kun alat imettää, niin miehesi ottaa äitiään kainalosta ja kuljettaa huoneesta määrätietoisesti ulos.
Mitä miehesi on asiasta mieltä? Ei ole yksin sinun tehtäväsi nimittäin tehdä asia anopillesi selväksi.
Helsingissä potkaistaan vuorokauden kuluttua pois laitoksesta jos kaikki on mennyt normaalisti.
Kerrot asiasta anopille vasta parin viikon kuluttua vauvan syntymästä.
Sitten saavat tulla katsomaan, mutta rajoita vierailu tunnin kestäväksi.
Voit ennen heidän tuloaan syöttää vauvan kylläiseksi, joten se nukkuu vierailun ajan. Voit laittaa vauvan toiseen huoneeseen tai vaunuihin nukkumaan, joten anoppi ei pääse koskettelemaan vauva liikaa.
Joku täällä aikaisemmin puhui, että anoppi oli laittanut vauvan sormet suuhunsa, joten älä totuta anoppia siihen, että hän saa ilman lupaa kosketella lasta. Vahdi vieressä.
Minä olen tehnyt tämän selväksi omalle anopilleni, että ilman minun lupaa ei oteta syliin retuutettavaksi. Vauva ei ole mikään lemmikkieläin, jota saa kuka tahansa retuuttaa. Anoppi aluksi pahastui tiukasta linjasta, mutta tuli kiltisti lapsen 1-vuotissynttäreille ja ostelee usein kaikenlaista kivaa lapselle.
Ehkä hän jotenkin lahjoo minua, kun kuvittelee, että minä höllentäisin naruja joskus. Mutta sitä en ikinä tee, koska lapsihan on minun.
Muista aina, vauvasi on sinun ja vastaat siitä. Ja päätät.
Oma suku on aina oma suku.
Onnea sinulle ja miehellesi!
omivasta anopista kolme vuotta, mutta en kyllä silti ymmärrä asennettanne. Siis oma sukusi saa tulla mutta miehesi suku ei? Minä vedän seuraavaa lastamme laitokselta hakiessani (keväällä) rajan niin, että mieheni ja esikoiseni saavat tulla koska vaan ja muita en laitokselle halua ollenkaan. En edes omaa läheistä sukuani. Koska miten voisin kieltää tuppaavaa anoppiani tulemasta ja samalla suun avauksella sanoa, että mun suku sentään kyllä saa tulla...? siitäkin huolimatta, että miehenikin myöntää, ettei minun äitini asenteessa ja käytöksessä ole koskaan ollut moittimista, toisin kuin hänen...
Lapsi on yhtä paljon miehesi, joten kysypä hänenkin mielipiteensä. ja meihesi asia on vetää se raja anopin käyttäytymiseen ja sanoa, esim. koska on aika vieraiden lähteä (laitoksella 20 min riittää oikein hyvin) tai että lasta ei saa riipiä sylistäsi. Anoppi eikä kukaan muukaan saa tulla omimaan ja repimään lastasi sinulta, mutta samat mahdollisuudet suhteen luomiseen hänelle kannattaa antaa kuin toisellekin mummelille. Näin sinulla on puhdas omatunto eikä tämä asia pääse myöhemmin repimään sinun ja miehesi suhdetta.
Hyväksyin äitini sairaalaan vauvaani katsomaan, koska äitini on paljon fiksumpi yleisesti kuin anoppini.
Voin luottaa äitiini, koska tunnen hänen käytöstapansa, mutta anoppiin en luota pätkääkään, hän on minulle kuin vieras ihminen.
Olen huomannut, että yleensä poikien (siis miesten) äidit ovat luonteeltaan tunkeilevia päällepäsmäreitä, vähemmän älykköjä. Johtuuko hormooneista, että heille syntyy urospuolisia vauvoja, kun ovat itsekin miehisiä?
Ehkä on luonnonvalinta, että tyttöjen äidit ovat lempeitä, hiljaisia, viisaita.
Tämä on syy.
Lapsi on tosin moraalisesti enemmän minun kuin mieheni, koska MINÄ vauvan synnytin. MINÄ kärsin kivut.
Miehenikin myöntää tämän, että hän ei oikein osaa hoitaa vauvaa. Hämmentyy, kun se itkee. Vaipanvaihtokin on alkeellista meininkiä.
