miltä teistä tuntuu sillä hetkellä kun treffaatte jonkun "sokkona" tai kuvan perusteella?
jos on sovittu tapaaminen vaikka jonkin paikan eteen, onko teistä parempi olla se joka on siinä odottamassa vai se joka tulee paikalle?
entä ensimmäinen kymmenen sekuntia, mitä mielessä?
taustaa: olen nainen 30v, esiinnyn töissäni päivittäin ja tapaan uusia ihmisiä, usein vielä "ulkomaalaisia vieraita" jne. mutta silti kun olen menossa "nettitreffeille" jännittää niin pirusti:)
ekalla kertaa kävelin paikan ohi ja ympäri ja lopulta olin 10 min myöhässä kun ei olisi millään uskaltanut, jotenkin vaan tuntui että miksi ihmeessä...ja jotenkin muutenkin on mukavampi olla se joka tulee paikalle, toisen jo siinä seistessä, koska silloin on luontevampaa tavallaan esittäytyä ja ottaa ohjat käsiintä...
10 sekuntia:
mies nro 1. ei h'''tti, sen antama kuva oli otettu 10v, 10kg sitten, tosin samat vaatteet tuntui olevan
mies nro 2. en ollut nähnyt kuvaa, oli kyllä kuvaillut itseään ja sitten vielä kysyin mitä hänellä on päällä.
no, menin paikalle ja katsoin että ainoa jolla oli tuo kuvailtu vaate kappale oli iso, lihava, ja kalju. no, ajattelin että "ei taas..." ja päätin tehdä oharit (tää tyyppi oli selkä muhun päin) ja lähdin kävelemään pois päin.
kuinka ollakkaan vastaan tulee juuri sellainen mies mitä oli kuvauksen perusteella odotettukin:) eli toi tyyppi jolle tein oharit oli joku tuntematon:) olishan se ollu hauska kun olis vaan menny esittäytymään että "no mä olen sitten Liisa, mitä kuuluu? joo, siirrytäänkö tohon kahvilan puolelle..
mies nro3. katse kävi ylhäältä alas ja mainitsi minulle että en ole yhtään kuvani näköinen "auts" (kuva on samalta kuulta kun tavattiin) ja tää tyyppi oli että NOH, mennää ny SITTEN istuskelemaan...
tarinan opetus, ei mikään:)
jos on sovittu tapaaminen vaikka jonkin paikan eteen, onko teistä parempi olla se joka on siinä odottamassa vai se joka tulee paikalle?
entä ensimmäinen kymmenen sekuntia, mitä mielessä?
taustaa: olen nainen 30v, esiinnyn töissäni päivittäin ja tapaan uusia ihmisiä, usein vielä "ulkomaalaisia vieraita" jne. mutta silti kun olen menossa "nettitreffeille" jännittää niin pirusti:)
ekalla kertaa kävelin paikan ohi ja ympäri ja lopulta olin 10 min myöhässä kun ei olisi millään uskaltanut, jotenkin vaan tuntui että miksi ihmeessä...ja jotenkin muutenkin on mukavampi olla se joka tulee paikalle, toisen jo siinä seistessä, koska silloin on luontevampaa tavallaan esittäytyä ja ottaa ohjat käsiintä...
10 sekuntia:
mies nro 1. ei h'''tti, sen antama kuva oli otettu 10v, 10kg sitten, tosin samat vaatteet tuntui olevan
mies nro 2. en ollut nähnyt kuvaa, oli kyllä kuvaillut itseään ja sitten vielä kysyin mitä hänellä on päällä.
no, menin paikalle ja katsoin että ainoa jolla oli tuo kuvailtu vaate kappale oli iso, lihava, ja kalju. no, ajattelin että "ei taas..." ja päätin tehdä oharit (tää tyyppi oli selkä muhun päin) ja lähdin kävelemään pois päin.
kuinka ollakkaan vastaan tulee juuri sellainen mies mitä oli kuvauksen perusteella odotettukin:) eli toi tyyppi jolle tein oharit oli joku tuntematon:) olishan se ollu hauska kun olis vaan menny esittäytymään että "no mä olen sitten Liisa, mitä kuuluu? joo, siirrytäänkö tohon kahvilan puolelle..
mies nro3. katse kävi ylhäältä alas ja mainitsi minulle että en ole yhtään kuvani näköinen "auts" (kuva on samalta kuulta kun tavattiin) ja tää tyyppi oli että NOH, mennää ny SITTEN istuskelemaan...
tarinan opetus, ei mikään:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heh, muutamilla treffeil on käyty. Viel ei oo se oikea löytyny, pari sellasta pikkukaverii. Nykyään, vaikka olenkin mies, olen erittäin allerginen sokkotreffeille. Ne jotka halus treffreille naisista ja eivät olleet valmiita lähettään kuva olivat kyl sitten aivan kauheita kotkia. Yksillä treffeillä sovittiin tietty paikka tavataan ja tavattiinkin. Ensimmäisellä sekunnillä näin et ei helvata, miten pääsen karkuun. Karkuun ei avoimelta paikaltapäässyt. mentiin kuppilaan ja juotiin pikaisesti lämpöset ja sovittiin et mennään toiseen paikkaan. Onnks matkan varrelle tuli sopiva kauppa jonne mulla oli asia ja ehdotin et käytäs siellä ensin. Hyllysokkeloissa muija sitten jäi jälkeen ja tein paavolat. Soitti muutaman minsan päästä mulle, mut en vastannu ja eipä oo enää häirinny. Älkää edes kysykö miten metsään sen henkilön kuvaus meni.
