Talonrakennus

On taloa rakennettu, tai status on paremminkin rakennuttaja, tämän vuoden. Ei ongelmia parisuhteessa, vaikka vaimon pinna joskus kiristyykin rakennusjuttujen kanssa. Meidän työjako kun onkin toisinpäin. Minä hoidan rahoituksen ja vaimo sitten valvoo ja suunittelee rakennusprojektissa, oman tyänsä ohella. Minä vastaan myös ruokahuollosta ja kodin siivouksista, lukuunottamatta pyykinpesua, pesukoneen kyllä osaan ladata, mutta se hienojaottelu kaapeihin on jotenkin ylivoimaista.
Tällä työjaolla asiat tuntuvat rullaavan, ja minun päätä säästetään turhilta rakennusjutuilta. Senverran jouduin olemaan mukana, että keittiösuunnittelussa sanoin omat tarpeeni ja toki oman puutyöverstaan osalta perusratkaisut. Muuten vain odottelen innolla muuttoa uuteen taloon, ja laskuja maksaessa totta ihmettelen rakentamisen hintaa. Kyllä pakostakin siinä pers aukenee, vaikka valvoja omasta takaa.

että talon rakentaminen on yksi suhteen koetinkivi, jossa ihan oikeasti mitataan tahtoa rakastaa ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta.

Tuhoon tuomittu ajatus on se, jos ajattelee, että kaiken pitäisi olla pikaisesti ja helposti valmista. Rakennushommassa kannattaa ihan suoraan suhtautua siihen, että vuosi menee ankarassa puristuksessa ja molemminpuolisessa yksinäisyydessä "tunne" saralla, sillä työ, kiire ja stressi on taatusti pois joltakin osa-alueelta parisuhteessa hetken aikaa.

Ne jotka eroaa rakentamisen takia, niin ei se liitto olisi todennäköisesti muutenkaan kestänyt, vaikka oma talo olisikin olut. Jos aito tahto rakentaa(suhdetta) ja sitoutua rakentamaan puuttuu, niin ei suhde kestä arjen työläämpää puolta koskaan.

Luulen, että me olisimme eronneet, jos emme olisi alkaneet rakentamaan taloa. Nyt asuttu valmiissa talossa jo reilu kymmenen vuotta. Minäkin naisena osallistuin todella paljon rakennustouhuihin, mm. laatoitin meidän vessan.

Että se pari joka taloaan vuolee ja eroaa sen takia..ei ollut se mikä kestää loputtomiin..meillä kyllä kanssa kävi päinvastoin..eli 18 vuotta takana sitten vuoltiin kämppä pystyyn..ja ehkä vuosien saatossa se oli sellainen projekti joka toi toisen henkisesti lähelle..18 vuoteen mahtui paljon asumiseroja toisia naisia jne..mutta oman kämpän bysääminen kyllä nosti suhteen toiselle tasolle...aivan kuin joskus alkuaikoina..ei tee edes vierasta enää mieli...löysi siis toisen uudelleen..

Eli se on ihmisistä kiinni ei talosta.

Rakensimme uudelle alueelle, täällä on toistakymmentä uutta taloa ja neljä on myynnissä.
Osa vielä vähän puolivalmiina. Ei mitään yleistystä, mutta kaikilla nyt myytävillä taloilla on perheessä ollut pieniä lapsia. Onnellisilta näyttävät ovat joko lapsettomia vielä tai sitten lapset jo kouluikäisiä.
Annan pari neuvoa, älkää missään tapauksessa vetäkö aikataulua viimeisen päälle, aivan hyvin voi vanhassa asua kuukauden kauemmin, se ei rahallisestikaan siinä projektissa missään tunnu.
On ihan oikeasti opittava sopeutumaan siihen, että kaikki ei suju juuri niin kuin on ajatellut, toimitukset viivästyy, putkimies sairastuu, vesisade yllättää. Silloin otetaan vapaata eikä puida nyrkkiä.
Toinen on, päättäkää jokin aika jolloin olette poissa rakennukselta ja vain toistenne kanssa. Meillä se oli lauantai 15 jälkeen, minä olin se meillä joka pidin ajasta kiinni, mieshän olisi vasaroinut vaikka koko viikonlopun. Niin ja osta mappi, uskomaton helpotus, kun paperit on järjestyksessä, meinasi siinä alussa mennä hermot, kun tarjouksia ja laskuja löytyi milloin mistäkin, kun oli niin kiire raksalle minullakin.

Talonrakennus on parisuhde testi, jos menee kivutta ja toista tukien kumpani on oikea.
Nämä naiset jotka lähtee on itsekkäitä , ja itsekeskeisiä ihmisiä jotka haluaa että se mies on vaan palvelemassa heitä siinä parisuhteessa.
Yhteistä kotiahan siinä ollaan tekemässä, pitäisi mielestäni vaan lujitaa suhdetta.

