olen ollut aika onnettomassa suhteessa ja meillä on pieni vauva. asiasta puhuin monen kanssa ja he olivat minusta tietysti huolissaan. vähän aika sitten yritin erota, lähdin ja palasin toistamiseen tuon täyden paskan miehen luo joka ei kunnioita varmaan ketään. sain aina apua pyytämättäkin varsinkin perheeltäni. nyt olemme taas yhdessä, yritämme selvittää miksi asiat menivät niin ja myöskin suurimmaksi osaksi lapsen vuoksi. kotijoukkoni ottivat asian niin että valitsin tuon miehen heidän sijasta vaikka he kaikkensa tekivät että pääsisin tuosta miehestä joka kaikki törkeytensä minulle on tehny. mä olen aivan rikki, jos tämä menee yrityksestä huolimatta mönkään, ei ole montaa jolta apua pyydän. äitini sanoi etten pahemmin voisi häntä satuttaa.
tuntuu kuin minulla ei olisi sitä perhettä josta olen lähtöisin, saankohan enää koskaan takaisin sitä mitä minulla oli...
tuntuu kuin minulla ei olisi sitä perhettä josta olen lähtöisin, saankohan enää koskaan takaisin sitä mitä minulla oli...
Vastaukset 5
Vanhimmat
ettei vaikea tilanteesi koettele vaan sinua, vaan mös perhettäsi, vaikka et sitä usko juuri nyt.Etenkin, jos itsekin olet jo sitä mieltä, että miehesi ei ole sinulle se paras vaihtoehto, nyt kun pieni vauvakin on kuvioissa.On erittäin raskasta katsoa läheisenä vieretä, kun toinen kerta toisensa jälkeen tekee itselleen ja vauvalleen tietoiseti pahaa,ikäänkuin kaikkien muiden voimavarat olisivat rajattomat.
Olet vastuussa itsesäsi mutta myös lapsestasi.Aikuinen mies ja perhetilantesi tuskin muuttuvat.Miksi vahingoitat tahallaan itseäsi ja rankaiset itseäsi palaamalla pahaan tilanteeseen??Et voi olettaa, että muiden elämä jatkuisi edelleen niin, että et kanna vastuutasi lapsestasi valitsemalla toistuvasti huonoimman mahdollisimman vaihtoehdon.
Äitys muuttaa kaiken.Pienen lapsen vanhempana on varmasti raskasta muutenkin,mutta saat varmasti vielä kerran apua, jos nyt lakkaat tietoisesti hankkiutumasta vaikeuksiin. äidin rakkaus lapsiinsa on puhtainta maailmassa,sanotaan,sitä sidettä ei helposti katkaista.Varmasti äitisi tietää ja tuntee snut parhaiten,siksi hänen sydämensä on varmasti murskana jos jatkuvasti petät lupauksesi ja hakeudut ongelmiin miehen kanssa, olkoonkin tämä pienen lapsesi isä.
Jo oman lapsesi takia,hankkiudu omillesi, saat varmasti tukea muultakin taholta, esim. sosiaaiviranomaisilta tai kriisipalvelusta.Yksin et tule tilanteessasi olemaan, siihen on olemassa monenlaisia auttavia tahoja, jos luovut itsepäisyydestäsi ja annat jonkun auttaa sinua, tunnut olevan aivan pakkotilanteessa.Suhteesi tuskin paranee, mitä nopeammin tajuat sen parempi.Jo vauvasi takia.
Aja mittaan varmasti välisi äitiisi paranevat, hän ilmeisen huolestunut sinusta ja vauvasta.Kuuntele äitiäsi.Voimia sinulle.
..kun sait minut ajattelemaan asiaa myös noin. Minun täytyy saada itseni tästä ihmissuhdelonkerosta, mieheni sanoikin ettei hänen kanssaan väkipakolla tarvitse olla. Ei ne asiat varmastikkaan muutu, olen täysin samaa mieltä muiden kanssa, mutta miksi lähteminen tuntuu niin merkillisen vaikealta?
Tuntuu kuin karkoittaisin kaikki ihmiset ympäriltäni tämän vuoksi, ei sekään ole oikein.
Vaikka mieheni haluaisi aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä, se ei taida onnistuakkaa kun sitä törkyä on aivan että pöytä aivan notkuu, eikä ne mihinkään häviä.
Rukoilen voimia päästäkseni tästä irti...
aloittaminen on aina vaikeaa ja pelottava, mutta kun mietit että et ole ongelmiesi kanssa yksin ja mikä on sinulle ja vauvallesi parasta niin saat itsekin voimia.
Muutos pelottaa, mutta vanhaan ei kannata jäädä, tiedostat itsekin ongelmasi.
Puhu asista jollekkin ulkopuoliselle,ota yhteyttä apua tarjoaviin tahoihin.Heiän kanssaan on myös helpompi puhua kuin äidin tai sukulaisten,vaikka heidän tukensa on tärkeää, hekään eivät välttämättä tiedä kaikkia mahdollisia apuja, esim. asunnon hankkiminen, vuokra, kuinka tästä etenpäin. Tarvitset tukea ja apua,anna sellaisten ihmieten sinua auttaa, jotka apua osaavat tarjota kun tekevät sitä työkseen.
Älä silti unohda läheisiäsi.Kerro heille, että arvostat heidän tukeaan.Asiat järjestyvät ajan myötä,kuin itsestään. Elämä kyllä kantaa kun uskaltaa tehdä vaikeitakin päätöksiä.
Yhtenä kauniina päivänä huomaat kuinka paljon uskalsit,vaikka nyt pelottaakin.Tuntematonta ei voi arvata.Uskon, että sinun tapauksessasi asiat tulemaan kuitenkin positiivisia,kun sinun ei tarvitse kuluttaa kaikkia voimiasi suhteen murehtimiseen, jää aikaa olennaissen, nauttia äitiydestä ja ihanasta vauvasta.
Kohti kevättä,voimia sinulle:)
sopiva mela sun bebaas t:timantti
pelkààn ettà tulevaisuudessa oln itse samassa tilanteessa... minà olen meillà se paha, ja mies on TàYDELLINEN!!! saako kysyà millainen miehesi on ollu ja mità paskaa tehnyt sinulle?