Nuo miestäsi ja lastaNNE koskevat aatokset ovat aika erikoisia, mutta tyylillään jokainen. Kannattaisiko kuitenkin yrittää kannustaa sitä miestäkin siihen vauvan hoitoon eikä vain todeta, että ei suju, saattaapi ajan kanssa muuten tulla aikamoisia ongelmia ja miehesi vieraantumista teistä molemmista.
No tämä ukkelini on aika avuton kotihommissa ynnä lapsenhoito.
Minä pidän vauvoista valtavasti ja nautin kun saan itse hoitaa pienokaiseni.
On valtavan ihanaa nähdä hänen kehityyvän hoidossani.
Mies tykkää perinteisesti ropata autoja plus muita miesten juttuja, jotka ei minua ihmeesti kiinnosta.
Olen alkanut tsempata häntä rakentamaan meille taloa, silloin tuskin ehtiikään vaipanvaihtoon.
Uskon että perheeni osaa hoitaa ongelmat jo alkumetreillään.
ihmettelee täällä, että etkö siis sinä itsekkään kaipaa miehesi seuraa kovin paljon, tyydyttääkö pelkkä vauvan ja kodinhoito sinut ? Jos näin on silloinhan ongelmia tuskin tulee, mutta olen muutaman pariskunna nähnyt erkaneva ja lopulta eroavan, kun loppujen lopuksi mitään yhteistä ei enää ollutkaan ja tapaamiset supistuivat aamuun ja iltamyöhään, tyyliin, mies töihin sitten kotiin syömään sitten joko autotalliin tai muihin harrastuksiin, yömyöhällä kotiin, suihkuun ja nukkumaan, ja sitä rataa. Mutta aivan oikein, se voi onnistuakkin jos molemmat todella omaavat sellaisen luonteen että tietyt muutamat asiat riittävät ja tekevät onnellisiksi, kannattaa todella tuntea itsensä ja puolisonsa.
avioero palstalle mitä kokemuksia talon rakennuksesta siellä on.
...tähänkin kommentoin!
Luin tekstisi, enkä muuta voi sanoa, kuin että huonosti menee!
Tuolla menolla vieraannutte toisistanne täysin ja ero on aivan varma. Lapsesi ei saa mitään kontaktia isäänsä ja toisinpäin. Pistä vain ukkosi vaipanvaihtoon!
Lapsen sukupuolen määrää se, kumpi siittiö sinne ensin ehtii eli naisen munasolu voi ottaa vastaan sekä tyttö- että poikasiittiön. Ymmärsitkö?
Toivottavasti et opeta lapsellesi, että pussaamisesta voi tulla raskaaksi.
Siis olet tsempannut miestäsi rakentamaan ? Muut juttusi huomioon ottaen olet siis alkanut panostamaan miestäsi rakentamaan ! Lienee parasta, että alat tsempata vaan itseäsi yksinhuoltajuuteen tai leskeyteen; tuollaisen hirviön luota miehet poistuu omin jaloin - tai käsin !
Olen kyllä kuullut, että emättimen tasapaino vaikuttaa asiaan, eli että kuinka emäksinen tai hapan se on, ja SE taas johtuu kait hormooneista.
Miespuolisten äitien emättimen tasapaino on emäksinen, joka tappaa tyttösiittiöt.
Jotenkin tälleen olen kuullut.
Ja ympäristöstä olen huomannut että poikien äidit on jotenkin hyökkäävämpiä.
Esimerkiksi minun äitini on erittäin lempeä ja meitä siskoja on kolme.
Sitten ei kai kukaan rakentaisi jos vain ajattelisi, että siitä seuraa avioero ja itsemurha.
Minä tsemppaan rakkaudella, sanoisin kannustan, koska hän on käsistään kätevä ja erittäin ahkera ukkeli.
Hän rakastaa minua ja vauvaani, ja tekee meidän eteen mitä vain.
Meillä on töissä selvä jako, ei me voida tehdä kaikkia töitä yhtäaikaa, eikä osata.
Ukkelini ei osaa leipoa enkä minä pakota siihen, koska tykkään kotitöistä. Varmaan kauhea harratus nykyään, mutta tosiaan pidän.
