Mitä pitäs tehdä.. Olen ollut suhteessa vuosia, jossa molemmat ovat pettäneet (pettämisen ja breikkien välimaasto oikeastaan) toisiaan useammin kuin kerran. Asiat ovat tulleet yllätys, yllätys ilmi ja ne on tapeltu sitä mukaa selviksi. Pohja alkaa olla mennyt, ja pettämiskynnyskin sitä myötä mataloitunut. Puolisoni on kuitenkin ok, ihan mukava ja miellyttävä, pettämiset on tapahtuneet kun on ollut vaikeaa, tai on kyllästyttänyt.
Alan taas huomata itsessäni näitä kyllästymisen merkkejä. Vähä aikaa sitten minulla oli ns. salasuhde, mitään ei varsinaisesti tapahtunut, pelkkiä kahvitteluja/jutustelua. Lopetin nämä tuokiot, kun ajattelin asian järjettömyyttä.
Nyt kiikarissani on kuitenkin jo uusi ihminen, puolisoni työkaveri, joka on jo vuosia vetänyt minua puoleensa. Hän ei tiedä tunteistani hölkäsen pöläystä, mutta pahoin pelkään, että jos kontaktia yrittäisin saada, olisimme ns. toimiva yhdistelmä. Eri asia sitten, alkaisiko hän puolisoni vuoksi millekkään.
Tiedän, että tyylini elää, on liian impulsiivinen, mutta mitä hemmettiä tässä tilanteessa voi tehdä, onko pakko erota?
Alan taas huomata itsessäni näitä kyllästymisen merkkejä. Vähä aikaa sitten minulla oli ns. salasuhde, mitään ei varsinaisesti tapahtunut, pelkkiä kahvitteluja/jutustelua. Lopetin nämä tuokiot, kun ajattelin asian järjettömyyttä.
Nyt kiikarissani on kuitenkin jo uusi ihminen, puolisoni työkaveri, joka on jo vuosia vetänyt minua puoleensa. Hän ei tiedä tunteistani hölkäsen pöläystä, mutta pahoin pelkään, että jos kontaktia yrittäisin saada, olisimme ns. toimiva yhdistelmä. Eri asia sitten, alkaisiko hän puolisoni vuoksi millekkään.
Tiedän, että tyylini elää, on liian impulsiivinen, mutta mitä hemmettiä tässä tilanteessa voi tehdä, onko pakko erota?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei teidän suhteenne kovin terveellä pohjalla ole. Mutta eroa ensin miehestäsi, jos jatkuvasti pitää vierasta munaa saada. Ja onhan tämä työkaveri vapaa? Varattuihin ei kannata sekaantua, usko minua. Koettu on! Kaikkien elämä menee sekaisin oman hölmöyden vuoksi.
Ja ikäähän sinulla oli..??
"Pettämiset on tapahtuneet, kun on ollut vaikeaa, tai on kyllästyttänyt. Alan taas huomata itsessäni näitä kyllästymisen merkkejä."
Siis haloo, onko ketään kotona? Noin niitä ihmissuhteita sitten hoidetaan. Kun kyllästyttää, niin vierasta likoon vaan. Sinun kannattaisi ehkä muuttaa nunnaluostariin ja unohtaa miehet kokonaan. Suosittelen lämpimästi.
Tai sopikaa miehenne kanssa reilusti, että teillä on vapaa suhde. Niin ei tule nokan koputtamista kummallakaan. Mutta miksi sittenkään jatkaa miehensä kanssa?
Olen todella ihmeissäni kirjoituksestasi.
Siis todellakin tiedostan oman idiottimaisen käyttäytymisen. Nuo ns. breikit ovat tapahtuneet parikymppisenä, ja sen jälkeen olen yrittänyt kaikkeni, ja elää kuin normaalit ihmiset. Sitä onkin nyt onnistuttu viettämään useampi vuosi, mutta taas se alkaa ja itku meinaa tulla. Ja tuo kahvihommailukaan on ihan päiväsaikaan, selvinpäin toteutettu. Perkeles...
vikaa sulla päässä? Katso nyt ensin sanalla läheiriippuvuus.
huomaat, että jos olet nainen, olet aivan asiallinen ja oikein elämään suhtautuva ja miehesi on täysi törppö kun pettää Sinua ja vaatii avoimmuutta.
