Olen noloissani, kun valitan asioistani tänne, mutta tarvitsisin kuuntelijaa ja neuvojaa. Otin vastaan myyntiedustajan työn, ja kadun nyt valintaani. En ole ollut koskaan erityisen myyntihenkinen, mutta ajattelin, että tämä työpaikka auttaisi minua eteenpäin mm. koulutus- ja neuvontatehtäviin. Työ nimittäin sisältää jonkin verran myös asiakaskoulutusta.
Nyt olen paniikissa. Pelkään etten saavuta myyntitavoitteita, että asiakkaat inhoavat minua ja sotken asiani perusteellisesti. Olen huolissani myös siitä, miten toiset edustajat suhtautuvat kaltaiseeni kokemattomaan tulokkaaseen. Oletteko koskaan olleet vastaavassa tilanteessa ja miten olette toimineet? Jätittekö työn heti, kun huomasitte sen tuntuvan epämukavalta vai jatkoitteko sinnikkääsit hammasta purren? Tuntuisi jotenkin niin äärimmäisen häpeälliseltä luovuttaa kesken ja tunnustaa ystäville ja sukulaisille, etten pysytymytkään kyseiseen työhön.
Nyt olen paniikissa. Pelkään etten saavuta myyntitavoitteita, että asiakkaat inhoavat minua ja sotken asiani perusteellisesti. Olen huolissani myös siitä, miten toiset edustajat suhtautuvat kaltaiseeni kokemattomaan tulokkaaseen. Oletteko koskaan olleet vastaavassa tilanteessa ja miten olette toimineet? Jätittekö työn heti, kun huomasitte sen tuntuvan epämukavalta vai jatkoitteko sinnikkääsit hammasta purren? Tuntuisi jotenkin niin äärimmäisen häpeälliseltä luovuttaa kesken ja tunnustaa ystäville ja sukulaisille, etten pysytymytkään kyseiseen työhön.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En luovuttaisi ihan heti. Tee parhaasi tässä työssäsi. Jos alkaa käydä raskaaksi katsele uutta paikkaa. Heti ei kannata luovuttaa, mutta katsele ympärillesi ja hakeudu pikkuhiljaa toivomaasi suuntaa. Jospa todella saatkin tästä työstä pohjan sille mitä lopulta haluat tehdä. KÄRSIVÄLLISYYTTÄ. Älä turhaan jännitä. Kaikki ovat aloittaneet joskus.
Minulla on kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta. Sinnittelin aikani työssä johon en sopinut (myös myyntityötä), onneksi se oli määräaikainen työsuhde, muuten kiristelisin hampaitani siinä edelleen ja kotona menisi lasten ja miehen kanssa huonosti.
Tajusin vasta vuosi sen jälkeen kun lopetin työn, että kaikki emme ole samanlaisia emmekä siis voi mitenkään suoriutua kaikista tehtävistä yhtä hyvin, vaikka kuinka olisin toivonut ja yrittänyt olla yhtä hyvä kuin alan parhaat.
Kuinka monta kertaa olinkaan työssä kyyneleet silmissä ja viikonloppuisin aloin jo lauantaisin ahdistua maanantain työpäivästä.
Minun (ja varmaan myös sinun) paras osaamiseni löytyi aivan joltain muulta alalta ja ihan erilaisista tehtävistä, joissa taas entiset työkaverini ovat toivottomia rähmäkäpäliä. Tänään voin kertoa häpeilemättä, että en osannut työtäni, koska minulla ei ole lahjoja toimia uusissa tilanteissa nopeasti enkä todellakaan ole sosiaalinen tavalla jota tässä työssä vaadittiin eli että olisin valmis peittämään todelliset tunteeni vain, jotta kaupat syntyisivät ja että yrittäisin "kaveerata" jokaisen kanssa. Aiemmin syyttelin perehdytyksen puutetta ja ilkeitä työkavereita, kun tosiasia on että minä en sopinut alalle.
Nyt opiskelen uutta alaa ja olen onnellinen. Tällä uudella alalla ei todellakaan tarvitse tuoda työasioita kotiin ja kumma kyllä työkaveritkin ovat luonnolisen mukavia ja "minun sosiaalisuuteni on aivan riittävä".
Ihanaa, että sain haukkujen sijasta sympatiaa ja kannustusta! :) Työni ei ole vielä päässyt kunnolla alkamaan, joten päätin, että vielä on todellakin liian aikaista luovuttaa. Puren siis hammasta ja merkkaan kalenteriini jo nyt määräaikaisen työsuhteeni viimeisen päivän. (Lopun alun odottaminen ei ehkä ole aivan paras mahdollinen asenne, mutta hieman lohtua suova kuitenkin.)
Tällä hetkellä koen ahdisvaminpana juuri tuon kuvailemasi "epäsosiaalisuuden". Toisaalta oikeanlaisessa seurassa olen hyvinkin ulospäin suuntautunut, hauska ja kontaktia ottava. Kuulemani perusteella sen kaltaista seuraa, jossa itse viihdyn ei näissä piireissä juuri arvosteta. Eivät uudet työkaverini tunnu myöskään oikein ymmärtävän huumoriani. Pitävät minua tiukkapipona, kun ottavat tosissaan mm. sarkastiset kommentit. En usko, että itse sopeudun koskaan pitämään esim. vieraiden mahakkaiden äijien perseenpuristelua ja rivoja vitsejä hauskuuden huipentumana. En myöskään aio myydä persettäni puriteltavaksi huumorin varjolla saadakseni pari kauppaa aikaiseksi. YÖK!
Onneksi koulutukseni valmentaa hyvin vahvasti muunkinlaisiin tehtäviin kuin myyntityöhön. Lisäksi minulla odottaa opiskelupaikka yliopistossa ja voin keskittyä tulevaisuudessa aivan muunlaiseen itseni kehittämiseen kuin muokkaantumiseen toisia enemmän miellyttävään suuntaan. Aion olla itselleni hieman armollisempi, tarkkailla ja vahtia tekemisiäni hieman vähemmän ja hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Haluan hylätä sellaisen ajattelutavan, että jollen miellytä erityyppisiä ihmisiä, vika on automaattisesti minussa. Eihän se vika ole välttämättä kenessäkään, vaan ihmiset ovat vain erilaisia ja se tulisi nähdä rikkautena.
hieman vastaava ja meni noin vuosi kunnes aloin pitämään työstäni. Työni on vapaata ja ansaitsen noin kolme kertaa enemmän, kuin edellisessä työpaikassani.
Mielestäni olisi yritystä kohtaan eettisesti oikein, jotta vaihtaisit heti yritystä, jos tuntemuksesi ovat niin vahvat että merkkaat jo nyt lopettamispäivämäärän kalenteriisi.