Minulla on turkkilainen poikaystävä, kai... Rantakohteessa tavattu ja työskentelee turismin parissa koska on sitä opiskellutkin, eli normaaliasetelma. Tavallaan. Olenhan noita siellä nähnyt.
Mutta en oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Herra on hyvin pidättyväinen, jarruttelee suorastaan. Kun käyn tapaamassa, eli lomamatkalla, ilmoittaa, että keskustaan ei sitten tarvitse yömyöhällä ilmestyä... ja erityisesti hänen työpaikalleen ei ole mitään asiaa... nainen kun ei mene yksin tanssimaan.
Hän itse ei juo eikä polta. Ei suoranaisesti kiellä minulta, mutta on kyllä ilmaissut ettei pidä humalaisista naisista. Ei elä selibaatissa, mutta on kertonut kyllästyneensä raahaamaan turisteja kotiinsa, vaikka niitä kuulemma olisi jatkuvasti tarjolla, jos viitsisi.
Hän on nyt pyytänyt vierailemaan talvella, sesongin ulkopuolella luonaan läntisessä Keski-Turkissa, asukasluvultaan noin Helsingin kokoisessa pikkukaupungissa... Tulevaisuudesta ei puhuta ja jos yritän udella liikaa, on yleisin vastaus, älä kysele, nainen, kerron kun tulee asiaa; emme tiedä tulevaa. Mutta hänen ystävänsä kylläkin pyrkii selvittämään sitäkin enemmän - ilmeisesti minun kunnollisuuttani.
Joo, tämä nyt oli sellaista pohjustusta. En tunne tarpeeksi sikäläisen kulttuurin edustajia, että osaisin tulkita missä tässä mennään. Olen kiinostunut ja pelkään pahoin että kiinnostun vielä lisääkin, ehkä liikaakin... Mutta kiinnostuminen ja henkinen sitoutuminen pelottaa kuitenkin melkoisesti. Jos tulkitsenkin kaiken päin hemmettiä. Kun näitä tarinoita länteen pyrkivistä turistikohteiden duunareista on niin paljon...
Mutta en oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Herra on hyvin pidättyväinen, jarruttelee suorastaan. Kun käyn tapaamassa, eli lomamatkalla, ilmoittaa, että keskustaan ei sitten tarvitse yömyöhällä ilmestyä... ja erityisesti hänen työpaikalleen ei ole mitään asiaa... nainen kun ei mene yksin tanssimaan.
Hän itse ei juo eikä polta. Ei suoranaisesti kiellä minulta, mutta on kyllä ilmaissut ettei pidä humalaisista naisista. Ei elä selibaatissa, mutta on kertonut kyllästyneensä raahaamaan turisteja kotiinsa, vaikka niitä kuulemma olisi jatkuvasti tarjolla, jos viitsisi.
Hän on nyt pyytänyt vierailemaan talvella, sesongin ulkopuolella luonaan läntisessä Keski-Turkissa, asukasluvultaan noin Helsingin kokoisessa pikkukaupungissa... Tulevaisuudesta ei puhuta ja jos yritän udella liikaa, on yleisin vastaus, älä kysele, nainen, kerron kun tulee asiaa; emme tiedä tulevaa. Mutta hänen ystävänsä kylläkin pyrkii selvittämään sitäkin enemmän - ilmeisesti minun kunnollisuuttani.
Joo, tämä nyt oli sellaista pohjustusta. En tunne tarpeeksi sikäläisen kulttuurin edustajia, että osaisin tulkita missä tässä mennään. Olen kiinostunut ja pelkään pahoin että kiinnostun vielä lisääkin, ehkä liikaakin... Mutta kiinnostuminen ja henkinen sitoutuminen pelottaa kuitenkin melkoisesti. Jos tulkitsenkin kaiken päin hemmettiä. Kun näitä tarinoita länteen pyrkivistä turistikohteiden duunareista on niin paljon...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuulostaa aika oudolta tollanen pidättyväisyys ja tulevaisuuden salailu. Ja se ettei saa työpaikalle mennä.