Minä en ikinä osaisi vaihtaa autonrenkaita, enkä sitä paitsi osaa ajaa autoakaan.
Varmaan ajaisin ojaan eka mutkassa, jos menisin autokouluun.
Kyllä lapsi alkaa saamaan enemmän kontaktia mieheeni, kun hän kasvaa lähemmäksi kolmea ikävuotta, ja alkaa jutella enemmän, on vielä liian pieni moniin kontakteihin.
siitä olekkaan kyse ettei saisi olla työnjakoa ja ettei molemmat saisi tehdä hommia mieltymyksiensä mukaan jos ne vaan hoituu, mutta jääkö teille yhtään yhteistä aikaa ja jääkö sinulle yhtään omaa aikaa ja samaten miehellesi. Kyllä pariskunnan kannattaisi pyrkiä ainakin jonkinverran touhuamaan yhdessäkin, ja kiinnostusta kannattaisi osoittaa toisenkin touhuja kohtaan puolin sekä toisin. Ja tuosta lapsi asiasta, miehenkin pitäisi nimenomaan olla vauvan kanssa kun hän on pieni, siinä vaiheessa vauva juuri niihin läheisimpiin eli vanhempiin tottuu ja kiintyy, kyllähän sen on nähnyt monetkerrat, kun esim. mies on matkahommissa ja kotona pieni vauva, niin miehen tullessa matkoilta vauva vierastaa ja kirkuu kauhusta, ja juuri kun tottuu niin ruljanssi alkaa alusta, eli isänkin kannattaisi olla päivittäin vauvansa kanssa tekemisissä ja juuri kätevimminhän se käy hoitohommissaa, kun ei pienen kanssa voi vielä oikein leikkiäkkään. Niin ja mitäs sitten jos sinä esim. sairastut tai sattuu jotain muuta, niin mies sitten ihan avuttomana siinä vauva käsissään tököttää ja varmaan kutsuu siinä tapauksessa tuon hirmuisen anopin eli äitinsä apuun, että siltäkin kannalta kannattaisi isukin ja lapsen tutustua kunnolla jo tässä vaiheessa. Koskaan ei tiedä mitä elämä tullessaan tuo.
Me eletään nyt perhe-elämää eli siihen kuuluu aina lapsi, me ei tarvita mitään erillisyyttä lapsesta, joka täyttää kaiken toiveemme.
Olimme ennen aviota vuoden ajan yhdessä, ja siinä kerrakseen riittää, ja sitten, kun lapsi (lapset) kasvavat isoksi, on taas meidän vuoro olla kaksistaan. Sitä on elämän kierto.
Olisi ahneutta yrittää elää kahden-ihmisen elämää, jos meitä kuitenkin on kolme. Ikävöisin kuitenkin lastani, jos menisimme jonnekin kaksistaan.
Jos sairastuisin, pyytäisin äitiäni tai sisartani, kyllä se järjestyisi. Olen terve ihminen joten en nyt ole sairastumassa, ja en yleensäkään ajattele pahinta.
Mieheni EI pyytäisi anoppiani, koska tietää etten luota häneen. Minulla on kiltti mies, muunlaista en olisi huolinut.
Pitää katsoa edeltäkäsin, millaisen aviopuolison valitsee.
Kiitos kuitenkin neuvoista, vaikka tarkoititkin hyvää niillä.
Jos äiti on fiksu, niin ovatko tyttäretkin? Periytyykö fiksuus?
Onko lapsesi poika vai tyttö?
Minusta tuntuu, että sinä et ole lempeä, hiljainen ja viisas, koska olet mm. sitä mieltä, että lapsi on moraalisesti enemmän sinun kuin lapsen isän.
Niin että pari viikkoa pitäisi pimittää tietoa mummilta? Voi kääk.
Ethän vaan satu olemaan sukua Olivialle, joka hauskuutti meitä monen monta kertaa tällä palstalla. Kirjoitustyylinne on vaan samanlainen, puhumattakaan ajatusten juoksusta... Hienoja provoja, jos saa kehuskella!
Juu, mieshän siellä sairaalassa sen maratonjuoksun on tehnyt, joten ilman muuta mieheltä on kysyttävä, miten äiti voi, ja ketä äiti haluaa tavata.
Tuolla menolla tuppaavasta anopista kärsiminen on ihan omaa ansiota.
