Pitäskö sitä suostua suhteeseen järkisyistä? Mies on mukava, kohtelias ja kouluja käynyt. Ei varmaan tekis ikinä mitään pahaa mua kohtaan esim. pettäis. Lisäks se varmaan pitää sen mitä lupaakin. Mua ei vaan nappaa tunnetasolla yhtään. Lähinnä ärsyttää kyseinen tyyppi, mut joudun näkeen häntä olosuhteiden pakosta ja hän senkun jaksaa lirkutella. Lisäks paineita asettaa kaikki, jotka "suhteesta" tietävät, koska ne ihmettelee et miksen nyt ota hyvää miestä kun olis noin tyrkyllä. Mua ahdistaa tilanne. Voisin hyvin sanoo miehelle ettei nähä enää, enkä olis yhtään pahoillani. Pelottaa että tekisin siinäkin sitten virheen. Mulla kun on tapana ihastua vähä sellasiin renttumiehiin. Kumpa tietäs et mikä olis oikein...
Voi ahdistus
sinkkuna 4 vuotta
171695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
miettinyt ja paljon samaa tässä lähiaikoina! Mutta mä tein sen ratkaisun, että sanoin hei hei tälle 'kunnolliselle' tyypille. En mä voisi katsoa itseäni peiliin puolen vuoden päästä saatikka 5 vuoden päästä ja valehdella, että ihan hyvähän tässä ollessa. Mä haluan rakastaa, vaikka se sitten hetkittäin tarkottais sitä helvettiäkin! Mutta vahvat tunteet on niin lähellä toisiaan. Mä oon mieluummin aina yksin kuin rupean järkisuhteeseen, piste.
Yhtä asiaa ihmettelen; etkö näe muka mahdollisuutta löytää se rakkaus ihan kunnollisestakin tyypistä, joka olisi myös tunnetasolla aivan ihana? Ei se aina mene niin, että joko tai. Ihmisiä on paljon erilaisia. Jopa tällä sinun kunnollisellakin tyypillä saattaa olla paljon negatiivisia piirteitä, mitä vaanet vielä huomaa. Ja toisaalta sillä ei-kunnollisella tyypillä taas paljon paljon enemmän positiivisa puolia mitä aavistatkaan. Mutta yksi asia, kunhan mies on ns. normaali, eli on työ ja asunto. Se ei paljon lohduta rentun kanssa, joka majailee sun luona eikä pysty elättämään perhettä mahdollisesti tulevaisuudessa. Naiset on tyhmiä, jos luulevat, että toista pystyy muuttamaan. Nähty niin monet kerrat.. Muista se, ET IKINÄ PYSTY MUUTTAMAAN MIESTÄ . Otat sen paketin minkä otat, mutta turha kuvitella muuta. Valinnat omasta elämästäsi teet sinä itse.
Järkisuhde. Ei ole edes käyny mielessä että ottaisin sellaisen tyypin jolla on perustat kunnossa, mutta jota en rakasta. Miten se seksikin sitten. Sormet ristiin ja sopivalla aallolla sisään. Ei helvata, melko kehnoa.
Tämä kyseinen mien ei oo täydellinen luonteeltaan, ei todellakaan. Mut mies on niin järkyttävän hyvä mua kohtaan. Tuo kukkia, lahjoja, kehuu ja kyytii mua joka paikkaan...siis kaikkee saa mitä haluaa. En nyt todellakaan käytä sitä hyväks kuitenkaan. Oon tehny sille selväks ajatukseni mutta ku ei tunnu menevän perille. Mietin vaan sitäkin, et jos sit myöhemmin tuleekin sellanen et voisin siihen ihastua. Mut jos nyt ei nappaa ollenkaan niin onko mahollista et myöhemmin kiinnostaiskin? Kyllä siitä taas saa kuulla kun en sitä miehekseni ota. "Menetit siinä hyvän miehen." Ja paskat. Omahan on elämä. Ei oo kiva elää onnettomana vaikka oliskin omakotitalo ja moottoripyörä. Mieluummin elän onnellisena pienessä asunnossa polkupyörän kera.
En voisi kuvitella seksiä tämän miehen kanssa, en edes suutelua... Jos se tulis sit ajan kanssa... Pitäskö mun muuttua? Munhan pitäs olla ilonen, et joku saattais haluta minut, mut mua vaan ahdistaa.
En suosittelisi, puhun nyt omasta puolestani, että kukaan alkaisi suhteeseen juurikaan siksi, että se olisi nyt vaan ihan ok mahis. Pienentyköön vaikka Suomen väkiluku, mutta suhteessa on pakko olla jotain hehkua, että on syytä yrittää yhteistä elämää pidemmälle. Itse olen seurustellut ihmisten kanssa, joita en rakastanut juurikaan ja mitä pidemmälle suhde eteni, sen kuivemmaksi se muuttui. Onneksi ei itseltä jäänyt lapsia tai asuntovelkaa suhteista, joissa ei ollut oikeanlaisia tunteita.
