Ollaan mieheni kanssa menossa muutaman kuukauden kuluttua naimisiin. Kirkko on varattu ja häitä suunnitellaan.
Me riidellään koko ajan ja jatkuvasti. Mua rassaa miehen työttömyys, ei niinkään se, että hän on työtön, vaan se, että hän ei viitsi edes yrittää saada töitä. Saan aina hänelle jankuttaa, että soita paikallisiin firmoihin vaikkeivat haekaan työntekijöitä - koskaan ei voi tietää jos vaikka tarvitsisivat työntekijää. Tällä tavoin olen itse usein saanut töitä. Mutta hän ei jostain syystä halua soittaa minnekään. Väittää vaan aina mulle että on muka soittanut, vaikkei ole -tiedän, kun olen sen hänen phelimesta tarkistanut!
Meillä on pieni lapsi, ja mieheni on hänen kanssaan päivät kotona, minä olen töissä. Hyvin pärjäävät kahdestaan, ja mieheni osaa lastamme hoitaa. Pyydän häntä silloin tällöin imuroimaan tms. kotitöitä tekemään, mutta aina kun tulen töistä kotiin, mitään ei ole tehty. Minulle valittaa kun en ole jotain hänen tiettyä vaatettaan pessyt. Minulla palaa hermot välittömästi ja mainitsen että herrahan on ollut kotona koko helvetin päivän, luulisi että saisi pyykkikoneen pyörimään. Teinhän minäkin äitiyslomallani kotitöitä samalla kun hoidin lasta.
Yleensä teen kotitöitä töiden jälkeen, mukisematta ja valittamatta, mutta kun aikani olen taas yksin huolehtinut kodista, minua alkaa suoraan sanoen vituttamaan, ja silloin sitten vittuilen myös puolisolleni avoimesti asiasta. Se ei kylläkään meidän tilannetta paranna yhtään. Tämän takia myös makuuhuoneen puolella on hiljaista.
Onko kellään mitään neuvoja? Miten saataisiin elämämme takaisin kuntoon? Tiedän, että tilanteemme paranisi heti kun mieheni saisi töitä, koska silloin minua ei vituttaisi tehdä kotitöitä.. Eli kierre on valmis...
Toivoisin asiallisia vastauksia!
Me riidellään koko ajan ja jatkuvasti. Mua rassaa miehen työttömyys, ei niinkään se, että hän on työtön, vaan se, että hän ei viitsi edes yrittää saada töitä. Saan aina hänelle jankuttaa, että soita paikallisiin firmoihin vaikkeivat haekaan työntekijöitä - koskaan ei voi tietää jos vaikka tarvitsisivat työntekijää. Tällä tavoin olen itse usein saanut töitä. Mutta hän ei jostain syystä halua soittaa minnekään. Väittää vaan aina mulle että on muka soittanut, vaikkei ole -tiedän, kun olen sen hänen phelimesta tarkistanut!
Meillä on pieni lapsi, ja mieheni on hänen kanssaan päivät kotona, minä olen töissä. Hyvin pärjäävät kahdestaan, ja mieheni osaa lastamme hoitaa. Pyydän häntä silloin tällöin imuroimaan tms. kotitöitä tekemään, mutta aina kun tulen töistä kotiin, mitään ei ole tehty. Minulle valittaa kun en ole jotain hänen tiettyä vaatettaan pessyt. Minulla palaa hermot välittömästi ja mainitsen että herrahan on ollut kotona koko helvetin päivän, luulisi että saisi pyykkikoneen pyörimään. Teinhän minäkin äitiyslomallani kotitöitä samalla kun hoidin lasta.
Yleensä teen kotitöitä töiden jälkeen, mukisematta ja valittamatta, mutta kun aikani olen taas yksin huolehtinut kodista, minua alkaa suoraan sanoen vituttamaan, ja silloin sitten vittuilen myös puolisolleni avoimesti asiasta. Se ei kylläkään meidän tilannetta paranna yhtään. Tämän takia myös makuuhuoneen puolella on hiljaista.
Onko kellään mitään neuvoja? Miten saataisiin elämämme takaisin kuntoon? Tiedän, että tilanteemme paranisi heti kun mieheni saisi töitä, koska silloin minua ei vituttaisi tehdä kotitöitä.. Eli kierre on valmis...
Toivoisin asiallisia vastauksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
By the way...
Kotityöt kuuluu molemmille jos molemmat ovat töissä. Ja on luonnollista että se joka on enemmän kotona tekee kotitöitä enemmän. Näin ollen saa järjestettyä enemmän työllistetylle kumppanille enemmän vapaa-aikaa.
Siis
Vaikka miehesi saisikin töitä niin hänen kuuluu myös hoitaa osansa kotitöistä!
Parisuhde on varmasti kovilla, mutta jos kriiseistä (esim. työttömyys) selviää yhdessä suhde senkun vahvistuu.
Tosin töitäkään ei taivaalta tipahda itsekseen...
Mutta yritä saada miehesi tekemään kotitöitä työttömyyden ajan. Molemmat hyötyisivät. Hän saisi paremmin elämän rytmistä kiinni kun on lapsi ja kotityöt päivällä hoidettava ja sinä saisit iltaisin vapaa-aikaa. Sen lisäksi turha riitely vähenisi. Mutta usein helpommin sanottu kuin tehty.
Voimia Sinulle!
toi oli?
Luulisi että olette eroamassa juttusi perusteella.
