Tasan 5 kuukautta siitä kun mieheni palasi edellisiltana lähtemälleen retkeltänsä ja ilmoitti pettäneensä minua.Siitä kuukauden päästä muutti pois.Mikään ei auttanut,hän oli päätöksensä tehnyt.Minä jäin entiseen kotiin nuorimman lapsen kanssa ja myös jo opiskelemassa olevat ovat täällä viikonloppuisin ja lomillaan.Mies vaan otti poikamieselämän ja uuden suhteen.On tyytyväinen oloonsa.
Nyt tuntuu,että en pääse tästä yli.Ensimmäiset pari kuukautta meni jomkinlaisessa epätodellisessa tilassa ja olossa.Sitten marraskuulla tuli jonkinlainen romahdus.Ruvettiin jauhamaan mahdollista yhteenpaluuta yms.Viikko ennen joulua mieheni ehdotti josko jatkettaisiin yhteiselämää ja minä hullu menin koukkuun.Seuraavana päivänä perui puheensa.Sanoi,että ei pystykään siihen.Oma olo oli taas kuin jyrän alle jäänyt.En ymmärrä onko mies niin sekaisin,että ei ittekään tiedä mitä haluaa vai oliko tämä minulle joku testi vieläkö huolisin takaisin.
Tämä kuitenkin vei taas omaa toipumistani alaspäin.Nyt tuntuu,että olen enemmän sekaisin kuin joskus pari kuukautta sitten.
Olen ollut nyt pari viikkoa sairaslomalla,ihan fyysisistä syistä.Tuntuu,että eristäydyn päivä päivältä enemmän.En halua pitää yhteyttä kehenk
ään ja jos joku kyselee vointia esitän ylipirteää ja sanon,että kaikki hyvin.Vaikka ei tosiaan oo.
On vaan niin väsynyt ja masentunut olo.Tulevaisuus hirvittää ja kaikki käytännön asiat ja ratkaisut jotka on vasta edessä.
Haluaisi vaan pois tästä painajaisesta.Painajaisesta johon en koskaan halunnutkaan.Painajaisesta jonka tuleva entinen mieheni ja hänen salarakkaansa järjestivät.
Kertokaa kuinka tästä toivun..
Nyt tuntuu,että en pääse tästä yli.Ensimmäiset pari kuukautta meni jomkinlaisessa epätodellisessa tilassa ja olossa.Sitten marraskuulla tuli jonkinlainen romahdus.Ruvettiin jauhamaan mahdollista yhteenpaluuta yms.Viikko ennen joulua mieheni ehdotti josko jatkettaisiin yhteiselämää ja minä hullu menin koukkuun.Seuraavana päivänä perui puheensa.Sanoi,että ei pystykään siihen.Oma olo oli taas kuin jyrän alle jäänyt.En ymmärrä onko mies niin sekaisin,että ei ittekään tiedä mitä haluaa vai oliko tämä minulle joku testi vieläkö huolisin takaisin.
Tämä kuitenkin vei taas omaa toipumistani alaspäin.Nyt tuntuu,että olen enemmän sekaisin kuin joskus pari kuukautta sitten.
Olen ollut nyt pari viikkoa sairaslomalla,ihan fyysisistä syistä.Tuntuu,että eristäydyn päivä päivältä enemmän.En halua pitää yhteyttä kehenk
ään ja jos joku kyselee vointia esitän ylipirteää ja sanon,että kaikki hyvin.Vaikka ei tosiaan oo.
On vaan niin väsynyt ja masentunut olo.Tulevaisuus hirvittää ja kaikki käytännön asiat ja ratkaisut jotka on vasta edessä.
Haluaisi vaan pois tästä painajaisesta.Painajaisesta johon en koskaan halunnutkaan.Painajaisesta jonka tuleva entinen mieheni ja hänen salarakkaansa järjestivät.
Kertokaa kuinka tästä toivun..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uskon kuinka vaiketa sinulla on,ja tiedän miltä untuu uskoa tyhiin lupauksiin!!!Mies käyttäytyy tilanteen ja tunteen tullen todella säälittävsti!Pitää sinua anteeksi antavana vaimonaan joka hyväksyy kaiken ja ottaa sen minkä saa.Helppoa on sanoa että ota nyt irti elämästäsi sen kinkä saat:lähde ystävien kanssa ulos ja bailaa kunnolla,unohda edes illaksi kusipää-miehesi!!!
Kun tapaat uuden rakkauden,silloin viimeistään miehesi on historiaa!Ja silloin miehesi tulee (yleensä)itkemään perääsi...
Mutta itke,muistele ja älä unohda itseäsi,olen tukenasi,vaikken tunne sinua.Voimia!!!!