Jos kerran olet tutustunut henkilöön kunnolla ja hän ei edelleenkään ole yhtään sen kiinnostavampi, silloin on parempi unohtaa koko juttu mutta annat han näillekin tyypeille mahdollisuuden näyttää aidot tunteensa ne ei välttämättä aukene alku lirkutteluissa.
Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Kannattaa kuulostella miltä itsestä tuntuu. Jos tunteet ovat laimeat, en suosittele suhteen aloittamsta. Olen itse tehnyt aikoinaan sen virheen ja enkä suosittele. Tällainen suhde muuttuu ajanmittaan yhä tylsemmäksi ja tylsemmäksi.
Jos sulla on yhtään moraalia, niin lopetat sen miehen hyväksikäyttämisen ja käsket sen painua helvettiin opettelemaan miten naista tulee kohdella.
Ensinnäkin unohda noi Tossun kommentit. Ei varmaankaan ole mitään syytä alkaa loukkaamaan toista tahallaan. Itse omasta puolestani en ole ikinä ymmärtänyt sitä että miksi jotkut seurustelee vain seurustelun takia. Sitä nimittäin tuntuu yllättävän moni tekevän. No ehkä seksin takia varmaankin. Mutta minä en ole ikinä alkanut seurustelemaan ellei toinen kolahda lujasti, täytyy löytyä sitä jotakin. Jos et pysty edes suutelemaan miestä, seksistä nyt puhumattakaan niin miten kuvittelet että suhde voisi toimia. Luultavasti sinusta tulisi pettäjä ja loukkaat muutenkin miestä käytökselläsi todella pahasti. Minullekin ystävät aina sanovat että mikset ala seurustelemaan sen ja sen naisen kanssa mutta kun se nyt ei ole ihan niin yksinkertaista. Kyllä ihan oikeasti pitää löytyä niitä tunteita jos seurustelemaan aletaan, tykkään minä.
Näinhän tämä menee. Ihminen ei pysty vaikuttamaan siihen kehen ihastuu. Vaikka kuinka 'täydellinen' paketti eteen tulisi, niin ihastusta ei voi pakottaa vaikka kuinka yrittäisi jos se luonnostaan ei tule. Ja tämä on se asia mitä moni mies ei tajua. Tälläkin palstalla kiltit miehet saavat yksin olla ja valittaa kun rentut vain rellestää naisten kanssa. Luulisin että moni nainen ihastuisi mieluummin kiltteihin, hyviin miehiin jos vain voisivat, mutta kun se ei onnistu niin rentut ne vaan rellestää..
mulla täsmälleen sama tilanne,sillä erotuksella että en ratkea renttuihinkaan.Arvaa ottaako päähän, kun kaikinpuolin mukava ja luotettava mies osuu kohdalle ja itseä alkaa vain ällöttämään.Yritin ensin nukkua miehen vieressä ja en saanut silmäystäkään unta.Toinen yritti kähmiä ja multa meinas palaa hihat.Toisaalta ihan normaalia mieheltä,että haluaa naista.Se riitti ja tajusin, että siitä ei tule mitään.Syitä olen pohtinut ja löytänyt niitä.Alunperinkään en ihastunut häneen,alkoi ärsyttämään tietynlainen toisen jatkuva miellyttämisenhalu ja muut pienetkin asiat.Ei se tilanne muutu,jollei ole sentin vertaa vetovoimaa.
On parempi testata ukkeli ensteks onkos sillä hyvänkokoinen kulli. Sitähän sinä haluat. Ei kannata ottaa pienimunaista ukkoa ollenkaan.Ei sellaisella pienellä mulkulla mitään tee.
itellä oli tuollainen mies. Hetken jopa harkitsin, että tuossa on se mies, jonka kanssa haluan perustaa perheen. Mutta, siinä oli iso ongelma. EN nauttinut seksistä hänen kanssaan pätkääkään. Joten pakko oli luovuttaa. Nyt ollaan kavereita, itseasiassa hän on minun paras kaverini. Lopetimme vain seksin harrastamisen. Kerromme aina toisillemme murheet ja voimme kysyä neuvoa, jos jokin askarruttaa mieltä.
Tiedän miehen haluavan suhdetta kanssani. Itse en sitä halua, mutta edelleen mietityttää teenkö virheen. Vaikeaa olla kaveri miehen kanssa, joka haluaa muutakin. Olen kuitenkin sanonut hänelle etten halua kuin kaveruutta muuhun en pysty. Olen myös sanonut että parempi kun ei olla tekemisissä, mutta sekään ei käyny. Itehän tekee valintansa. Kuitenki musta tuntuu pahalta. Tiedän omasta kokemuksesta miten paljon tollanen tilanne voi satuttaa.
Saamani viestit sai mut ajatteleen tunteillani. En voi toimia tässä tilanteessa järjellä. Ero tulis kuitenkin joskus tai ainakin voisin pettää miestä, koska en tunne häntä kohtaan mitään todellista. Nyt kun mietin niin ehkä tunteeni on sääliä. Voi ei...
Onneksi synnyin mieheksi enkä perustollo ämmäksi!
voiko täysipainosta suhdetta olla ilman tunteita?