Mulla oli kerran tollanen miesystävä vähän aikaa mutta kaikki se käytös tarkoitti vain että ei halunnutkaan,pystynytkään suhteeseen.
Sitten taas toinen turkkilainen mulla oli ja oli hyvin avoin ja innostunut tulevaisuudestamme ja olin aina hänen kanssa melkein missä vain.
Olen tuntenut hänet toista vuotta. Hän on ollut muutaman vuoden kihloissa kotiseutunsa tytön kanssa. On siitä minulle itsekin puhunut, perheiden järjestämä juttu. On nyt kuulemma purkanut kihlauksensa ja on sanojensa mukaan vapaa. Tieto pitää ilmeisesti paikkansa, koska olen sen kuullut muiltakin, ei ainoastaan häneltä. Ajattelin vain... eivät taida ihan ilman syytä perheiden välisiä sopimuksia purkaa.
aiotkos koota koko sarjan?
Että sulla on lammas kotieläimenä niin johan alkaa kaveria kiinnostaa!
Mikäpä sen hauskempi kotieläin näin kerrostalossa.
Taitaa kuitenkin edelleenkin lammas tulla asuntooni lihatiskin kautta...
Minä kyllä sinuna miettisin heti alkuun, että millaisessa parisuhteessa voisin olla onnellinen ja millainen mies ihmisenä todella on. Siis JOS tuosta jutusta jotain vakavaa kehkeytyisi...
Mies vaikuttaa jokseenkin kunnolliselta, eikä liene niitä pahimpiä rantagigoloita, joka on toki positiivista, mutta onko se tarpeeksi? Minulle ainakin tuollainen vahvojen mielipiteiden esittäminen ja tiettyjen asioiden tiukka vastustus on hälytysmerkki. En itsenäisenä naisena pystyisi elämään suhteessa, jossa mieheni sanelisi minulle elämisen ehdot. :o/ Haluan itse päättää siitä mitä teen ja mitkä ovat moraaliset arvoni.
Tämä tuttavasi ei toki ole sinulle vielä mitään varsinaisesti sanellut, mutta mieleeni tulee tapauksia tuttavieni elämistä, joissa on aluksi ollut "jotain pientä dominointia ilmassa" ja hetken kuluttua ollaan oltu siinä tilanteessa, että hyvä kun vaimo/tyttöystävä on voinut mitään omasta elämästä puhua: mies on suunnilleen aamulla valinnut alushousujenkin värin ja erityisesti siveystason puolisolleen...
Omassa miehessä näin heti positiivisena sen, että vaikka hän oli eri kulttuurista, vieläpä köyhästä kulttuurista (Albania) JA tapasimme perinteisesti lomamatkalla, oli hän joustava ja antoi minulle tilaa olla minä ihan sellaisena kuin olen. Näin hänessä miehen, jonka kanssa pystyisi tekemään kompromissejä ja keskustelemaan asiallisesti jos ja kun kulttuurieroja tai muita konflikteja eteen tulisi. Tämä asia oli minusta erityisen tärkeää. Jos mieheni olisi _kieltänyt_ minulta asioita, en kyllä olisi ajatellut miehestäni samoin. :o/ Aikuista ihmistä ei kielletä, ellei sitten kyse oli laista.
Minä siis en näe tuossa sinun asetelmassasi _ensisijaisena_ ongelmana sitä, että mies saattaa olla gigolo (ongelma toki tämäkin), vaan sitä, että miehesi saattaa olla vaikea elinkumppani. Mutta en toki tiedä kun en tunne. Mieti kuitenkin sanojani, ei siitä haittaakaan voi olla. Varovaisuudesta. :o) Onnea!