Lapsi ei ole mikään omantunnon väline tai sukulaissuhteiden hoitokeino. Jokainen äiti päättäköön itse, kenet ottaa elämän tärkeimpinä päivinä luokseen vierailulle. Tuollainen omaantuntoon tai kuviteltuihin velvollisuudentuntoihin vetoaminen saa kyllä loppua. Älytöntä tämä maailma, kun naiset neuvovat toisia naisia samaan helvettiin, minkä ovat itse käyneet läpi.
Sama kun joillakin on hirveä hätä soitella ympäriinsä välittömästi kun joku on kuollut. Kai sen nyt ehtii saada kuulla vähemmälläkin höösäämisellä?
Lapseni on tyttö.
Kyllä kaikki biologit ovat sitä mieltä, että fiksuus periytyy.
Useasti poikalapset ovat enemmän häiriintyneitä.
Löysitkö lapsesi isäksi häiriintymättömän miehen?
Niitä on ilmeisesti harvassa.
Miksi nerojen lapset eivät ole neroja?
Onko taiteellinen lahjakkuus "fiksuutta"? Mistä se periytyy, kun monesti suvussa ei ole ollut ketään taiteilijaa koskaan aikaisemmin.
Ovatko fiksuus ja häiriintyneisyys toistensa vastakohdat?
Bioloogit HOI!
No jos fiksuus on periytyvää, niin sittenhän ei ole vaaraa, että lapsestasi tulee fiksu. Jos useasti poikalapset on häiriintyneitä, niin löytyyhän siihenkin sääntöön poikkeus - katso vaikka peiliin !
Se on tieteessä todistettu, että poikalapset häiriintyvät helpommin ja kyllä se suvuttain menee. Häiriköistä kasvaa häiriköitä ja ne on paljon useammin poikia.
Ei häirikkö ole minun mielstäni fiksu vaan tyhmä. On ne vastakohdat.
Taiteilijat on fiksuja, ja kyllä musikaalisuus periytyy ja näyttelijöitä on monessa polvessa.
Ja kyllä nerojen lapset ovat älykköitä, nerot ei synnytä tyhmiä.
Sinun pitää ottaa selvä asioista, minä teen niin usein.
Löysin, ihme kyllä.
Ensimmäiseksi katsoin, ettei ole juoppo, vaan lempeä ja rauhallinen mies.
Työpaikka piti olla, sekin todistaa ahkeruutta.
Hän on minua kymmenen vuotta vanhempi, aika kypsä persoona. Hän oli valmis sitoutumaan.
Jos saan poikavauvan joskus, hoidan rakkaudella, ettei tulisi häirikköä siitä.
Arjalainen rotuoppi oli tuota justiin, paitsi että ei siinä ilman muuta pidetty poikalapsia häiriintyneinä.
Vähemmän fiksut ihmiset kuitenkin pyrittiin pitämään lapsettomina, että kansan alykkyystaso nousisi.
Mikä on häirikkö? Aika lavea ilmaisu, kun sen sisälle mahtuu lähes kaikki miehenpuolet, paitsi muutama aviomies, mukava ukkeli.
kyllä tytöissä on aivan yhtä paljon häiriintyneitä ja ne vasta petoja onkin
Hei!
Ihan vain jämäkästi ja normaalisti kerrot, että et halua sinua ja lasta tultavan sairaalaan katsomaan. Hieman kylläkin on outoa, että omat vanhempasi saavat tulla mutta miehesi eivät...??? Tasapuolisuutta tasapuolisuutta!
Olen yhden lapsen äiti ja minä hoitelin asiat näin: sanoin koko suvulle etukäteen, etten tahdo heidän tulevan sairaalaan meitä katsomaan, koska tahdon keskittyä imetyksen opetteluun ja muutenkin vauvan kanssa kahden oloon. Käskin mieheni ilmoittaa asian vanhemmilleen.
No, en tiedä sanoiko hän asiasta ja miten, mutta kylläpä vaan tökerö anoppini ukkoineen tunki kukkapuskan kanssa sairaalaan. Mutta: onneksi oli juuri imetykset kesken ja en todellakaan lähtenyt käytäville hyppimään kesken kaiken. Niinpä sairaanhoitaja kävi sanomassa heille, että minä ja vauva emme nyt ehdi tulla. Anoppi ja appiukko olivat kuulemma istuneet puoli tuntia sairaalan käytävällä meitä odottamassa, mutta lähtivät sitten pois. Hah hah, mitäs änkivät sinne vaikka ei tahdottu!