Oletko kuullut sanonnan, että jos suhde kestää talonrakennusprojektin nini se kestää mitä vaan?

meillekin tuli ero ko. projektin jälkeen. Mies rakensi taloa työnsä ohella. Minä puolestaan osallistuin jonkin verran, kävin duunissa, hoidin 2-vuotiasta lasta ja olin vielä raskaana.


Mies sitten eräänä päivänä ilmoitti, että haluaa suhteeseen breikkiä (salarakas oli....). Olin aivan ihmeissään, sillä talo oli edelleen kesken, olin edelleen raskaana ja hoidin esikoistamme.
puoli vuotta mies viitsi asua tuossa hieman keskeneräisessä talossa. Minä asun sielä vieläkin ja talo on nyt valmis.

Kuulemma eron syynä oli ettemme olleet tarpeeksi yhdessä. Vaikeaahan se oli, sillä mies oli kotona vain klo 22:00-07:00 välisen ajan. Jos ehdotin lepoa niin eihän se käynyt sillä "aika on rahaa".

Näin ollen vinkiksi sinulle, että pitäkää välillä vapaata. Pakota se mies kanssasi harrastuksiin tai jopa matkalle. Kyllä nämä lepopainat maksavat itsensa takaisin.

Niinhän sitä mekin rakensimme omaa kotiamme yli 3 vuotta ja sitten pääsimme muuttamaan aivan valmiiseen ihanaan uuten kotiin. Mutta muutaman vuoden päästä ukko hankkikin itselleen hu.n eli 1/3 (8 v) meidän avioliittomme ajasta minulla on ollutkin horo vierelläni tuosta Riksusta. Ei se mitään takaa vaikka kuinka rakentaisi pienten lasten aikana. Minulle tehtiin nyt jouluna selväksi, että iällä ei ole väliä sen horon suhteen, kun on vain hyvän näköinen, mitä voi panna. Tulipas minullekin joulumieli. Kiitos vaan!

Rakensimme talon, minun suunnitelmien mukaisen, 2 vuotta sitten ja kyllähän siitä tuli varsinainen kartano. Meille rakennusprojekti oli myös tärkeä taloudellinen investointi, jolla saimme vanhat velat järjesteltyä ja pääsimme kuiville. Teimme itse töidemme ohessa niin paljon kuin pystyimme (talo oli onneksi valmistalo), mutta lähinnä töitä, joissa ei niin ammattitaitoa tarvita (= takuu sille, että ei tule rakennusvirheitä!). Jos nyt joka toinen avioliitto päätyy eroon, niin yhtä lailla se koskee rakentajia. Onhan rakentaminen rankkaa, mutta niin on vaikka lapsen sairaus, työttömyys, konkurssi yms. meidän perhe on kokenut lähes kaikki kriisit. Ja nyt olen päätynyt ottamaan avioeron -vielä on hakemus jättämättä ja hyppy tuntemattomaan ottamatta...olo on kuin pitäisi hypätä lentokoneesta ilman laskuvarjoa. Mutta lentokone syöksyy kohti maata. Olen ajatellut, että meidän avioliitto on pysynyt pystyssä näinkin kauan, koska meillä on aina ollut joku kriisi tai projekti, jonka takia on ollut pakko vetää yhtä köyttä. Toisaalta tunnen itseni hulluksi, tehdä nyt unelmien talo ja sitten myydä se heti, "kun verottaja sallii". Mutta kun avioliitosta ei ole jäljellä kuin kulissit, niin vielä näin alle nelikymppisenä tuntuu, että voisi olla oikeus ja mahdollisuus kokea vielä rakkautta. Myös miehelläni. Olisi paljon helpompaa, jos olisi jokin kolmas pyörä olemassa -se "oikeuttaisi" eron. Olen myös ihan oikeasti toivonut, että mieheni olisi löytänyt uuden naisen, jotta voisi jäädä taloon asumaan. Jostain syystä talo on kuitenkin hänelle tärkeämpi kulissi kuin minulle. Missään tapauksessa en kuitenkaan usko, että rakentaminen vei rakkauden -se oli lähinnä pelastusyritys...vähän niin kuin jotkut hankkivat sen kolmannen lapsen. Ja oli se rakentaminen niin hieno kokemus, että ei sitä voi katua (korkeintaan sitä, että saimme molemmat pysyvät selkävaivat!) Onnea urakkaanne ja avioliittoonne!