Kiitos kommentista. Lienee syytä kuulostella. Ei hän minunkaan mielestäni ainakaan tyypillisimmältä lipevältä gigololta vaikuta. Turkkilaisittain enemmänkin tuppisuu, ainakin minun kanssani. Myhäilee kyllä tyytyväisenä kun minä lärpätän, kuunteleeko puoliakaan, siitä en ole ihan varma...
Tuosta dominoinnista on hiukan puhuttukin. Jonkun kommentin jälkeen olen kysynyt suoraan pyrkiikö hän "pomottamaan" minua. Mutta siihenkin vastaus oli aika ympäripyöreä: jos haluat. Että ota siitä sitten selvä...
Vaatteisiini ei ainakaan ole puuttunut. Ainoa kerta oli, kun alkoi nauraa hienolle pitkälle intianpuuvillaiselle hellemekolleni... näytin kuulemma turkkilaiselta perheenemännältä.
No, pitkään turkkilaisten kanssa tekemisissä olleena, mutta mitään kaverisi puolesta vannomatta, sanoisin, että vaikuttaa ihan tyypilliseltä turkkilaiselta. Turkkilaisissa on paljon hiljaisia ja ujoja ihmisiä myös. Kaikki eivät todellakaan ole turistipaikkojen tyypillisiä ulospäin suuntautuneita suulaita tyyppejä.
Se, että kaveri ei halua nähdä sinua keskustassa yöaikaan pyörimässä tarkoittanee sitä, että turistitytöillä/-naisilla on "helpon" maine ja hän haluaa sinun välttyvän siltä. (Siis kyse on juuri niistä samoista meihin kohdistuvista ennakkoluuloista ja yleistyksistä joita turkkilaisiin täällä palstalla voi lukea vaikka kuinka paljon.) Voihan se tietysti tarkoittaa sitäkin, että "pysy poissa näkemästä mitä touhuan". Sinun on itse otettava selvää mistä on kyse. Sanoisin myös, että niihin ns. kavereihin ei pidä luottaa. Puhu oman ystäväsi kanssa ja luota häneen, jos tunnet, että sen voit tehdä. Hänen kanssaanhan sinä ystävä olet. Kokemuksesta voin sanoa, että vaikka erimielisyyksiä ja riitaakin tulisi, on ihan hyvä vaatia vastauksia ja puida asioita kunnolla. Ainahan suhteessa on rajat/reviirit etsittävä ja riskinsä otettava.
Se, että puuvillamekollesi on naureskeltu, on myös ihan normaalia. Jos jatkat, tulet monta kertaa huomaamaan miten erilaiset asiat ovat ihmisten mielestä huvittavia ja kuinka he saattavat puuttua/kommentoida asioihin joihin meille ei tulisi mieleenkään sanoa yhtään mitään. Muista kuitenkin, että aina ei ole kyse ilkeydestä vaan siitä, että asiat nähdään eri tavalla ja jokaisessa yhteisössä on "lupa" puuttua eri asioihin.
Joo, mene vain Turkkiin. Siellä joudut täysin niitten armoille. Mutta jos miettisit kuitenkin vielä.
Viimeisenä varotuksena haluan sanoa, että tuo "kunnollisuutesi" kyseenalaistaminen on tapa saada ote sinusta. Kun menet Turkkiin, niin sinut voidaan ottaa avosylin vastaan, ja olla koko suvun puolesta niin ystävällisiä, että myöhemmin häpeät puolustaa itseäsi ja oikeuksiasi.
Kun sitoudut tällaisiin ihmissuhteisiin, niin sun on myöhemmin myös hankala lähteä häntä koipien välissä takaisin Suomeen ilman ettei sulle jää itsellesi pettuuden tunne ja ikävä vähintään tapaamiasi oikeita ystäviä kohtaan. Kumppanin vaihtamisesta paikanpäällä taas seuraisivat rankat kostotoimenpiteet.
Me määräileviin turkkilaisiin haksahtaneet saatamme olla sellaisia turvallisuutta hakevia ihmisiä ja voimme siksi mennä retkuun, mutta kun turkkilainen viimein lyö koko diilin pöytään, niin silloin totuus valkenee.
