Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa kolme vuotta. Pitkään olen miettinyt eroa mutta olen vain pitänyt sitä sisälläni. Usein itken tilannettamme mutten vain saanut sanottua miksi itken. Nyt olemme kahtena viikkona peräkkäin keskustelleet kunnolla. Vasta nyt hän ymmärsi etten ole onnellinen. Nyt yritämme vielä koska hänen mielestään voimme olla onnellisia jos vain hieman yritämme parantaa suhdettamme. En haluaisi yrittää väkisin mutta kaikkea tätä ei haluaisi heittää noin vain poiskaan tai unohtaa. Ongelma on varsinaisesti siinä että viime viikolla menin pettämään häntä. En sentään sänkyyn asti mutta kuitenkin. Ajattelen tuota toista jatkuvasti mutten sano että olisin häneen rakastunut. Tuntuu vain että tämän toisen kanssa olisimme samalla aaltopituudella. Olemme poikaystäväni kanssa mielestäni aivan liian erillaisia jotta saisimme suhteemme toimimaan. En vain ole onnellinen. Vaikeinta on nähdä miten poikaystäväni kärsii tässä tilanteessa. Hän sanoo rakastavansa minua mutta itse en ole varma tunteistani. Tuntuu pahalta kun en voi vastata niihin. Hän on minulle silti todella tärkeä mutten usko että jos rakastaa voi pettää. En hänelle kuitenkaan voi tästä toisesta kertoa... Mitä teen???
Loppuko?
Sophie
4894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitokset paljon, oliko tämä mielestäsi sitten oikea tapa? Vai olisiko ollut parempi olla rehellinen, kuten viimeksi sovittiin?
Taas yksi selkärangaton lisää..hoh hoijaa.Kuules kun kerrot totuuden poikaystävällesi,niin SUN ei enää tarvitse miettiä mitä tehdä.Katsos kun sun poikaystäväsi jättää sinut,ainakin toivottavasti.Mitäs siellä surkuttelet,kun on jo uudet kierroksessa?häh??
Mielestäni sinun pitää olla rehellinen, poikaystäväsi vuoksi. Jos lopetat suhteen kertomatta oikeaa syytä, hän saattaa jäädä syyttelemään itseään ja etsimään itsestään vikaa.
Kärsin samasta ongelmasta.
Kolme vuotta takana, kihloissa, mutta fiilis on päässyt katoamaan jonnekin.
Mies selittää jatkuvasti haluavansa vain parasta minulle ja että olen tärkeintä hänelle. Kuitenkin minusta tuntuu, ettei hän edes tajua, että se mitä hän kuvittelee olevan parasta minulle ei välttämättä ole sitä.
Tiedän. minun olisi pitänyt puhua hänelle enemmän mitä haluan. Mutta kun omalla tavallani pelkään häntä.
Hän on dominoiva. Hän tiuskii minulle. Hän saa minut tuntemaan itseni mitättömäksi.
Älkää kysykö miksi sitten olen suhteessa.. Pelkään lähteä. Pelkään ettei se vaihtamalla parane. Hän on kuitenkin muuten minulle hyvä. Rakastaa minua. Ei lyö. On huumorintajuinen. Hänestä tulisi varmasti täydellinen isä.
Minusta vain tuntuu ettemme sovi yhteen.
Hän usein puhuu siitä että ilman minua hänellä ei olisi mitään. Hän on rakentanut kaiken minun varalleni. Sanoo lopettavansa elämänsä jos joutuu olemaan ilman minua. Miten voisin jättää hänet tyhjän päälle?
Ja tiedän, en tee hänelle palvelusta näinkään. Toivon vain että saisin tilanteen muuttumaan. Jotenkin.
Olemme kerran puhuneet asiasta. Sanoin etten ole onnellinen. Mies oli ihan rikki, itki vain kun tajusi miten paha mulla on olla. Sovimme että yritämme. Vähän aikaa meni hyvin. Nyt on taas ihan sama tilanne.
Seksi hirvittää, mies haluaisi koko ajan, minusta ei puolestaan koskaan tunnu siltä.
Usein annankin hänelle vain säälistä. Että edes joskus saisi.
Monesti hän sen huomaakin etten minä halua, annan vain hänen takiaan. Alkuun se häiritsi häntä, nykysin tuntuu ettei edes häiritse. Kysyy vain "etkö sä ois taaskaan halunnut?" ja sitten kun vastaan että en niin vastaus on jotain tyyliin "aijaa" tai "höh".
Hän myös syyllistää minua edellisistä seksikumppaneistani.
Hänelle minä olen ensimmäinen.
Esim, kerran kun ei oltu pitkään aikaan harrastettu seksiä niin hän sanoi: "Sä oot sentään aikasemmin saanut seksiä, mun koko seksielämä oot sinä, etkä sä ees anna".
Ihan niinkuin minä kaipuulla ajattelisin edellisiä kumppaneitani.
Oikeastaan seksi ei ole koskaan oikein lämmittänyt minua. Johtuuko siitä että on osunut vääränlaisia ihmisiä kohdalle, vai lapsuuden/nuoruuden traumoista. tiedä häntä.
Mietin usein että rakastanko edes häntä.
En kuitenkaan haluaisi tätä suhdetta heittää romukoppaan. Kun vain tietäisin mitä tehdä.
Voiko joku auttaa?