Eli lukekaahan tää:
Olen rakastunut naiseen, joka on omaani vanhempi, lihavampi (jos sillä nyt sittenkään niin hirveästi on merkitystä) ja se on kaiken lisäksi työkyvyttömyyseläkkeellä vaivoistaan. Oma naiseni puolestaan ei ole niin naisellinen, elämäniloinen eikä intohimoinen, kuin uusi rakkauteni. Taustoiltamme olemme molemmat varattuja, omine lapsinemme, puolisoinemme.
Uskoin aiemmin vakaasti, että ei pari vaihtamalla parane, mutta en voi silti sille mitään, että nyt rakastan tätä naista hyvin paljon.
Tämä painee miehen miettimään mikä parin valinnassa oikein on se juttu, kun eri asiat ihmisessä kiinnostaa, kuin 15 vuotta sitten edellisen kerran näitä asioita miettiessäni.
En perusta teidän moraalisaarnoistanne, mutta kysyisin kuitenkin miksi mieli muuttuu ja miksi eri asiat ovat parin valinnassa tärkeämpiä kuin ennen?
Olen rakastunut naiseen, joka on omaani vanhempi, lihavampi (jos sillä nyt sittenkään niin hirveästi on merkitystä) ja se on kaiken lisäksi työkyvyttömyyseläkkeellä vaivoistaan. Oma naiseni puolestaan ei ole niin naisellinen, elämäniloinen eikä intohimoinen, kuin uusi rakkauteni. Taustoiltamme olemme molemmat varattuja, omine lapsinemme, puolisoinemme.
Uskoin aiemmin vakaasti, että ei pari vaihtamalla parane, mutta en voi silti sille mitään, että nyt rakastan tätä naista hyvin paljon.
Tämä painee miehen miettimään mikä parin valinnassa oikein on se juttu, kun eri asiat ihmisessä kiinnostaa, kuin 15 vuotta sitten edellisen kerran näitä asioita miettiessäni.
En perusta teidän moraalisaarnoistanne, mutta kysyisin kuitenkin miksi mieli muuttuu ja miksi eri asiat ovat parin valinnassa tärkeämpiä kuin ennen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä mikä parinvalinnassa oikein on se juju. Paljon puhutaan sisäisestä kauneudesta, arvoista jne. mutta kun pitää valita, yleensä muu voittaa.
Kirjoittelin sinkkusivuilta löytämäni miehen kanssa pidemmän aikaa. Tulimme hyvin juttuu, ja mies piti minua ehdottomasti passelina tyyppinä, kunnes rupesimme keskustelemaan ulkonäöstä jne aluksi ihan noin yleisellä tasolla ja sitten ihan persoonakohtaisesti. Kävi ilmi, että en sopinutkaan miehen "naisenmalliin" kiloineni. Koko homma tyssähti siihen. Ei ole ensimmäinen kerta eli näin kai normaalisti.
Ole onnellinen uuden naisesi kanssa ja tee hänet onnelliseksi. Ehkä vain nyt sitten löysit Sen Oikean tai Vielä Vähemmän Väärän kuin entisesi.
June
MÄ VOIN olla se jonka sä hylkäsit! Joka ei enää kelpaa, mut joka pesi SUN pyykkis, huushollas, synnytti ja hoiti SUN lapset, vei tarhaan, kouluun, valvoi yökaudet SUN tai SUN lastes takia, vanheni etuajass...
Ei minkää arvonen, naisena loppu, äitinä yksin. Ja sä elät onnes kukkuloilla! YÄK
Mulla vähä sama juttu...
olen ns. hyvän miehen vaimo, ja tämä rakkauteni hyvän vaimon mies....on lapsia ja aikuisia tässä sopassa....
Kysymykseen mennäkseni,; ihminen jos on kasvaakseen, kasvaa koko elämänsä. Emme ole enää samoja, kuin 15 vuotta sitten - perustalta kyllä, mutta "elämä koulii".