Pakettiin useimmiten kuuluu epäkunnioittava käytös ja toisen oikeus pettää samalla kun itse istut kotona suvun ja kavereitten valvovan silmän alla.
Sos. suhteissa pätee niin Turkissa kuin Suomessakin se sääntö, että sinä opetat ihmisille miten sinua kohdellaan. Näin saat myös tietää, onko toisella lainkaan sydäntä vai oletko hänelle vain tavara, jonka voi heittää menemään, jos ei kaikilta osin miellytä.
Mietin varmasti. Kunnollisuuteni perusteella voi tosin olla vaikea saada minusta otetta. Ystäväni tietää minusta sen verran, ettei hänellä ole suurempia kuvitelmia sen suhteen, vaikka kaverit uteliaita ovatkin.
Tarkoituksenani ei ole sitoutua ihan vähässä kummassa, enkä ole Turkkiin muuttoa suunnittelemassa. Työnikään ei oikein sitä salli. Mutta kiinnostaa kyllä tavata ystäväni "omassa" ympäristössään. Ehkä se kertoo lisää tilanteesta.
Mutta paluulippu on matkassa mennessäni.
Toinen jalka kaasulla, toinen jarrulla...
Kovin oot katkera, mutta muunlaisiakin kokemuksia on. Kyse ei mielestäni koskaan ole kuitenkaan kansallisuudesta vaan juuri siitä yhdestä ihmisestä johon satumme "haksahtamaan". Näen asiat aikatavalla eri valossa kuin sinä, mutta nyt turkkilainen sanoo, että lähdetään ja .....;)
mun mies on turkista.kotoisin hyvinkin etelästä mutta työskenteli useita vuosia hyvin nuorena 300km päästä kotoaan turistikohteissa.
tarina kuulostaa tutulta...naisia on joka ilta useita ja aina eri naiset.rahaa oli kertynyt jonkin verran säästöön ja halu oli pois turkista.sitten sattui suomalainen vanhempi nainen turistikohteeseen ja rakastui mieheeni.jotenkin epäsopusuhta pari kun ikäeroa oli kymmeniä vuosia:) mutta mieheni näki tilaisuuden tulleen.hän on todellinen huijari ja kykeneväinen mihin vain oman edun tavoittelun vuoksi.(ei kuullosta kovin mukavalta kumppanilta mutta totuus on raadollista ja hyvä tietää) nainen meni naimisiin turkissa toisella lomamatkallaan mieheni kanssa ja he vierailivat mieheni kotona eteläturkissa.nainen tuli takaisin suomeen ja mieheni sitten perässä kun asiat olivat täällä valmiit.he muuttivat saman katon alle ja nainen oli tyytyväinen jaksavaan nuoreen mieheensä ;) joka ei suinkaan ollut ainoa ulkomaan tuliainen hänen elämässään...mutkia oli matkassa ja mieheni tavoite olikin vaan päästä pois turkista.hän ei kai missään vaiheessa ollut paljastanut että hänellä oli rahaa vaan eleli rouvan isoilla tileillä ja kävi töissä tienatakseen lisää itselleen.samana päivänä kun oleskeluluvan ehto oli täyttynyt haki mieheni avioeroa tästä vaimostaan ja lähti omille teilleen.yhteyksiä ei kai kauhean paljon enää pidetty ja viha kaivertaa edelleen heidän välillään.
mieheni on todellisen pystyvä mihin vain ja on todella hankala kumppani elää yhdessä.matkan varrella paljastuu vaikka mitä ja tuo mainitsemasi komentelukin kuuluu asiaan.tosin minä en anna itseäni komennella.jos ei voida elää suomalaisittain niin ei sitten olla yhdessäkään.minä en aio kääntyä ikinä islamiin ja olen muutenkin pukeutunut niin kuin itse haluan.tosin äitinä on hieman katsottava mitä ylleen laittaa...mutta olen sanonut hänelle suoraan ettei ole hänen asia miten pukeudun ja sillä sipuli tai mihin haluan uskoa..ehken mihinkään.