Ja mainita täytyy, että minun vanhempani ja muut tuttuni ja sukulaiseni kunnioittivat pyyntöäni: kukaan heistä ei edes yrittänyt tulla sairaalaan, kukkia lähettivät kuitenkin. Tässäkin taas huomataan, kuinka anoppini miehensä kanssa ei kunnioita pätkääkään perheemme toivomuksia.
Muutenkin sitten vauvan syntymän jälkeen anoppi alkoi varsinaiseksi riesaksi. Esim. olin päättänyt, että vauvalle ei anneta tuttia, ellei ole aivan äärimmäinen hätä. (Luin jostain, että vauva oppii imemään rintaa paremmin, kun ei lutkuta tuttia jatkuvasti). No, ensimmäisen kerran, kun anoppi tuli vauvaa katsomaan (=heti kun pääsimme kotiin, tietenkin!) jouduin jättämään hänet hetkeksi mieheni, ukkonsa ja vauvan kanssa. Heti oli tungettu tutti suuhun!! Kysyin mieheltäni, että kuka tutin laittoi, vastaus: "no, se oli meidän yhteinen päätös" Siis anopin ja mieheni yhteinen päätös, vaikka olimme mieheni kanssa sopineet ajat sitten, että vältämme tutin käyttöä!!! Heille ei sitten tullut mieleenkään tuoda vauvaa rinnalle, jos hän alkoi itkeä, heti anoppi vain tunki tutin suuhun. Tuon ja kaiken muun pas**n seurauksena (=en jaksa kaikkea edes kirjoittaa) siis häivyin vauvan kanssa yhteisestä kodistamme. Tuntui todella törkeälle, että mieheni ja anoppi alkoivat keskenään tehdä yhteisiä päätöksiä lastamme koskien.
Jos meillä oli vieraita, minä imetin lastani aivan normaalisti. Kerroin vain vieraille, että nyt vauvalla on nälkä. Saatoin mennä yläkertaan taikka vähän syrjempään, rauhallisempaan huoneeseen.
Imetys on aivan luonnollinen asia ja äiti saa mielestäni imettää lastaan varsinkin omassa kodissaan aivan missä tahtoo. Jos anoppi ja appiukko tahtovat tapahtumaa töllistellä, etkä siitä pidä, niin sano, että menkää pois, tahdomme olla rauhassa. Ei kai nyt kukaan järkevä ihminen edes viitsi alkaa toisen imettämistä ja rintoja tuijotella... Jos he eivät tajua, niin menet toiseen huoneeseen ja laitat oven perässäsi kiinni. Tärkeintä on sinun ja vauvan yhteisolo ja imetyksen sujuminen, ajatelkoon anopit ja apet sitten mitä tahtovat. Ei varmaan anoppisikaan pitänyt aikoinaan, jos hänen oma anoppinsa ja appensa töllöttivät imettämistä vierestä...
itseasiassa olet ollut aika pehmotyyppi, koska se pitää heti ja välittömästi laittaa anoppi kuriin lapsen suuhteen. Minä en jätä hetkeksikään anoppia kahden kesken lapsen kanssa.
Number one, pidän lasta itse sylissä koko ajan, kun anoppi on läsnä.
hän on muutaman kerran pyytänyt vauvaa syliinsä, olen antanut, mutta olen seisonut itse vieressä koko ajan. Näille pitää olla tiukka. En löysää narua anopin suuntaan yhtään.
Anopille en lasta hoitoon ole antanut, vien vauvan äidille tai siskolleni tai olen pestannut opiskelukaverini.
Hunajameloni, olet loppujen lopuksi alussa tehnyt virheen pitämällä liian höllän kurin anopillesi. Nyt vain ei muuta kuin anopin uudelleenkasvatus, kyllä se siitä oppii, kuka määrää lapsenlasta, se olet sinä.
Kiitos vastauksestasi!