Tämä on niin turha sanoa - kun sitä ei usko ennen kuin sen itse kokee. Mutta älä ryhdy rakentamaan ! Tai ainakin sinä näemmä tiedät riskin. Itsekin rakensimme talon seitsemän vuotta sitten ja loppuunpalaminen tapahtuukin vasta loppuvaiheessa. Lapsia ei ollut ja minä tein saman kuin mies raksalla. Mutta miehen luonnetta ei oltu tehty rakentamiseen, hän oikeasti väsyi siihen totaalisesti lopussa eikä takuulla tule enää eläissään rakentamaan uutta taloa. Minä kyllä voisin rakentaakin ja varmaan rakennanin, mutta ilman miestä :=) Tuo väsyminen toi avioliittoon riitaa, väsymystä jne. Luulin, että me siitä parin vuoden päästä jo selvisimmekin vaikka varmasti voi sanoa, että sen jälkeen suhde ei ole koskaan enää entisensä - on se sen verran raadollistava kokemus. Ero tuli.

Mutta onnea ja menestystä rankalle matkalla, kyllä se talo on aina yleensä aivan upea ja ennen kaikkea koti. Kannattaa vaan välissä hengähtää ja käyttää rahaa vähän yhdessäoloon ja yhteiseen aikaan. Eikä lähteä kieli vyön alla 'jouluksi muutetaan' tavoitteen perään. Ja jos taas rankemman kautta haluat mennä, niin pyydä sukulaisia avuksi :=)

jos te ootte tehneet jonkinnäköisen rakennusaikataulun ni,pliiiiis tee siitä nätti rulla ja kiikuta se heti vessaan jotta sillä voi sitte pyyhkiä vaiks...just sen :)

on aika monessa rojektissa loppuneet joko "aika" taikka sitte rahat...tai molemmat..

ja siihen ei enää paljoakaan tarvii ni ollaan toisten kurkussa.

mutta toi on hyvä jos voit olla ite apuna että se tosiaan on yhteinen hanke :)

peukkuja vaan :):)

Olimme olleet kauan yhdessä ennen kuin aloimme rakentaan ja se plussa oli ettei ollut lapsia. Tunsimme toisemme ja osasimme tukee toisiamme ja jättää rakentamisen ajaksi turhia harrastuksia pois. Mies jos stressasi liikaa niin toppuuttelin hieman tahtia välillä. Oli se sitten mukava lepäillä kun talo oli valmis. Ajattelin samalla lailla että meidän suhde ei kaadu noin mitättömään kuin rakennus projektiin. Voisimme rakentaa ja aiommekin vielä tulevaisuudessa toisenkin talon. Stressistä huolimatta rakentaminen oli antoisa kokemus.

Rakentamisen vaikeudet tulee, rakennusteknisiin sekä monimuotoisuuteen sekä suunniteluun ja kuluihin eli rahoitukseen liittyvistä asioista. Ongelmat syntyy lähes 100% siitä kun joutuu pika-ajassa yleensä yhdessä päättämään valinnoista sekä pitämään samaan aikaan kiinni kuluista eli maksuista. Yleensä mies ymmärtää sen sekä sen työmäärän ja vastuun työn onnistumisesta. Nainen ei koska ei juurikaan tee sitä eikä yleensä ajattele läheskään samalla tavalla. Kuitenkin nainen "kodin ja pesän rakentajana" tahtoisi vaikuttaa kaikkeen ja tietää kaiken ja saada selvityksen ja ym liittää tahtonsa siihen projektiin luullen "rakastavansa "miestään täten. Yleensä se on helvetti miehelle kun koetat jakaa vaimon kanssa täysin selviäkin asioita ja samaan aikaan pitäisi kuljettaa kukkia maljakossa vaimon eteen ja ym holhomaista josta arvoisa nainen muistaa muistuttaa joka naulaniskun jälkeen.

Siis käsitykseni mukaan jos ja kun aikoo ryhtyä rakentamaan ja toia Rakenuttajana tulis tosiaan valita etukäteen tukihenkilöt naiselle ja miehelle joihin on täydellinen luottamus suhde ja sopia että taritaan heidät juuri tähän tarkoitukseen ja vaatia sitoutumaan avuksi aivan pelkästään antamaan tukea siinä kuinka mennä "käytännön päivä" kerrallaan jotta se ei kaadu puolison niskaan kaikki se mikä raksalla aiheuttaa ihan luonnostaan "painetta".