komentelu johtuu juuri kulttuurista ja uskonnosta. luulisin ettei miehesi olisi kovinkaan joustava sinun kohdallasi...jos olisin sinä niin ottaisin mieheni jostain muualta kun turkista ja muusta uskonnosta kuin islamista.minulla oli balkanilta edellinen ihana mieheni.muslimi tosin muttei mitenkään harras.oli aika paljon helpompaa hänen kanssaan...mutta tumma viehättää ja minä hairahdin.jos vielä saisin valita EN ottaisi miestä turkista tai irakista tai muualtakaan kurdialueelta ainakaan.
en tiedä olisinko valmis kokemaan samaa läpi uudelleen...olen niin itsenäinen ettei ole helppoa taistella aina omasta mukavuudestaan kuten tasa-arvo ja vapaus.
saathan sinä tietysti tehdä mitä haluat ja lomaile turkissa..kaikki ei suinkaan ole samanlaisia...vanhemmat miehet varsinkaan mutta nuoret ovat valtaosin samaa tyyppiä!
älä ole sinisilmäinen jooko..maailma on käsittämättömän raaka ja miehet siellä päin hävyttömiä.pitävät suomalaisia vaaleita naisia tyhminä.ei se mene suomalaisen kalloon takomallakaan miten siellä ajatellaan ja toimitaan.tai miksi.
ellet ole valmis tekemäänkaikkea kuten turkkilaiset naiset niin kehoittaisin unohtamaan koko jutun! sori vaan!!!!! :(
-askim-
Jos sinä todella olet ollut noin idiootti(anteeksi), niin mitä siinä sitten miestä syyttämään? Olettaen, että juttusi olisi totta. Oletan kuitenkin, että olet todellinen satutäti sillä tuollaisen jutun pystyy kirjoittamaan ihan kuka vaan ennakkoluulojensa ja kuulopuheitten perusteella.
Anteeksi, jäi vähän epäselväksi, oletko siis nyt naimisissa tällaisen huijarin kanssa vai oliko hän miehesi jo silloin kun löysi suomalaisen vaimonsa -ja nyt taas yhdessä? Vai kuuluuko hän menneisyyteen?
No, joka tapauksessa, mielenkiintoista nähdä elämää muuallakin kuin turistikeskuksessa. Naimisissa emme ole ja tuskin on ajankohtaista edes harkita pitkään aikaan. Joten pelkän oleskeluluvan hän saisi varmaan helpommin jonkun muun avulla, jos siitä on kysymys.
Askim oli tosiaan vain realistinen. Etteiköhän se idiootti löytyisi seuraavan viestin kirjoittajasta, jonka kokemukset rajoittuvat suomen turkkilaisiin maahanmuuttajiin, sekä muutamaan etelänmatkaan... Niin olettaen, että hänellä niihin on varaa. Eri mieltä olen naisen tarpeellisuudesta täydelliseen itsenäisyyteen, kyllä venäläiset ja ukrainalaisetkin tms. balkanin alueelta tulevat itäeurooppalaiset miehet ovat usein hyvin dominoivia, ei se ainakaan itseäni häiritse.
Sitäpaitsi... Itse kohtelen joitakin suomalaisia ystäviäni todella huonosti, silti he haluavat olla seurassani vuodesta toiseen, aivan kuin jotenkin nauttisivat henkisestä nöyryyttämisestä. Joten itsenäisyyttä, täydellistä määräilyvaltaa sekä miesmäistä naistyyppiä kannattavat suomalaisnaiset puhuvat vain omasta puolestaan.
Mikä mättää? Taitaa olla paineet aika kovat kun pitää raivota tuolla tavalla. Ettet nyt vaan olis tehnyt viestistäni omia sekoja päätelmiäsi, joilla ei ole mitään tekemistä kirjoitukseni kanssa?