Todellakin olen ollut pehmo, mutta vain siinä, että olen kuvitellut aikuisella anopillani olevan järkeä päässä. Pikkuhiljaa ajan kuluessa on ollut pakko myöntää, että anopillani ei ole järjen häivää ja hänen luonteensa on omituinen, kieroutunut ja sairas.
Mutta kuitenkin, koska äitini saa hoitaa lastani, annan myös kamalan anoppini välillä "hoitaa" lapsenlastaan. Mielestäni se on reilua! Jos anoppi näkee lapsenlastaan n. kerran kuussa ja leikkii hänen kanssaan pitää häntä sylissään n. 5 min, ei se ole mitään pehmoilua. (Huom! me olemme isän kanssa koko ajan paikalla!) Enää en koskaan vie lastani anopille yksinään hoitoon (aiemmin tein sen virheen pari kertaa!)
Minun mielestäni kenellekään toiselle ihmiselle ei toinen "voi pitää kuria" niinkuin ilmaisit. En aio tuhlata elämääni vahtimalla toisia ihmisiä. Jos joku on niin s***elin nuija, ettei osaa käyttäytyä, niin voi voi! Omapa on häpeänsä.
Tarkoitukseni ei ole jatkossakaan millään lailla alkaa pitää anopilleni kuria: pysyttelen yksinkertaisesti vain kaukana hänestä, ja jos näemmekin, en ole hänestä tietääksenikään.
Mietipä omaa asennettasi: oletko mielestäsi reilu ja oikeudenmukainen? Miksi oma sukusi saa hoitaa lastasi, mutta miehesi vanhemmat eivät? Onko miehesi tyytyväinen asenteeseesi?
Lapsia kasvatetaan, ei 60-vuotiasta vanhaa kantturaa enää saa kasvatettua yhtään mihinkään suuntaan (=kokeiltu on!)!!
(Niin ja vielä, lapseni ei ole enää mikään vauva: hän osaa jo olla menemättä syliin, jos ei halua = anoppi ei häntä enää pysty pompottelemaan miten tahtoo!)
En tietystikään voi piiskata anoppiani, mutta voin henkisesti pitää tiukalla, toisin sanoen rajoja yllä. Se on mielestäni kurikäyttäytymistä. Se on vähän kuin näkymätön muuri tai kalteri, että hän saa pysyä omalla puolellaan.
Kaipa sitä protestia on tullut, ja olen sanonut napakasti anopille vastaan.
Hän on aika hiljainen, mutta kuitenkin tunkeileva luonne omalla tavallaan ja varsinkin alussa. Kerran toi OMAN ystävättärensä meille kylään meitä katsomaan, niin kuin olisin ollut apina eläintarhassa, tuntui että minua käytiin ihmettelemässä.
Annoin palautetta jälkeen päin, että anoppi pitäkööt ystävänsä omalla tontillaan, niitä ei meille todellakaan raasteta.
On erittäin vaikeaa olla tasapuolinen, kun omistaa erikoisen anopin. Joten, en liikaa ajattele tasapuolisuutta, että se menisi perheonnen maksuksi.
"Kerran toi OMAN ystävättärensä meille kylään meitä katsomaan, niin kuin olisin ollut apina eläintarhassa, tuntui että minua käytiin ihmettelemässä.
Annoin palautetta jälkeen päin, että anoppi pitäkööt ystävänsä omalla tontillaan, niitä ei meille todellakaan raasteta.
On erittäin vaikeaa olla tasapuolinen, kun omistaa erikoisen anopin."
On varmaan vaikea olla erikoinen anoppi, kun omistaa noin tasapäisen miniän.
tulet tänne raskaana olevaa nuorta naista kiusaamaaan kääkkä.
Kyllä sinne laitokselle pitää koko suvun ängetä. Nykyjäänhän synnyttäjät ovat siellä ruhtinaallisesti kaksi päivää. Kyllä jokainen rippikouluikää vanhempi suvun jäsen pitää päästä tungeksimaan vuoteen äärelle ja pärskimään viruksia vastasyntyneen silmille.
Siitä se elämä alkaa.
Ja etukäteen pitää päättää missä järjestyksessä mennään.