Mutta jos olet mies, teet kamalaa työtä naisellesi ja olet laittanut puolisosi valtasi alle.
Näin nämä vastaukset tahtovat mennä.
Mutta tosiasiassa jos kaipaat vapautta ja valtaa niin etsi toinen puoliso tai anna nykyiselle samat vapaudet mitä itse haluat ja jaa valta.
kasva aikuiseksi ja sun elämä on PINNALLISTA. "kumppanini on ihan mukava ja silleen" what the fuck!?!? ihan mukava???? hohhoijaa... päästä nyt jo toinen piinasta ja anna hänen elää omaa elämäänsä, jooko. sitten sä saat nussia ketä vaan ikinä haluat..
Niin, kyse ei nyt ole siitä, että haluaisin ensimmäisenä vieraiden kanssa sänkyyn. Tuntuu, että etsin kokoajan uutta aviokumppania, vaikkei nykyinen on ok, hyvä puoliso. Jotain tästä taitaa siis puuttua, tai sitten olen itse parantumaton.. Ehkä olen ihastunut ihastumiseen, tiedä tuota. Tällä hetkellä tunne on vähän sitä laatua " kun mikään ei riitä".
Sen onnen voit löytää lähempää kuin luuletkaan. Katso ensin peiliin, mieti, mitä elämältä haluat. Ei elämä parane jatkuvasti miestä vaihtamalla. Parisuhteenkin eteen pitää tehdä töitä. Ehkä sinulle olisi kaikkein paras, jos olisit jonkin aikaa aivan yksinäsi.
"kun mikään ei riitä" on erittäin petollinen tunne ja johtaa melkein väistämässä ainaiseen etsimiseen, että löytäisi sen, mikä riittäisi, ei sellaista tule edes löytymään, koska sen tavoite on täydellisyys, jossa itsekkyys pitää valtaa.
Tällainen etsiminen keikahtaa ajan kuluessa ympäri ja etsintä alkaa jatkua eri pohjalta, jolloin riittäisi varsin hyvin peruselementit täyttävä elämä, mutta sitä ei löydy, koska aiempi etsiminen on muovannut ikävällä tavalla persoonallisuuteen vääristymän, joka heijastuu ympäristöön.
Ehkäpä tulet törmäämään pääsi sisällä jossakin vaiheessa tappion ajatukseen "kumpa löytäisin edes sen, jmikä riittäisi minulle varsin hyvin".
Ei suotta puhuta ikuisista etsijöistä, kohde vain muuttuu.
ikuisesta etsimisestä parantua? Onko selviytymistarinoita? Itse olen ikäväkseni huomannut olevani ns. ikuinen etsijä. Olen seurustellut monia vuosia elämästäni ja ollut vastaavasti sinkku joitakin vuosia. Tuntui niin väärältä olla parisuhteessa, kun kuitenkin haikailin koko ajan JOTAIN! En halua satuttaa muita ja siksi olen siis valinnut yksinolon. Tulisimmat tunteet löydän toista kohtaan jos tulee vastaan samanlainen etsijä kuin minäkin. Kuitenkaan en voi kuvitella parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, koska hajoaisin siihen, että tietäisin kumppanini olevan ikityytymätön petturi!! Mitä v...tua tehdä.. olen jo melkein 30v.
Mielestäni tärkein ja suurin oivallus Sinulla on "En halua satuttaa muita ja siksi olen siis valinnut yksinolon"
Sillä liian monet haluavat vain satuttaa toista. Huomaat kun luet näilläkin keskustelupalstoilla olevia juttuja ja niihin tulleita vastauksia. Monelle yksinolo voi perimmäisen ajatuksena tuntua paremmalta, mutta koston himo,loukkaaminen ja sen tuottama nautinto toista ihmistä kohtaan, jopa läheiselle, tuotettu pahan olon tunne tuo ilon ja rauhan - tyytyväisyyden tunteen. Silloinkin kun oma sisin huutaa ja tuntee vääryyttä, siis tehneen vääryyttä
Joskus on hyvä irrotella ja jos sen tekee loukkaamatta, sopimuksista pitäen ja toisen lupauksia kunnioittaen niin eihän siinä ole pahaa.