No, mikäli muistan oikein aikaisemmista, olet kaunis,tumma,pienirintainen, häijy nuori nainen, jolla on suuri ego ja pieni pää;)
jossakin kommentissaan miss N väitti olevansa suuririntainen... jokseenkin jakautunut persoona? ;) vai eikö osaa itsekään päättää -kun sattuukin olemaan keskenkasvuinen jolppi ;)
siis en ole naimissa mutta yhdessä kylläkin tälläisen huijarin kanssa.meillä on lapsi ja 2,5vuoden suhde takana. raskausaikana vasta alkoi paljastumaan huijarin taustat ja kyllä olen miettinyt useammankin kerran motiivejani tähän suhteeseen.
ilmeisestikin olet päättänyt jo mitä teet.ainakin käsitin näin kirjoituksestasi....mutta ole nyt kuitenkin viisas.varovaisuus kannattaa aina ja pidä kakkos suunnitelma taskussasi...älä mene minnekkään kertomatta jollekin läheiselle tarkasti minne menet. turkissa tapahtuu ja sattuu...
emme tunteneetkaan tosiamme silloin kun tämä huijaus sattui...tapasimme paljon myöhemmin.
suhde on on-off joten olemme tavallaan taas yhdessä. :)
oleskeluluvan myöntäminen turkkilaiselle miehelle ei olekaan niin simppelijuttu ilman avioliittoa.tai sen kanssakin!..vaatii aikamoista paperisotaa jo hänen tulla tänne edes 3 kk turisti viisumilla. turkissakaan asioita ei hoideta ihan kuten suomessa. sen tulet varmasti huomaamaan!
kuitenkin onnea yritykselle.
Askim
no voihan se olla vaikea uskoa tarinaani.onhan se aika uskomatonta tekstiä mutta usko tai älä niin tosi kuin vesi...enhän minä miestäni syyttelekään vaan tosi asioita kerroin aika raa´asti mutta näin se vaan menee...
elämä on uskomattomampaa kuin luulisi...ainakin minä huomasin sen, kun totuus miehestäni paljastui pikku asiat kerrallaan...tietenkin hänellä itsellään on aivan eri näkökulma asiaan puolustellakseen omia tekosiaan mutta tunteeton ja itserakas hän on eikä siitä pääse yli eikä ympäri!
ottakoot onkeensa edes joku joka on "pelastettavissa turkkilaisten kynsistä"!!!
olisi paljonkin hyviä juttuja kerrottavana hänestä ja ystävistään mutta jätettäkööt ne nyt kertomatta.
Askim
Näytti tuolla ainakin pitkähkö Shengen multiviisumi aikaisemmin olleen... Ja käsitin, ettei sen uusiminen ole hänelle mikään ongelma.
Läheiseni kyllä tietävät ja hotelliin tulen siellä majoittumaan, että en uskoakseni ole mihinkään vuoristokylään katoamassa. Lupasi ajeluttaa autollaan ja esitellä kotiseutuaan ja paikallisia nähtävyyksiä, mikäli sää sallii; vaikkakin oli sitä mieltä, ettei niissä mitään katsomista ole. Kun ainahan ne on siellä olleet...
Ja, en nyt tietenkään tiedä millaiset kuviot siellä on, mutta luulisin ettei ihan jokaisessa teltassa ole internettiä kotona ja nuoremmallakin pojalla omaa autoa... ja ymmärtääkseni myös perheen pieni lapsiluku ja koulutus, sivistynyt käytös ja kielitaito viittaa kyllä siihen, etten ihan umpimetsään ole siellä menossa. Vaikkakin kysymykseeni, millaista hänen kotonaan on, vastataankin yleensä: Yksikerroksinen talo, puutarha, toinen talo äidin kotona, olankohautus ja "normal"...
Mutta kiitoksia sinulle välittämisestä. Vaikkakin tilanteeni lienee hiukan toisenlainen, on aina hyvä tietää ja tuntea erilaisia tarinoita ja tapauksia. Niistä saa aina jotain, positiivista tai negatiivista vahvistusta omille kuvitelmille.