Selvä puhe, kyllä nyt aikuisen ihmisen pitäisi se tajuta
kyllä välillä ihmetyttää nämä viestit. Itsellä myös ollut anoppi jo 11 vuoden ajan ja viimeiseen pariin vuoteen mahtuu myös riitoja, haukkuja yms. Jopa niin paljon, että ei nähty melkein vuoteen. Ja tekemisissä ei oltaisi vieläkään, ellen itse olisi miehelleni todennut, että tää saa riittää. Hän on kuitenkin hyvä mummi ja lapsella oli ikävä.Ja muutenkin ihan kelpo ihminen, olinhan rakastunut hänen poikaansa..ei hän ihan kamala voi olla.. Niinpä yhtenä päivänä päätin kutsua kylään ja asiat on taas ihan ok. Ihmetyttää nämä oman sukunu kanssa jutut.. Oletko miettinyt miehesi kannalta asiaa? Entäpä sen tulevan pienokaisen...? Ihmisistä ei täydy pitää. mutta toimeen on tultava.. Kyllä ihmisiä voi pyytää poistumaan imetyksen aikana... Herätkää välillä miettimään noita juttuja..missä lie itsekeskeisyyden kehässä sitä eletäänkään...Kyllä meillä oli lähisuku(molempien) tervetulleita laitokselle heti seuraavana päivänä meitä katsomaan..opetelkaa ottamaan rennosti...
Hauska lukea teidän kommentteja, kiitos siitä... Jospa valaisisin hieman, kun näyttää menevän aika sekasortoiseksi tämä juttu.
Alkujaan anopppi haukkui minua selkäni takana, puhui täyttä peetä!!! Olin kyllä tuohon aikaan kova menemään, mutta olihan elämä minun ja mieheni. Mieheni teki lopun juomiseeni, mutta anoppi ei tätä uskonut vaan kuvittelee edelleenkin että minä vaan ryyppään, vaikka olen raskaana. Ja kun minun isäni reilu vuosi sitten kuoli, oli hän kaikille kertonut että sellainen källihän se oli, ryyppäämiseen kuoli... Osaksi tottahan se on, mutta tarviiko sitä koko maailmalle huudella. Olen kuulemma myös pilannut hänen poikansa elämän, vaikka mieheni sanoo että minä sen olen vasta aloittanut. (siis hänen elämänsä tarkoituksen) Olen yrittänyt olla anoppiani kohtaan lämmin, välillä aivan huomaamaton, mutta mikään ei auta. Hän jaksaa paasata minulle "Ei kannata rokottaa lasta, se voi siihen kuolla!" tai että "Poika siletä tulee, onhan se nyt aivan varma!" Kuka tälläistä jaksaa kuunnelle. Olen sulkenut korvani, mutta silti sattuu ja nimen omaan mieheni takia.
Oma äitini on taas sellainen että hänelle on sama tuleeko tyttö vai poika, kunhan on terve ja saan itse päättää miten lapseni kasvatan. Siinä on ero minun äitini ja anoppini suhteen. Äitini ymmärtää minua kun taas anoppini ei...
että anoppimuijalle luu kurkkuun. Älä laske sitä lähellesi sitten kun olet suojaton, synnyttänyt emo, jolla on poikanen suojeltavana. Aja pois ja laske sitten vasta katsomaan, kun anoppi on hiljentynyt.
Sinun on näytettävä älyttömän rohkeasti, että täältä pesee. Se saa useimmat hiljaiseksi.
Saatuasi omaisesi hiljennettyä ja pois elämästäsi hankkinet tilalle jotakin muuta, sillä hiljaisuus omaisten taholta jatkuu loppuun asti.
Itseään kunnioittavat ihmiset eivät tyrkyttäydy, jos heidät on torjuttu. Kun tarvitset apua, ei kannata luottaa siihen, että nuo halveksitut ja ulos heitetyt ihmiset singahtaisivat takaisin lastasi paapomaan.
Vuorovaikutus on jatkuvaa tai se katkeaa.
Isovanhemmuus ei ole automaattista, jos kiellät läheisyyden syntymisen.
On turhaa sitten kirjoitella palstalle, että mummu ei muista lasta edes jouluna. Miksi muistaisi? Olet kieltänyt hänen isovanhemmuutensa.
Jos muiden lastenlasten kanssa välit on hyvät, mummu muistaa heitä, mutta ei osaa sinun lastasi muistaa.
Selitä syy oikein lapsellesi.