Onnistuneitakin treffajä on koettu. joidenkin kohdalla tapaamiset ei oo jääneet ainoiksi. Prin kohdalla on ilmassa vielä sellasta katotaan tuleeko tästä mitään vai löytääkö toinen osapuoli vielä paremman. Yleensä treffeille aika alkuhetkillä tietää onko henkilö jees vai yök jos takana hiukankin ajatustenvaihtoo puhelimitse/kirjoittaen.
siis kokeillut juoksutreffejäkin heh heh :) Hienoa!
Teitpä raukkistempun - vaihda ainakin nimimerkkiäsi, sillä ei tuommoinen ole oikean miehen toimintaa.
mikään raukkistemppu ollut... normaalit juoksutreffit ;) Olis kaksjalkainen antanut kuvansa, niin ei olis tarvinut edes tavata. Hukkaan meni juoksutreffailijan aika, surullista.
Tilanne oli kauhea, Nainen itsessään näytti enemmän mieheltä kuin minä. Kävelytyylikin oli kuin metsurilla, arg! Olisin tehnyt heti aukiolla paavolat, mut pelkäsin naikkosen lähevän perään ja en halunnut ottaa sitä riskiä et olisin joutunut sen kampituksen uhriksi ja mahdollisesti jäänyt alle ja kylkiluut olis sanoneet kipeetä:( Onneks mulla oli hiukka jano ja se kuppila kuulosti hyvältä ja oli ihan siin vieressä. Karkuun lähteminen oli aivan vaistonvarainen reaktio, en koskaan ollut moista etukäteen suunnitellut. kaikkeen sitä joutuu vaikka ikääkään ole kuin noin 30 vee.
Joo... Man - sulla tuli ymmärettävä primitiivireaktio, niin kuin tuo mun aikasempi kirjoituksenikin oli.
Minulla on ollut kahdet treffit, jotka kummatkin sujuivat kahvikupposen kanssa mukavasti.
Seurustelen nyt toisen kanssa ja olen tietenkin poistanut jo profiilinikin.
Hyvää Uutta vuotta ja hedelmällisiä treffejä kaikille.
Tapaan myös töissä jatkuvasti uusia ihmisiä ja olen siis tottunut kohtaamaan vieraita ihmisiä. Minua ei enää jännitä treffeille meneminen ollenkaan. Tämä varmaan johtuu siitäkin, että erityisesti jos en ole nähnyt miehen kuvaa ennakkoon, niin arvelen ettei mies ulkoisesti vetoa minuun ja siis treffeistä ovat paineet täysin pois. Minulla ei myöskään ole ollut huonoja treffikokemuksia. Olen istunut treffeillä pitkään sellaistenkin miesten kanssa, jotka eivät ole minuun millään tasolla vedonneet, sillä on ollut mielenkiintoista tavata uusia ihmisiä.
Yhden kerran kävi niin etten ollut miehen kuvaa nähnyt etukäteen ja erehdyin miehestä. Olimme sopineet treffit tiettyyn paikkaan ja kun saavuin sinne eräs toinen mies lähestyi minua. Minä sitten iloisesti hänelle sanoin, että kiva nähdä jne. Mies vaan totesi, että tulitkos häntä tänne tapaamaan. :D Vähän hävetti, mutta onneksi oikea treffikaveri oli pylvään toisella puolella, joten hän ei nähnyt tilannetta. :)
Oli kun olisin lukenut omaa kokemustani.
Aika monilla treffeillä minäkin viime vuonna kävin. Tosin oikeastaan ensimmäistä kokelasta lukuunottamatta jokainen näytti valo- tai mielikuvaltani.
Tuo eka kokemus oli kuitenkin persoonana kiinnostava ja tuntui niin ihanalta silloin. Tapailimme tiiviisti lähes päivittäin pari kuukautta. Mutta se tarina oli erittäin opettavainen: Chattailin tuntemattoman naisen kanssa ja hän kertoi ihanasta tuntemastaan miehestä, joka oli ollut hänen luonaan juuri kesämökillään. Yksityiskohdat tuntui todella istuvan tähän minun deittiini. Lopulta laitoin hänen kännykkänumerostaan 2 ensimmäistä näytölle (keskustelimme privana), hän täydensi 2:lla numerolla ja jatkoimme vuorotellen 2:lla numerolla, kunnes meillä oli yhteinen puhelinnumero kokonaan ruudulla!!!
Tuo tarina opetti varovaiseksi ja toisaalta muistutti, että ihastun mielikuvaani netissä, enkä oikeaan ihmiseen, siinä vaiheessa en tunne lainkaan todellista ihmistä. En siis enää odottanut mitään unelmaprinssiä vaan tavallista miestä kiloine ja kaljuine ja mielestäni sopimattomine vaatteine - toivoin yllätystä.
Muutaman enemmän tai vähemmän epäonnistuneen tapauksen (noin 10 kpl) jälkeen tapasin nykyisen kaverini (tarina pähkinänkuoressa alla olevassa keskustelussa) ja koin yllätyksen. Hän näytti 10 vuotta nuoremmalle ja hoikemmallekin kuin valokuva. Minusta hän kommentoi, että en ole ollenkaan valokuvani näköinen, mutta oikein kivalta näytän.