Olen pahoillani puolestasi. Olet vahva nainen, kun olet jaksanut hoitaa lapsen ja kodin ja vielä käyt nyt töissä ja illalla joudut siivoamaan ym.
Mielestäni miehesi kuuluisi hoitaa kotitöitä, koska ei ole töissä ja näin teille jäisi yhteistä vapaa-aikaa iltaan enemmän ja voisitte yrittää hoitaa parisuhdettanne.
MInä en menisi naimisiin noin laiskan miehen kanssa, jos hän ei tuosta ala ryhdistäytyä. Kyllä kuuluu hoitaa kotia, jos ei ole töissä. Sitten kun hän saa töitä, jaatte kotityöt ja teette ne yhdessä.
Mieti nyt kuitenkin, menetkö sen miehen kanssa naimisiin. Minä en menisi, jos tilanne on jo noin kamala.
Olen naimisissa ja olen riidellyt mieheni kanssa näiden vuosien aikana vain kaksi kertaa. Tähän aikaan on mahtunut työttömyyttä, opintoja ja vähävaraisuutta, niukkuutta ja niin edelleen ja silti emme ole riidelleet niistä asioista kertaakaan. Jaamme kotityöt ja olemme molemmat töissä ja riitaa ei ole tullut mistään. Jos toinen on väsynyt ja ei jaksa niin toinen auttaa ja vuoron perään tarvittaessa, ja tämä toimii siis molemmin päin. Olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen ja toivon, että sinunkin elämäsi kääntyy paremmemmaksi. Älä tyydy siihen, että sinua kohdellaan huonosti, koska ketään ei saa kohdella kuten sinua nyt kohdellaan väärin. Pakota miehesi nyt valitsemaan.
Onko ukkos ollut koko suhteenne ajan työtön vai vastikään jäänyt työttömäksi? Jos ollut kokoajan, hän lienee siipeilijä joka haluuakin että hoidat kaiken ja maksat kaiken...
Jos hän taas on vähän aikaa sitten jäänyt työttömäksi työstä joka on ollut tärkeä juttu hänelle, hänen egonsa on saanut pahemman luokan tällin työttömyyden astuessa kuvioihin.. Se lisättynä rankkaan "kotiäitiyteen" ei ole helppo sulattaa ja voisikin kuvitella että miehesi on masentunut ja tästä syystä saamaton työpaikan hakemisen suhteen. Puhu hänelle ja selvitä tilannetta.
hei alkuperainen,
muista etta tamakaan ei ole se "tavallinen parisuhde" etta kaksi kertaa ollut riitoja. Tarkoitan siis, etta ihannehan tuo olisi, mutta ihmiset ovat erilaisia ja monen ihmisen tarvitsee purkaa paineitaan riitelemalla suhteessa. Muuten asiat jaisivat hampaankoloon ja kasvaisivat siella isoksi reiaksi.
Voimia teille. Sinuna yrittaisin keskustella miehesi kanssa kunnolla, saada mies tajuamaan etta et halua tallaista avioliittoa. Koska karu totuus on varmasti se etta jos asia sinua tympii nyt, tulee se tympimaan vahintaankin yhta paljon jatkossakin.
Toivon kuitenkin etta saatte asiat kuntoon. Keskustelu kannattaa aina. En ole itse avioliitossa, avoliittomme paattyi muutama kuukausi sitten miehen paatokseen erota. Olemme edelleen ystavia ja tuntuu etta olisimme voineet valttaa eron jos olisimme voineet keskustella kuin aikuiset, ilman riitelya. Koska niin olemme voineet tehda vasta eron jalkeen - myohaista. Ainakin opin paljon itsestani ja suhteesta. Seuraavassa suhteessa tulen ymmartamaan myos sen, etta suhdetta pitaa hoitaa, sita ei saa jattaa keskelle roikuumaan itsestaanselvyytena. Ei tassa maailmassa mikaan muukaan toimi ilman tyota.
Muista myos se, ettei suhde ole pelkilla kukilla tanssimista. Siina hyvaksytaan toinen ihminen niin hyvine kuin huonoinekin puolineen, ja ollaan valmiita tulemaan vastaan toisen heikkouksissa. Ennen kaikkea valmiita keskustelemaan, tekemaan kompromisseja, elamaan sopusoinnussa. Toivon etta ymmarratte taman miehesi kanssa.
Oikein hyvaa jatkoa teille
naimisiin? Kirjoituksestasi päätellen ei kannattais. Ei se elämä muuksi muutu papin aamenen jälkeen. On parempi erota nyt, kuin vasta muutaman vuoden päästä, kun kerran olet tyytymätön.
että ota aikalisä, mutta sitten luin kirjoitustasi pidemmälle ja aloin miettimään että onko teillä nyt käynyt niinkuin joskus kuulettaa käyvän kun mies on töissä ja nainen kotona? Eli töissäkäyvä ei omalta työltään arvosta kotonaolijaa? Jos miehesi kerran hoitaa lastanne kotona ja hyvin menee niin eikö se ole jo paljon asiaa? Toisilla ei nimittäin ole niin hyvin pullat uunissa (enkä nyt puhu itsestäni, esimerkkejä löytyy lähempäää ja kauempaa). Tietysti jos voisitte ikävät kotityöt tehdä yhdessä niin se olisi paljon nopeampaa ja mukavampaa. Ja kokemuksesta voin sanoa että sitten kun mies tekee jotain, vaikka imuroi, niin sitten ei naisväen auta mennä jäljestä parsimaan, siihen loppuu siivousinto miehiltä ja teini-ikäisiltä :)