On parempi olla ilman mummoa, jos hän on erikoinen eikä hyväksy vauvan äitiä. Lapselle ei tule hajanaisuutta mieleen, kun mummu ei ole vetämässä toisesta narusta äitiä vastaan. Silloin on parempi olla ilman.
Ja maailmassa on paljon ihmisiä jotka voivat korvata mummoa, lempeitä ja rauhallisia ihmisiä, jotka rakastavat lasta.
Minulle ei ole mummon lahjat tärkeitä. Ei ollut minullakaan mummoa ja hyvin olen pärjännyt. Äitini on ollut suuremman osan yksinhuoltajana, joten ei isäni äiti ole ollut mukana kuvioissa ja perheessämme meni loistavasti.
anopista, kuten tuolla ylempänä kerron, eli anoppini on tosi tyrkky ja omiva, esim. repii lapsen kysymättä sylistä yms. On myös haukkunut minut kahteen otteeseen aika "mukavasti"... Oma äitini ei ole koskaan tehnyt sellaista minulle saati miniälleen. Ja oma äiti ymmärtää minua ja meidän valintoja vanhempina, anoppi ei.
Siitä huolimatta yhä toivon, että yrität pitää jonkinlaisen suhteen anoppiisi. Anopilla ei ole oikeuksia, mutta lapsellasi on oikeus tuntea molemmat sukunsa. Älä päästä anoppia "riipimään" lasta sinulta, mutta älä myöskään ehdoin tahdoin estä kokonaan heille muotoutumasta hyvää suhdetta! Kyllä minäkin joudun monesti puremaan hammasta, mutta mielestäni sekä mieheni että lapseni ovat ansainneet, että yritän parhaani tässä miniä-anoppi-suhteessa... tsemppiä!
Sinusta tulee komia anoppi, kun lapsesi avioituu. Ei siihen kuule kauan mene. Pari-kolme vuosikymmentä ja pääset kurmottamaan lapsesi puolisoa. Harjoittele nyt kunnolla ukkosi suvun kanssa, että sitten osaat.
elikkä, vuosi yhdessä ennen aviota, vauva tulossa ja tarkoitus elää pelkästään hänen ehdoilla, anopin kanssa sukset ristissä, talon rakennus suunniteilla ja muutenkin tarkoitus elää ja hoitaa perhe täysin pullantuoksuisesti, toivottavasti kaikki menee hyvin !
Saatte olla rauhassa kun ette ilmoita lapsen syntymää anopille heti.
Muutenkin on hyvä rauhoittaa synnytyksen jälkeen lapsen ja äidin olotila.
Itse kielsin kaikilta tulemasta, olin niin kuitti ja väsynyt etten olisi jaksanut ketään ulkopuolista.
NORMAALIA JA HYVÄKSYTTÄVÄÄ TUOSSA TILANTEESSA.
Huom ja nyt on RS virusta liikenteessä turha ramppaaminen pois sairaalasta.
Totta kai minulla on jonkinlaiset välit anoppiini... Ei hyvät, en minä kovin monesti häntä lämmöllä muista. Ja tienkin hän saa olla lapsemme elämässä, mutta kunhan hän ei puutu minun ja mieheni kasvatus ratkaisuihin. Onhan tämä sitten meidän perhe, ei minun äidin eikä anopin perhe. Vain me kolme... En halua tällä sanoa sitä että suhteet vanhempiin pitää katkaista kun oma lapsi syntyy, mutta se on sitten meidän asia miten kotona hommat hoituu... Anoppini osaa olla todella ilkeä kun vain haluaa. Oma äitini ei ole koskaan miehestäni sanonut pahaa sanaa, ennemminkin hän puolustaa kuin haukkuu. Tämä tuntuu minusta niin mukavalle, on ihana viedä mieheni äitini luokse kun tiedän että hänet hyväksytään siellä sellaisena kuin hän on.
Tulevaan synnytykseen lepäämällä.
Lepää myös synnytyksen jälkeen.
Muulla ei ole pitkään aikaa väliä.
Turhat mehut kyllä jää synnytyshuoneeseen, anoppi on häilyvä harso lapsesi vierellä.
Halusin vain kysyä neuvoa, en aukoa päätäni kenellekään... Mutta nämä jutut alkavat mennä siihen että auvotaan ihan olantkaa päätä... Olisiko jo parempi lopettaa??