Yli pääseminen? Se on pitkäaikainen projekti, joka normaalisti vie pari kolme vuotta. Sinun tilannehan on vielä kovin epäselvä, kun mies roikkuu sivussa. Oletko hakeutunut mihinkään ns. kallonkutistajalle? Ammattilaisesta voisi olla apua noissa epäselvissä käsitteissä.
antamattoman karhunpalveluksen sinulle, kun lupaili takaisin tuloa, eikä tullutkaan. Raivoa vapaasti vaan, riko vaikka jotakin, mieluummin jotain, joka on miehen!
Onko sinulla yhtään ystävää/sukulaista, jolle voit puhua? Kertoa kaiken, salailematta. Jopa omat halusi miehen takaisinpaluusta.
Rakastat ilmiselvästi miestäsi, niin tämä sinuun sattuu.
Miehesi keskenkasvuisuus tuli todella hyvin esille tuossa jojoilussa. Ei hän tunnu tietävän mitä haluaa. Haluaisi palata takaisin, mutta sekin pelottaa. Niin niille yleensä käy: kun on lähdetty perheestä, niin huomataankin, että tuli tehtyä moka, mutta ei osata korjata tilannetta enää. Häpeäkin on pinnassa niillä, jotka hävetäö osaavat. Jotkut ei ymmärrä edes tehneensä jotain tyhmää.
Se on sinusta kiinni, haluatko olla varasijalla odottamassa miehesi aikuistumista, vai jatkatko elämääsi ja näytät miehellesi, että osaat sinäkin huolehtia itsestäsi.
Rankkaa se on. Irtirepäisy. Itsetä huolehtiminen.
Lasta ei kannata unohtaa, hän kärsii tästä tilanteesta varmasti eniten.
Täällä sitä vietetään yksinäistä uutta vuotta.Ei vaan oo voimia lähteä minnekään.Oonko tosiaan niin läheisriippuvainen kusipäämiehestäni,että oma elämä on jäänyt ja jää kokonaan elämättä.Tai pakkohan nyt on elää omaa elämäänsä,mutta kun tuntuu,että on tosiaankin jämähtänyt paikalleen.On vaan ja hoitaa rutiinit niinku kävelevä robotti,mutta ei tätä voi elämiseksi sanoa.Aina ajattelee,että seuraava päivä on parempi,mutta kun se tulee on se melkeinpä pahempi.
Onko miehenä niin paljon helpompi unohtaa kaikki ollut ja mennyt?Vai saako uusi rakkaus sen kaiken unohtumaan?
Tämän tuskani kanssa kävin pari viikkoa sitten psykologilla kun tuntui,että romahdin uudelleen kun mies antoi toivoa yhteenpaluusta jonka sitten perui.Uusi aika on parin viikon päästä,mutta se ei nyt auta tämän hetkiseen olotilaan.
Miksi musta tuli tälläinen rakkauden kerjäläinen??
Luulin aina olevani vahva ihminen,mutta olinkin jotakin aivan muuta...
heikoilla silloin kun rakastaa. Jotkut käyttää sitä hyväkseen, kun toinen on täysillä mukana suhteessa.
Luulin sitä minäkin olevani teflonista, vahva ja kaiken kestävä. Mutta kun tuli ero puheeksi kaikki romahti. Se sattui niin helkkaristi, koko sisuskalut kääntyivät nurin. Valtava möykky pallean kohdalla. Päiväkausien syömättömyys, laihtuminen ja jatkuva itkeskely vei voimat.
Mutta siitä selvisin kuitenkin. Siihen meni kyllä viikkoja.
Nyt on jo helpompaa, eikä mieskään lähtenyt. Ero oli todellisuutta vielä viime viikolla. Nyt en tiedä.
Mies haluaa vielä miettiä itseään, tilannettaan.
Ei miesten ole sen helpompi unohtaa yhteistä. Toiset vaan ovat, niin naiset kuin miehet, kovempia, tunteettomampia. Jotkut peittää omat tunteensa tosi hyvin, ettei heitä satutettaisi. Tai ettei toinen näe, kuinka he kärsivät. Se voi olla jo lapsuudessa opittua, että on pakko peitellä.
Lohduttaakohan tämä, mutta se uusi rakkaus taitaa olla miehellesi se laastari, millä paikataan huonoa oloa. Yleensä ne ei kestä.
Luepa tuosta viestilistasta läpi noita juttuja. Siellä oli yksi todella koskettavasti ja hyvin kirjoitettu teksti, jossa puhuttiin itsensä etsimisestä ja kasvusta.
Mietipä olisiko kohdallasi jotain samanlaista.
Ellet keksi mitään muuta ajankulua tälle illalle, niin vietä se koneella keskustellen erilaisten ihmisten kanssa. Kohtaloita on erilaisia ja ratkaisuja ongelmiin löytyy yhtä monta kuin on ihmisiäkin.
Kestämistä sulle ja oikein rauhallista ja mukavaa uutta vuotta. Toivottavasti alkava vuosi tuo sinulle rauhan ja onnen.