Anteeksi, jos kerran epäilyni on aiheeton. Täällä vaan on niin paljon juttua, joka on suoraan linnunpöntöstä(=tyhjästä päästä).
Olen kuitenkin sitä mieltä, että meillä jokaisella on vastuu asioista. Myös siitä kenen kelkkaan on lähdetty. Ihmiset tekee vääriä valintoja ja niistä on seurauksensa. En myöskään usko, että sinun tapauksesi olisi niin tavallinen tarina, että sitä voisi yleistää tyypilliseksi turkkilaiseksi. Olen yrittänyt milloin missäkin yhteydessä kertoa ihmisille miksi jonkun kanssa ei kannattais kaveerata, siis turkkilaisen kanssa. En väitä olevani kaikkitietävä asiantuntija, mutta olen ollut yli puolet elämästäni tekemisissä turkkilaisten kanssa ja tunnen ja tiedän siitä kulttuurista monenlaista hyvää ja ikävää asiaa. Osaan myös tunnistaa ns. hyviä ja huonoja tapoja. Vaan eipä ole helppoa sanoa tuttulle, että tule järkiis ja heitä äijä helvettiin. Se ei auta eikä auta sekään, että hienotunteisesti yrität selvittää mitä kuuluu turkkilaisttain hyviin tapoihin ja mitä pitäisi voida odottaa siltä "ihanalta mieheltä".
Hyvillä jutuilla??? tarkoitatko tosiaan hyviä? Jos niitä on kerrottavaksi, miksi et kertoisi kun kerroit huonojakin asioita? Jaksamista sinulle.
"Niistä saa aina jotain, positiivista tai negatiivista vahvistusta omille kuvitelmille. "
Saattaa tuntua saivartelulta, mutta eiks pitäis saada jotain uutta ajattelemisen aihetta, että asiat realisoituis?
Sanotaan nyt sitten että saa uusiakin ajatuksia. Niitä vaan tuppaa olemaan ajoittain niin paljon omastakin takaa, että jos ei kenenkään kanssa peilaa, menee pahemman kerran solmuun niitten seurassa.
Ja onhan se terveellistä saada jo saivaret eroteltua, niin ei ehdi koko loisarmeija täyttämään päätä... net kun lisääntyy ja tuppaa vielä leviämään muihinkin. Vähän niin kuin herkulliset ennakkoasenteet.
Samaa mieltä olen siitä, että Askim oli vain realistinen.
Mutta naisen tarpeesta itsenäisyyteen...Tietysti saat olla mitä mieltä sinua huvittaa, mutta lauseesi oli vain jotenkin...huvittava. Annat ymmärtää että mielestäsi naiset eivät ole tarpeeksi älykkäitä/arvokkaita vapauteen ja tasa-arvoon? Vai onko kyse siitä, ettet itse tietäisi mitä sillä tehdä, haluat että joku muu päättää asiat puolestasi? No, elämäänsähän saa elää miten parhaakseen näkee tietysti...
Muutenkin koko käsityksesi itsenäisyydestä on hieman vajaa ja perustuu mielikuviin. Siis mielestäsi itsenäinen=miesmäinen ja määräilevä? Ehei. Itsenäinen tarkoittaa sitä, ettei anna muiden määräillä esimerkiksi pukeutumisesta, vapaa-ajasta, työpaikasta, ulkonäöstä, ystäväpiiristä jne... Vaikka olenkin itsenäinen enkä halua mieheni määräilevän minua, otan silti häneltä neuvoja enkä todellakaan määrää hänen tekemisistään. Helvetti, ei itsenäisyys tarkoita sitä etten voisi joskus vaikka pukeutua kivasti hänen takiaan tai että olisin muuten "miesmäinen". Realiteettitajua, kiitos. Ei kaikki elä sinun htaan pääsi sisällä.