"Nykyajan naiset on tällaisia" tuntuu että olet enemmän kuin selvillä siitä mitä sanon tässä.
Yksinkertaisesti kun nainen vaatii mieheltä kodin rakentamista niin se nykyään "vaaditaan" ei pyydetä. Kun mies lähtee jakamaan tahtoa että rakennetaan niin nainen tulkitsee että mies "ryhtyi rakentamaan" taloa. Kun mies käyttää aikaa rakenukseen niin nainen tulkitsee (mies ei välitä minusta kun ei ole aikaa tai on väsynyt) Kun mies pyytää tukea kun rakentamisen seikat pyörii mielessä vain, niin nainen tulkitsee (hae kaupasta) olenhan maksanut kaikki laskut.
Ulkopuoliset rakennus alan ammattilaiset joita on pakko yleensä käyttää velvoittaa maksamaan ylimääräistäkin yleensä ja jättävät työn tekemättä sekä viivyttää asiaa niinkauan että lisämaksua saavat kiristettyä, mies koettaa niellä asiaa ja paikata sitä omalla työllään vaikka yöllä ettei tulisi liikaa kuluja.

Yleensä nainen jo naputtaa kaikesta mikä lapsista ym ruoanlaitosta tai muusta aiheutuu esim , että joutuu joskus tulemaan töistä vaikka linjaautolla tai menemään päivähoitoon lasten kanssa 4.5 minuuttia myöhässä ja vanhemmalla autolla. jossa on samea takaikkuna.

Eli rakentamiseen ei tosiaan pidä ryhtyä uholla ja itsekkäällä ylpeydellä vaan etukäteen sopia siihen liittyvät vaikeudet ja jakaa ne sopivien henkilöiden kanssa. Tai sitten ei rakentaa ollenkaan ja naistenkin tyytyä siihen että se on vasta mahdollista kun he aikuisten oikeesti ovat siihen valmiit ja ymmärtää sen kokonaisuuden.

Miehille sanoisin että, älkää ryhtykö rakentamaan siitä ajatuksesta että, saisitte vaimon rakastamaan teitä enemmän tai että jos haluatte suhteenne olevan tärkeä. Rakentamalla talon itse niin rakennus voi onnistua mutta suhde ei koska niinkuin tässä edellä nainen kertoi ei nykyajan naiset oikeesti enää kykene siihen koska markkina ym humu sekoittaa ja asettaa kohtuuttoman eteen naiset jonka he varmuudella purkaa mieheen ja sitten kääntä sen syyksenne ja ihmettelee miksi ette hae heille kuuta taivaalta.

Talo tuli - perhe meni. Nyt sitten asustellaan vuokralla ja yksin.

Ei kovin rohkaiseva aloitus, mutta näitä nyt sattuu ja ei se rakentaminen mikään perimmäinen syy ollutkaan - oli piste i:n päälle - luulisin.

Keskustelkaa tunnoistanne vaikka miten olisi kiirettä ja väsy. Älkää ottako kohtuuttoman kireää aikataulua. Pitkää pinnaa vaativa savotta, mutta sen kun muistaisitte, että stressi saa joskus rauhallisenkin ihmisen tiuskimaan ja muutamaan ärräpäähän ei kannata takertua.

Haasteellista uuttavuotta teille :)

Ei rakennusprojekti avioeroa aiheuta, sama jos väittäisi että vieras nainen voi viedä miehen sinulta "noin-vain".

Mutta kyllä rakennusprojekti suhteen koville pistää ja koettelee (sytä olla kunnossa kun moiseen hankkeeseen ryhtyy). Aivan kuin aviokriisi uskollisuuden ja oman tahdon sanoa "ei kiitos" kun houkutuksia tulee.

Eli, en piruja seinille maalaisisi .. mutta huolella ottaisin selville mihin ryhtyy. Oman kodin tekemisen PITÄSI olla ihanaa ja kivaa, haastavaa sekä palkitsevaa ... helpolla ei mitään saa, ja sterssiä riittää ... mutta vaikeuksien kautta voittoon.

Rakennushanke on YHTEINEN projekti mikä mitoitettu oikein (ja ryhdytään oikeilla motiiveilla) -- tämä toimii silloin kun suhde alkujaan kunnossa, eikä rakenneta sen vuoksi että kuvitellaan tultavan sillä onnellisiksi ja kaikki huolet häviää kun saadaan se ihana talo niinkuin kavereillakin on (ja koira, ja farmari Volvo).

Mutta mutta ... jos budjetti laadittu yltiöoptimistisesti, oman työn osuus ylimitoitettu, kuvitellaan että päivät töissä ja yöt raksalla ... talkooväkeä joka lauantai ... niin johan nousee 200 kEUR talo sadallatonnilla... niin yhtälöhän on mahdoton.

Eikä tuokaan eroa vielä yksin aiheuta... mutta ero voi olla kunniallinen keino pakoon siitä hirttosilmukasta minkä on itse JUKKA-talon kuvastoa lukemala kaulaansa sovittanut ELLEI ole ollut realisti ja varovainen investoinnissaan.

Ostimme valmiin ... en kadu :-D