Ehkä sitä nyt ajattelee,( itsestäni puhun) että tärkeintä on sellainen ihminen, jonka kanssa on hyvä olla, jonka kanssa on intohimoa, ja jonka kosketus on jotain, mitä ilman ei pysty edes ajatella elävänsä....jonka rakkauden tuntee sydämessään, ei vain tiedä se olevan totta... jonka läheisyys lopettaa ajan kulumisen...
No, ehkä tuo kaikki romanttisuus karisee kuin vesi hanhen selästä, mutta toisaalta, miksei eläisi edes hetken intohimon ja sydämen mukaan. Niin paljon mahtuu elämään raskasta taakkaa, karmeita kärsimyksiä, kovia kokemuksia, ja paljon kaiken keskellä vastuuta, moraalia, ja surua...
eikö ole oikeus onneen. Vainko moraaliin on oikeus.
Ja onko myös moraalitonta työntää luotaan tuo ainutlaatuinen, tässä pienessä elämässään...?
Joissain ihmisissä vaan on se jokin, en usko että tuohon on selitystä, et kuitenkaan - en ainakaan minä- systemaattisesti etsinyt jotain toista ihmistä, niin vain kävi, ja kun se on olemassa, mikään ei enää ole niinkuin ennen; et voi pyöräyttää asiaa pois enää koskaan.
Ainut mitä tarvii miettiä, on, että mitä nyt tekee.
Ilman riskiä tässä ei pääse missään tapauksessa.
Tuo tarinasi sinun tilanteesta... lähes kuin minun?
Jatkatteko kuitenkin liittojanne ja elätte niitä hetkiä, jotka ovat mahdollisia?
Minulla näin... eikä aikomustakaan erota - ainakaan sillä toisella...
Rakkaus satuttaa, mutta niin paljon on pelissä.
Mietin sitä, että voinko nauttia ja ottaa irti kaiken vain tästä hetkestä?
..ovat suuret , ajatteli asiaa sitten miltä kantilta tahansa.. aina sattuu.
Minä en pysty elämään niin, että pitäisin kahta miestä, se on joko tai.
Tämä kaikki koskee niin vietävästi, etten ole enää oma itseni..
Ja olisiko se nautintoa, jos kaikki tapahtuisi salaa piilossa kuin likapyykin pesu...ja sitten taas oman puolison petiin... yököttäää.
aidan toisella puolella. Muuta toiselle laitumelle pysyvästi, niin ymmärrät kyseessä olleen vain illuusion!
Ihminen muuttuu. Olen aina ihmetellyt miten kaksi ihmistä voi olla kolmekymmentä vuotta naimisissa saman ihmisen kanssa. Kummatkin muuttuvat. Tiedän pareja kun mies on hyvässä fyysisessä kunnossa 45 vuotiaana ja vaimo joka on ollut ok 20 vuotta sitten on paksu läski väsynyt eukko. Mies urheilee, nainen tekee martoissa pullaa. Mies haluaa tanssia, nainen haluu etelään aurinkoa. Kyllä se siittä vaihtamisesta monesti auttaa. Toiset ihmiset sopivat toisessa vaiheessa paremmin toisilleen.
Tottahan ihminen muuttuu. Se ei silti estä sitä, etteikö edelleen viihdytä yhdessä! Oikeastaan ihmisten ON muututtava esim. 30 vuoden parisuhteessa. Uudistuttava. Muuten katoaa mielenkiinto jos vuosikymmenestä toiseen tehdään samoja asioita samalla tavalla.
Esimerkkisi kuvasivat vain ihmisen ulkoisen olemuksen tai harrastusten erilaisuutta. NE eivät juuri estä sitä, etteikö pari voisi jatkaa yhdessäoloaan kuten ennen. En käsitä sitä, että toisen liikakilot voivat vaikuttaa suhteen laatuun (puhun kokemuksesta - mieheni on ylipainoinen, minä en). Ihminen on sitä mitä hän on; vaikka muuttuisikin ulkonäöltään monsteriksi..
Kokonaan toinen asia on jos henkiset arvostukset muuttuvat todella radikaalisti: ESim. molemmat ovat ateisteja, sitten toisesta tulee kiihkouskovainen. Tämä voi vieraannuttaa erittäin paljon puolisoja toisistaan.