Kaksi rauhan miestä

sillä 1918 hän teloitti punikkeja Haminassa, oli loppuun saakka tiedustelumies myllykirjeineen ja muine toimineen. Kekkonen halveksi demokratiaa ja kansanvaltaa. Mitä tapahtui 1974? Eduskunta laitettiin valitsemaan tuo agentti uudestaan presidentiksi.

Tanner ei suinkaan ollut mikään pasifisti. Aseavun vastustaminen liittyi ilmeisesti siihen ajatukseen, että Tanner pelkäsi näin Suomen sitoutuvan Saksan kohtaloon eli tulevan hävitetyksi kokonaan. Mannerheimhan selitti Suomen eauhanpyrkimyksiä Saksalle juuri sillä argumentillä, että pienen Suomen kansan kohdalla viimeistenkin korttien katsominen tulee olemaan tie täydelliseen tuhoon. Aseavusta kieltäytyminen oli tässä mannerheimilaisessa mielessä täysin perusteltua. Rytin tarkoitushan oli petkuttaa saksalaisia sitoutumalla vain henkilökohatsiin lupauksiin.

Rauhanoppositio vaati sodan lopettamista jo aiemmin ja tyytymistä lopullisia rauhanehtoja huonompiin ehtoihin. Kekkosen rauhanoppositiotoiminta ja Tannerin toiminta olisivat siis johtaneet suunnilleen samaan lopputulokseen. Rauhan solmiminen ei ole rauhanopposition ansiota. Maan hallitus oli joka tpauksessa keskeisessä asemassa siinä, että rauha saatiin solmittua. Itse asiassa tuollainen viidennen kolonnan miesten myyrätoiminta oli hyvin vaarallista maan kannalta.

Suomi liittyi Saksan rinnalle käytännössä jo vuoden 1940 kevättalvella, kun talvisota lopetettiin Saksan toivomusten mukaan. Suomea ajoivat Saksan syliin voimakkaimmin pääministeri Ryti ja ulkoministeri Tanner. Tähän liittyvistä Saksan lupauksista oli lisäksi tietoinen Saksassa toiminut lähettiläs Kivimäki. Tässä mielessä voi sanoa, että sotasyyllisyyskysymykset kohdistuivat oikeisiin miehiin. Rytin ja Tannerin ajatuksena oli palauttaa talvisodassa menetetyt alueet korkojen kera. Siitä oli pasifismi kaukana.

Vaihtoehtokin tuolloin oli, mutta sekään ei ollut mikään pasifistinen vaihtoehto. Maan hallituksen vähemmistö kannatti kevättalvella 1940 tätä tarjottua toista vaihtoehtoa.

... sillä, kuka vastusti tai kannatti Saksan apua -44 syksyllä. Kuset olivat jo housuissa. Valtiollinen johtomme, Ryti, Tanner ja Mannerheim, olivat tehneet hirvittävän väärinarvioinnin johtamalla maan hyökkäyssotaan -41 N-liittoa vastaan yhdessä natsien kanssa.

Tuon sodan seurauksena jouduimme talvisotaa tukalampaan tilanteeseen, jouduimme vuosikymmeniksi N-liiton etupiiriin. Sen tilanteen tosin hoiti Kekkonen etevällä politiikallaan niin, ettei meille tullut suurtakaan vahinkoa. Saattoipa suorastaan olla, että Kekkonen käänsi tilanteen eduksemme. Olimmehan N-liiton sortuessa omaan näppäryyteensä maailman vauraimpia maita, jossa vallitsi demokratia, sosiaallinen ja alueellinen tasapaino, markkinatalous ja pohjoismainen hyvinvointi.